Powered By Blogger

lauantai 24. syyskuuta 2022

Lelun rikkoja ja muita tunnelmia


 Pihka on kasvanut jo isommaksi kuin Naava. Pihka on syönyt lähes kaikki vanhat ja uudemmat koiralelut. Hänen strategiansa on etsiä lelusta se piippi, ja kun se on kohdennettu, järsiä piippi ulos. Lelut joissa ei ole piippiä sisällä ovat jalattomia, hännättömiä ja korvattomia. 

Pihkan kanssa olen käynyt koirakoulussa. Opetellaan mm. hihnassa kävelyä vetämättä. Samaa treeniä teen,tai pitäisi tehdä Naavan kanssa. Onneksi on kaksi vetävää koiraa niin molemmat käteni ovat venyneet yhtä paljon.

Vaivun usein jo epätoivoon vetämisen suhteen. Mikään ei tunnu auttavan. Treenatessa menee hyvin, varsinkin pihalla ja kentällä, mutta kun mennään metsään niin ei mikään voita peuran, ketun, jäniksen, mäyrän, naapurin koiran tai ihan minkä vaan hajua. Kauhulla odotan talvea ja liukkaita kelejä..... Yritän taas, eihän se olisi kuin 10 minsaa päivässä kummankin kanssa treeniä, niin voisi tapahtua edistystä, metsässäkin.

Koirien kanssa on ollut tänä syksynä muutenkin, en oikein tiedä mikä sana kuvastaisi parhaiten,  hankalaa, outoa, vähän  pettymyksiä. Naavan luonnetesti keskeytettiin, Naava ei palautunut pelottavista kokemuksista tarpeeksi nopeasti. Kirjattiin "pehmeäksi" luonteeltaan. Jäi paljon pohdittavaa,olen pitänyt Naavaa pikemmiten kovapäisenä.... 

Olen kaivannut ystäviäni. En tiedä mihin kaikki aika on hävinnyt, vai onko syy jossain muussa. Ei tunnu löytyvän aikaa....Aikaa luulisi löytyvän tärkeille asioille. Ystävät ovat tärkeitä. On myös ollut kireyttä ilmassa. Puolin ja toisin ei osaa sivuuttaa kaikkea...asiat jäävät vaivaamaan, yrittää antaa ajan "parantaa", ja seurauksen saattaakin olla vieraantuminen.  Alkaa myös olla lista asioista joita ei halua käydä läpi tämän tai tuon ystävän kanssa. 

Kesä meni tänä vuonna ohi niinkuin sitä ei olisi ollutkaan. Mutta ei siitä enempää.

Nyt vaan kohti tulevaa. Tuleva näyttää hyvältä. En tiedä pitäisikö varmuuden vuoksi olla ihan hiljaa asiasta, ääneen sanottuna tai kirjoitettuna saattaa olla huono enne.... Haluan kuitenkin iloita asiasta jo nyt, laskea kuukausia: jään joulun jälkeen pois töistä puoleksi vuodeksi!


lauantai 16. heinäkuuta 2022

Aalloilla auringossa

Meidän lomareissu: vuorokausi Silja Galaxyllä. Ensimmäistä kertaa aamulähdöllä, vanhaksi ollaan siis tultu...Eikä siinä vielä kaikki, meillä oli eväät mukana, kahviakin termospullossa :))


Käytiin lounaalla buffetissa, joka ei ollut mikään elämys.  Lähinnä kahvilamainen. Kyllä sieltä syötävää löytyi, mutta ei mikään sellainen kuin joskus, jolloin herkkuja oli kahdessa tasossa. Esim. kalaa oli vain savustettua nieriää. Varmasti illallis buffeessa on enemmän kaikkea, mutta menimme illallisella Grill houseen. Tykkään istua paikallani ja ruoka tuodaan eteeni, ja viini :) 
Kävimme Starligt yökerhossa katsomassa Italia-shown. Esiintyjillä oli hienoja hattuja päässään. Itse tanssiesityksessä ei oikeastaan auennut Italia teema, olisi voinut olla myös Ranska tai Ruotsin Ascot-laukkakisa...Mutta tulipa nähtyä.
Tässä eväät:)  Koska aamulähtö oli niin aikainen, emmekä tienneet että erikoisaamiaisen saa nauttia kumpana aamuna vaan, niin otimme tosiaan kotoa termariin kahvin ja kävimme matkalla leipomosta ostamassa täytetyt sämpylät. Ei ollut ollenkaan hassumpaa syödä aamiaista parvekkeella ja samalla seurailla laivan lähtöä.
Hytissä oli kuohuviiniä, tai shampanjaa.
Tässä meidän oma parveke. Tosi suojaisa, koska oli laivan perässä.Ajoittain oli jopa liian kuuma ja piti mennä vilvottelemaan hyttiin. Satamiin tullessa tärisi kyllä aika tavalla ja varsinkin yöllä se häiritsi sen verran, että herättiin siihen. Tärinä johtui tosiaan siitä, että hytti oli laivan peräosassa.

 Tässä hytti sisältä. 

