Powered By Blogger

lauantai 7. toukokuuta 2022

Lakkoviikko


 Pihka on kiinnostunut vesistä. On ne vedet sitten ojissa tai vesikupissa, niin tassulla kokeilee lätkytystä ja nenällä puhaltaa kuplia veteen kun koittaa pyydystää jotain pohjasta.  Käytiin vähän isommassa lammikossa kokeilemassa miltä se vesi oikein tuntuu. Varovaisesti tutustui, kokemus kotilampeen tippumisesta on vähän tuonut järkeä vesi touhuun.

Ainoana koirana kasvanut Naava on sisäistänyt inhimillisiä piirteitä, nuotiopaikalla Naavakin istuu penkillä.....Naava tuntuu Pihkan rinnalla niin rauhalliselta, paitsi silloin kun riekkuu Pihkan kanssa. 

Kävin lakkoviikolla kahdesti lounaalla. Ensin Turussa Kolmas Linja nimisessä paikassa ja toisella kertaa Liedossa Mom´s kitchenissä. Molemmissa ruoka oli hyvää. Kolmannessa linjassa oli turhan ruuhkaisaa, eivät ehtineet täytellä kulhoja siihen tahtiin kun ihmiset niitä tyhjensivät. Lounailla käyminen on kyllä kivaa kun se ei käy niin kovasti kukkaron päälle.

Lakkoviikolla olen virkannut itselleni kesätoppia. Onneksi sen ohje on youtubessa, niin voin katsoa uudestaan ja uudestaan kun en ole ymmärtänyt, osannut enkä muistanut miten mikäkin kerros virkataan. Langan värin valinnassa ihmettelen itseäni, miksen valinnut tyylikästä luonnonvalkoista tai jotain muuta hillittya....Minäpä valitsin oikein räväkän keltaisen, ajattelin varmasti jotain juuri sillä hetkellä kun värin valitsin, mutta  mitä mietin, se vähän askarruttaa. Vaan edelleen mun pääpointti on tekemisen ilo! En pety jos tulee jotenkin epäsopivan kokoinen tms.

Lakkoviikolla vanhenin, ihan oikeesti. Mun vanhemmat yllättivät ja porhalsivat pihaan heti aamutuimaan. Itseasiassa meidän aamutuima alkaa nykyisin aamuvirkun Pihkan ansiosta jo n. 5.30, mutta lasken aamu 10:kin normaali ihmisten aamutuimaksi. Kivaa oli juhlistaa vanhenemista, varsinkin kun he toivat mukanaan kaiken tarjoilun!  

Viikko soljunut nopeasti. Tuntuu etten ole mitään saanut aikaseksi, mutta miksi aina ajatuksiin hiipii hyötynäkökulma, pitää saada aikaseksi jotain, muuten menee aika hukkaan. On mulla vielä maanantai lakkoa, ehkä keskityn siihen saadan aikaseksi jotain. 

Tai sitten en :)

torstai 5. toukokuuta 2022

Metsä


 Lakkoaaumu. Kello on 7.30 ja me aamuvirkut ollaan lenkillä. Mittari näyttää kolmea pakkasastetta. Toukokuu ja pakkasta...Hiukan kismittää vetää talvitakkia, pipoa ja hanskoja päälle. Eikä muutenkaan houkuttele lähteä ulos.

Vaan kuinkas sitten kävikään?  

Vaatetus oli riittävä, linnut lauloivat ja aurinko värjäsi metsää, tulikin rauhallinen ja kiva olo. Hidastin vauhtia ja nautin. 


Usein kävelen omiin ajatuksiin vaipuneena. Lähinnä mietin, suunnittelen ja murehdin.  Miten paljon sitä mahtuukaan yhteen elämään, yhteen päähän, yhteen hetkeen murheita. Olenko koko maailman murehtija? Välillä varmaan. 

Eikä ne asiat murehtimalla muutu suuntaan eikä toiseen. Olen huomannut että kun unohtelen asioita, niin ne ratkeavat itsestään. Esim. varasin aikaa Pihkan rokotukseen enkä saanut yhteyttä eläinlääkäriin sinä päivänä. Illalla ajattelin, että aamulla on muistettava hoitaa asia heti 8. aikaan. Unohdin. Siinä 10 aikaan sain viestin, jossa eläinlääkäri laittoi rokotuajan.  Olin hämmästyneen iloinen, näinkö asiat voi ihan itsestään hoitua!

