Onko mitään järkeä tulla vapun viettoon mökille kun luvataan vettä, räntää ja kylmää?
No ON!!
Lauantai aamulla auriko paistoi ja ennen sadetta ehdittiin hääräillä ulkona sitä ja tätä.
Uusi koti. Tällainen perinnepönttö. Saa nähdä kelpaako tämä asunnoksi. Aika vaativia nämä maalaistiput tuntuu olevan, mun mielestä hienot kodit jää tyhjiksi ja vain kaikkein rähjäisimmässä on asukkaita.
Kyllä tähän seinälle vielä mahtuisi ainakin pari kotia. Ja tuon rähjäisimmän tilalle pitäisi ostaa uusi.
Joku viisas osaisi kertoa onko seinän ilmansuunta pesimisille väärä, vai eikö maalaistiput ole vielä valmiita lähiöasumiselle. Tosiaan vain yhdessä pöntössä on ollut asukkaita.
Ensimmäiset orvokit löysivät paikkansa korista mökin oven suusta.
Ja toiset nyt eteisen ikkunalaudalta, huomenna vappupöydästä.
Vierasmökin varustelutasoa paranneltiin kahden pimentävän rullaverhon verran. Vierasmökissä voisi maalata kuultomaalilla seiniä valkoiseksi, mutta kun jonossa on aika monta muuta asiaa, niin tämä saa odottaa.
Syreeneissä on silmut ja raparperit ja tulppaanit tunkevat maasta. Kyllä se tästä kunnon kevääksi vielä muuttuu.
Mökkeilystä, luonnosta, koirista, sisustuksesta, elämästä,ajatuksia...Kuvien käyttö ilman lupaani on kielletty.
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Koiramainen viikonloppu
Paimensukuisen lapinkoiranseuran Katselmus, eli epävirallinen näyttely, johon saa osallistua vain paimensukuiset, oli viikonloppuna Liedon Zoolandiassa.
Paimensukuiset eroavat suomenlapinkoirista lyhyesti sanottuna pitempi ruonkoisuudellaan ja alkukantaisuudellaan, eli paimensukuisia käytetään yhä työkoirina poropaimennuksessa.
Lauantaina olin kehäavustajana.
Sain seurata läheltä tuomarin työskentelyä ja seurata koiria.
Omistaja ja koira muistuttavat usein toisiaan. Vilkkaalla sähläri koiralla on myös vilkas sähläri omistaja ;) ja viilipytty rauhallisella on usein myös rauhallinen koira. Vähän yleistäen.
Jos omistaja sipsutti lyhyin askelin, koira matki ja sipsutteli neljällä jalallaan yhtä pienin askelin. Kun omistaja juoksi pitkin askelin, koirankin ravi tuli lennokkaammaksi. Voiko ne oikeesti matkia ihmistä???
Monen koiran mielestä tämä tilanne oli aivan outo: kolme ihmistä vaan tuijottaa, yksi kopeloi ja katsoo jopa hampaat ja siinä vaan pitäisi seistä pönöttää. Oli epäröivää hännänheilutusta, häkeltynyttä vinkunaa ja muuten vaan epämiellyttävää olotilaa.
Seistyäni vesi- ,räntä- , rae-ja lumikuuroissa koko lauantain oli aikamoinen onni päästä kotiin ja saunaan.
Ja kun kotiin oli vielä ilmestynyt kukkia maljakkoon...(kannattaa olla välillä poissa kotoa ;) )
Sunnuntaina olikin jännittävämpi päivä. Aamulla kadutti, kuka käski ilmottaa kaksi koiraa Katselmukseen... Siinä sitä seisottiin keskellä ja sivummalla, äristiin, vedettiin ja haukuttiin, ja mua jännitti, en tiedä mikä!
Onneksi Pia tuli (ehdin jo soitella, ja varata toisenkin ihmisen avuksi..) ja otti Veitin.
Tuomarin sanat saivat vähän silmät vuotamaan. Ihan pölhöä varmaan..mutta niin siinä vain kävi. Mulle mun koirat on osa mua. Ja kun joku kehuu niitä, niin sitä liikuttuu.
Joiku oli sitä mieltä että se oli tässä, ja nyt mennään pois ja äkkiä. Veiti otti hyvän makuuasennon ja katseli kiinnostuneena.
Loppukehässä meitä oli viisi. Tuomarit kehuivat, että Joiku jaksaa vielä hyvin liikkua...hätkähdin, puhuuko se mun Joikusta, Joikusta joka saa mökillä hepuleita ja juoksee hurjaa vauhtia ympäri pihaa?