Turkuun paluu oli aamulla kello 7, joten ehtiäksemme aamiaiselle piti herätä 5.45. Se ei kyllä ole meille vaikeaa, koska meillä on asunut puolisen vuotta elävä herätyskello, emme ole yhtenäkään aamuna saaneet nukkua pidenpään kuin maksimissaan kello seitsemään.

Kiva reissu kaikenkaikkiaan. Vuorokausi ihan vaan oleilu ilman ruuanlaittoa, koirien ulkoilutusta yms.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Aamukahvilla Aurajoen rannalla

 Olen koko alkukesän ajatellut meneväni "perinteiselle" aamukahvilla Aurajoen rantaan, mutta on  ollut niin helteistä yms, että toteutin asian vasta tänään. 

Tarkoituksena oli totuttaa Pihkaa kaupungin asioihin: ihmisiin, autoihin, toisiin koiriin jne. Pitkään pohdin miten olisi parempi mennä Pihkan kanssa kahdestaan, helpompaa ja Pihkalle hyvää harjoitusta toimia ilman Naavan tukea, mutta kun tuntui niin epäreilulta jättää Naava kotiin.

Siispä mentiin kaikki yhdessä. Olipa hankalaa kävellä Aurajoen reunalla kun Pihkaa kiinnosti juuri se reuna josta on aika pudotus sinne jokeen.  Mentiin sujuvasti förillä yli. Naava nosti etutassut penkille, jotta näkisi maisemat paremmin. 

Muutama metri päästiin föriltä kävelemään niin tuli sadekuuro. Pysähdyttiin puun alle ja odoteltiin. Pihkaa pelotti roska-auto joka nosti valtavan säkin roskiskatoksesta. Sateen loputtua jatkettiin matkaa.


 

Takaisin tullessa pysähdyttiin vierasvenesataman vieressä olevaan kahvipaikkaan. Ainoa paikka joka oli auki 9 aikaan aamulla. Ostin täytetyn ruisleivän ja kahvin, 9  euroa!! Ruisleivässä oli kyllä rutkasti täytettä, mutta silti hinta vähän hirvitti. Samalla rahalla saa monta asiaa; sillä voi saada kunnon lounaan, mansikoita litran (ja jääkin rahaa) ja kaupasta aineksia parin  päivän ruokaan.... Koitin nauttia leivästä, kahvista, seurasta ja maisemasta koko rahalla. 


 

Kesässä on sellaisia pieniä hetkiä ja pieniä juttuja, joista nauttii ja jotka jäävät mieleen. Aamukahvit terassilla tai jokirannassa, kotipihan pioni maljakossa, saunan vilvoitteluhetket kuistilla...tai hauska hetki kun Pihka muina koirina kiipeää terassin pöydälle päiväunille.




 

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Kannattaako olla aamuvirkku?


 Helleviikolla teki mieli uimaan. Kadehtien katselin tuttujen kuvia mereltä ja rannoilta. Miten tekikin mieli merelle....Olen siellä ollut monta kesää, silloin joskus. Tiedän miltä tuntuu kun meri kimaltaa,pieni tuulenvire käy ja voi pulahtaa mereen koska vaan.

Ruuhkaiset uimarannat, kirkuvat lapset ja meri, jossa täytyy väistellä toisia ei innostanut.  Ajattelin että aamulla aikaisin rantojen täytyy olla jos ei nyt tyhjiä, niin ainakin hiljaisempia. Niinpä koiralenkin jälkeen suunnistin autolla runsaan puolen tunnin ajomatkan päähän meren rannalle.

Parkkipaikalla oli yksi matkailuauto ja ranta oli autio, siis ihan tyhjä. Ja minä pääsin uimaan! Vesi ei tuntunut edes kylmältä, viileältä vaan. Aurinko paistoi päin silmiä ja pienet aallot roiskuivat välillä kasvoille. Toiseen suuntaan, myötätuuleen uidessa oli rauhallisempaa. Vastatuulessa käännyin selälleni ja upotin hiukset, korvat pinnan alle ja nautin. 

Mulla oli mukana termarissa aamukahvia ja pari voileipää. Aamiainen rannalla ja uudestaan uimaan. Voisin jättää tämän kirjoittamisen tähän, mutta jottei olisi liian täydellistä, paikalla oli joku viemäreiden tyhjennysauto, joka piti koko ajan aikamoista jyrinää....

Pikkuhiljaa tunnin sisällä rannalle saapui muitakin. Kymmenen aikaan alkoi olla jo sitä kirkumis meininkiä ja lähdin pois. 

Vastaus otsikon kysmykseen: kyllä, kannattaa olla aamuvirkku:)

torstai 30. kesäkuuta 2022

Epämääräistä helle höpinää


 Lenkille aamulla kello kuusi. Hiki tulee silloinkin. Tätä kannattaa ajatella talvella kun otsalampun valossa ja pakkasessa tekee aamulenkit. Suomen ilmasto on kyllä outo, vaihteleva ja ihana. Lenkin jälkeen ollaan koirien kanssa hengailtu pihalla. Riippukeinussa tarvittiin pientä peittoa!

