Juhlaa

Oltiin Kalatrapissa syömässä nuorimmaisen synttäriä juhlistamassa.
Meiltä kestää tunti ajaa Naantaliin!! Onko Naantali kaukana? Vai asutaanko me kaukana?

Syötiin lihavarrasta ja  Airiston kuhaa.

Ja jäkiruuaksi trio jäätelöannos ja manteliyllätys

Kahta asiaa mietiskelen. Ensinnäkin, eikö annokset voisi olla pienempiä ja halvempia?  Nyt ilman alkuruokaakin oli aivan ähky olo, enkä jaksanut edes syödä kaikkea. Mielellään söisi hienosti koko menuun, jos sen jaksaisi.

Toinen asia jota pohdin, on tarjoilijan merkitys. Hän voi käytöksellään tehdä ruokailusta huippuhetken, persoonattoman ruokailun tai jotain siltä väliltä. Tarjoilija on ravintolan hengen luoja. Hymy, iloisuus ja muutama lause riittäisivät tuomaan mukavan ilmapiirin.

Mietin kolmattakin asiaa, kun pyytää lihan medium plussana, voi saada ihan mitä vaan. Voi saada lähes kypsän, nin kuin toivoin, tai aivan punaisen.

Kaikesta pohdiskelusta huolimatta, ihanaa on tehdä jotain arjesta poikkeavaa.

ps. Ylimmäinen kuva on miehen ottama.

Tällä viikolla...

Tällä tammikuun viikolla olen:

-kävellyt satumaisessa lumimetsässä. Tuskaillut kun en saa sitä samaa näkymää valokuvaan.

-olen todennut, että töissä olen torstaihin asti hyvä, tehokas ja ihan kartalla. Loppuviikosta ei voi sanoa samaa. Eikä tainnut olla viisasta varata kehityskeskustelua loppuviikkoon, perjantaihin.

-olen huomannut miten paljon on asioita, joista en tiedä yhtään mitään. Esimerkiksi lakiasiat liittyen testamentin toimeenpanijaan ja miksi ei betonilattian kosteutta voi mitata heti poraamisen jälkeen.

-olen pessyt olohuoneen koiran tasolla olevat ikkunaruudut jokapäivä...

-tehnyt lumitöitä. Joista kyllä vielä tykkään, parasta hyötyliikuntaa.

-olen saanut hyvän mielen kehuista. Parhain oli kun kuulin, että minulla on viisaita kommentteja (ei ollut loppuviikko, vaan keskiviikko).

-olen alkanut syömään aamulla kunnolla, jotta en söisi illalla niin paljon. Loppu tulos tällä hetkellä on, että nyt syön paljon sekä aamulla, että illalla.

-olen nukkunut korvatulpat korvissa. Nukun paljon, paljon paremmin.

- olen ostanut puistokultapalmun. Meillä ei ole tilaa sille, mutta se puhdistaa huoneilmaa erityisen hyvin, oli edullinen ja halusin sen. Tosin tuo kori, ei sitten ollutkaan edullinen....

- ja olen iloinnut Veitistä. Hän nauttii lumesta ja on ihan hassu!

Mukavaa viikonloppua täältä metsän  ja lumen keskeltä!

t.Kirsi

Hyvä on hiihdellä

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

-itse tehtyä latua pitkin. Ei enää lunta kiitos.
-omassa rauhassa. Ei vastaantulijoita, ei muita hiihtäjiä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

-ei ole pelkoa eksymisestä. Tuttu maisema. Tuttu pelto.
-ei ole pelkoa kaatumisesta. Tasamaata, pellon reunoja.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

-rauhoittaa mieltään
-ajatella menneitä
-niitä jo pois lähteneitä ihmisiä.
-pohtia mielessään elämää ja kuolemaa. Miten täältä lähdetään, kuka yllättäin, kuka jo odottaen lähtöä.  Ja mitä meistä jää? Ei kenestäkään sen enempää
kuin muistoja, muistikuvia, ajatuksia ja tunnelmia, välähdyksiä.

Sellaista tämä elämä on; viimeksi kirjoitin miten elämä on ihanaa, tänään elämä ei tunnu niin ihanalta.
On vaikeaa elää epätietoisuudessa, mutta varmasti vielä vaikeampaa olisi elää niin, että tietäisi milloin kukakin lähtee. Ehkä.

Hyvää matkaa sinne jonnekin Kirsti ja Anne.

Elämä on ihanaa!

Maanantai, ja silti elämä hymyilee.
Aamulla Veiti pääsi hoitoon pojan luokse. Hän juoksi iloisena portaat ylös, ja häntä heiluen oikean oven taakse odottamaan, koska ovi aukeaa. Voisikohan Veiti mennä joka päivä päivähoitoon...

