Viisi

Viisi työpäivää ja sitten alkaa KESÄLOMA!!!
Ja tänä kesänä toteutuu yksi haave; saan olla lomalla lähes koko kesän. Palaan töihin elokuun alussa tai puolivälissä.
Nyt kun on muutamana päivänä ollut lämmintä ja aurinkoista, alkaa tuntuakin kesältä.

Jotkut kysyvät mun kesälomasuunnitelmia. Mulla ei ole mitään suunnitelmia, tai on paljonkin pieniä, mutta pääasiassa elän sään ja tunteen mukaan, tässä hetkessä.

Sunnuntaina siivosin vähän parvella ja vintissä, ja kun nousin seisomaan, jokin kai niksahti. Ei tälläkään kertaa päässä, vaan selässä. Loppupäivä menikin selkää lepytellessä. Toivottavasti tokenee aamuksi Selkäkipu yleensä laantuu kunhan vaan pääsee kävelemään. Meninkin Naavan kanssa pienelle lenkille, ja jo ennen roskista meinasin luovuttaa kun sattui. Jatkoin kuitenkin ja kyllä se taas helpotti, loppumatkan pystyin kävelemään ihan normaalisti.

Tämä kannon päällä kököttäjä täytti sunnuntaina puoli vuotta. Tassukin taitaa olla jo kunnossa. Parina päivänä tehty vähän pidempiä lenkkejä ja saanut olla hetken pihalla vapaana. Vapaana ollessa on vaikea saada häntä takas sisälle. Ennenkin oli vaikeaa, ja nyt kun ei ole saanut olla pihalla pariin viikkoon , on vielä vaikeampaa. Kokeilin istuskella terassilla ja kun tuli lähelle sai namin, eikä tarvinnutkaan tulla sisälle. Ja toisena kertana sain tulemaan lähelle kun istuin portailla, ja siitä lähdettiinkin lenkille.  Jotenkin epätoivoista kun koira valitsee aina itselleen mieluisimman vaihtoehdon, niin mikä olisi mieluisampaa kuin vapaana juoksentelu pihalla? 

Tällaista tällä kertaa.
Viisi päivää, viisi aamua........

Perennapenkkiin?

                                                Mirrinminttu. Tämä tulisi reunustamaan yhtä perennapenkin reunaa. Tätä olisi myös sinililana, mutta kun en yhtään tykkää lilasta. Vai voisiko se kukkana mennäkin...

                                                Isotähtiputki. Nämä ovat niin kauniita. Näitäkin voisi olla useampia. Ja olen koittanut miettiä niin, että eivät kaikki kuki samaan aikaan. Ja ajattelin hyödyntää kunnolla puutarhuria paikassa jossa ostan taimet, ja vielä kysyä ehdotuksia, mielipiteitä.

                                                Punakellukka vai oranssi tulikellukka? Näistä tykkään. Voisiko olla moempiakin?

                                               Kaunopunahattu. Näitä voisi olla enemmänkin.

                                                Loistotädyke. Tästä vähän sinistä perennapenkkiin. En kyllä tiedä oisko perennapenkki kauniimpi jos olisi vain yhden tai kahden sävyn kukkia..hmmm...Toisaalta haluaisin lähteä liikkeelle ajatuksesta: laitan niitä kukkia jotka minusta näyttävät kauniilta.

                                         Grönlanninhanhikki.  En niin hanhikeista tykkää. Mutta tämä voisi sopia reunustamaan perennapenkin yhtä reunaa.

                                       Syyskaunosilmä. Näitä on paljon erilaisia keltaisia, mutta en tykkää keltaisista kukista (paitsi pääsiäisenä) ja siksi perennapenkkiin ei tule mitään keltaista.

Kurjenkellot voisivat olla myös nättejä, mutta koen ne niittykukiksi, pysyisivätkö ruodussa penkissä?
Ja voiko perennapenkkiin istuttaa johonkin kohtaan tulppaaneja, siniljoja, krookuksia? x
Ja liljat olisivat kauniita mutta liljakukot kamalia.

Nämä perennat ovat kaikki pihasuunnittelijan suosittelemia. Hänen listassaan oli paljon erilaisia, ja nämä sieltä valikoin.
Kunhan kesäloma alkaa, tartun lapioon. Kaivan ensin nurmikon pois, lisään uuden mullan ja sitten istutushommiin.
Pitäisikö ensimmiseksi mennä taimikauppaan  :)

Ja ehdotuksia ja kokemuksia otetaan vastaan ilolla!

