Paimensukuisen lapinkoiranseuran Katselmus, eli epävirallinen näyttely, johon saa osallistua vain paimensukuiset, oli viikonloppuna Liedon Zoolandiassa.
Paimensukuiset eroavat suomenlapinkoirista lyhyesti sanottuna pitempi ruonkoisuudellaan ja alkukantaisuudellaan, eli paimensukuisia käytetään yhä työkoirina poropaimennuksessa.
Lauantaina olin kehäavustajana.
Sain seurata läheltä tuomarin työskentelyä ja seurata koiria.
Omistaja ja koira muistuttavat usein toisiaan. Vilkkaalla sähläri koiralla on myös vilkas sähläri omistaja ;) ja viilipytty rauhallisella on usein myös rauhallinen koira. Vähän yleistäen.
Jos omistaja sipsutti lyhyin askelin, koira matki ja sipsutteli neljällä jalallaan yhtä pienin askelin. Kun omistaja juoksi pitkin askelin, koirankin ravi tuli lennokkaammaksi. Voiko ne oikeesti matkia ihmistä???
Monen koiran mielestä tämä tilanne oli aivan outo: kolme ihmistä vaan tuijottaa, yksi kopeloi ja katsoo jopa hampaat ja siinä vaan pitäisi seistä pönöttää. Oli epäröivää hännänheilutusta, häkeltynyttä vinkunaa ja muuten vaan epämiellyttävää olotilaa.
Seistyäni vesi- ,räntä- , rae-ja lumikuuroissa koko lauantain oli aikamoinen onni päästä kotiin ja saunaan.
Ja kun kotiin oli vielä ilmestynyt kukkia maljakkoon...(kannattaa olla välillä poissa kotoa ;) )
Sunnuntaina olikin jännittävämpi päivä. Aamulla kadutti, kuka käski ilmottaa kaksi koiraa Katselmukseen... Siinä sitä seisottiin keskellä ja sivummalla, äristiin, vedettiin ja haukuttiin, ja mua jännitti, en tiedä mikä!
Onneksi Pia tuli (ehdin jo soitella, ja varata toisenkin ihmisen avuksi..) ja otti Veitin.
Tuomarin sanat saivat vähän silmät vuotamaan. Ihan pölhöä varmaan..mutta niin siinä vain kävi. Mulle mun koirat on osa mua. Ja kun joku kehuu niitä, niin sitä liikuttuu.
Joiku oli sitä mieltä että se oli tässä, ja nyt mennään pois ja äkkiä. Veiti otti hyvän makuuasennon ja katseli kiinnostuneena.
Loppukehässä meitä oli viisi. Tuomarit kehuivat, että Joiku jaksaa vielä hyvin liikkua...hätkähdin, puhuuko se mun Joikusta, Joikusta joka saa mökillä hepuleita ja juoksee hurjaa vauhtia ympäri pihaa?
Niin siinä sitten kävi, että mun Joiku tuli veteraaniluokan ykköseksi. Hän osaa liikkua kauniisti, kulmaukset ovat hyvät ja niinhän tuomari sanoi joka kohdassa: ehdottomasti jatkoon :)
Ja mun Veiti tuli veteraaniluokan kolmoseksi, hänellä on erittäin kaunis pää ja oikeanlainen turkki.
Kotona otettin kuvia.
Ei voinut enää vaatia parempia poseerauksia ja useampia kuvia.
On se kaunis koira :)
Kiitos Tuija!
Ja tää kateellinen kolmonen...hän otti Joikun punaisen ruusukkeen ja meinasi repiä sen.
Veiti on tehnyt sen ennenkin...vuosia sitten hän onnistuikin repimään Joikun punaisen ruusukkeen.
Mutta on hänkin kaunis!
Ihan yhtä kaunis ja yhtä rakas!
