Powered By Blogger

torstai 3. marraskuuta 2022

Pissa-Liisa ja Naapuska

 


 

Meillä asuu kaksi suomenlapinkoiraa. Molemmat paimensukuisia,mutta huh miten erilaisia.


 

Naava, ihan kohta kolmevee, on sellainen sirotassu, kiertää vesilammikot ettei tassut kastu. Mieluummin antaa periksi kuin riitelee rajusti. Naava on hillitty ja harkitsevaisempi. Hänellä on lempi-ihmiset ja muut ihmiset saa olla. 

Hillitty Naava ei ole kun on kyse ketuista, peuroista, jäniksistä tai naapurin koirasta,joka haahuilee vapaana aidatun pihamme reunoilla. Silloin Naava on täynnä adrenaalinia, turha tuolloin yrittää kutsua tai puhua järkeä.

Naava on ronkeli. Herkut pitää ensin haistella tarkasti, sitten voi ehkä vähän maistaa, mutta helposti vielä suustakin pudottaa maahan. Ajankohta herkuille pitää myös olla oikea, turha tarjota jos Naava on riista-kiihkossa tai muuten vaan jännittynyt.


 

Pihka, 9kk menee ronskisti minne vaan, tassut saa kastua ja kurastua. Pihka ei ole hillitty, kaikki ihmiset ovat ihania ja kaikkia pitäisi tervehtiä ja rakastaa rajusti ja villisti. 9 kk vanhana Pihka painaa Naavaa enemmän ja säkäkin reilusti korkeampi, iso vauva.

Pihka syö mitä vaan ja milloin vaan. Ei ole tilannetta jolloin ruoka ei maistuisi. Kanttarellit menevät raakana, mustikat, koristemarjat, kävyt, kepit, kaikki käy ja maistuu. Kaikki lelut suolistetaan, katsotaan irtoaako sieltä se pieni osa josta tulee piip-ääni, ja jos ei sellaista osaa löydy, voi kuitenkin levittää täytevanut matolla ja katsoa paljonko sitä on lelun sisällä, ja tottakai aina voi myös maistaa ja syödä...

Naavalla siis oli iso korillinen leluja. Naava ei koskaan riko leluja, kuljeskelee lelu suussaan, vinguttaa ja örisee onnellisena. Onneksi hänelle käy nykyään myös ne kaikki kumiset lelut, joita ei saa rikottua.

Pihka on sukua Katto Kassiselle. Haluaa oleskella pöydillä, oleskella ja nukkuakin. Ulkona tämä käy meillekin, sisällä ei. Tutkii mihin voisi kiivetä, kokeilee. 

On heissä jotain samaakin. Molemmat ovat hellyyden kipeitä, ja osaavat sen ilmaista. Omalla pihalla juoksevat, vuoroin kumpikin on se ketä juostaan kiinni. 

Luulen myös,  että jotkut erot tasoittuvat kun Pihka tuosta vanhenee. 

Ja molemmat ovat yhtä rakkaita, eikä kumpikaan toistaan parempi.

(Pissa-Liisaksi sanottiin Pihkaa pentuna, kun pyyhittiin lätäköitä. Se Liisa vaan nyt jäi, ja nykyään hän on usein Pihka-Liisa. Naapuska on vaan sellainen hellittelynimi, ei siinä sen kummempaa taustaa.)



maanantai 24. lokakuuta 2022

Keitä minussa asuu?

 


 

Lauantaisen Vain elämää inspiroimana kirjoitan tällä kertaa siitä, mitä minun sisälläni on. Yona kertoi myös mitä hänen sisällään on, tunnelmia, tunteita. Yonalla on epävakaa persoonallisuushäiriö, ja mietin miten pieni/suuri ero tuntemuksilla on, milloin on kyse häiriöstä, milloin normaalista persoonallisuuden piirteestä.

Minun sisälläni on aika vilkasta. Tunteet kun tulevat, ne elävät hetkensä täysillä, mutta menevät ohi aika nopeasti.

Sisälläni asuu Se suuri kriitikko. Hän arvostelee käyttäytymistäni, toimintaani ja osaamisiani täysin rinnoin lähes koko päivän. Turhinta hänessä on menneen arvosteleminen, mennyttä kun ei voi muuttaa. Kriitikko latistaa, toisinaan en jaksa edes yrittää, koska kriitikko " tietää" etten osaa, en onnistu, en pysty.

