Se Tyyppi

Muistatteko kun kerroin tästä chili-tyypistä?
Hän joka koki kovia, ja on todettu varsinaiseksi selviytyjäksi.
Hän on oikeastaan mun tämän kesän "lempilapsi".
En ole oikein koskaan saanut mitään kasvamaan siemenestä asti, enkä tätäkään ole kasvattanut siemenestä.
Koen kuitenkin aikamoista onnistumisen iloa, koska sain tämän kun tämä oli tosi pieni ja nyt on vielä hengissä.

Ja jos katsoo oikein tarkkaan tuonne tyypin yläosaan, niin siellä näkyy useampia sellaisia pieniä pullukoita. Ja mä luulen, että ne on niitä nuppuja!
Kävin useampana aamuna varmistamassa etteivät ole hävinneet. Siellä ne vaan on, jo pian viikon olleet, eivätkä kyllä ole juuri muuttuneet. Mutta  olen luottavaisin mielin.

Käsitöitä tai terapiaa ?

Loma on tehnyt tehtävänsä: virkkaamisen aloitus sujui jo ilman migreeniä.
Pahaa pelkään, ettei tästäkään tule puseroa käyttöön. Nyt jo tuo kaarroke kaula-aukko ei tunnu istuvan yhtään. En usko, että tilanne sen osalta muuttuu vaikka tulee hihat yms.

Olen kuitenkin löytänyt uuden näkökulman käsityöharrastukseeni. Virkkaaminen on minulle terapiaa. Ei väliä mitä tulee. Langat tosin maksavat, tällä ketaa kuitenkin tosi vähän.
Tosin joku järjen ääni sisälläni koittaa sanoa, että minun kannattaisi virkata vaikka patalappuja tai jotain peittoja tms. aika suoraviivaista, mistä sitten voi tulla jotain käyttöönkin.
Lupaan panna harkintaa ensi kesää ajatellen ;)

Tänäänkin olen nauttinut istuskelusta ja virkkaamisesta, auringossa ja varjossa, vaihdellen toisesta keinusta toiseen.

Heinäkuun kukat

Alkukesästä tuntui, että olen ostanut mökille pelkkiä viherkasveja. Kauan kesti ennen kuin vihdoin heinäkuun puolen välin jälkeen alkoi tulla kukkiakin.
Jonain vuonna kokeiltiin valkoisia pelargoneja, mutta ne eivät kukkineet hyvin, ja kukat muuttuivat kellertäväksi aika pian puhjettuaan kukkaan.
Miehen mielestä mummonmökkiin kuuluu juuri punaiset pelargoniat.
Kumpaisellekin sitten jotain, ja istutin toiseen laatikkoon vaalenpunaisia hempukoita.

Saunan kuistilla on kaupungista kesälomalla pari koria.
Neilikat meinasin jo siirtää jonnekin kauas, mutta ilmeisesti kuulivat uhkaukseni, koska heti seuraavana päivänä ilmestyivät ensimmäise punaiset pikku kukat.

Toisessa korissa on jonkin lajin pelargonioita siinäkin. Nekin aloittivat kukinnan vasta heinäkuun puolivälin jälkeen.

Toisaalta kivakin, että nämä laatikkokukat kukkivat vasta nyt kun kaikki monivuotiset ovat jo kukkineet.

Uutisissa sanottiin, että vanhat mummonmökit jäävät tyhjilleen. Nykyään halutaan mökkejä kaikilla mukavuuksilla.
Minua rauhoittaa kun mökillä aikaa menee perusasioihin, veden kantamiseen, tiskaamiseen yms.
Silti koen, ett mökillä on mukavuuksia: ruoka on parempaa, sitä ehtii tekemään, oman maan uudet perunat ovat aivan omaa luokkaansa, metsä on tuossa ja siellä voi  kulkea useimmiten törmäämättä muihin ihmisiin.

Niin me ollaan erilaisia kaikki, ja siinä se rikkaus piileekin.

Maanantaita

Vadelmia tulee paljon. Tänään poimin pari rasiallista pakastimeen.
Pitää oikein miettiä, että oliko siinä kaikki mitä tänään sain aikaiseksi ;)
Taisipa olla.