 Millainenkohan olisin, jos asuisin kaupungissa, niin että metsä olisi kaukana? Vai tottuuko kaikkeen ? 

Enpä tiedä. Näin on kai hyvä.

 



lauantai 30. huhtikuuta 2022

Hätähousun elämää


 Meillä herätään aikaisin aamulla. Nyt kun on pentu, niin noustaan entistäkin aikaisemmin ylös. Koiralenkin ja aamiaisen jälkeen kello on vasta n. 9....Sitten pitää ODOTTAA  että kaupat aukeaa, jos on asiaa kaupoille. Kyllä niin väärin kohdellaan aamuvirkkuja ihmisiä tässä maassa!

Puutarha aukeaa kello 10, ja minuuttia vaille kaarrettiin parkkipaikalle. Käytävät olivat täynnä kärrykköjä, joista purettiin kasveja, täällä ei olla oltu aamuvirkkuja... Kääpiöomenapuita ei löydy, mutta onneksi myyjiä parveilee ympärillä, koska Pihka on mukana. Kaikki haluavat silitellä, kysyä nimeä, rotua jne. ja saamme helposti apua omenapuun etsintään. Puut löytyvät ihan puutarhan takaosasta. Myyjä selittelee jotain pakkasesta, eivät ole saaneet kaikkia esille...Mies kysyy ollaanko liian ajoissa istutus juttuihin....Pekka-omenapuu löytyy. Tulee mieleen vielä , että pari norjanangervoa tarvittaisiin, vaan niitäkään ei ilman apua löydy. Angervot löytyvät hallista, koska ovat suojassa pakkaselta. Siis oikeesti, ne ei kestä pakkasta? Myyjä kehoittaa laittamaan yöksi niille ämpärin päähän , jottei kukinnot kärsi pakkasesta. Siis olemme ihan oikeesti liian aikaisin taimiostoksilla, mutta kun odottaminen on niin kurjaa....

Kotona mies tulee auttamaan istutuspuuhissa, ja Pihka. Naava katselee etäämmältä. Pihka maistaa kasteluvettä ja multaa, nappaa istutuspurkin ja juoksee se suussa ympäri pihaa. Mies vähän kiroilee, maa on vielä jäässä sieltä syvemmältä.....Tällaista se on, elämä hätähousun miehenä...


lauantai 23. huhtikuuta 2022

Se on nyt sit koettu


 Tulihan se sitten tännekin, luulin jo et oltaisiin selviydytty, mutta pääsiäisenä sitten napsahti kohdalleni korona.

Lievää kurkkukipua parina aamuna, ja sitten kunnolla päälle . Pari päivää oli kaikki paikat tukossa, nenä, korvat ja pää. Sitten pikkuhiljaa helpotti.  

Ensimmäiset kolme päivää taisin nukkua lähes koko ajan. Haastavaa kun meillä asuu pieni, energinen pentu.... Onneksi oli varastossa kaikenlaisia puruluita yms.  

Itseäni ihmetytti etten yhtään jaksanut lukea. Suht hyvä kirja Kolme sisarta (Heather Morris) oli keskenkin, mutta ei pystynyt lukemaan. 

Nyt alkaa olo tuntumaan terveeltä. Tosin vielä tulee aika kova hiki kun jotain tekee, puhuminen pistää yskimään ja unta riittää yhä, mutta alan olla työkuntoinen.

Ja kun minä alan olla terve, mies sai ekat oireet. Hänellä meni heti ääni  ja kurkkukipu oli selkeämpi. Hän on vasta koronan alkutaipaleella, joten vielä ei tiedä meneekö yhtä helposti ja  nopeasti ohi kuin mulla.

Pääsiäisenä, ennen sairastumista, ehdittiin hakea muutama orvokki. Kauneimmat huhtikuun päivät menivät sivusuun, mutta olihan siellä pihalla monenlaista muutamassa päivässä tapahtunut: lumet sulaneet lähes kokonaan, syreeneissä isot silmut, sinivuokot portin pielessä, raparperin tyngät näkyvissä, tulppaaneja tunkee maasta ja kolme surkean pientä valkoista krookusta jo kukkii.

