Powered By Blogger

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Kaksi vuotias


 Tässä hän nyt on. 

Jo kaksi vuotias. Meidän ainoa koira. 

Sellainen kyljessä viihtyvä, rapsutettava.

Nukkuu yhä enemmän meidän sängyssä, jalkapäässä.

Ei edelleenkään osaa montaa sanaa vaikka kovasti yrittää ymmärtää. yrittäminen näkyy pään kallisteluna puolelta toiselle.

Nauttii pihalla olosta yli kaiken. 

Vahtii peuroja, jotka viis veisaavat Naavan haukusta.

Katsoo eteisen ikkunasta kun lähden aamuisin töihin.

Sellainen hän on, ja paljon enemmänkin.

Onnea rakas Naava- Petteri, Napsukka Naapunen <3

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Tekeminen josta tykkään

 Mä en tykkää tehdä ruokaa. 

Leipominen menettelee.

Salaattien tekokin menettelee.

Mutta kattaminen, Se on mun juttu, siitä tykkään.

Tässä isänpäivän pöytä. Sinistä ja valkoista, vähän vihreää ja valoja. Valoja ei juuri huomannut kun sattui marraskuun aurinkoisin päivä.


Servetit olisi voineet olla värillisemmät, mutta laatikosta ei löytynyt, niin nämä sai kelvata. Ehkä jopa lisäsivät juhlavuutta.

Tämä on lauantain neljän tähden illallisen kattaus. Vähän rauhallisempi. Ajattelin et sopis marraskuuhun. Tai sit olisi voinut olla selkeästi piristävämpi, värikkäämpi?  Mä tykkään kunnioittaa marraskuun apeuttakin. Pidetään  kunnolla väritöntä, apeaa ja sateista :)

Kokeilin taitella erilaisia servettejä, mutta tykästyin nyt tähän. 

Pian tulee joulu ja saa taas kattaa pöytää :)


perjantai 19. marraskuuta 2021

Kuvat


 Naavalla oli pentuna etutassussa ontuma-ongelma. Käytiin kuvissa ja mikälie cct kuvauksessa ja saatiinn leikkausaika. Molemmat etutassut leikattava tähystyksessä. Pitkä toipumisaika.

Onneksi kyselin asiasta muualtakin. Varisluussa oli murtuma, mutta ei irtopalasta. Peruutin leikkausajan.

Nyt hätähousuna en jaksanut, en kestönyt ;) enää odottaa viikkoa vaan vein Naavan virallisiin kuvauksiin samalle lääkärille, joka päästi meidät pahasta , sanoi ettei leikkausta tarvita.

Lonkka-kyyner-olka-ja selkäkuvat pyysin. Nykyään tehdään kennelliiton Omakoira palvelussa itse lähetteet, maksetaan, ja saadaan sitten jossain vaiheessa kennelliiton viralliset lausunnot asiasta. Tämä osa maksoi 98e.

Heti lääkäri huoneeseen astuessa lääkäri sanoi: jaaha, pihtiä näyttää olevan, se viittaa usein siihen ettei lonkat ole priimat. Se isku tulikin sitten heti. Lääkäri sanoi että Naava näyttää isommalta kuin 16kg ...mutta kyllä me hänet ihan oikein punnittiin, hänellä vaan on tuo turkki niin komea :) 

Sitten odotettiin 40 minuuttia odotustilassa. Keskusteltiin siitä, että kunhan saadaan vaan pysymään paino hallinnassa niin kyllä huonoilla lonkillakin pärjää ,ja murehditaan sitten lisää jos tulee kipuja. Aika apeissa tunnelmissa siinä oltiin. Minä palelin ja katselin yhä uudestaan mainoksia tv ruudulta. Siinä tuli aika ajoin : Ethän ulkoiluta vieraita eläimiä.  Mietiitiin siinä mitä se oikein tarkoittaa, saatiin ajatukset muualle, no , punkkien ulkoilutusta siinä tarkoitettiin, kai.

Vihdoin päästiin "tuomiolle". Lääkäri sanoi : "Kuvat näyttävät hyviltä. " Minä pyöritin ajatusta päässäni, ahaa tarkoittaa tuota ruudussa näkyvää selkäkuvaa, no hyvä että se edes on kunnossa. Nikamat oli kauniisti paikoillaan, ei viitteitä spondyloosista. Sitten lonkat.....Siis nekin hyvät, kuulinko oikein? A tai B lonkat, lääkäri laittaisi ne A lonkiksi!!!!! Vielä viimeinen, miten on, näkyykö varisluunmurtumasta jotain? Siis ei, eikö mitään?  Näkyykö nivelrikkoa? Ei sitäkään!  Lääkäri sanoi että on ilo kertoa hyviä uutisia. Hymyiltiin kaikki kuin Naantalin auringot.  