Helle sijaa antaa. Koirat mahtuvat molemmat kuistin alle kun on helle. Yleensä siellä makoilee vain Joiku. Tämän kuvan aikaansaaminen oli aika vaikeaa. Aina kun menin pihalle koirat ryntäsivät kolosta pois. Makasivat tuolla enemmänkin vierekkäin, mutta en onnistunut saamaan kuvaa.

Naapurikahvilla sunnuntaina käytiin keskustelua siitä, miten kaikki Kemiöön muuttavat ovat nykyään suomenkielisiä, ja että Kemiössä olisi jo vähemmän ruotsinkielisiä. No, ei e siltä ainakaan kirjastossa näyttänyt. Kaikki esillä olevat kirjat ja -uutuudet hyllyn kirjat olivat ruotsikielisiä.
Todennäköisesti työntekijät niin kirjastossa, apteekissa kuin kaupoissakin ovat ruotsinkielisiä, vaikka asiakkaat olisivatkin pääosin suomenkielisiä.
Mitenkähän asiaan reagoitaisiin jos asia olisikin toisinpäin....

( 2013 tilastokeskuksen mukaan Kemiönsaarella 70% ruotsinkielisiä)

Nimipäivä

Tänään on vietetty nimipäivää. Ei sen kummemmin, mutta jotenkin kuitenkin.
Lahjojakin sain ;)
 
Vieraitakin kävi. Viisi koiraa sulassa sovussa pihalla vapaina!
Olimme varautuneet siihen, ettei koirat voi olla yhdessä. Laitoimme saunan kuistin eteen penkistä, levystä ja kaasupullosta esteen, otta osa koirista voisi olla kuistilla, ja osa vapaina pihalla.
Yksi koirista piti meitä ihan hassuina, hyppäsi esteen yli muiden koirien joukkoon ihmetellen, miksi te täällä olette. Tajusimme olevamme "hassuja" ja poistimme esteen ja kaikki sujui rauhanomaisesti.

Uudet naapurit kutsuivat kahville. Huh, mikä kielikylpy. Opin että grävling on mäyrä, get on vuohi ja jotain puhuivat hybrideistä,. Jos oikein ymmärsin oli kyse koiran ja suden yhdistelmästä.
Mutta paljon meni keskustelusta ohikin...

Ja mieshän se tuvan kaapit sitten lopulta maalasi :) Ja hyvä tuli. Nyt kaikki tuvan kaapit ovat saman värisiä ja tilaan tuli harmonia.
Vaan ei se tähän lopu :)
Vielä, jos vaikka tänä kesänä...tuo tuvan ovi saisi myös uuden maalipinnan, mutta ei vihreää vaan jotain muuta.
Ensi kesänä sitten keittiön kaapistojen uusimista...
Kivaa kun riittää tekemistä....

Tällainen sunnuntai. Ja nyt
väsynyt mutta onnellinen.

Mathildedalissa

Taas kiva päivä!
Kerran kesässä pitää ehtiä Ruukin krouviin syömään.
Ruokalista oli vähän muuttnut, mutta härkää syötiin, kumpikin.
Ja juotiinpa pullollinen viiniäkin.

me: Voitaisiin ottaa tuota talon Etelä-Afrikkalaista Kumala viiniä, kiitos.
tarjoilija: Voi, valitettavasti se oli nyt päässyt loppumaan, mutta toin tässä tällaisen luomuviiniä  ja
                ja tämän,Silvianan, jos näistä jompikumpi kävisi?
me: Ehkä mieluummin sitä  Pinot viiniä sitten kuitenkin.
tarjoilija: Valitettavasti sekin on loppu.
me: Otamme sitten sitä luomuviiniä Ever Greeniä.

Tarjoilija teki viinipullolle kivan asun lautasliinasta, en ole varmaan aiemmin nähnyt, kivalta näytti.

