Powered By Blogger

torstai 14. lokakuuta 2021

Vanhoja muistellessa...

 Mies löysi ja osti kätevän pikku laitteen, jolla saa diakuvat digitaaliseen muotoon.  Varastossa oli laatikollinen dialippaita, ja koska enää ei ole projektoriakaan, oli aika siivota. Suurin osa dioista päätyi suoraan roskikseen mm. 10 kuvaa lokista ja lukuisia kuvia kukkasista, värit ja laatu on kuitenkin huonontuneet, joten ei ollut perusteita laittaa kaikkia digitaaliseen muotoon. Kuvia laitellessa heräsi niin paljon muistoja, jo unohtuneitakin. Halusin nyt jakaa jotain täälläkin.


Tässä on mökki jossa vietin paljon aikaa lapsuudessa. Ja nimenomaan tässä kuistilla. Siinä tiskattiin, istuttiin. Ja aina oli ihana ilma!  Oikeasti ei tainnut olla ;)  mökki oli pohjoisrannan puolella, johon suunnilleen aina sopi tuuli. Niin sanoo mun vanhemmat, itse en muista. Muistan vaan miten pääsi uimaan, sai heittää virvelillä laiturin päästä, poimittiin mustikoita, savustettiin ahvenia jne. Mökki oli tosi pieni, sauna, pieni saunakamari, keittokomero ja yksi huone. Silti  ihan huippu aikaa. Siihen aikaan ihmiset taisi olla tyytyväisempiä vähempään. Kaikki oli silloin pienempää, mökit, autot, kodit, veneet...

Minicat oli meillä muistaakseni kolmas vene. Se oli ensimmäinen ylellisempi vene. Ylellisimmän veneen vanhenpani ostivat, kun en enää asunut kotona, mikä vääryys.... Takana oleva littoistenlainen on mieheni perheen vene. Löysin miehenikin saaresta, veneillessä. Luulin tällä takaavani loppuelämäni veneilyn, vaan toisin kävi, mikä vääryys ;)

 

 Ylioppilaaksi tulon jälkeen asuin vuoden verran isoäitini yläkerrassa pienessä huoneessa. Huoneessa oli elämäni kaunein ikkuna, ja ikkunalauta! Kerrankin kakki viherkasvit viihtyivät, ja niille oli tilaa.

Tässä meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, vuokrakaksio. Sinne koottiin sukulaisilta saatuja huonekaluja. Silloin ei ollut sisustaminen pinnalla, ei ollut Suomein kaunein koti ohjelmaa, eikä muitakaan sisustusohjelemia. Se oli aikamoista aikaa, yhteensovitettiin tapojamme, eikä aina niin sopuisasti.


 Häämatkalla (olisko ollut viikko merellä?)  Tämän reissun jälkeen oli kummitytön ristiäiset, eikä olla ikinä oltu niin päivettyneitä kuin niissä ristiäiskuvissa!  Silloin oltiin pääasiassa ulkona veneillessä.  Muistaakseni tässäkin kuvassa oli aurinkoinen heinäkuun päivä, mutta olen aina ollut viluinen .... Kuvassa ensimmäinen koiramme, Kultsi. Sen jälkeen ei olekaan montaa koiratonta kuukautta ollut (eikä tule olemaan! )


Muistan miten tyytymätön olin ulkonäkööni nuorena. Valitsin päälleni mahdollisimman löysiä puseroita ja housuja. Hameita en pitänyt, koska mun jalat oli kuin lyhtypylväät (vai oliko?) . Koin itseni liian isoksi, iso luiseksi, painavaksi, liian pitkäksi jne. Nyt kun olen katsellut kaikkia vanhoja kuvia, niin harmittaa. Olisinpa vaan nauttinut, sillä en ole ollut hullumman näköinen :) Ja niin helppoa oli olla kyykyssä!

Huh miten on vuosia kulunut. Hyviä vuosia kuitenkin. 