Veiti meni hoitoon, koska meille tuli siivooja!

Vitsit miten onnellinen olin kun tulin töistä kotiin.
Kotona oli niin puhdasta! Liesitaso kiilsi, peilasin siitä kuvaani. Suihkukaappi hohti. Tuoksui puhtaalta. Mä olen niin onnellinen.

Aamulla vein Veitin sängyn, koristetyynyt, taljan ja olkkarin maton ulos, ja iltapäivällä kannoin takaisin sisälle. Ja tuo oli mun osuuteni tässä siivouksessa.

Ehkä, todennäköisesti hymy hyytyy kun postilaatikkoon ilmestyy lasku siivouksesta....Vaan en tiedä sittenkään, on tämä niin suuri nautinto, että kyllä tästä maksaakin. Säästän jostain muusta sitten.

Haaste

Viimeksi minä ilahduin, 
hautajaisissa ilahduin kun yksi pikkutyttö sanoi minulle, silmiin katsoen, henkilökohtaisen "hei-hein".
Saikulla ollessa ilahdutti työkavereiden tekstiviestit.
Ja ihanan lämmin uusi peitto ilahduttaa joka ilta!
Ja ilahduin kun löysin Citymarketista Veiti-kassin!

Viimeksi minä nauroin,
Veitiä, joka ei jaksanut mennä pihalle piehtaroimaan pehmeään hankeen, vaan jäi terassille kasaantuneeseen lumikasaan kierimään.

Viimeksi minä itkin,
lauantaina hautajaisissa. Jäähyväiset, lopulliset, ja kun ei tiedä mitä siellä rajan takana on.

Viimeksi minä suutuin,
huonosti käyttäytyvälle isännöintitoimiston virkailijalle! Suutuin onneksi etänä. Tai mikä onni se on? Olisi helpottanut ehkä enemmän kun olisi saanut purkaa asian, ja hänkin olisi ehkä oppinut jotain. Toisaalta taas, jos ihminen on tarpeeksi epä empaattinen ja epäkohtelias, ei enää pysty ottamaan vastaan, saati muuttamaan itseään. Sitäpaitsi uskon, että paha saa aina palkkansa.

Viimeksi minä harmistuin,
kun sairastuin heti loman jälkeen.  Tuntui hyvältä palata töihin loman jälkeen. Olin jo kirjoittanut ideoita ylös ja olo tuntui levänneeltä. Herääminen aamulla järjettömään päänsärkyyn ja alkavaan flunssaan harmitti. Toisaalta taas oli kiva nähdä, miten hommat hoituvat ilman minuakin.

Vimeksi minä häkellyin,
siitä taitaa olla aikaa. Jostain kehuista häkellyn helposti.

Viimeksi kokeilin jotain uutta,
tänään kokeilin kynsiöljyä. Lorauttelin sitä kynsille ja kynsinauhoille, hieroskelin ja odotin imeytymistä. Jälkeenpäin luin ohjeesta, että öljyä laitetaan pieni pisara....

Viimeksi urheilin,
viikonloppuna kun rämmin koiran kanssa peltoa pitkin takaisin. Upposin hankeen joka askeleella, tuli hiki ja tuli vähän kiukkukin. Toivottavasti seuraava urheilukerta olisi pellolla suksilla.

Viimeksi luin.
Pauliina Rauhalan Synninkantajat. Puoli väkisin. Loppua kohden kirja parani. Uskontoja on kahdenlaisia: jyrkkiä, tuomitsevia ja anteeksi antavia, rakastavia.

Viimeksi söin.
eilisestä jääneen pizzan palan. Eikä maistunut lämmitettynä yhtään niin hyvältä kuin eilen, uunista tulleena, rapeana.

Viimeksi herkuttelin,
eilen illalla. Viimeisiä joulukarkkeja. Vaikka on kipeä, niin aina sitä muutama maistuu...

Viimeksi ostin,
apteekista duactia ja jotain nenäsumutetta ja calsorin+D Lasku teki 66e!

Viimeksi tapasin,
lääkärin ja sairaanhoitajan. Sairaanhoitajan kanssa juteltiin aika kauankin, ennen kuin lääkäri ehti huoneeseen. Hassu käytäntö, lääkäri on keskihuoneessa, molemmilla puolillaan hoitajat, jotka tekevät alkututkimuksen. Lääkäri pyörähtää sitten lopuksi huoneessa ja tutkii tarvittaessa lisää.