Ruoka oli todella hyvää. Uusia perunoita tehty lohkoperunoiksi puolittamalla, ja karkeaa suolaa.
Jälkiruuaksi otimme suklaakakkua, mascarpone vaahdolla ja mansikoilla. Tosin mansikat olivat loppu ja tulikin mustikoita.
Viinikin oli hyvää.
Kyllä oli täysinäinen olo ruuan jälkeen, mutta onneksi mahalaukkua on jo venytetty lomaviikkoina, niin pärjättiin sentää. Ja toivon, että syksyllä kun viisauden hammas poistetaan, se laihduttaisi edes vähän ;)

Vielä oli illan päätteeksi kulttuuria: Teatteri Provinssin Diivat.
Kaikki nämä Mathildedalin idyllissä.
Diivat oli farssi, jossa pääosaa esitti Esa Nummela. Tangoprinssi joltain vuodelta.
Ja siinä se suurin pettymys sitten olikin: Esa ei laulanut yhtään mitään! Kukaan ei laulanut.

No, jos kaikki olisi ollut täydellistä, se olisikin ehkä ollut unta.
               

Kesäpäivä

Vietettiin kiva kesäpäivä kyläilemässä. Ja siitä erityisen kiva kyläpaikka, että koirat saivat tulla mukaan.
Ihana hirsitalo lammen rannalla, metsän reunassa ja omassa rauhassaan. Minusta taisi tulla hirsitalofani; ne vaaleat hirsiseinät.....

Joikulle päivä oli sellainen kesäloman rantapäivä. Hän kahlaili vähän väliä pitkin lammen rantaa. Kastautuen joka kerta vähän syvemmälle. Koko koira näytti olevan yhtä hymyä.
Välillä hän kokeili mennä eri kohdista kahlailemaan, ja välillä istuskeli hetken laiturilla.

Kyläpaikan  "karhunpentu" tykästyi Veitiin. Ja Veiti oli mielissään. Kieriskeli nurmikolla ja  hauskaa näytti olevan.

Huippujuttu oli tavata elämäni pentueen Ruska, ihmisen koira. Ruska seurusteli mieluiten ihmisten kanssa. Voiko kukaan olla iloisempi kun tavataan?  Jokainen kohtaaminen, oli ero vaikka vain vessakäynnin mittainen, oli niin iloa ja pusuttelua tulvillaan.

Ja kuulemma, kun auto ajaa ohi, Ruska heiluttaa hurjasti häntäänsä, jos vaikka tulisi ihania ihmisiä kylään.
Niin samanlaisia piirteitä Nala-siskon ja Freija-äidin kanssa.
Metsälenkillä oli niin tutun oloista kun  Ruska pysähtyi syömään mustikoita, ihan samalla tavalla kuin Nalakin.

Tässä Nala mustikoita napsimassa.

Tietenkin onnistuneeseen kesäpäivään liittyy aina myös ruoka :) 

Tämänkin päivän talletan, ja kaivan esiin kun arki ja pakkanen taas purevat.

Kiitos <3

Kukka tulokas ja vanha konkari

Visby-reissun seurauksen halusin oman "visbyyni".
Kaadettiin vierasmökin takaa puita ja nyt sinne pääsee auringonvalo, ja ruusulla on mahdollisuus.
Kuinkahan monta vuotta menee, että se näyttää samalta kuin Visbyn ruusut?

 


Nämä ovat tontin viimeiset kukkijat.
Onneksi kaikki tulevat vähän eri aikaan. Siltikään en ehdi nauttia tarpeeksi kukista. Onneksi ne kaikki tulevat joka vuosi uudestaan.

Taas juhlittiin

Aamos ja Joiku täyttivät 11-vuotta, Veiti oli mukana juhlimassa.

Iloisin leluista oli nuorimmainen, Veiti. Vanhemmat herrat olivat enemmän herkkujen perään.
Maksalaatikko-nakki-lihapullakakku maistui kaikille.
Me ihmiset syötiin mansikkabritakakkua.
Aina on syytä juhlaan :) vaikka sitten koirien syntymäpäivän vieton merkeissä.

Aamoksen ja Joikun suhde on aivan erityinen. Aamullakin kun lähdemme lenkille, Joiku pysähtyy matkailuauton oven taakse ja pitää aivan omanlaatuista "kutsu"-uikutusta, johon Aamos vastaa nopeasti ja on valmis lähtemään lenkille mukaan.
Aamos rakastaa makoilla kuopissa esim. marjapensaan alla, ja sinnepä Aamoksen viereen Joikukin hakeutui, vaikka ei muutoin koskaan makoile pensaiden alla.
Liikuttavaa.