Millähän mielellä katson nykypäivän kuvia vuosien päästä?


maanantai 11. lokakuuta 2021

Viikonloppu mökillä

 

Runsas tunti metsässä ja saaliina n. 20l suppilovahveroita. On se niin kivaa, sienestys. Ensin tuntuu ettei näe yhtään suppiloa, mutta  kun ensimmäiset näkyy, niin alkaa näkyä lisää  ja lisää ..Suppilosilmä alkaa toimia :)

Paistamisessa menikin sitten tovi. 

Isutin punaisia , vanhanaikaisia tulppaaneja mökin seinustalle. Siinä kukki vuosia vanhat punaiset ( edellisen emännän istuttamat), mutta epäilen että jonain vuonna joku söi sipulit kun ei tulppaaneja enää tullut. Nyt laitoin 10, ja harmittelin miksen ostanut enemmän! Täällä olisi tilaa omenapuiden alla ym. krookuksille ja muille. Olen käynyt kukkasipuliostoksilla jo kolme kertaa, ja tuntuu että jokakerta ostan liian vähän. Vielä onneksi ehtii ostoksille ja istuttelemaan, ainakin kotiin, en tiedä koska tulemme seuraavan kerran mökille.


Jo oli haravoitavaakin mökillä. Omenapuusta oli pudonnut ehkä puolet lehdistä. Leikkasin pionien varret ja olisin leikannut liljojenkin varret, mutta siihen sopivammat sakset oli tietenkin taas väärässä paikassa. Edelleen on tämä vuosia kestänyt kahden paikan ongelma: tavarat toisinaan väärässä paikassa.

Tällainen viikonloppu. Ei pelkkää laiskottelua. 


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Valmiiseen pöytään 4 *



 Olipa taas nautinnollinen lauantai ilta illallisen merkeissä. Meren rannalla, joku hassu siellä soutuveneellä oli kalastamassakin. Kelpasi sitä sisällä lämpimässä ihmetellä, miten tarkenevat ja jaksavat tunti tolkulla..

Alkuruuaksi oli kurpitsakeittoa. Ei kyllä tulisi mieleen moista keittoa ravintolassa tilata, mutta vau mikä yllätys: se oli hyvää. Siinä oli mm. porkkanaa, omenaa ja kanelitankoa. Oli kyllä pehmeää ja hyvää,


 

Pääruuaksi oli pastaa ja kastiketta, jossa lohta, kesäkurpitsaa ja sitruunaa. Sekin oli hyvää. Sitruuna piristää ja keventää kivasti.

Jälkiruuaksi suklaamoussea, ja hei, ei mitään ihan tavis sellaista, vaan mausteena minttulikööriä, ai että oli kyllä hyvää.

Valimiiseen ruokapöytään on ihana tulla, mutta ehkä vielä kivanpi juttu on se, että saa maistaa erilaisia ruokia kuin mitä yleensä syö. 

Ja tietnkin hyvässä seurassa ruuasta ja juomista nauttiminen keskustellen on ihan parasta.

Pientä painetta tuli tietenkin ; mitä me tarjoamme marraskuussa vuorollamme....

maanantai 27. syyskuuta 2021

Ihan p.....koirakoulu


 

 En tiedä missä vika kun nykyajan meininkiä ei tahdo ymmärtää. Tämä lienee vanhenemisen ongelmaa? 

Viimeisin ärsytys kynnyksen ylittänyt kokemus oli koirakoulu.  85 e neljän kerran rallytokon jatkokurssista on aikamoinen hinta ja odotukset kurssia kohtaan sen mukaiset.

Ensimmäisellä kerralla näytettiin mitä osataan: vähän aikaa seuraamista. Ohjaajan kommentti sen jälkeen oli, että jos seuraaminen ei suju, on muiden rallytoko liikkeiden onnistumisen mahdollisuus heikko. Mietin, että pitääkö sitten lopettaa kurssi tähän....Kurssin lisätiedoissa ei mainittu mitään pääsyvaatimuksia... 

Siitä sitten jatkettiin oikean sivulle, ja istuma-asennon löytämisen tarkkuutta palkkaamalla koiraa aina kun se laittaa tassut muovisen ympyrän päällä. Sinänsä hauskaa, mutta onko sillä niin väliä istuuko sentin vai kaksi väärässä kohtaa, tai miten kääntyy, me kun halutaan vain harrastaa.

