Luminaamat

Mukavaa alkavaa viikkoa, kevättä kohden mennään!

Miten vain haluat ;)

Vaihtoehto 1:

Tää loma meni kyllä ihan pieleen.
Loman alkajaisiksi mies sai muutaman viikon työkeikan. Oliskin ollut vakityö, mutta sijaisuuus, ja juuri tähän kohtaan. Lomasuunnitelmat meni ihan uusiksi.
Veiti ontui etutassuaan. Nyt just kun olisi saanut nauttia metsälenkeistä ja pihalla olosta.
Oli todella kurjaa lähteä pikkukoiran ja Joikun kanssa lenkille kun Veiti jäi ulvomaan hylättynä mökkiin.
Ja sitten vielä tuo lumi! Mies ajoi mökiltä töihin ja siinä sitten meni yötkin kun pelotti millainen keli aamulla on, ja pääseekö turvallisesti perille.
Eipä tullut nukuttua pitkiä aamuja,ei.
Kevätpuuhat, omenapuiden leikkaus ja vadelmapensaiden leikkaus olivat mielessä, mutta lumisade siirsi ja muutti töitä.
Tällä lomalla pitäisi nyt sitten jatkaa kesää kohti, kuinkahan käy.

Vaihtoehto 2:

Tästä lomasta tuli erilainen kuin olin ajatellut.
Mies sai töitä. Tosin vain sijaisuuden, mutta hyvä alku sekin.
Nyt oli mun vuoro jäädä aamulla sänkyyn, kun hän lähti ajamaan kohti kaupunkia.
Veiti ontui, mutta saatiin tulehduskipulääkkeet, ja jo parin päivän päästä näytti paremmalta.
Viikko on mennyt vain oleillessa. Ihanaa joutilasta aikaa, ei sellaista tyhjää toimettomuutta.
Lumen tulo vähän yllätti, mutta kun näki millaista riemua lumi tuotti koirille, tuli itsekin hyvälle mielelle. Joikukin, joka on koko talven yrittänyt kieriskellä pienessä kuurassa tms. sai vihdoin työntää kuononsa syvälle lumeen.
Tällainen loma tällä kertaa. Ja nyt taas uusilla voimilla kevättä kohden

Ketkä kaikki täällä oikein kulkee?

Sitä luulee kulkevansa metsässä ihan yksikseen.
Joskus harvoin törmää peuraan, hirveen tai kettuun.
Nyt kun oli satanut lunta totuus paljastui: metsäpoluilla liikkuu paljon eläimiä.
On ketjumaisia jälkiä, tassun jälkiä, pieniä ja isompia. Jäniksen, hirven ja peuran jäljet erotan, en muita.

Tuli sellainen "tosi-tv-fiilis", meitä tuijotetaan pensaiden kätköistä, puiden takaa, silmiä on kaikkialla.

Nyt ymmärrän paremmin koiriakin, jotka kulkevat nenä maassa. Nehän "näkevät" ne jäljet kesälläkin.
Olisi hauska tuntea kaikki jäljet, tai sitten ei. Jos tietäisin että polulla on minua ennen hiljattain juosta jolkottanut susi, voisi metsälenkit jäädä tekemättä.

Turvalliselta tuntui metsätiellä astella kun edessä oli vain meidän omat eiliset jäljet.

Lenkille lähtiessä oli pilvistä. Puolessa välissä aurinko alkoi paistaa. Aamun tunnelma muuttui hetkessä. En tiennytkään, että auringonvalo vaikuttaa minuun niin paljon.

Hintavertailua

Kemiössä avattiin joulun jälkeen ihka uusi K-market.
S-market Alkon kera on viereisellä tontilla.
Miehen mielestä meidän pitää/kannattaa käydä S-marketissa, koska siellä on edullisempaa ja bonuksiakin kertyy sitten tankkaamisen lisäksi ruokaostoksista ihan kivasti.

Koska olen nyt yksin mökillä, ja on ihanaa luppoaikaa, niin vertailinpa tuotteiden hintoja.
Kävin nimittäin K-marketissa miehen ollessa töissä. Ja sepä oli puhdas, siisti ja runsas.
Minulla oli siis kyseinen kuitti ja netistä sitten etsin S-kaupan hinnat, ja ei kun vertailemaan.