Meillä on siis rakenteeltaankin hieno koira. SIlmätarkastus tehdään jossain vaiheessa. Ehkä Naavasta joskus tulee isä, muttei vielä ainakaan muutamaan vuoteen. 

Olen onnellinen <3


(Ja tämä maksoi n. 419e)

maanantai 1. marraskuuta 2021

Irtiotto


 Tällaisessa mökissä vietettiin viikonloppu. Saatiin pidennetty viikonloppu poissa arjesta.

Tehtiin koiralenkki kodalle, jossa kynttilä toivotti tervetulleeksi. Ensin ajattelin sen olevan joku automaattisesti syttyvä led kynttilä, mutta mökin isäntä oli käynyt sytyttämässä oikean kynttilän. Vaikutuksen teki myös kodassa oleva kaappi, jonka lukon takana oli lämmikejuomaa. Kiva idea, vaikka me ei tällä kertaa lämmikettä tarvittukaan.


Hömelön kanssa ihmeteltiin laiturille menoa. Hömelö ei pystynyt, laiturille päästäkseen olisi tarvinnut kastella jalat. Hömelö yritti, yhden tassun vielä voisi kastaa, mutta ei molempia. Minä taas sain hyvän syyn miksei voinut mennä uimaan, laituri näytti hyvin epämääräiseltä, oisko uponnut jos olisin sinne mennyt?

Sinällään ei ole väliä mökin sisustuksella, mutta silti kiinnittää huomiota miten vuokramökit sisustetaan, kerätään huonekaluja ja mattoja jostain, ei mietitä sen enmpää mikä sopii minkäkin kanssa. 


Viikonlopun aktiiviteetti oli metsästysjäljestys-koulutus. Hömelölle tehtiin verijälki, joka siis oli leikisti haavoittuneesta hirvestä, jota lähdettiin jäljestämään. Hömelön mielestä oli todella jännittävää ja mielenkiintoista. Jäljen päästä löytyi kaato, hirven jalka. Hömelö haisteli jalkaa, mutta nautti mieluummin pakasterasiasta maksalaatikkoa palkaksi.

Olipa mukava viikonloppu!



torstai 14. lokakuuta 2021

Vanhoja muistellessa...

 Mies löysi ja osti kätevän pikku laitteen, jolla saa diakuvat digitaaliseen muotoon.  Varastossa oli laatikollinen dialippaita, ja koska enää ei ole projektoriakaan, oli aika siivota. Suurin osa dioista päätyi suoraan roskikseen mm. 10 kuvaa lokista ja lukuisia kuvia kukkasista, värit ja laatu on kuitenkin huonontuneet, joten ei ollut perusteita laittaa kaikkia digitaaliseen muotoon. Kuvia laitellessa heräsi niin paljon muistoja, jo unohtuneitakin. Halusin nyt jakaa jotain täälläkin.


Tässä on mökki jossa vietin paljon aikaa lapsuudessa. Ja nimenomaan tässä kuistilla. Siinä tiskattiin, istuttiin. Ja aina oli ihana ilma!  Oikeasti ei tainnut olla ;)  mökki oli pohjoisrannan puolella, johon suunnilleen aina sopi tuuli. Niin sanoo mun vanhemmat, itse en muista. Muistan vaan miten pääsi uimaan, sai heittää virvelillä laiturin päästä, poimittiin mustikoita, savustettiin ahvenia jne. Mökki oli tosi pieni, sauna, pieni saunakamari, keittokomero ja yksi huone. Silti  ihan huippu aikaa. Siihen aikaan ihmiset taisi olla tyytyväisempiä vähempään. Kaikki oli silloin pienempää, mökit, autot, kodit, veneet...

Minicat oli meillä muistaakseni kolmas vene. Se oli ensimmäinen ylellisempi vene. Ylellisimmän veneen vanhenpani ostivat, kun en enää asunut kotona, mikä vääryys.... Takana oleva littoistenlainen on mieheni perheen vene. Löysin miehenikin saaresta, veneillessä. Luulin tällä takaavani loppuelämäni veneilyn, vaan toisin kävi, mikä vääryys ;)

 

 Ylioppilaaksi tulon jälkeen asuin vuoden verran isoäitini yläkerrassa pienessä huoneessa. Huoneessa oli elämäni kaunein ikkuna, ja ikkunalauta! Kerrankin kakki viherkasvit viihtyivät, ja niille oli tilaa.