Toisella kerralla jatkettiin tassujen laittoa ympyrällä, ja nyt myös takapään siirtymistä. Uutena tuli opettaa koira pyörimään paikallaan, sekä vasemmalle, että oikealle. Siinä meni toinen tunti. Paitsi että minulla kilahti. Kouluttaja laittoi kännykästä musat täysillä ja tanssahteli siinä edessä. Kännykän äänentoisto hallissa ei hivele korvia ja musiikkimakujakin on niin erilaisia. Kouluttajan pointti oli rentouttaa koiria ja ihmisiä, auts...kävipä aivan toisinpäin. Hermot kiristyi. Naava oli kiinnostunut vain hallin lattiamaton hajuista ja toisista koirista. Yhteistyöstä ei tullut mitään. Murahdin Naavalle. Siitäpä sitten nousi loppujen lopuksi aikamoinen kohu. Koirakoulussa ei hyväksytä minkäänlaista äänen korottamista. Koira paineistuu. 

Minä en ymmärrä. Minulle punaisena lankana on rajat ja rakkaus. Huonosta käytöksestä saa murahtaa, ja heti kun käytös vaihtuu toivotuksi on kehujen aika. Toisinaan ei toivotusta käytöksestä pääsee eroon vain palkkaamalla toivottua käytöstä, "se lisääntyy mihin kiinnität huomiota", tai muilla konsteilla esim. etäisyyden lisäämistä, jos ohitustilanteet hankalia, tai suunnan vaihtamista jos koira vetää jne. Mutta ettei saa ollenkaan murahtaa tai sanoa ei, se ei mene mulle ymmärrykseen. Koiraemokin kouluttaa pentujaan murahtamalla, eikö se ole koiralle luontainen tapa kokea mikä käytös ei nyt ollut ok?  Koira on laumaeläin, ja laumassa on aina pomo. Pomon täytyy olla oikeudenmukainen, johdonmukainen ja asettaa rajat kuka täällå määrää. Toivoisin olevani pomo koiralleni.

En missään nimessä hyväksy minkäänlaista koiran fyysistä kurittamista tai pakottamista, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä.

Tiedän ja ymmärrän, että positiivisella koulutuksella saadaan tuloksia ja hyvä yhteistyö aikaseksi, mutta se ei mielestäni sulje pois sitä normaaliin elämään kuuluvaa rajojen asettamista.  Hiukan mietityttää sekin, että työkoirat pohjoisessa koulutetaan eritavalla kuin kotikoirat etelässä. Ja ne työkoirat ovat iloisia ja hommansa osaavia, niille on sanottu mitä saa tehdä ja mitä ei, ja homma toimii. Väkivaltaa ei ole tarvinnut käyttää. 

Tuntuu että mennään laidasta toiseen, niin kuin lastenkin kasvatuksessa, aikoinaan oli että joka vitsaa säästää jne. ja seuraavksi tuli vapaan kasvatuksen aalto, jolloin lapsi sai itse päättää kaikesta, jopa lähteäkö pakkaseen sandaaleissa vai saapikkaissa. 

Onhan se hyvä, että koirakouluissa keskitytään postiiviseen koulutukseen, mutta on se aivan utopistinen juttu, että me ihmiset olisimme kuin robotteja, joille tunteet ei koskaan tule pintaan niin että pääsee ärähdys, murahdus tai vaikka, kauhistus sentään, jopa kirosana.

Ja minun rallytoko-kurssini loppui näihin kahteen kertaan. Sain loppukurssista rahat takaisin.

Painiskelen nyt vielä asian kanssa, kuka teki oikein ja kuka väärin ja missä mennään. Siksi tämäkin kirjoitus tuli tehtyä.  Koirakouluja on Turussakin monia. Kun katsoin kursseja, aika moni oli jo loppunmyytyjä. Kaikki menee kaupaksi, eletään koirabuumi aikaa. Eli ei niin väliä koirakoulun omistajan puolelta, että millainen kurssi on, kun kaikki menee kaupaksi jokatapauksessa.