Joiku ei suostunut synttäripäivänään poseeraamaan, vaan halusi kuvissa esiintyä makaavana "haamuna", omanlaatuinen käytös senkun lisääntyy iän myötä.
Pakko laittaa eläväisempi kuva Joikusta loppuun.

Vaikka mitä

Kesäloma etenee vauhdilla. Kaikkea kivaa on jo tehty ja toivottavasti vielä kivoja juttuja edessäkin.

Yksi kivoimmista jutuista on kun oma lapsi, joka on jo aikuinen, tekee ruokaa. Siinä on montakin hyvää puolta, ensinnäkin on niin ilo katsella, etttä hän osaa laittaa ruokaa ( toki tekivät tyttöystävän kanssa yhteistyössä ), toiseksi on ihanaa kun saa jotain mitä ei ole itse hoksannut laittaa ja kolmanneksi on aina ylellistä päästä valmiiseen pöytään.
Tällä kertaa saatiin hampurilaisia, mutte ei mitään tavallisia. Oli kaikenlaisia erilaisia maustekastikkeita, grillattuja juustoja, grillattua ananasta, kesäkurpitsaa.
Hyvää ruokaa ja yhdessä oloa: aivan täydellistä!!!

Kesäteatterissakin käytiin katsomassa Nunnia ja konnia. Maria Lund oli huikean hyvä roolissaan ja nunnat lauloivat upeasti. Kannatti käydä katsomassa. Musiikki ei vain ollut tyyliltään sitä mistä eniten tykkään, ja tarina jäi jotenkin köykäiseksi. Olisin kaivannut konnista jotain kunnon särmää ja rähinää tarinaa rikastuttamaan.

Ystäviemme kanssa tehtiin retki Örööseen. Ollaan käyty siellä ennen turistiaikaa kerran. Silloin piti olla passi mukana ja sotilaspoliisit tekivät pistokokeena passintarkastuksen, ja pistokoe napsahti kohdalleni.
Tällä kertaa Örö oli herännyt henkiin. Oli kahvilaa, ravintolaa ja elämää. Oli myös rauhaa. Kävelimme saaren pohjoisosaan, eikä matkalla montaa ihmistä tullut vastaan.

 Tuolla jossain edessäpäin on se Gotlantikin ja Visby. 250km:n päässä.

Kävimme ravintolassa syömässä. Noutopöytä 14,80e , ja päihitti mennen tullen Silja Europan buffeen. Jälkiruoka vain puuttui.
Rantakahvilasta löytyi onneksi munkkeja makeannälkään.

Saaristo on sydämessäni. Jonkun saaristokuvan voisin valjastaa voimakuvakseni. Katselisin sitä kun arki painaa liikaa ja saisin voimaa. Luulen, että tarvitsen kokonaisen albumin voimakuvia....

Uskomaton onni sään suhteen. Aurinko paistoi ja oikeastaan paahtoi, oli oikea kesä. Seuraavana päivänä satoi vettä koko päivän.

Olen kiitollinen.

Visby

Olimme Helsinki-Tallinna-Visby-Tallinna-Helsinki risteilyllä Silja Europalla.
Risteilyä ei paljon kannata hehkuttaa. Laivakin vähän kulahtanut .Juomaa oli kyllä tarjolla, mutta missä on ihanat kahvilat herkkuineen ja jäätelöannoksineen?
Meri on tuollapäin aavaa, saaristo puuttuu.

Gotlannin saari oli kaunis.
Olimme opastetulla bussikierroksella. Oppaana nainen, joka oli vuonna 1968 tullut Gotlantiin au pairiksi oppiakseen ruotsinkielen ja jäänyt sille tielleen.

Ruusuja osasin matkalta odottaa, mutta nämä tienvarsien unikot olivat yllätys. Paljon näkyi myös muita kedonkukkia, sikuria, neidonkieliä, sormustinkukkia ja sseljankukkapensas.

