Vuoden 2015 parhaat

Ehdottomasti ykkösenä on viikko Kuusamossa!
Pitkään odotetun haaveen toteutuminen. Eikä todellisuus hävinnyt haaveille yhtään, eli oli vielä kauniimpaa mitä osasin odottaa. Nautin joka hetkestä.

Parhaisiin hetkiin kuuluu "tyttöjen"reissut. Kesän tanssilavareissut, Saaristo open ja jouluristeily. Ne on sellaisia reissuja, jossa tapahtuu ja joissa saa nauraa ja joista riittää hymyilyä vielä vuosiksi.

Parhaisiin hetkiin kuuluu myös  "neljän tähden illalliset". Ihanaa syödä hyvin hyvien ystävien seurassa.

Kesä ja loma kuuluu ehdottomasti vuoden parhaisiin hetkiin. Ei haittaa millainen ilma on, en edes muista enää oliko hellettä liikaa vai liian vähän (no taidan muistaa kuitenkin...helle tuli vasta elokuussa ).
Lomalla oli parasta ystävien kanssa vietetyt ajat.

Ja kukkaset!

Ja tää oli yks parhaita hetkii: mä osasin (Tuulan avustuksella)!
En kyllä paljon ole käyttänyt, on yllättävän painava pusero. Ensi kesäksi voisin tehdä jonkinlaisen lyhyemmän virkatun...

 Näiden otusten kanssa vietetyt ajat kuuluvat parhaisiin hetkiin!
Porukan vanhimmilla alkaa olla jo ikää, joten näistä ajoista pitää nauttia täysillä , nyt vielä.
Kaikki lenkit koirien kanssa, säässä kuin säässä. Luontopolut, metsät ja vaellukset, ei niihin tulisi lähdettyä ilman tätä jengiä. Näitä katsellessa ja varsinkin kuunnellessa, meinaa mennä hermot, paljon useammin kuitenkin nämä saavat hymyn huulille.

Paljon on vuoden varrella hyviä hetkiä. Ne tulevat mieleen lämpiminä ailahduksina silloin tällöin.
Tähän vuoteen on mahtunut paljon hyvää.
Kiitos tästä vuodesta 2015.

Joulun jälkeinen lepotila

Valkoiset hyasintit ei tuoksu yhtään niin paljon kuin vaaleanpunaiset. Näistä tulee mieleen kesä ja lehdokit.
Joulun jälkeen alan odottamaan kesää. Uutisissa sanottiin, että ensi viikolla voi tulla  lunta runsaasti ja pakkasta olla -15 astettakin. Ei kuulosta keväältä. Eikä kuulemma voi sanoa takatalveksikaan, kun on tammikuu.
En oikein innostu talvesta. Hiihtoladuilla on ruuhkaa, en halua sinne tukkeeksi. Luisteleminenkin on vähän pelottavaa, yksikin väärä liike ja olen siellä jään pinnassa.

Ehkä asenne muuttuu kun pääsen tästä joulun jälkeisestä laiskottelutilasta pois.

Luin Laura Lehtosen Pelkääjän paikalla. Nuoriperhe, jossa äiti kuolee syöpään ja isä jää yksin viisivuotiaan tytön kanssa. Miten tuosta aiheesta pystyy kirjoittamaan humoristisesti! Laura pystyi. Elämäähän tämä kaikki on, iloineen ja murheineen.

Nyt luen toista kirjaa jolla on ällöttävä nimi:Rakkauden hirviö. Saara Turusen kirjoittaman kirja, joka on saanut  Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna.
Olen kohta puoli välissä kirjaa, ja odotan yhä koska päästään tähän aikaan, tässä ja nyt.

Vielä olisi monta kirjaa luettavana.

Filmejäkin ollaan katsottu. Ihmellinen rikoselokuva, jossa keskusteltiin lähes koko ajan. Välillä ammuskeltiin, jotta säilytään genressä. Siinä oli hyviä näyttelijöitä Nicholsson, Dicapri ja kolmas jota en muista, suippokasvoinen nuorimies...Filmi loppui hienosti, rotta käveli parvekkeen kaidetta pitkin.

Eilen katsottiin tv:stä New year´s eve. Sellainen romanttinen, hyväntahtoinen leffa.

 Nyt alkaa kaikki herkutkin maistua kun olen selvinnyt flunssasta.
Voihan ne joulukilot kerätä näinkin, joulun jälkeen.

Ja niin joulu joutui

Saimme viettää joulua kaikkein lähimpien kanssa. Se on parasta joulussa.
Tuntuu vähän kuin olisi ollut pyörremyrskyssä, jotenkin vaan joulu hurahtaa niin vauhdilla ohi. Vaikka jatkuuhan se rauhallisemmassa tempossa loppiaiseen asti.