Sisälläni asuu loukkaantuja. Hän on herkkä ja loukkaantuu monesta asiasta päivän mittaan. Äänensävyt, sivulauseet, olettamukset ja luulot nostavat kyyneleet silmiin helposti. Loukkaantuja väistyy onneksi helposti ja nopeasti sivuun.

Sisälläni asuu tyytyväisyys. Kaikki on hyvin juuri nyt-vakuuttelija. Häntä on helppo kuunnella ja käpertyä kotona sohvan nurkkaan ja olla vaan. Hän tulee esiin kun näen kaksi karvakuonoa, kun syön hyvää ruokaa ja kynttilät palavat, kun istun saunan lauteilla tai kun ajan töistä kotiin. Tyytyväisyyden läsnäolo on vanhemmiten lisääntynyt.

Sisälläni asuu riittämättömyys. Hän hokee miten paljon enemmän voisin tehdä. Enemmän ja paremmin. Hän käskee syödä vitamiineja, laihduttaa, urheilla, siivota, järjestää kaappeja ja huomioida läheisiä paljon,paljon enemmän.

Sisälläni asuu huolestuja. Hän keksii jos jonkinlaisia tapahtumia joita voi sattua minulle ja läheisilleni.  Kun hän on äänessä, pitää varmistaa tekstareilla että mies on päässyt aamuisin töihin, aikuiset lapset kotiin ja viesteillä ja soitoilla varmistaa onko joku kenties pahoittanut mielensä, sairastunut tms. Hän saa jopa kääntymään takaisin kotiin kesken töihin menon, tarkistamaan etten jättänyt mitään mihinkään jotta koirat säilyvät hengissä työpäivän ajan.

Sisälläni asuu hiljainen haaveilija. Hän on hyvin vaatimaton tyyppi. Pienellä äänellä harvakseltaan kertoo mistä voisi haaveilla. 

Nämä tyypit käyvät sisälläni keskusteluja, joihin en itse edes saa suunvuoroa. Suurempia tappeluita ei synny, koska toiset tyypit väistyvät riidan hetkellä nopeasti sivummalle.

Näiden tyyppien takia on meditaatio tarpeen. Pitää saada hetken hiljaisuus, pään sisällekin.

Suurin osa sisimmästäni nauttii kotona olosta.  Metsästä ja rauhasta. On kuitenkin osa minussa, joka nauttii konserteista ja juhlista, se osa tulee täyteen aika nopeasti. Sismmässäni on myös tarve ystäville jotka hiljentävät "tyyppien" ääniä sisälläni. Antavat minulle voimia laittaa sisäiset tyypit kuriin.

Pääasia lienee, että tunnen jo nämä sisälläni asuvat tyypit. Osaan vähän toppuutella heitä. Asuukohan muilla samanlaisia tyyppejä sisällään?  




lauantai 22. lokakuuta 2022

Syysloma

 

Syysloma alkoi piknik risteilyllä. Jännitin että pääsenkö lähtemään kun oli töissä ollut liikkeellä monen laista tautia.  Työporukalla mentiin ja varsinkin alkumatka oli kiva. Laivan vaihdon jälkeen oli  kurkku tosi kipeä ja ääni lähes pois.

Maanantaista keskiviikkoon menikin lomailu sairastamiseksi. Virallisessa koronatestissäkin kävin, mutta jotain normi flunssaa taisi olla. Perjantaiksi oli varattu  hammaslääkäri ja labra. Mietin pitääkö hammaslääkäri aika peruuttaa kun tauti ei vaan tuntunut helpottavan, mutta asioilla on ihan oikeesti tapana järjestyä, sain tekstiviestin, jossa luki että hammaslääkäri aika on peruuntunut ja saan uuden ajan postitse.

Torstaina kävin pojan luona siivoamassa. Siinä hommassa tuli kyllä hiki, puolikuntoisena ei ehkä olisi kannattanut. Omalle pihalle laitoin callunoita. 

Perjantaina oltiin Apulannan keikalla. Sinä valo tykityksessä ja "metelissä" välillä mietin että olen vähän väärässä paikassa....mutta muutamista Apulannan biiseistä tykkään tosi paljon mm. Valot pimeyksien reunoilla ja 60 uutta ongelmaa.