Oululaisen hapankorput 770g maksoi K-kaupassa 4,39e ja S-kaupassa 3,09!
Muiden tuotteiden erot olivat pienemmät. Esim. Valion rasvaton maito K-kaupassa 0,98e ja S-kaupassa 0,89e, Järvikylän jääsalaatti K-kaupassa 2,10 ja S-kaupassa 1,96.
Ainoastaan Saarioisten maksalaatikko oli K-kaupassa 0,09e halvempaa.
Ihan kaikkia tuotteita en pystynyt vertailemaan, esim. Salosen kaurasämpylöitä ei löytynyt S-kaupasta ja Kavlin hampurilaiskastike oli K-kaupassa 230g  2.69e ja S-kaupassa 425g  2,99e.

Noin suurinpiirtein laskettuna ostokseni olisivat tulleet S-kaupassa 1,98e halvemmaksi.
Mutta...jos olisin jättänyt suklaalevyn ostamatta, olisin voinut asioida K-kaupassa samalla rahalla.
Voiko tästä siis tehdä johtopäätöksen, että tämäkin on valinta kysymys, jos haluat asioida siistimmässä ja uudemmassa kaupassa, tingi herkuista?

Mutta, tässähän oli vielä ne bonukset....
Eli kyllä se Mies oli taas kerran oikeassa: meidän kannattaa käydä ostoksilla S-marketissa.

Yksin mökillä

Mä jäin yksin koirien kanssa mökille.
Ensin lähti mies ja sitten parin tunnin päästä poika.

Kävin metsälenkillä. Nautinkin hiljaisuudesta ja lumesta.
Tiskasin. Hain puita. Hain vettä. Yritin tehdä ruokaa ( en saanut makaronilaatikkoa uuniin kun ei ollut maitoa).

Neljä tuntia yksin.
Sitten saapui pelastusjoukot :)

Tuli maitoa, Veitille lääkettä, tulppaaneja ja seuraa :)
Kiitos äiti ja isä.

Kaunista etsimässä

Etsiskelin metsästä kauneutta. 

Kaikki näyttää äkkiä katsottuna vain vihreän-harmaan-valkoiselta mössöltä.

Mutta kun katsoo tarkemmin...

Pieni jäkäläsaari keskellä metsää.

Melkein kuin Lapissa.

Ja tää löytyi myös metsästä!

Talvi?loma alkoi

Tunnelma oli vähän apea kun lähdettiin Joikun kanssa metsälenkille.
Veiti jäi pihalle, haukkumaan ja ulvomaan.
Pikkuisen aamulenkin jälkeen Veiti ontui taas etutassuaan. Pitänee hakea lääkäriltä apua kun lepo ei nyt riitä.

 Kovin talviselta täällä ei näytä, paitsi tietenkin meidän tontti on valkoisena.

Mulla alkoi viikon talviloma, mies sai työpaikan, juuri nyt. Kävipä tuuri... Tosi hyvä, että saa jalkansa johonkin työelämän oven väliin, edes kolmeksi viikoksi.
Ja mulla on jo suunnitelmat valmiina jos kuitenkin tästä nyt tulis pitkäaikaisempi työ.

Mä lomailen täällä mökillä koirien kanssa. Eikä mulla ole mitään suunnitelmia!

Koska riittää?

Luin viikolla blogin, jossa pohditiin milloin, missä iässä, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
Siis sekä kehonsa, että sisimpänsä.
Blogin kirjoittaja kertoi pyrkivänsä aina kehittymään, muuttamaan käyttäytymistään.
Toki hän on nuorempi kuin minä, mutta silti heräsi pieni ahdistus. Miksi ei voisi olla hyvä näin, ainakin suurimman osan aikaa?

Koko ajan olemme matkalla jonnekin. Sinne  missä olemme hoikempia, lihaksikkaampia, terveempiä ja tyylikkäämpiä. Sinne missä osaamme olla positiivisempia, tasapainoisempia ja onnellisempia.
Sinne missä osaamme paremmin , olemme taitavampia ja kehittyneempiä.

Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Entä jos kaikki tarpeellinen ja riittävä olisikin kaikki jo tässä?

Olisipa helpottavaa kun joku sanoisi:" Hei, olet hyvä juuri nyt, ei sun tarvitse tehdä enää mitään, nyt olet valmis ja täydellinen. "

Tuon voi sanoa myös itselleen: hyvä näin, tämä riittää.

Kaksikko

Veiti alkoi yhtenä iltana ontumaan vasenta etujalkaansa. Emme keksineet mitään kummempaa syytä ontumiselle, ehkä liukastuminen metsäpolulla tai terävä hiekoitussepeli.