Voimana

Olen pikkuhiljaa lukenut Maaret Kallion Voimana toivo kirjaa.
Siinä on niin paljon ajatuksia herättävää, ettei pystynyt lukemaan kuin pätkän kerrallaan. Toisinaan joutui lukemaan samaa sivua useampaan kertaa.
En tiedä paraniko kirja loppua kohden, totuinko tekstiin vai keskityinkö paremmin, mutta loppua kohden kirja parani.

Minut laittoi ajattelemaan luku pahanteosta. Pahantekeminen on yhtä pahaa kuin hyvän tekemättä jättäminen. Tässä kohtaa tarkoitettiin puuttumista esim. kiusaamisiin. Välinpitämättömyys tai selän kääntäminen asioille joihin meidän ihmisinä pitäisi puuttua, jotta paha loppuisi tai ainakin vähenisi.
Helpompaa olla puuttumatta, vaatii rohkeutta keskeyttää kun jotakuta kohdellaan huonosti.

Toinen vaikea asia on lohduttaminen. Helposti ja luonnollisesti sitä alkaa hokea murheen murtamalle, että kyllä se siitä ja ehkä tästä oppii jotain jne. Oikeasti sureva haluaa vain surra surun pois, ja tarvitsee usein vain ihmisen vierelleen vaikka ilman sanoja. Vaikea asia, itse ainakin haluaisin kiskoa surevan "ylös kuopasta". Ja kyllä itsekin kaipaan joskus lausetta: kaikki järjestyy kyllä. 
Nämä asiat riippuvat niin paljon surusta, mitä se koskee, millainen suru.

Hyvänä muistutuksena on lause: älä koskaan, ikinä pidä elämäsi hyvää itsestäänselvyytenä. Kaikki se, jota ei arjessa huomaa, eikä osaa arvostaa, saattaa olla arvokkain ja eniten kaivattu, kun ympärillä romahtaa .

Kosketti myös luku pärjäämisestä. Moni meistä pärjää aina. Jaksaa ja tsemppaa, näyttää ulospäin niin kovin tarmokkaalta ja pärjäävältä. Sisältä palasina, mutta apua ei pyydetä....
Ja kun avun tarjoamiseen vastaa: "kyllä mä pärjään,"  siihen uskoo, eikä tyrkytä apuaan enempää. Ja kuitenkin tarvitsisi apua; juttutuokiota, kävelylle vientiä, jotain pientä. Voi meitä ihmisiä joiden on niin vaikea sanoa/myöntää tarvitsevuutensa.
Samaten meidän on vaikea kertoa mitä oikeasti haluaisimme tai tarvitsemme puolisoltamme. Helpompaa on kiukutella ja tiuskia kun ei saa sitä mitä kaipaa. Oikeasti helpompaa olisi ennen tiuskimis vaihetta kertoa mitä haluaa, ihan konkreettisesti ja rakentavasti keskustellen.

Kirjassa oli myös ihania lainauksia lauluista mm. Toni Wirtaselta:
Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys
kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia
Osa arvoitusta
Ja osa totuutta
Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima,
jonka sä voit oppaaksesi valjastaa.

Mä aion luke tuon kirjan vielä uudestaan.

Ontuma

Jos haluat huoletonta elämää, älä hanki koiraa.
Naava alkoi ontumaan toista etutassuaan viikko sitten torstaina.
Huolihan siinä alkoi heti.
Vähennettiin lenkit pieniksi pissalenkeiksi ja haettiin tukea ystäviltä.

Kun ontuminen jatkui, otin esille googlen, sehän on aina hyvä ratkaisu.
Sieltä löytyi sitten kaikkea kyynernivelen kasvuhäiriöstä, muihin kasvuhäiriöihin , nivelrikkoon jne, Ja kaikki oli "vaarallsita" . Ja kun on kyse pennusta, kaikissa kehotettiin eläinlääkäriin menoa aika pian.

Varasin ajan järkevästi viikon päähän, jotta en hosuisi vaan katsoisin rauhassa josko menisi itsestään ohi.
Keskiviikkona loppui rauhassa katsominen. Tiesin, että viikonloppu menisi murehtimiseen ellen nyt heti tutkituttaisi Naavaa.
Torstaina päästiin eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri taivutteli tassuja ja totesi olkanivelten olevan molemmissa tassuissa jäykät. Lihakset olivat hyvät ja ruokavaliokin moitteeton.
Eläinlääkäri päätti ottaa röntgenkuvat. Naava rauhoitettiin jo toistamiseen ja ikää vasta runsas viisi kuukautta.