Ja vielä viikonloppu menossa. Saunomista, Vain elämää, hyvää ruokaa....

Loma on aina parasta, vaikka kipeenäkin.


sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Lokakuun ensimmäinen

Pikkuhiljaa alkaa tuntua olo normaalilta. Jaksoin leipoakin lauantaina:)  

Syksy tuntuu hyvältä. Rakastan syksyn värejä, niiden lämpimiä sävyjä ja värikkyyttä. Kotimatkalla saan ihailla kotitien värikirjoa, toivon että kestää kauan ennen kuin lehdet tippuvat. Kaivelen lyhtyjä esille. Lauantaina kynttilä sai palaa koko päivän. Satoi vettä ja hyvällä omalla tunnolla sai olla vaan sisällä.

Kahden viikon päästä mulla on syysloma. Ei ole suunnitelmia, katson sitten mitä teen.

Juuri nyt on hyvä olla.
 


lauantai 24. syyskuuta 2022

Lelun rikkoja ja muita tunnelmia


 Pihka on kasvanut jo isommaksi kuin Naava. Pihka on syönyt lähes kaikki vanhat ja uudemmat koiralelut. Hänen strategiansa on etsiä lelusta se piippi, ja kun se on kohdennettu, järsiä piippi ulos. Lelut joissa ei ole piippiä sisällä ovat jalattomia, hännättömiä ja korvattomia. 

Pihkan kanssa olen käynyt koirakoulussa. Opetellaan mm. hihnassa kävelyä vetämättä. Samaa treeniä teen,tai pitäisi tehdä Naavan kanssa. Onneksi on kaksi vetävää koiraa niin molemmat käteni ovat venyneet yhtä paljon.

Vaivun usein jo epätoivoon vetämisen suhteen. Mikään ei tunnu auttavan. Treenatessa menee hyvin, varsinkin pihalla ja kentällä, mutta kun mennään metsään niin ei mikään voita peuran, ketun, jäniksen, mäyrän, naapurin koiran tai ihan minkä vaan hajua. Kauhulla odotan talvea ja liukkaita kelejä..... Yritän taas, eihän se olisi kuin 10 minsaa päivässä kummankin kanssa treeniä, niin voisi tapahtua edistystä, metsässäkin.

Koirien kanssa on ollut tänä syksynä muutenkin, en oikein tiedä mikä sana kuvastaisi parhaiten,  hankalaa, outoa, vähän  pettymyksiä. Naavan luonnetesti keskeytettiin, Naava ei palautunut pelottavista kokemuksista tarpeeksi nopeasti. Kirjattiin "pehmeäksi" luonteeltaan. Jäi paljon pohdittavaa,olen pitänyt Naavaa pikemmiten kovapäisenä.... 

Olen kaivannut ystäviäni. En tiedä mihin kaikki aika on hävinnyt, vai onko syy jossain muussa. Ei tunnu löytyvän aikaa....Aikaa luulisi löytyvän tärkeille asioille. Ystävät ovat tärkeitä. On myös ollut kireyttä ilmassa. Puolin ja toisin ei osaa sivuuttaa kaikkea...asiat jäävät vaivaamaan, yrittää antaa ajan "parantaa", ja seurauksen saattaakin olla vieraantuminen.  Alkaa myös olla lista asioista joita ei halua käydä läpi tämän tai tuon ystävän kanssa. 

Kesä meni tänä vuonna ohi niinkuin sitä ei olisi ollutkaan. Mutta ei siitä enempää.

Nyt vaan kohti tulevaa. Tuleva näyttää hyvältä. En tiedä pitäisikö varmuuden vuoksi olla ihan hiljaa asiasta, ääneen sanottuna tai kirjoitettuna saattaa olla huono enne.... Haluan kuitenkin iloita asiasta jo nyt, laskea kuukausia: jään joulun jälkeen pois töistä puoleksi vuodeksi!


lauantai 16. heinäkuuta 2022

Aalloilla auringossa

Meidän lomareissu: vuorokausi Silja Galaxyllä. Ensimmäistä kertaa aamulähdöllä, vanhaksi ollaan siis tultu...Eikä siinä vielä kaikki, meillä oli eväät mukana, kahviakin termospullossa :))


