Leskenlehti, aurinko, kylpyhuone ja kipu

 

 

 Viikonloppuna löytyi tämän kevään ensimmäinen leskenlehti. Siellä niitä oli useampi, ojanpientareella auringossa. Joka kevät ilahdun yhtä paljon. 

Kevät on käsittämätön: pari päivää sitten oli vielä lunta perennapenkin päällä, ja nyt kun lumet ovat lähteneet, tulppaanin alut nököttävät siellä valmiina, samoin helmilijat. Jokapäivä tapahtuu jotain pientä, lumet sulaa lisää, linnut laulaa enemmän ....

Mun viikonloppu ei ole ollut paras mahdollinen. Vatsa kipuilee. Verikokeista ei löytynyt selitystä. Epätietoisuus on kurjaa. Joka aamu herään tunnustellen josko kipu olisi jo hävinnyt. Pystyn kävelemään ja olemaan suht normaalisti, välillä jomottaa enemmän, välillä vähemmän. 

Kylpyhuonesuunnitelmakin tuli vihdoin. Kesti kuukauden, eikä olisi vieläkään tullut ellen olisi soitellut perään. Firmassa on ruuhkaa... Suunnitelma oli pettymys. Eipä siinä ollut mitään hauskoja ideoita, vain ne asiat piirrettynä joista puhuttiin. Odotin jotain enemmän, suunnittelija kun vielä sanoi miettivänsä ja laittavansa suunnitelmaan jos keksii jotain. Vessanpytyn päälle oli laitettu kaamea musta ovinen kaappi, se ei sinne kyllä tule, koska pytyn seinätelineen päälle tulee jotain kaunista, kynttilä, kori jossa jotain tms. Avohyllyjä ei ollut missään vaikka niitä toivoin. Ehkä laitetaan niitä pesukone nurkkaan pesukoneen päälle. Itse allastaso ja kaapit olivat ok, samoin musta reunainen pyöreä peili valoilla. Kaakeleita käytiin katsomassa ja pari vaihtoehtoa löytyi. Mieli vähän muuttui kun katselin niitä valkoisia kiiltäviä seinälaattoja, näyttivät liian kirkkailta. Löysin sellaisia matampia joissa jotain pieniä koukeroita, jotka eivät kuitenkaan näy hyvin, pehmeämpi vaihtoehto. 

Kaakelireissulla poikkesin Musti Mirriin.

Toisella puolella puhelinnumero. Kohta harjoitellaan luoksetuloa jossain muualla kuin omalla pihalla...

10 kohdan harmitukset

 1. Koira ei tottele  (vaikka onkin AIVAN kokonaan mun oma vika, niin harmittaa silti)

2. Multa on jäässä enkä saa popcornin siemeniä istutettua (en saa sitä säkkiä edes lämpimään tilaan kun on jäätynyt kiinni toisiin multasäkkeihin)

3.Sunnuntai, mikä tarkoittaa että huomenna taas hinattava itsensä työmaalle, jossa tällä hetkellä eniten harmittaa koronariski.

4. Nokkava opiskelija, joka on työssä oppimisjaksolla. Sanoo olevansa kasvissyöjä ja siinä se veti viime viikolla makkaraa napaansa tyytyväisenä. Ei tee annettuja hommia.

5.En saa siivottua= karsittua tavaraa pois. Vaikka en ole jotain tarvinnut kolmeen vuoteen, niin jos vien sen kierrätykseen niin sitten sitä tarvitaan heti ensi viikolla, ratkaisu on siis etten voi laittaa mitään pois. 

6.Kylpyhuone suunnitelma on edelleen suunnittelijan pöydällä. Kuukusi on liian pitkä aika odottaa suunnitelmaa (ilmaiseksi ei siis edelleenkään saa mitään hyvää).

7. Lumi joka ei vaan sula pihalta pois.

8.Epätietoisuus ( missä ryhmässä ja kenen kanssa teen töitä ensi syksynä, milloin mulla on kesäloma)

9. Mistään ei löydy farkkumekkoa joka olisi sellainen kuin haluan ( vähän kuin liivimekon ja lappuhaalarimekon risteytys)

10. Vaikka kevät on ihana, se myös näyttää kaiken nuhraantuneisuuden niin minussa kuin kodissakin.

Katsoako peiliin vai ei?

Olen nyt pari viiikkoa taistellut Naavan luoksetulon kanssa.

Olin jo tyytyväinen. Tulee jopa terassin ovesta sisälle kun huudan tänne. 

Tänään oltin koirapuistossa ja luoksetulosta ei ollut tietoakaan. Positiivista oli, että tuli loppupuolella lähelle ja antoi koskea itseään. Pois lähdettäessä käveli itse portille, jossa odotti että laitan valjaat. Mutta muuten sain huudella, polkea jalkaa  ja kirota aivan yksinäni. Naava ei ollut näkevinään minua, eikä korviaan lotkauttanut mun huudoille. Olisi lähtenyt yhden miehen ja tämän narttunoutajan mukaan, jouduin menemään portille ja estämään tämän kodinvaihdon.