Nyt sitten kohti toukokuuta. Siellä on äitienpäivää, koiranäyttely, koiratapaaminen, virkistystapahtuma töiden puolesta ja pentukurssi.

Nautitaan auringosta, tulevats vihreydestä ja lintujen lurituksista!


sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Vanhenemista

 Vammajalka on vaivannut aina aika-ajoin. Nyt on taas se aika.  Aamuisin nilkka on tuntunut jäykältä jo kuukausia, mutta vetreytynyt kunhan olen päässyt lenkin kolmanneksen käveltyä. Nyt  viime viikkoina nilkan kipu ei vaan ole hellittänty ja särkyä on ollut lähes koko ajan.

Pääsin terveyskeskukseen samana aamuna kuin sinne soitin! Pääsin myös röntgeniin ja koko homma vei vain tunnin. Pikkukunnassa on hyvä asua:)  

Nilkassa on pitkäaikaisen ärtymyksen seurauksena paljon kalkkia ja kantapäässä luupiikki. Buranaa, lepoa ja fyssarille kunhan särky helpottaa.  

Vajosin masennukseen. Mulla on kaksi koiraa, nuoria koiria, jotka tarvii lenkitystä. Ja mä tykkään kävellä, ainoa liikunta joka tällä hetkellä innostaa. Ja nyt netistä luin, että kävelyä pitäisi vähentää ja seisomista. Miten mä teen mun työtänikään kun olennainen osa päivästä on liikkumista? 

Mies ojensi kätensä ja veti minut kuopan pohjalta ylös. Hän selitti minulle,että ollaan vanhoja, vanhenevia, ja kaikenlaista krämppää tulee, niiden kanssa vaan eletään. Hän vakuutti, että tulen kyllä vielä kävelemään ihan yhtä paljon kuin aina. Ja minä uskoin.

Odotan nyt, että pääsen fyssarille saamaan jumppa ohjeita.

Onhan tää elämä nykyään sellaista, että välillä jämähtää selkä, jalka, niskat tai joku muua. Selkäjumppaa pari päivää ja taas matka jatkuu. Niskat vertyy venytyksillä,  toisinaan pakko mennä hierojalle, ja taas matka jatkuu.

Viisas tekisi näitä kehonhuolto jumppia säännöllisesti. Miten sitä saisi itsestään irti sen, että tulisi uusi rutiini jumpasta? Se vaatii vaan päätöksen, ja toteutuksen.  


ps. tykkään perunaleivoksista :). Oli pakko lääkärireissulla poiketa paikallisessa leipomossa.


torstai 7. huhtikuuta 2022

Missä on mun energia


 Täällä sohvalla mietin, jotta kuinka energinen kannattaa olla. 

Ystäväpiirissä on sellaisia , jotka singahtelevat sinne tänne, ja kalenteri on täyttynyt kaikenlaisista aktiviteeteista. Ajoittain tunnen kateutta, kateutta siitä energia määrästä. Toisaalta taas olen niin valikoiva, mieluummin kotona kuin esim. huonossa teatteriesityksessä. Mun motto voisi olla: harvemmin mutta hyvää.

Kuulun penturyhmään, joka saa minut tuntemaan itseni vuoroin laiskaksi, vuoroin järkeväksi. Meillä on ollut pentu kaksi viikkoa, toisilla vajaa viikko, osa on jo käynyt pentukoulussa, bussissa, junassa ja vaikka missä. En tiedä kumpi tunne , järki vai laiskuus, on oikein, mutta mä haluan antaa pennulle nyt aikaa kotiutua. Kotona voidaan silloin tällöin harjoitella luoksetuloa ja luopumista ja siinä se. Ryhmästä huokuva joukkopaine sai mut kuitenkin nostamaan kevythäkin ja pennun autoon, ja ajamaan kylille lemmikkiliikkeeseen. Tunnen itseni tarmokkaammaksi ja 51 e köyhemmäksi.  Kaupan myyjä oli jotenkin outo, hänen suhtautumisen pentuun oli väkinäistä, ei aitoa ihailua. Ja sain myös kuulla olevani tylsä ihminen joka pilaa koirien leikit....Kerroin että otan pennun syliin kun leikki aikuisen koiran kanssa alkaa olla liian rajua, pelastan siis Naavan Pihkan hampailta. Oikea ratkaisu olisi tarjota jotain muuta puuhaa pennulle, tai päästää Naava ulos tai toiseen huoneeseen. Olen tuota pihalle päästämistä toteuttanutkin. Hyvä opetus taas miten voi ohjata kannustavasti tai latistavasti.