Käytiin lounaalla buffetissa, joka ei ollut mikään elämys.  Lähinnä kahvilamainen. Kyllä sieltä syötävää löytyi, mutta ei mikään sellainen kuin joskus, jolloin herkkuja oli kahdessa tasossa. Esim. kalaa oli vain savustettua nieriää. Varmasti illallis buffeessa on enemmän kaikkea, mutta menimme illallisella Grill houseen. Tykkään istua paikallani ja ruoka tuodaan eteeni, ja viini :) 
Kävimme Starligt yökerhossa katsomassa Italia-shown. Esiintyjillä oli hienoja hattuja päässään. Itse tanssiesityksessä ei oikeastaan auennut Italia teema, olisi voinut olla myös Ranska tai Ruotsin Ascot-laukkakisa...Mutta tulipa nähtyä.
Tässä eväät:)  Koska aamulähtö oli niin aikainen, emmekä tienneet että erikoisaamiaisen saa nauttia kumpana aamuna vaan, niin otimme tosiaan kotoa termariin kahvin ja kävimme matkalla leipomosta ostamassa täytetyt sämpylät. Ei ollut ollenkaan hassumpaa syödä aamiaista parvekkeella ja samalla seurailla laivan lähtöä.
Hytissä oli kuohuviiniä, tai shampanjaa.
Tässä meidän oma parveke. Tosi suojaisa, koska oli laivan perässä.Ajoittain oli jopa liian kuuma ja piti mennä vilvottelemaan hyttiin. Satamiin tullessa tärisi kyllä aika tavalla ja varsinkin yöllä se häiritsi sen verran, että herättiin siihen. Tärinä johtui tosiaan siitä, että hytti oli laivan peräosassa.

 Tässä hytti sisältä. 

Turkuun paluu oli aamulla kello 7, joten ehtiäksemme aamiaiselle piti herätä 5.45. Se ei kyllä ole meille vaikeaa, koska meillä on asunut puolisen vuotta elävä herätyskello, emme ole yhtenäkään aamuna saaneet nukkua pidenpään kuin maksimissaan kello seitsemään.

Kiva reissu kaikenkaikkiaan. Vuorokausi ihan vaan oleilu ilman ruuanlaittoa, koirien ulkoilutusta yms.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Aamukahvilla Aurajoen rannalla

 Olen koko alkukesän ajatellut meneväni "perinteiselle" aamukahvilla Aurajoen rantaan, mutta on  ollut niin helteistä yms, että toteutin asian vasta tänään. 

Tarkoituksena oli totuttaa Pihkaa kaupungin asioihin: ihmisiin, autoihin, toisiin koiriin jne. Pitkään pohdin miten olisi parempi mennä Pihkan kanssa kahdestaan, helpompaa ja Pihkalle hyvää harjoitusta toimia ilman Naavan tukea, mutta kun tuntui niin epäreilulta jättää Naava kotiin.

Siispä mentiin kaikki yhdessä. Olipa hankalaa kävellä Aurajoen reunalla kun Pihkaa kiinnosti juuri se reuna josta on aika pudotus sinne jokeen.  Mentiin sujuvasti förillä yli. Naava nosti etutassut penkille, jotta näkisi maisemat paremmin. 

Muutama metri päästiin föriltä kävelemään niin tuli sadekuuro. Pysähdyttiin puun alle ja odoteltiin. Pihkaa pelotti roska-auto joka nosti valtavan säkin roskiskatoksesta. Sateen loputtua jatkettiin matkaa.


 

Takaisin tullessa pysähdyttiin vierasvenesataman vieressä olevaan kahvipaikkaan. Ainoa paikka joka oli auki 9 aikaan aamulla. Ostin täytetyn ruisleivän ja kahvin, 9  euroa!! Ruisleivässä oli kyllä rutkasti täytettä, mutta silti hinta vähän hirvitti. Samalla rahalla saa monta asiaa; sillä voi saada kunnon lounaan, mansikoita litran (ja jääkin rahaa) ja kaupasta aineksia parin  päivän ruokaan.... Koitin nauttia leivästä, kahvista, seurasta ja maisemasta koko rahalla. 


 

Kesässä on sellaisia pieniä hetkiä ja pieniä juttuja, joista nauttii ja jotka jäävät mieleen. Aamukahvit terassilla tai jokirannassa, kotipihan pioni maljakossa, saunan vilvoitteluhetket kuistilla...tai hauska hetki kun Pihka muina koirina kiipeää terassin pöydälle päiväunille.