Kuvista ei löytynyt onneksi mitään hälyttävää. Ilmeisesti pelkkä venähdys, jonka pitäisi parantua parin viikon levolla. Josta siis ensimmäinen lepoviikko jo lusittu. Lisäksi tulehduskipulääkettä.
Jos ontuminen jatkuu palataan eläinlääkärin luo. Silloin tutkitaan vielä varisluun pää, joska se olisi katkennut esim. jossain törmäyksessä (ei näy röntgenkuvassa).

Kävin vielä ostamassa erilaisia puruluita, jotta Naava saataisinn pysymään sisälläkin rauhallisena. Pahinta on iltavillit jolloin juoksee edestakaisin päätöntä vauhtia.

Nyt tilanne näyttää paremmalta. Ontumista ei ole näkynyt.

Koiran sairastaminen raastaa kyllä sydänjuuria myöden. En tiedä olenko poikkeuksellisen taitava keksimään ja kuvittelemaan kaikkia mahdollisia kamalia vaihtoehtoja, mutta tässä kohtaa se ei ole taito vaan vamma. Ei oikein pysty mihinkään keskittymään kun on niin huolissaan koko ajan.

Ja taas kerran, lupaan olla valittamatta mistään, jos vain Naava paranee.

Mökki ja koti.

Tultiin pitkästä aikaa mökille.
Meillä on se ongelma, että kotona tuntuu hyvältä, ei haluttaisi lähteä mihinkään. JA nyt kun tultiin mökille , täällä tuntuu hyvältä, ei haluaisi lähteä kotiin.

Ensi vaikutelma perjantaina mökille tultua oli ihastusta ja kauhistusta.
Ihastusta herätti vehreys. Täällä on nurmikkoa, pensaita, erilaista kuin kotona. Ja miten sinililjat olivat levinneet, ja joku valkoinen narsissi päättänyt kasvaa ihan uuteen paikkaan.
Kauhistusta herätti työmäärä: nurmikko oli jo leikattavassa vaiheessa, kasvimaa rikkaruohojen ja ruohosipulin valtaama ja kaikki sisätilat huusivat siivousta.

Kotona ollessa kävi jo mielessä josko olisi helpompaa kun ei mökkiä olisi ollenkaan. Lisäpontta tälle päätökselle antaa se, että kotona naapurista ei kuulu mitään ja mökillä on aina vaarana ahkeran naapurin aiheuttamat äänet mm. klapikone, perämoottorit, painepesuri ym.

Mökille päästyä haihtuu ajatukset mökistä luopumiselle. Täällä on se jokin: kesän tunne ja tuoksu. Linnut laulaa täällä eri tavalla ja täällä on loman tunne.

Nyt ajatukset pyörii siinä, miten ratkaista asia. Viettääkö jokatoinen viikonloppu mökillä ja toinen kotona? Loma-aikana voisi viettää mökillä pidennetyn viikonlopun ja osan ajasta kotona?
Yhteisen loma-ajan voisi viettää mökillä ja hoitaa kodin pihakukkien kastelu ottamalla kukat mukaan.
Ennen oli helpompaa kun mökkinaapuri kävi kastelemassa mökin kukkia kuumimpina arkiviikkoina.

Onko tämä nyt sellainen positiivinen ongelma, joista olen jostain lukenut?
Voiko ongelma edes olla positiivinen?
En usko.
Ongelmat ovat ongelmia, toiset isompia, toiset suurempia.

Elämä on hyvää

Sain fb:ssa haasteen 10/10 kertoa päivittäin miksi elämä on hyvää, ja haastaa myös jokapäivä jonkun mukaan.
Kiva haaste. Ajattelin sen saman tehdä nyt heti tänne blogin puolelle. Ja haastan kaikki ketkä innostuvat tähän mukaan.

Nämä hyvät-asiat ovat satunnaisessa järjestyksessä, ei siis tärkeys järjestyksessä.

1/10:  Elämä on hyvää koska saa nauttia hyvästä ruuasta. Vapunpäiväksi tilattiin menu paikalliselta matkailutilalta. Alkuruuaksi toast skagen, meloni-vihersalaattia, perunasalaattia, broiler-pastasalaattia. Pääruuaksi kermaperunoita, chorizolla maustettuja lihapyöryköitä ja nyhtöpossua. Jälkiruoka piti keksiä itse, ei kuulunut menuuseen.
Oli tosi hyvää. Erityisesti katkarapumössä saaristolaisleivän päällä ja broilerpastasalaatti, nam.