Niin siinä sitten kävi, että mun Joiku tuli veteraaniluokan ykköseksi. Hän osaa liikkua kauniisti, kulmaukset ovat hyvät ja niinhän tuomari sanoi joka kohdassa: ehdottomasti jatkoon :)
Ja mun Veiti tuli veteraaniluokan kolmoseksi, hänellä on erittäin kaunis pää ja oikeanlainen turkki.
Kotona otettin kuvia.
Ei voinut enää vaatia parempia poseerauksia ja useampia kuvia.
On se kaunis koira :)
Kiitos Tuija!
Ja tää kateellinen kolmonen...hän otti Joikun punaisen ruusukkeen ja meinasi repiä sen.
Veiti on tehnyt sen ennenkin...vuosia sitten hän onnistuikin repimään Joikun punaisen ruusukkeen.
Mutta on hänkin kaunis!
Ihan yhtä kaunis ja yhtä rakas!
Paimensukuiset eroavat suomenlapinkoirista lyhyesti sanottuna pitempi ruonkoisuudellaan ja alkukantaisuudellaan, eli paimensukuisia käytetään yhä työkoirina poropaimennuksessa.
Lauantaina olin kehäavustajana.
Sain seurata läheltä tuomarin työskentelyä ja seurata koiria.
Omistaja ja koira muistuttavat usein toisiaan. Vilkkaalla sähläri koiralla on myös vilkas sähläri omistaja ;) ja viilipytty rauhallisella on usein myös rauhallinen koira. Vähän yleistäen.
Jos omistaja sipsutti lyhyin askelin, koira matki ja sipsutteli neljällä jalallaan yhtä pienin askelin. Kun omistaja juoksi pitkin askelin, koirankin ravi tuli lennokkaammaksi. Voiko ne oikeesti matkia ihmistä???
Monen koiran mielestä tämä tilanne oli aivan outo: kolme ihmistä vaan tuijottaa, yksi kopeloi ja katsoo jopa hampaat ja siinä vaan pitäisi seistä pönöttää. Oli epäröivää hännänheilutusta, häkeltynyttä vinkunaa ja muuten vaan epämiellyttävää olotilaa.
Seistyäni vesi- ,räntä- , rae-ja lumikuuroissa koko lauantain oli aikamoinen onni päästä kotiin ja saunaan.
Ja kun kotiin oli vielä ilmestynyt kukkia maljakkoon...(kannattaa olla välillä poissa kotoa ;) )
Sunnuntaina olikin jännittävämpi päivä. Aamulla kadutti, kuka käski ilmottaa kaksi koiraa Katselmukseen... Siinä sitä seisottiin keskellä ja sivummalla, äristiin, vedettiin ja haukuttiin, ja mua jännitti, en tiedä mikä!
Onneksi Pia tuli (ehdin jo soitella, ja varata toisenkin ihmisen avuksi..) ja otti Veitin.
Tuomarin sanat saivat vähän silmät vuotamaan. Ihan pölhöä varmaan..mutta niin siinä vain kävi. Mulle mun koirat on osa mua. Ja kun joku kehuu niitä, niin sitä liikuttuu.
Joiku oli sitä mieltä että se oli tässä, ja nyt mennään pois ja äkkiä. Veiti otti hyvän makuuasennon ja katseli kiinnostuneena.
Loppukehässä meitä oli viisi. Tuomarit kehuivat, että Joiku jaksaa vielä hyvin liikkua...hätkähdin, puhuuko se mun Joikusta, Joikusta joka saa mökillä hepuleita ja juoksee hurjaa vauhtia ympäri pihaa?
Niin siinä sitten kävi, että mun Joiku tuli veteraaniluokan ykköseksi. Hän osaa liikkua kauniisti, kulmaukset ovat hyvät ja niinhän tuomari sanoi joka kohdassa: ehdottomasti jatkoon :)
Ja mun Veiti tuli veteraaniluokan kolmoseksi, hänellä on erittäin kaunis pää ja oikeanlainen turkki.
Kotona otettin kuvia.
Ei voinut enää vaatia parempia poseerauksia ja useampia kuvia.
On se kaunis koira :)
Kiitos Tuija!
Ja tää kateellinen kolmonen...hän otti Joikun punaisen ruusukkeen ja meinasi repiä sen.
Veiti on tehnyt sen ennenkin...vuosia sitten hän onnistuikin repimään Joikun punaisen ruusukkeen.