Aamulla ontumista ei ollut, mutta päätettiin silti, että lepo olisi Veitille parasta.
Minä lähdin Joikun kanssa aamulenkille, Veiti jäi istua nököttämään eteiseen.
Siinä hän istui, katse ovelle päin.
Mies lähti Veitin kanssa takapihan metsään. Veiti haistoi mihin suuntaan olimme Joikun kanssa menneet, ja se oli ainoa suunta johon Veiti oli valmis lähtemään.
Pieni matka samaan suuntaan ja takaisin kotiin.
Ja Veiti takaisin eteiseen istumaan, katse ovelle päin.

Kun palasin Joikun kanssa oli kohtaaminen täynnä iloa. Juostiin, nuoltiin ja heilutettiin häntää.

On se niin liikuttavaa miten ovat kasvaneet yhteen. Luulen aina, että Veiti olisi itsenäisempi, yksinkin pärjäävä "äijä", vaan tulipa taas nähdyksi, että samalla tavalla Veitikin on kiinni Joikussa.

Toisaalta ei se nyt kummempi ihme ole, ovathan nuo olleet yhdessä koko Veitin eliniän. Apua, Veitikin täyttää jo 10-vuotta joulukuussa!

4* illallinen

Väsyneenä ei kannata tehdä mitään. Eikä ainakaan leipoa!!!
Eikä kannata tehdä Kinuskikissan ohjeiden mukaan mitään.

Neljän tähden illallinen tuotti tuskaa. Ei meinannut millään löytyä ruokia. Ei kattaus inspiraatiotakaan.
Tällä kertaa kaikki syntyi viime tipassa ja pakottaen.

Perjantaina työviikon jälkeen leivoin juustokakun.
Olen tehnyt juustokakkuja monta kertaa, ja aina niistä on tullut syötäviä.
Piti siis olla varma nakki. Silmissä siinteli kuva juustokakkuviipaleesta valkoisella lautasella vadelmakastikkeen koristelemana.
Toisin kävi.
Kakku ei koskaan hyytynyt keskeltä.
Eikä kyllä reunoiltakaan kunnolla.
Ja kyllä harmitti! Juustokakkuun kun menee juustoa, ranskankermaa, kermaa, ruokosokeria.....siis ei mitään tuosta vaan kaapista nykäistäviä aineita.
Yritettiin epätoivoisesti elvyttää kakkua vielä lauantainakin uunissa, mutta eipä tuo muuttunut miksikään.

Jälkiruuaksi tuli sitten jäätelöä. Ja edelleen harmittaa!!!

Pääruokana mustapekkapataa perunamuussilla.
Alkuruokana Valencian salaattia.

Ostossekoilu ja perhosia

Torstain ruokaostoksilla en ole ihan virkeimmilläni.
Tällä kertaa asettelin juustotiskiltä hakemiani juustoja ostoskärryyn, jossa oli lihapiirakoita. Tuijotin niitä ja aloitin lauseen: "Miksi sä olet ostanut lihapiirakoita kun...."  Onneksi en sanonut lausetta loppuun, koska ostoskärryt saati niitä ohjannut mies ei ollutkaan se omani. Pyysin nopeasti anteeksi ja pakenin paikalta.  Onneksi huomasin ajoissa enkä ehtinyt sättiä vierasta miestä vatsan kasvattamisesta...

Torstaina olin ensimmäistä kertaa elämässäni joogassa.
Ihan uusi maailma minulle. Syli täynnä apuvälineitä mentiin hämärään saliin kynttilän valoon.
Rauhoittava musiikki alkoi soida.
Lempeä ääninen ohjaaja kertoi mitä milloinkin tehdään. Koirat, perhoset, joutsenet, tiikerit ; liikkeitä, venytyksiä, joita tehtiin hitaasti, ajan kanssa ja hengityksellä tehostaen.
Venytykset tuntuivat, sopivasti. Ja silti asennoissa oli helppo olla.
Aika kului todella nopeasti eikä ajatukset  ehtineet joogasalia pidemmälle.
En osaa sanoa mikä oli parasta, kiireettömyys ja rauhan tunteen saavuttaminen, tunnelma vai se, miten sai omaan kehoon sopien tehdä liikkeet.

Jokatapauksessa hyvältä tuntui ja ensi torstaina menen uudestaan.