Lohdutuksekseni kuulin muutamalta ihmiseltä, että kyseisen koirakoulun kurssit ovat olleet heillekin pettymys. Kannattaa siis kysellä koirakoulujen kursseille osallistuneilta mielipiteitä ennen kuin varaa kurssin. 

Minä nyt kerään taas itseni kasaan  koitan olla armollinen itselleni, ja ennenkaikkea:  nautin jokapäivä Naavan kanssa olemisesta, jopa silloin kun se vetää remmi suorana peurojen perään, tai kaivaa mun istuttamat kukkasipulit maasta ylös.



lauantai 25. syyskuuta 2021

Kohti seesteyttä ja mielenrauhaa...pienin askelin ;)

 


 

 Olen kesästä asti tehnyt säännöllisesti meditaatioharjoituksia valmiin ohjelman mukaan. Siis ei mitään munkkimaista hiljaa olemista tunti tolkulla suitsukkeita haistellen, vaan noin 10 minuutin ohjattuja sessioita.  Olen jäänyt koukkuun; nyt ei päivä lähse käyntiin ilman tuota rauhoittumista. No, eihän se käyntiin aina lähde silläkään, eihän sekään ihmeisiin pysty, mutta tuntuu aina paremmalta kuitenkin tuon aikana ja jälkeen.

Samoja asioita siinä tehdään, ja toisinaan tulee samoja ajatelmiakin lopussa. Hetkessä elämistä harjoitellaan, ja minä varsinkin taidan harjoitella tuota loppu elämäni. Tunteiden hyväksyminen on ollut herättävä juttu. Tunteen voi nimetä, se saa tuntua sen ajan kuin tuntuu, mutta aina se menee ohi jossain vaiheessa, ja tulee uusi tunne. Helpottavaa asettua tunteen ulkopuolelle, silloin ei  ehkä ajaudu väärään suuntaan ajatuksissa tai teoissa. 

Yksi asia jota on vaikea oppia, ja joka on meditaation keskeinen asia, on aivojen tyhjentäminen kaikista ajatuksista. Siihen on monia keinoja, mutta mikään keino ei ole estänyt mun päätä kehittelemään jos mitäkin ajatusta. Pää kuin Haminan kaupunki-sanonta tuntuu sopivan hyvin kun kuvailen mun pään sisäistä toimintaa. Tässä esimerkki:

Aloitan meditoinnin hengittämällä syvään pari kertaa. Keho rentoutuu selvästi ulos hengitysten aikana. Sitten keskityn normaaliin hengitykseen. Seuraan vatsan aaltoilua hengityksen tahdissa, sisään ja ulos..

-onko mulla suunnitelmia ensi viikon aamupiireihin töihin, otanko edelleen kehonosia...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.

-sataakohan ensi lauantaina vettä kun on se metsä juttu, no ei kai se haittaa sadevaatteet on hyvät...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.

-mitä kaikke pitää mökillä tehdä, ulkopöydän ja tuolit voi siirtää saunan terasssille....Hups, takaisin hengitykseen.

-pian on Naavan lonkkakuvausaika, pitäisikö jo varata aika...Hups, takaisin hengitykseen.

jne. jne. jne.

Miten tähän päähän voi mahtua niin monta eri ajatusta sen 10 minuutin aikana?  Meditaation ohjaaja tuntuu tietävän ongelman, usein hän jossain kohtaa sanoo: jos ajatuksesi ja mielesi lähtee harhailemaan, palauta se lempeästi takaisin hengitykseen.

Että tällaista tällä kertaa:)  Minä uskon (ja toivon) että vielä minä opin...keskittymään hengitykseen ja tähän hetkeen.

maanantai 20. syyskuuta 2021

Pitkästä aikaa


 Syksy on jo pitkällä, lähes talveksi taipumassa, ainakin aamuisin kun mittarissa vain +3 lämmintä. Alkaa olla myös se aika, kun aamulenkeillä tarvitaan otsalamppua! Pitkä talvi edessä.