2/10 Elämä on hyvää kun saa pieniä unelmia toteutettua. Nuotiopaikka on se juttu. Lauantaina ostettiin nuotiopannu ja pannujauhatuskahvia. Onko se pieni ilo vai suuri onni?

3/10 Elämä on hyvää koska on olemassa kukkia. Nyt vielä maljakossa tulppaaneja, mutta kesää kohti pihassa juhannusruusut, pionit, orvokit....

4/10 Elämä on hyvää koska meillä asuu Naava. Naava tuo niin paljon elämäniloa. Vie meitä lenkille ja on aina valmis kaveriksi mihin puuhaan tahansa.

5/5 Elämä on hyvää koska meillä on tekemistä. On istuttamista, rikkaruohoja, puuhommia, pyykin ripustamista ulos (yksi lempparipuuha) . Ja tärkeää on myös ettei tarvitse aina tehdä jotain. Voi myös istuskella: nuotiolla, terassilla, saunan kuistilla, keinussa.....

6/10 Elämä on hyvää koska kaikesta huolimatta on tulossa kesä. Jossain kohtaa saan kesäloman, jonain päivänä on lämmintäkin.

7/10 Elämä on hyvää koska olen saanut lapset lähelleni. 
8/10 Elämä on hyvää koska meillä on koti, jossa viihdytään.
9/10 Elämä on hyvää koska voi aina kutoa ja nykyään joistakin tuotoksista tulee ihan käyttökelpoisiakin.

10/10 Elämä on hyvää koska on olemassa hyviä kirjoja, hyvää musiikkia ja kaikkea kaunista (maisemia, sisustusjuttuja, vaatteita yms)

 En halua vesittää tätä "hyvän elämän" juttua, mutta mietin miten olisi maanantaina helppo kirjoittaa työpäivän jälkeen (tai juuri ennen töihin lähtöä) "eniten vituttaa" 10 kohtaa :)
Sellaista tämä elämä on, välillä on niin ruusunpunaista ja jo samana päivänä voi tuntua kaikki mustan harmaalta. 
Tämä haaste nyt taisi liittyä tähän korona ajan juttuihin, jotta löytyisi elämästä hyvää, vaikka onkin vaikea aika.

Pihasuunnitelma

Ollaan toteutettu ensimmäinen, ja ehkä ainakin tällä erää viimeinen pihasuunnittelijan ehdottama juttu.
Kolme valkoista syreeniä istutettu suunnittelijan ehdottamaan paikkaan saunarakennuksen sivu/eteen.
Sen verran arvokkaita nuo taimet ovat, että aidattiin istutetut jottei tarvitse menettää hermojaan eikä rahojaan.(Koska meillä asuu pieni innokas Naava). Valkoiset syreenit maksoivat 10 e enemmän kappaleelta kuin lilat.

On ne pieniä vielä. Ahtavatko edes vuoden päästä kukkia ensimmäisen kerran?

Olen  pihasuunnittelijan ehdotuksia pyöritellyt vuoden verran päässäni. Miettinyt nurmikon perustamista osaan tonttia.
Naava on auttanut päätöksien teossa oleellisesti. En halua nurmikkoa, jota pitäisi varjella kaivamiselta ja aluksi tallomiseltakin.
Jotenkin tuntuu, vaikkei siinä ole mitään järkeä, niin tehdä tuota pihaa itse ja omaan tahtiin.
Ei sen niin väliä jos jokin taimi kuolee kun mullan syvyys ei olekaan oikeaoppinen tm. menee vähän sinnepäin.
Ei tästä tule artikkelia puutarhalehteen, eikä jaksoa Suomein kaunein koti ohjelmaan. Mutta tämä on meidän koti, meidän näköinen.
Puutarhasuunnittelijan käynti ei ollut ollenkaan turha. Sainhan hyvän paikan syreeneille:)
Sain myös vinkin mihin laittaa perennapenkki ja valtavan listan kukista ja pensaista, jotka saattaisin saada menestymään.

Kasvilaatikotkin ovat ihan oikeassa paikassa, suunnittelijankin mielestä.
Istutin jo perunoita yhteen laatikkoon ja toiseen tilliä, persiljaa. salaattia ja ruohosipulia.

Kolmeen saviruukkuun istutin koristekrassin siemeniä.
Nauratti kun laitoin multaa vuorotellen kuhunkin ruukkuun, niin Naavan piti myös työntää kuononsa jokaisen multakourallisen jälkeen ruukkuun. Ja jos mullassa oli jotain isompaa kokkaretta tms. hän noukki sen pois. Aivan mahtavaa omatoimisuutta ja oivaltamista!