Mielenkiintoisin lahja: maailman kalleinta kahvia!
Sivettikissankahvia. Pavut kulkevat sivettikissan ruuansulatuksen läpi... pavut pestään ja jauhetaan kahviksi.
Huomenna maistetaan rohkeasti :)

Jouluruoka täyttää. Eipä ole tullut syötyä suklaata, torttuja tms. vielä paljonkaan, vatsa on vaan niin täynnä ruuasta.

Aamulla oltiin äidin kanssa joulukirkossa. Elävät kynttilät, Maa on niin kaunis ja kylämäinen tunnelma kun pappi kättelee messun lopuksi kaikki vieraat, siinä sen juju.
Hiukan mietityttää tämä meidän uskontomme jossa lähdetään siitä, että olemme aina pahoja. Aina meidän on pyydettävä syntimme anteeksi, ja teemme syntiä jopa tietämättämme.
Haluaisin lähteä siitä, että olemmekin kaikki hyviä!

Joulu tulla jollottaa

 Mökille tuli joulu.
Meni siinä tunti jos toinenkin, ja kolmaskin menisi, jos vain jaksaisi.

Ei ole lunta ja piha märkä ja osittain kurainen. Silti joulu tulee.
Sähkökynttelikkö ei enää toiminut.
Vanha perinteinen toimii aina.

Lyhteet linnuille. Tänä vuonna kaksi lyhdettä.
Kummassakaan ei vielä ole käynyt ruokailijoita.

 Perjantain sateessa ja pimeydessä mökille ajettaessa mietin ollaanko viisaita. Kotona mukavuudet ja me ajetaan mökille.

Huussissakin on joulu. Ja onpa melkein yhtä lämmintä kuin
 juhannuksena...

Tämäkin valmiina. Iso karkkipurkki. Joulunperinne. Hiukan vajaa, ja saattaa olla iltaan mennessä vielä vajaampi ;)   no, ei haittaa vielä saa kaupasta lisää.

Ja kolmeksi päiväksi vielä töihin, sitten: Tule joulu kultainen...

Sunnuntain musiikkia

Sunnuntaita.

Kotona kaikkee puuhastelua.
Ensin kuunneltin Suvi Teräsniskan joululauluja. Niin kaunis ääni. Joulutunnelmaa.

Yllättävästi esikoululaisten ehdoton joululaulusuosikki on myös Suvi Teräsniskaa: Hei mummo.

Haluavat kuulla tämän päivittäin ja osaavat laulaa mukana.

Oltiin esikoululaisten kanssa vanhainkodissa viemässä valoa Lucian-merkeissä. Taisi olla kaikilla aikuisilla vedet silmissä.  Pieni juttu, mutta niin suuri ilo. Luciakulkue kiersi huoneissa, joten nekin, jotka eivät päässeet sängyistään ylös näkivät ja kuulivat lapset. Siinä oli todellista joulutunnelmaa.

Suvin jälkeen sanoin miehelle, että laittaa jotain hyvää musiikkia. Hänpä laittoi Leevi and the leavingsiä soimaan. Se on kyllä hymyilyttävääkin musiikkia.
Mun motoksi kuulemma sopisi kappaleesta Ihanasti sanottu lause: Elämä on pitkä puutelista".
Että se siitä mun positiivisuudesta. No, tuo on vaan miehen mielipide.
Oikeesti en keksinyt mitään joululahjatoivettakaan pitkään aikaan. Mulla on kaikkea mitä tarvitsen.
Mutta sitten aloin miettiä tarkemmin. Kyllähän sitten tulikin mieleen monta juttua mitkä olisi kivoja :).

Entisajan joulu

Kävin tänään Kuralan kylämäessä. Olen käynyt siellä monesti aiemminkin, mutta kyllä se taas kerran kosketti.
Päätalossa valmisteltiin joulua. Piparkakkutaikina muhimassa, lantut vadissa ja tuvan pöydällä muutama rusinapulla.
Mummon kammarissa esillä 50-luvun joululahjoja: pärekorissa villapuseroita, lapasia ja sukkia.
Isännän kammarissa oli tekeillä joulukukka-asetelmia: jäkälää, perunajauhoilla lumetettuja männynoksia, yksi kielo.

Eteisen ruokakomero. Kaikkea vähän, tai aika paljonkin.

Kuitenkin päällimmäiseksi ajaukseksi jäi miten paljon nykyihminen tarvitsee, eikä silti ole onnellinen.
Kuralan talossa "emäntä" kertoi miten entisaikaan oli lapsilla vapautta ja vastuuta. Lapset saivat tehdä pihalla, ulkona, keskenän lähes mitä vain. Oli vain kaksi sääntöä: ruoka-aikaan oli oltava kotona ja piti olla kunnolla. Lapset olivat vastuussa koulunkäynnistään.
Talvella villahousut kutittivat ja hiersivät ja pihan perällä käytiin pesulla. Silti oltiin onnellisia.

Kuralassakin puuhella ja räsymatot. Se lämpö mikä tulee kun puilla lämmitetään.
Se kaikki saa taas haaveilemaan siitä talosta maalla.