Kesällä kun lomailin, olo tuntui vetreältä ja virkeältä. Tuntui, että jaksan mitä vain, jopa opiskella. Niinpä hain opiskelemaan, vain lisätäkseni tietoani ja taitoani, työni ei olisi muuttunut, eikä palkkakaan. Kaikenkaikkiaan aivan päätön idea :)  Innoissani pääsin soveltuvuuskokeeseenkin. Sen jälkeen, oltuani jo pari viikkoa töiissäkin, iski todellisuus. Lomaillessa tuntunut hyvä idea opiskelusta alkoi töiden kaatuessa päälle tuntua aivan järjettömältä ajatukselta.   Onneksi asia ratkesi itsestään, soveltuvuuskokeessa jäin viiden pisteen päähän opiskelupaikasta. Olin todella helpottanut, ja tällä hetkellä olen vielä helpottuneempi. Hupaisaa jutussa oli, että pisteitä jäi puuttumaan monikulttuurisuus osiosta! Siis minä, joka olen maahanmuuttajien parissa työskennellyt jo vuosikymmeniä, en osannut tuoda tätä osaamisaluetta¨ tarpeeksi esille. 

Nyt teen töissä nelipäiväistä viikkoa. Perjantait ovat toistaiseksi vapaita. Olen onnellinen! Jaksan paremmin. Jaksoin viikonloppuna jopa leipoa korvapuusteja. Olen jaksanut lukea kirjoja. Rahaa saan tietenkin vähemmän, mutta olen pärjännyt.  Kaikkea ei voi mitata rahassa. 


Nautin kotona olosta. Kynttilöistä. Naureskelen Naavan touhuja. Ollaan mm. istutettu hänen kanssaan krookuksia, moneen kertaan. Minä istutan, hän kaivaa ne esille ja minä istutan ne uudelleen. Totuus on kyllä se, ettei minua niin naurattanut juuri sillä hetkellä, jälkeenpäin kyllä.


keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

"Parin" viikon remppa


 Ennen, eli viikko ennen juhannusta alkoi kylppäriremontti. 

Nyt on heinäkuu vaihtumassa elokuuhun, ja ehkäpä remontti on täysin valmis vielä heinäkuun puolella. Mutkia on ollut matkassa, en tiedä onko normi remontin verran vai enemmän. Kun rivitalo kodissamme tehtiin remontti kauan sitten, remontoitiin viidessä viikossa koko asunto, sen pohjalta minusta tuntuu, että mutkia on ollut enemmän. 

On ollut vaikeuksia saada hyvissä ajoin tilatut tavarat ajoissa paikalle. On ollut huolimatonta työtä parissakin kohtaa ja kiire näkyy joissakin paikoissa. Allastaso kiinnitettiin ensin väärälle korkeudelle, josta muistona ruuvin jäljet parissa laatassa. Pesukone ei toiminut, koska putki, josta poistovesi piti mennä oli tukossa, täynnä moskaa. Ja tuuletin asennuttu väärin, jolloin puhaltelee täysillä koko ajan. Pesukoneen hanat oli jätetty "vahingossa" entiselle paikalleen.

Remppamiehellä oli hyviä ideoita, enemmän kuin suunnittelijalla! Hänen ehdotuksesta tuli pytyn viereen muuri ja jätettiin hirsiseinät sittenkin maalaamatta. Remppamieheltä tuli koko remontin ajan ideoita koko talon ja pihan parantamiseen :)

Ja nyt, kuvassa näkyy vielä laattaseinällä musta levy, joka puuttuu pesukoneen alta, ja silikonituubit ikkunalaudalla, eli vielä vähän kesken.

Mutta tykätään, tuli paremmaksi. 

Viisastumisia tästä remontista:

-älä tee tai tilaa remonttia kesäloman ajaksi. Stressaat remontiin mutkia niin, että loma fiilis häviää välillä viikoiksi, tai ainakin päiviksi

-tee kirjallinen sopimus, missä ajassa remontti tehdään

-tee kirjalliset ohjeet erikseen sähkömiehelle, putkimiehelle ja remonttimiehelle. Ripusta ohjeet ympäri remonttikohdetta, jotta ohjeet tulevat varmasti luettua

-hanki kaikki mahdolliset tarvikkeet itse, etukäteen ja hyvissä ajoin

-ole paikalla mahdollisimman paljon,  jotta pystyt seuraamaan ja puuttumaan asioihin heti