Takaisin alkuperäiseen aiheeseen koskien energisyyttä. 

Puolustelen omaa olemistani sillä, että on hyvä näinkin. Olen levollinen, en juokse mitään pakoon. Osaan hengittää ja nauttia ihan vaan olemisesta. Vähän samaa kuin silloin jalkavammaisena kun istuskelin terassilla, kuuntelin , katselin ja mietiskelin, ja kun katsahdin kelloon , olikin tunti mennyt huomaamatta. 

On se hassua miten voimakkaasti muiden ihmisten tekemiset vaikuttavat , jos vaan kuulee niistä, ja niistähän kuulee nykyään helposti somessa ja toki ihan keskusteluissakin.

Syytän myös itseäni. Edelleen on tavaroita karsittavaksi, ikkunat pesemättä ja tämä rapistuva keho. Tarvittaisiin hiukan paljon energiaa lisää. Mistähän sitä saisi? Vitamiineja syön, terveellistä maalaisilmaa hengittelen ja kaikki on suhteellisen hyvin.  Ehkä sitä vaan tulee kun istuskelen ja odottelen.  

Jään odottamaan, osittain levollisena .

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Täältä tullaan elämä!


 Otsikko kertoo kahdestakin asiasta: Pihkan elämä ja tutustuminen kaikkeen alkaa ja myös meille alkaa elämä, erilainen, enää ei istuta tunti tolkulla sohvalla tai missään muuallakaan.

Pihka nukkuu paljon (onneksi ;)) , mutta kun on hereillä niin löytää ja keksii kaikenlaista, ja me ollaan kärppänä perässä, mitä se nyt tekee. Sähköjohdot, kukkaset yms. on nostettu pois vaarantamasta hänen elämäänsä, mutta tänäänkin unohtui sanomalehteen paketoitu yrtti eteisen lattialle. Sieltä sitten alkoi kuulua rapinaa....ei hätää, ehdittiin ajoissa.

Olemme ulkoilleet omalla pihalla ja myös lähi metsässä. Metsään Pihka matkustaa eturepussa, eikä ole vielä oikein sinut asian kanssa. Ulkoilun jälkeen nukkuu ennätys pitkät unet.  Luoksetuloa harjoitellaan päivittäin sisällä ja ulkona. On aika helppoa, kun Pihka on aika/tosi hyvä syömään, kaikki maistuu.

Valjaita ollaan vähän kokeiltu. Ruokakupin odottelua koitetaan hillitä, Pihkalla kun on kova nälkä, ja sen kuulee kaikki. Ennen kupille menoa istuu oma-aloitteisesti, lienee saanut oppinsa kasvattajan luona. Arvostan, miten voi saada viisi pentua yhtä aikaa oppimaan, että istutaan ja sitten tulee ruokakuppi eteen!

Naavan kanssa menee hyvin. Hän on super kiltti. Lopettaa syömisen jos pentu ehtii syödä oman kuppinsa ensin tyhjäksi, "Ole hyvä vaan, syö sinä jos sinulla on vielä nälkä".  Olemme vakuuttaneet Naavalle, että hän saa syödä kyllä oman ruokansa. Luiden kanssa käy niin, että Pihka vaan tulee ja ottaa luun Naavalta. Olemme lauman pomoja, ja annamme luun takaisin Naavalle, joka syö hetken ja antaa sen taas pennulle. Tänään sentään näin Naavalla yhden pienen irvistyksen kun Pihka oli pöydän alta tulossa ottamaan Naavan luuta. Ehkä se siitä....

En aio ottaa mitään paineita Pihkan opettamisessa. Tehdään ja eletään yhdessä, meillä ei ole kiire mihinkään.