Mutta on hänkin kaunis!
Ihan yhtä kaunis ja yhtä rakas!
sunnuntai 16. huhtikuuta 2017
Pentuja
Lankalauantain elämys. Aikamoista vipellystä. Ketterästi hyppäsivät jalkojen ylitse, pöydän alla olevasta temppuradastakin selvisivät. Tuolin alle mahtuu 2 ja puoli lapinkoiranpentua. Ja toisille uni tulee kesken kiitojuoksun, toisilla taas riittää vauhtia ja energiaa herättämään jo nukkuvia kavereita.
Maailman suloisin. Tulee niin mieleen oma Joiku... Tämä Muohti taitaa olla rohkeampi ja vauhdikkaampi.
Erityisen avuliaiat nämä pennut. Pyyhkivät mielellään pyyheliinan, jos sattuu vahinko lattialle. Moppia käyttivät yhteistuumin kolmen pennun voimalla. Tiskiharjaakin käytettiin innokkaasti.
Siisti rotu.
Askeleet olivat kepeät, vauhtia riitti ja ketteryyttä. Muohti oli kaikista kiinnostunein puroista ja mullasta, nimenomaan vuorotellen. Hän oli se valkoinen ennen ulkoilua...
Kaikilla oli silmää kauneudelle. Vuorotellen maistelivat, tai yrittivät maistaa krookuksia.
Niin suloisen kilttejä....vähän vaan maistelivat ihmisten varpaitakin välillä..leikin nimi oli: ota kiinni mistä saat!
Ja ne tuoksuivat...pennuilta....
lauantai 15. huhtikuuta 2017
Hyvää pääsiäistä
Ensimmäinen aamu mökillä on niin tuttua: pikkukoira ei malta nukkua, 5:45 herätys.
Pihalla ilo irti, voiko kukaan näyttää onnellisemmalta vapaa päivän aikaisena aamuna?
Onnellisuus tarttuu.
Piha oli aamulla vielä pienesti valkoisen peitossa, mutta päivemmällä pääsi jo haravoimaan.
Syötiin, saunottiin ja taisin ottaa päikkäritkin.
Ja näillä oli hauskaa koko pävän:
perjantai 14. huhtikuuta 2017
Mitä täällä tapahtuu..
Keskiviikkona ihmettelin kun koirilla ei ollutkaan tavallista hengenhätää ja nälkäkuoleman partaalla olevaa käytöstä kun töistä tullessa annoin heille ruuat.
Joiku söi kakomalla, ja syötyään meni pihalle ja oksensi osan ruuasta....
Jossain vaiheessa menin vierashuoneeseen ja näin nurkassa olevan pikkukoiran ruokasäkin saaman kohtelun: säkin kylkeen oli revitty kunnon, noin kahden kuonon mittainen reikä..
Illan treeneissä Joiku kävi kakkalla kolme, neljä kertaa....
Ja yöllä häntä janotti ja janotti...
Torstaina olikin töistä tullessa eteisen matto märkä.
Joikulla on ilmeisesti liian vähän tekemistä.
Pian 11-vuotiaaksi on yllättävän energinen.
Ehtii jokapäivä petaamaan meidän sängyn, tai oikeastaan Joiku petaa vain miehen puolelta...tyyny saa kyytiä ja löytyy milloin mistäkin. Liekö joku protestointi miehelle, hänhän oli pitkään päivät kotona koirien kanssa.
Mietin tässä sitäkin että kun pentukuumettakin liikkeellä niin kiva kun saan vanhojen koirien kanssa kokea pieninä annoksina millaista olisi kun kotona olisi pentu....
Joiku söi kakomalla, ja syötyään meni pihalle ja oksensi osan ruuasta....
Jossain vaiheessa menin vierashuoneeseen ja näin nurkassa olevan pikkukoiran ruokasäkin saaman kohtelun: säkin kylkeen oli revitty kunnon, noin kahden kuonon mittainen reikä..
Illan treeneissä Joiku kävi kakkalla kolme, neljä kertaa....
Ja yöllä häntä janotti ja janotti...
Torstaina olikin töistä tullessa eteisen matto märkä.
Joikulla on ilmeisesti liian vähän tekemistä.
Pian 11-vuotiaaksi on yllättävän energinen.
Ehtii jokapäivä petaamaan meidän sängyn, tai oikeastaan Joiku petaa vain miehen puolelta...tyyny saa kyytiä ja löytyy milloin mistäkin. Liekö joku protestointi miehelle, hänhän oli pitkään päivät kotona koirien kanssa.