Oli siis ilmeisesti liian vaikea harjoitus. Jatketaan kotipihalla.

Naava on kovapäinen ja itsenäinen. En oikein tiedä miten näihin ominaisuuksiin pitäisi suhtautua. 

 Onko tunnelin päässä valoa?

Loman jälkeen koitti arki

 Lomalla kertyi voimavaroja. Maanantaina menin jopa mielelläni ja energisenä töihin. Alkuviikko menikin mukavasti. Torstaina iski väsymys ja perjantaina tuntui lähes kaikkensa antaneelta. Saa nähdä miten normi viikonlopun lepo palauttaa voimia.

Turun kuuluisuus Kullannuppu kävi meillä töissä. Taisi olla viikon kohokohta, kaikille.

Kotipihalla olen taistellut Naavan luoksetulon kanssa. On tarvittu kovempaa ääntä, kirosanoja ja katuharjaa.  Katuharjaa tarvitaan sanojen vakuudeksi, sillä sain rajattua takapihan aluetta nurkaksi, jossa Naava sai yhden puhuttelun. Kirosanoja tarvittiin vakuuttamaan, jotta tarkoitan mitä sanon. Lisäksi tarvittiin huutamista, vakuuttavaa huutamista. Pilliäkin käytin loppu viikosta. 

Nyt on neljäs päivä ilman kirosanoja, ilman katuharjaa, jee! Naava tulee pillistäkin luo, ja mikä ehkä upeinta, tulee terassin ovesta sisälle kutsusta. Keskimäärin neljä luoksetuloa ulkona ollessa ennen kuin otan kiinni, tai joutuu sisälle. Tänään aamulla tosin päästin pihalle, ja huusin hetken päästä takaisin sisälle, ja tuli.  Ehkä se tästä.

Ilmottauduin myös verkkokurssille, jossa tulee uusia tehtäviä viikottain. Katsotaan nyt. Olisinpa saanut poropaimennus-maanantain tunnetta purkkiin, niin voisin sieltä kaivaa motivaatiota lisää aina kun meinaa lopahtaa :)

Keväältä tuntuu vaikka on lunta maassa. Päivät ovat pidentyneet, en tarvitse enää otsalamppua. Linnut laulelevat ja otin pelargonian varastosta sisälle. Odotan niin, että ne tulppaanit ja krookukset tulevat maasta. Tulppaanit taisivat kyllä tulla liian pintaan istutettua... 

 

Vastuullisesti

 Nyt on reissu tehty. Suositeltiin kotona pysymistä. Lähdettiin kuitenkin, koska ajattelimme voivamme tehdä matkan vastuullisesti. 

Ei ollut munkki-kahvipysähdyksiä matkan varrella. Juustoportissa käytiin vessassa, ja sujuvasti, joskin vähän haikein mielin kävelin kaikkien houkuttelevien myymälöiden ohi.

Mennessä oltiin yö hotellissa Oulussa. Olin etukäteen kysynyt onko mahdollista saada aamiainen huoneeseen, ja olihan se. Respassa kuitenkin ilmoitettiin, että saisimme hakea eväspussin (leipä, jugurtti ja hedelmä) aamulla, ja se olisi aamiaisemme. Ihmettelin asiaa, ja kerroin että minulle oli kyllä sanottu, että asia onnistuu erillistä korvausta vastaan. No, sitten se onnistuu kun asia on jo sovittu, sanoi virkailija.

Aamulla huoneeseen tuotiin täydellinen aamiainen. Toisessa pikkukattilassa munakokkelia, toisessa puuroa. Pieni lautanen, jossa pannukakkuja ja hilloa ei mahtunut kuvaan.

Naava sai respasta oman herrkupussinsa. Tosi kivaa, että koirakin toivotetaan tervetulleeksi.

Kittilässä majoituimme airbnb mökkiin, jossa oli tehty covid mukainen siivous ennen meitä. Siellä kökötimme illat. Ravintoloihin emmekä ihaniin "latukahviloihin" poikenneet. Söimme vähemmän herkullisia eineksiä. 

Matkan tarkoitus oli poropaimennusleiri, josta edellisessä postauksessa kerroinkin. Ulkona tapahtuva, turvavälit muihin osallistujiin (meillä oli oma porukka) ja ruokailu omin eväin.

Paluumatkalla yövyimme Kokkolassa hotellissa. Taas Naava sai herkkukassin, ja me saimme aamiaisen huoneeseen. Tilasimme illallisen Amarillosta, ja tarjoilija toi sen huoneeseen (tai ovelle).