Naavasta tulee otettua vähemmän kuvia.Hän on niin järkevä, ei tee hassuja asioita Paitsi pihalla kun säntäilee hassuilla loikilla pitkin aidan reunaa kun joko näkee, kuulee tai kuvittelee jonkun peuran tai jäniksen olevan jossain lähistöllä. Ja sitten kun otan, saan tällaisen otoksen, värit kadonneet.... Toinen asia mitä Naavan kuvissa aina ihmettelen, on se, että miksi hänestä ei tahdo saada tarkkaa kuvaa. Tarkentaako kamera johonkin hänen korvakiehkuraan vai miksi varsinkin lähikuvat ovat useimmiten epätarkkoja.

Sarjassamme epätoivoisia yrityksiä: saada kaksi koiraa kuvattuna ihanan päivänkakkaramättään keskellä.


 Kesän ensimmäinen pioni.Ihan kuin joku olisi saksilla hapsuttanut sen terälehdet. 

Omenapuuhun laitoin roikkumaan tällaisia. Mies ihmetteli miksi meillä roikkuu kiinalaisia paperilyhtyjä puussa keskellä kesää....Vähän hän on oikeassakin...eihän niihin pimeässä syttyviä valoja paljon näy, kesäöinä. Vähin äänin keräsin ne pois ja laitoin hyllylle odottamaan syysiltoja. Vähän ristiriitaisia palloja, toisaalta miten ne voisi sopia meille...toisaalta taas ne on jotenkin hauskoja, ainakin ihan erilaisia juttuja kuin meillä on ikinä ollut!  Vuosia sitten laitoin pilttipurkkeihin rautalangat joilla ripustin ne omenapuuhun ja laitoin tuikkuja sisälle palamaan, jotenkin suomalaisempi meininki ....mutta aika muuttuu :)

Ei tässä jutussa ole punaista lankaa, ei logiikkaa, eikä ajatustakaan. 

Mutta hengissä ollaan.






tiistai 21. kesäkuuta 2022

Joko onnistuisi

 Olen monena.monena vuonna istutellut porkkanoita, persiljaa, salaattia yms. huonolla menestyksellä. Onnistunut viljely vaatii ilmeisesti istuttajalta ikävuosia, paljon, koska nyt näyttää lupaavalta:  


Vieläkin suurin virheeni on laittaa liikaa siemeni, tämän kun vielä muistaisi ja oppisi.  Nyt laitoin kaksi laatikkoa päällekkäin niin sain kasveille multaa enemmän, mikä selvästi auttoi siihen, että maassa on voimaa ja kosteutta enemmän. Lisäksi etuna on se, että harventaminen ja rikkaruohojen poistaminen on paljon helpompaa kun istutukset ovat korkeammalla.



Tästä tykkään. Tokmannilta sai kolme kukkaa kahden hinnalla, ja joku taas päässä niksahti ja naksahti, kun menin ostamaan kaksi valkoista ja yhden lilan. Minkä ihmeen takia ostin sen lilan, en edes tykkää lilasta ja kolme valkoista olisi täyttänyt tuon korin just sopivasti. Onneksi se lila näkyy vaan yhdestä suunnasta ja voi aika huonosti.

 

 

Näitä Akilleijoja putkahtelee pihalle sinne tänne. Aina näitä saman värisiä.

Juhannusruusu aloitti kukintansa tällä viikolla.


Mutta paras aika on vielä edessä: pionien kukinta aika <3


sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Cobb-salaatti


 Tämä salaatti oli K-ruoka resepteistä: 

 

Ainekset

4 annosta

Kastike

Valmistus

30 - 60 min
  1. Ota kanat huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen valmistamista.
  2. Keitä kananmunat koviksi, noin 8 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja leikkaa puoliksi.
  3. Levitä pekonit kylmälle pannulle ja paista rapeiksi. Nosta pekonit talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
  4. Paista kanat kypsiksi grillissä tai pannulla öljyssä. Voitele kypsät grillipalat pakkauksen maustekastikkeella. Anna kanojen jäähtyä hetki ja leikkaa viipaleiksi.
  5. Hienonna pekonit ja suikaloi punasipuli. Halkaise avokadot puoliksi ja poista kivet. Koverra avokadon hedelmäliha kuoresta lusikalla ja viipaloi. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi. Murusta sinihomejuusto ja revi salaatinlehdet.
  6. Kokoa salaatti tarjoiluvadille tai annoslautasille. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja pirskota salaatin 
  7. päälle juuri ennen tarjoamista. 

 Oli kyllä ruokaisa salaatti. Aika työläs valmistaa ja kanat kypsyisivät varmaan nopeammin grillissä. Jotenkin maut sekaantuivat, ja mietin voisko oikaista, ja jättää jotain pois. Ehkä kananmunat, ehkä pekonin voisi jättää pois.

Tämä salaatti oli kuitenkin hyvää ja vaihtelua, eli teen kyllä joskus toistekin.