Mietin tässä sitäkin että kun pentukuumettakin liikkeellä niin kiva kun saan vanhojen koirien kanssa kokea pieninä annoksina millaista olisi kun kotona olisi pentu....
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Värityksiä
Tuli ihan erinäköinen kuva kuin kirjan omistajan värittämät kuvat.
Voiko väritetyistä kuvista nähdä värittäjän persoonaa? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat värien valintaan`väritettäessä?
Päälleni puen eri värejä kuin esim. sisustuksessa. Mökillä tykkään erilaisista väreistä kuin kaupunkikodissa. Keväällä ja syksyllä on eri värit käytössä. Ikä vaikuttaa värien valintaan. Koirat vaikuttavat. ...
Värittäminen on mindfullnessia. Mulla kävi mielessä värittäessä, että voisi jotain hyödyllisempääkin tehdä...Kutominenkin on mindfullnessia ja siitä syntyy sukka.
Värittäessä mietin kynien tylsyyttä, minkä värin valitsen seuraavaksi, tuleeko tarpeeksi siistiä, löytyykö vielä erilaisia vihreän sävyjä, miksi otin keltaista kun en tykkää keltaisesta....
Vielä siis kehitettävää, tässäkin lajissa.
Ei silti hasuumpaa puuhaa,
maanantai 10. huhtikuuta 2017
Teatteria kolmasti
Olen kuukauden sisällä käynyt teatterissa kolme kertaa.
Kaikki aivan erilaisia esityksiä.
Tom of Finlandissa silmän iloa mieskaupalla. Esittäjistä huokui vahvana esiintymisen ilo. Mitä oivalluksia lavastuksessa, mm. tukkijoella kohtauksessa, joka oli esityksen paras/parhaita kohtauksia. Taitavia tanssiesityksiä ja nautttavaa musiikkia.
Palvelija oli kielen iloittelua. Suosalon ja Hotakaisen yhteistyöllä sellaista soljuvan rikasta kieltä, jota kuuntelee kuin musiikkia. Suosalon näyttelijän taidot ovat aivan omaa luokkaansa, yksi ihminen ja kuitenkin ainakin viisi eri tyyppiä lavalla.
Käyttöohje kahdelle oli mieliaiheestani, parisuhteesta ja vuorovaikutuksesta.
Käytiin läpi koko elämänkaari. Tuttua, hauskaa, liioiteltua.
Tämän esityksen katsoin nautittuani ensin hyvässä seurassa Niskassa pizzaa, viiniä ja mutakakkua. Ehkä silläkin oli osuutensa että tykkäsin, tästäkin esityksestä.
Elämää sohvan ulkopuolella, kannattaa harrastaa silloin tällöin, sopivasti.
tiistai 4. huhtikuuta 2017
Treffeillä
Miniristeily Turku-Tukholma.
Laiva täynnä 10-14-vuotiaita...oltiin tube-risteilyllä.!
Ei haitannut mitään.
Ei tietokoneita, ei koiralenkkejä, ei ruuanlaittoa, vain yhdessä oloa, hengailua.
Siinä ehkä se paras juttu. Tuli tutustuttua siihen mieheen, jonka kanssa olen asunut vuosia, vuosia.
Ihan hyvältä tyypiltä hän tuntui.
Käytiin syömässä Grill housessa. Jonotettiin vajaa puoli tuntia sisälle, meillä oli kyllä pöytävaraus, mutta kun niitä tuberisteilijöitä oli aika paljon...Ja niistä osa jonotti buffee ruokailuun, vaikka sen jono oli kyllä vähän muualla.
Tilattiin ruoka, mutta saatiin saatiin muuta. Tarjoilija tuli pyytämään anteeksi, hän oli kirjannut väärin. Korvaukseksi saimme ilmaiset jälkiruuat.
Jälkiruokaa haimme jälkiruokabuffeesta. Pieniä leivoksia, jäätelöä, juustoja, suklaaputous, mansikoita..
Iskelmäbaarissa kuunneltiin karaokelaulua. Ihmiset ovat rohkeita. Laulamisen ilosta laulavat, on ääni sitten millainen vaan. Ja melankoliset, surullisen surkeat biisit ovat suosituimpia.
Ei ollenkaan hassumpi reissu.
Silti tai ehkä juuri siksi, kotiin paluu tuntui aika ihanalta.
lauantai 1. huhtikuuta 2017
Minä poljen....