Tässä meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, vuokrakaksio. Sinne koottiin sukulaisilta saatuja huonekaluja. Silloin ei ollut sisustaminen pinnalla, ei ollut Suomein kaunein koti ohjelmaa, eikä muitakaan sisustusohjelemia. Se oli aikamoista aikaa, yhteensovitettiin tapojamme, eikä aina niin sopuisasti.


 Häämatkalla (olisko ollut viikko merellä?)  Tämän reissun jälkeen oli kummitytön ristiäiset, eikä olla ikinä oltu niin päivettyneitä kuin niissä ristiäiskuvissa!  Silloin oltiin pääasiassa ulkona veneillessä.  Muistaakseni tässäkin kuvassa oli aurinkoinen heinäkuun päivä, mutta olen aina ollut viluinen .... Kuvassa ensimmäinen koiramme, Kultsi. Sen jälkeen ei olekaan montaa koiratonta kuukautta ollut (eikä tule olemaan! )


Muistan miten tyytymätön olin ulkonäkööni nuorena. Valitsin päälleni mahdollisimman löysiä puseroita ja housuja. Hameita en pitänyt, koska mun jalat oli kuin lyhtypylväät (vai oliko?) . Koin itseni liian isoksi, iso luiseksi, painavaksi, liian pitkäksi jne. Nyt kun olen katsellut kaikkia vanhoja kuvia, niin harmittaa. Olisinpa vaan nauttinut, sillä en ole ollut hullumman näköinen :) Ja niin helppoa oli olla kyykyssä!

Huh miten on vuosia kulunut. Hyviä vuosia kuitenkin. 

Millähän mielellä katson nykypäivän kuvia vuosien päästä?


maanantai 11. lokakuuta 2021

Viikonloppu mökillä

 

Runsas tunti metsässä ja saaliina n. 20l suppilovahveroita. On se niin kivaa, sienestys. Ensin tuntuu ettei näe yhtään suppiloa, mutta  kun ensimmäiset näkyy, niin alkaa näkyä lisää  ja lisää ..Suppilosilmä alkaa toimia :)

Paistamisessa menikin sitten tovi. 

Isutin punaisia , vanhanaikaisia tulppaaneja mökin seinustalle. Siinä kukki vuosia vanhat punaiset ( edellisen emännän istuttamat), mutta epäilen että jonain vuonna joku söi sipulit kun ei tulppaaneja enää tullut. Nyt laitoin 10, ja harmittelin miksen ostanut enemmän! Täällä olisi tilaa omenapuiden alla ym. krookuksille ja muille. Olen käynyt kukkasipuliostoksilla jo kolme kertaa, ja tuntuu että jokakerta ostan liian vähän. Vielä onneksi ehtii ostoksille ja istuttelemaan, ainakin kotiin, en tiedä koska tulemme seuraavan kerran mökille.


Jo oli haravoitavaakin mökillä. Omenapuusta oli pudonnut ehkä puolet lehdistä. Leikkasin pionien varret ja olisin leikannut liljojenkin varret, mutta siihen sopivammat sakset oli tietenkin taas väärässä paikassa. Edelleen on tämä vuosia kestänyt kahden paikan ongelma: tavarat toisinaan väärässä paikassa.

Tällainen viikonloppu. Ei pelkkää laiskottelua. 


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Valmiiseen pöytään 4 *



 Olipa taas nautinnollinen lauantai ilta illallisen merkeissä. Meren rannalla, joku hassu siellä soutuveneellä oli kalastamassakin. Kelpasi sitä sisällä lämpimässä ihmetellä, miten tarkenevat ja jaksavat tunti tolkulla..

Alkuruuaksi oli kurpitsakeittoa. Ei kyllä tulisi mieleen moista keittoa ravintolassa tilata, mutta vau mikä yllätys: se oli hyvää. Siinä oli mm. porkkanaa, omenaa ja kanelitankoa. Oli kyllä pehmeää ja hyvää,


 

Pääruuaksi oli pastaa ja kastiketta, jossa lohta, kesäkurpitsaa ja sitruunaa. Sekin oli hyvää. Sitruuna piristää ja keventää kivasti.

Jälkiruuaksi suklaamoussea, ja hei, ei mitään ihan tavis sellaista, vaan mausteena minttulikööriä, ai että oli kyllä hyvää.

Valimiiseen ruokapöytään on ihana tulla, mutta ehkä vielä kivanpi juttu on se, että saa maistaa erilaisia ruokia kuin mitä yleensä syö. 

Ja tietnkin hyvässä seurassa ruuasta ja juomista nauttiminen keskustellen on ihan parasta.

Pientä painetta tuli tietenkin ; mitä me tarjoamme marraskuussa vuorollamme....