Näköalapaikalla Högklintillä. Vuorella oli pieniä valkoisia tappeja, joita edemmäksi reunaa ei saanut sortumavaaran vuoksi mennä. Opas kertoi jo bussissa asiasta, mutta huolettomia olivat vanhemmat lapsiensa suhteen tuolla vuorella....

Vanha kalastajakylä Gnisvräds. Rannan verkkovajat ovat muuttuneet kesämökeiksi. Mökkien yhteinen keittiö- wc-ja suihkurakennus oli rannassa. Vähän erilaista mökkeilyä kuin meillä täällä.

Kaunis vanha kirkko Stengumla. Maata ei seinustoilla paljoa ole, mutta siinäpähän vaan kasvavat ja kukkivat.
Laivahautoja näimme myös. Kiviä laivan rungon muotoisesti, siinä sitten viimeinen leposija rannalla.

Näitä odotin ja näitä sain. Olisin kävellyt kujia joka suuntaan ja kuvannut lisää, mutta jalat väsyivät ja aikakin loppui kesken.

Houkuttelevia kujia hyvinhoidettuine taloineen.

Ihmisiä oli paljon. Visbyn väkimäärä kolminkertaistuu kesällä. Almedalin viikkojen takia ihmisiä oli juuri nyt ehkä eniten koko kesänä.

Sääliksi kävi niitä purjeveneilijöitä, jotka aavalta mereltä tulivat yösijaa etsimään Visbyn satamasta. Ahdasta oli, enkä tiedä mahtuivatko kaikki rantaan.

Olisin mielelläni viettänyt Visbyssä toisen,ehkä kolmannenkin päivän.
Jäi maistamatta niitä jäätelöitäkin, joita rantapaikassa olisi ollut tarjolla 170 erilaista makua!

Tällaista juuri nyt

Syreenit, omenapuut, juhannusruusut, kaikki jo kukkineet. Kesän vauhti on hirmuinen.
Nyt nautitaan ruusuista ja pioneista. Ensimmäinen kerta kun olen katkonut pioninkukkia maljakkoon sisällekin. Kestävät tosi kauan maljakossakin ja ehdin nauttia kukista kauemmin, onneksi tajusin nyt leikata niitä maljakkoonkin.

Kirsikkatomaatit valmistuvat sopivasti.

Mielenmaisema. Jokapäiväinen tiemme.

Vihaan neuleohjeita!

Joskus vois viisastua. Tai sit joskus vois antaa periksikin. Vois todeta etten vaan osaa/opi.

Aloitin taas kesä virkkaamisen. Vaikka yksikään tekemäni tekele ei ole päätynyt käyttöön,
En vaan voi ymmärtää miten 2016 vuonna. ohjeet voivat olla noin vaikeatajuiset. Miksei ne kehity vuosien saatossa yhtään?
Ohjeessa on videoneuvojakin, miten luon ketjusilmukoita ja miten teen pylvään. Mutta kun ne minä osaan! En vaan ymmärrä ohjekaavioita!
Tässäkin ohjeessa pitää katsoa yhdestä kaaviosta miten aloitan kerroksen, toisesta kaaviosta jatkoa, kolmannesta seuraavien 15 silmukoiden ohje.... Ja mitä tarkoittavat /-vinoviivat tai katkovivat? Missään ei kerrota sitä.

http://www.garnstudio.com/pattern.php?id=7448&cid=11

Tuossa on kyseinen ohje,
Keskiviikkona ostin langat, tänään oli hinta pudonnut, sekin vielä. Lanka on ihanaa, kauniin lämpimän oranssia!
Eilen aloitin virkkaamisen ja hinasin itseni keinulle. Illalla kun jatkoin sisällä, oli kaaviopaperi hävinnyt. Tuuliko sen vei, mistään ei ainakaan löytynyt.

Kokeilin toistakin ohjetta. Osasin tehdä nyppykukkasia.
Yöllä vielä pohdin virkkaamista ja päädyin siihen etten halua nyppykukkapuseroa.
Ja aamu alkoi sitten migreenillä.
Pitäisi vaan pysyä sukkien kutomisessa.