Ja kyllä maistui 7 tunnin ajon jälkeen.

Ja aamiainen huoneeseen...vain pekonit puuttuivat...

Kokkolasta ajoimme yhtä soittoa kotiin. 

Emme olisi juurikaan voineet tehdä reissua vähemmillä kontakteilla. Kaupassa kävimme pari kertaa, siinä suurin riski.

Maanantaina töihin, jossa en voi näin hyvin vältellä kontakteja. Itseasiassa en ollenkaan. 

Paluu "arkeen" tuntui muutenkin aikamoiselta: säätiedotus lupasi lunta, pakkasta ja myrskyä (missä  olet kevät?? ) ja luettiin uutinen jossa thl:n edustaja kertoi, että huhtikuussa päivittäiset koronaluvut moninkertaistuvat , pahimmillaan päivittäiset luvut yli 11 100 ja parhaassa tapauksessa 2638.

Toivottavasti eivät pidä paikkaansa.

Poroja, poroja, poroja

 

Matkustettiin Sammun-tuvan porotilalle poropaimennusleirille.

Rakastan uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Ensimmäinen leiripäivä iski kovaa. Naava ei totellut yhtään vaan mennä rallatteli minne vaan muualle, mutta ei mun luo. Rehellinen ohjaaja sanoi, että Naava suorastaan näyttää mulle keskaria, ei välitä tipan tippaa mitä sanon.

Porojen paimennuksen lopetti oitis kun sai kaksi poroa ajamaan itseään takaa. Heitti hanskat tiskiin, en tee ollenkaan, en tee mitään.  Haettiin iltapäivällä tukikoiraksi ohjaajan oma porokoira. Siinä sitten mentiin kaikki sen taitavan porokoiran perässä.  Tukikoira laitettiin pois, ja kokeiltiin josko Naava-herra nyt suostuisi töihin. Vaan eipä suostunut. Luimisteli aidan viertä, haisteli tukikoiran pissoja ja näytti keskaria.  Hänelle sitten vähän valotettiin asiaa uudelleen, ja saatiin tekemään töitä hetkeksi.  Hetken seurauksena multa meni ääni ja usko itseeni. Teki mieli minunkin heittää hanskat tiskiin ja todeta jotta tämä oli nyt tässä.

Pitkä iltalenkki, muutama satalitraa kyyneliä ja yö unet ja koetti seuraava paimennuspäivä.

Katselin aamupäivällä muiden hienoja suorituksia ja mietin menenkö ollenkaan Naavan kanssa. Ihana kasvattaja kysyi haluanko, että hän tulee meidän kanssa. Ja niinpää mentiin, nokka kohti uusia pettymyksiä. Vaan kuinkas sitten kävikään....

Naava lähti oitis paimentamaan!!! Haki poroja minun kanssa kiertäen vasemmalta ja takaa, haukkuen ja siirtäen koko porolauman seuraavaan aitaukseen. Sieltä haettiin porot käytävään, haukkuen ja juosten ajettiin porot takaisin isoon aitaukseen. Ja kun kutsuin Naavaa, hän rallatteli menemään, otti leikkiasennon ja lällätteli....Sain opastusta: älä mene kyykkyyn, älä kumarru eteenpäin, älä mene perään, äläkä nappaa koiraa kaulapannasta kiinni kun se tulee luo. Tätä tehtiin muutama kerta.

Iltapäivällä uudestaan poro aitaukseen, ja kasvattaja mukaan :) . Taas mentiin. Poroja on kiva paimentaa kun eivät tule ihmisten päälle ja toimivat mun mielestä loogisesti. Naava paimensi poroja hienosti ensikertalaiseksi ja kersaksi!  Ja luoksetulo sujui iltapäivällä jo paljon paremmin, jopa jäi eteeni kun aloin laittaa pipoja ym. päälleni ( paimennuksessa meinaa tuli hiki). Kyllä kannatti yrittää. Niinhän mulle sanottiin, että yön yli nukkuminen tekee ihmeitä, vaan enpä olisi uskonut sen tekevän noin suuria ihmeitä :))

Olipa kokemus, kaikenkaikkiaan. Kuulin juttuja porojen paimennuksesta, erotuksesta, koirista ym. ym. Välillä kaipasin sanakirjaa kun en ymmärtänyt kaikkia pohjoisen murteen sanoja. Santeri-poro teki kiusaa koirille aidan takana, juoksi ja uhosi ja onnistui harhauttamaan muutaman koiran, vaikka ei siis kuulunut ollenkaan paimennettavaan laumaan. Repe-poro taas ei kestänyt näiden nuorten koirien lällätystä, herkästi näytti kakaroille kaapin paikan ajamalla koiraa muutaman metrin takaa.

Tästäpä jää sulateltavaa ja muistojen arkkuun tallennettavaa. Maailmani on taas avartunut.