Pyöräilykausi aloitettu.
Motivointina PAKKO.
Tässä tulee raporttia viikolta:
Maanantaina: Pyörä huollettu miehen toimesta jo sunnuntaina. Valmistaudun hyvin. En saa bluetoothia toimimaan, kännykästä kuuluu musiikkia, kuulokkeista ei. Räplään ja räpellän, ja jo alkaa Vesala laulaa. Huomaan, että kello on jo aika paljon ja ensimmäiseen pyörämatkaan piti varata reilusti aikaa...hermostun. Pyöränlukko jumittaa...Hermostun ja lukko jumittaa enemmän. Aukeaa kuitenkin. Ja päädyn töihin ihan ajoissa.
Tiistaina: Alku sujuu jo helpommin. Istun pyörän satulaan...takamus sattuu. Voisiko polkea seisten, edes osan matkaa? Kipuun tottuu, ja olen taas ajoissa töissä. Mies saa kyllä tulla hakemaan.
Keskiviikkona: Mies saa kyllä viedä minut töihin. Kaupungin kautta poljen kotiin. Nautin Aurajoen maalaismaisemasta ja rauhasta. Takamuskaan ei tunnu pahalta. Tuulee, eikä mulla ole pipoa kun aamulla en sitä tarvinnut... Korvaan sattuu. Koko illan vasen korva särki.
Torstaina: Pakkasta 6 astetta!! Alkaa huumorintaju loppua. Pipo on päässä ja poljen. Takamus kipeä, polveen sattuu ja korva ei ole kunnossa. Mies saa tulla hakemaan.
Perjantaina: Maassa lunta!!! Silti mieluummin pyörällä kuin bussilla. Jostain syystä kypärä painaa kivuliaasti korvan taakse molemmin puolin. Koitan liikennevaloissa siirtää kypärää, mutta ei auta. Musiikkikin on väärin valittu, Juhatapio laulaa : "Älä tyri nyt , älä lyö yli nyt..." Eikä se sovi yhtään Juhatapion äänelle kauniisti laulettuna, kaikki särmä puuttuu, saattoi pään kivistystä lisätä tuokin.
Mies saa tulla hakemaan.
Ja maanantaina taas...kesää kohti...jo huhtikuu...kyllä se tästä....
Motivointina PAKKO.
Tässä tulee raporttia viikolta:
Maanantaina: Pyörä huollettu miehen toimesta jo sunnuntaina. Valmistaudun hyvin. En saa bluetoothia toimimaan, kännykästä kuuluu musiikkia, kuulokkeista ei. Räplään ja räpellän, ja jo alkaa Vesala laulaa. Huomaan, että kello on jo aika paljon ja ensimmäiseen pyörämatkaan piti varata reilusti aikaa...hermostun. Pyöränlukko jumittaa...Hermostun ja lukko jumittaa enemmän. Aukeaa kuitenkin. Ja päädyn töihin ihan ajoissa.
Tiistaina: Alku sujuu jo helpommin. Istun pyörän satulaan...takamus sattuu. Voisiko polkea seisten, edes osan matkaa? Kipuun tottuu, ja olen taas ajoissa töissä. Mies saa kyllä tulla hakemaan.
Keskiviikkona: Mies saa kyllä viedä minut töihin. Kaupungin kautta poljen kotiin. Nautin Aurajoen maalaismaisemasta ja rauhasta. Takamuskaan ei tunnu pahalta. Tuulee, eikä mulla ole pipoa kun aamulla en sitä tarvinnut... Korvaan sattuu. Koko illan vasen korva särki.
Torstaina: Pakkasta 6 astetta!! Alkaa huumorintaju loppua. Pipo on päässä ja poljen. Takamus kipeä, polveen sattuu ja korva ei ole kunnossa. Mies saa tulla hakemaan.
Perjantaina: Maassa lunta!!! Silti mieluummin pyörällä kuin bussilla. Jostain syystä kypärä painaa kivuliaasti korvan taakse molemmin puolin. Koitan liikennevaloissa siirtää kypärää, mutta ei auta. Musiikkikin on väärin valittu, Juhatapio laulaa : "Älä tyri nyt , älä lyö yli nyt..." Eikä se sovi yhtään Juhatapion äänelle kauniisti laulettuna, kaikki särmä puuttuu, saattoi pään kivistystä lisätä tuokin.
Mies saa tulla hakemaan.
Ja maanantaina taas...kesää kohti...jo huhtikuu...kyllä se tästä....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)