Viimeksi päätin,
tää on paha. En muista yhtään, päätänkö yleensäkään enää mitään? Vai enkö muista enää mitään? Jotenkin vaan ajaudun nykyään, ja olen tyytyväinen jos/kun ajaudun oikeaan suuntaan. Ehkä viimeinen päätös on Maaret Kallion projektiin osallistuminen
https://maaretkallio.com/2019/01/10/mielitekoja-2-52-suojaan-hakeutumisen-taito-2/
Eli "Mielitekoja on vuoden mittainen projekti, jonka aikana julkaisen vuoden jokaisena viikkona yhden ajatuksen tai teon, jolla voi vaikuttaa vahvistavasti omaan mieleen."

Viimeksi inspiroiduin,
sisustamisesta, meille tulee sittenkin se miehen jo vuosi sitten järkeväksi sanoma HARMAA matto.
Työhön olen myös inspiroitunut; miten olisi aamutervehdysten valinta kuvasta, kiitollisuustaidot lapsille...

Olipa tässä haasteessa monta kohtaa!
 

Mustavalkoista

Värit ovat hävinneet maailmasta vähäksi aikaa. Ei ole edes sinistä taivasta. Mutta kaunista on!

Vuosi alkanut vähän huonosti.
Hautajaiset, surullista.
Ja nyt olen flunssassa ja sairauslomalla.
Kummallinen flunssa, kun alkoi järjettömällä päänsäryllä. Nyt on päätynyt ihan kunnon flunssaksi pienellä kuumeella tehostettuna.
Viikonloppu tähän vielä päälle, niin eiköhän se siitä.

Kuumaa mustarherukkamehua, appesiineja, lepoa ja oikeaa unta, niillä on nyt menty.

Uuden vuoden toiveita

 Selasin vanhoja tekstejä ja löysin vuoden 2018 toiveet.http://kirsimarjan.blogspot.com/2018/01/uuden-vuoden-haaveet.html

Ja huh huh, olipa toteutuneita haaveita: saunamökki, Irlannin reissu ja siivoojakin vielä!
Taas pitää todeta, että olipa aikamoinen vuosi, 2018!

Jotenkin tyhjä olo, ei pahalla tavalla. Tuntuu vaan, että on niin suuria haaveita toteutunut, että tohdinko toivoa enää mitään, ja onko enää toiveita, haaveita? Kamalaa jos ei ole!

 Onhan niitä :)

- Jonkinlaiset kesäjuhlat, saunan valmistumisjuhla? Vappubrunssi?

-Edelleen kivoja tekmisiä ystävien kanssa: pakohuone, keilaus, nuotioretki...

-Viikko vuokramökillä järven rannalla. Sellainen uimisloma (järvivesi lämpimämpää kuin merivesi)

-Pihasuunnitelma

-Piha kuntoon (syysleimuja, syreenejä, syyshortensia, villiviini, humala, kirsikkapuu...)

-Jokn matka...Azoreille, Kreikkaan, Gdanskiin, Riikaan  tm.

Siinäpä niitä.

Löytyy mahdottomampiakin haaveita mm. Tanssii tähtien kanssa ohjelmaan (ilman, että se tulee televisiosta, mutta siis niin että saa harjoitella tanssia täyspäiväisesti..) Tai omia lampaita, pari hevosta, kanoja.

Tammikuun toinen

Vuoden ensimmäinen vapaapäivä!

Mulla oli monta asiaa hoidettavana.

Kummallista, että minä, joka olen alkanut tankkaamaan autoa nyt vasta Lietoon muuton jälkeen, aiemmin mies hoiti kaikki autoon liittyvät asiat, no jokatapauksessa, minä vein tänään auton öljynvaihtoon!!
Kaikki meni kai ihan hyvin. Sitä jäin vähän miettimään, kun se mies siinä kassalla mainitsi kahteen otteeseen, että he ovat juuri syöneet chiliä... Onko se joku sisäpiirin vitsi? Vai onko se joku slangisana sille, että Kian öljyt olisi pitänyt vaihtaa aikaisemmin?

Seuraava rasti oli Motonetissa. Se on kauppa, jonne mulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta mennä sisälle, Löysin kyllä helposti varaverkkovirtalähteen. Kassalla kaikki ennen mua sai kuitin mukana salmiakkikarkkeja. Mä siinä jonossa ja mietin, että onpa harmi kun saan nyt karkkia, kun tämän päivän piti olla sellainen puhdistuspäivä, vettä, hedelmiä ja salaattia. No, enpä saanut karkkia. Se oli vain kanta-tms kortin omaaville.

Valokuvaliikkeessä piti käydä tulostamassa kuva. Automaatin kanssa selvisin hienosti. Kassalla oli nainen, joka iloisena kertoi, ettei osaa vielä mitään kun on ensimmäistä päivää töissä. Pahoitteli, että kestää. Sanoin ettei mulla ole kiire. Lähtiessä sanoin vielä, että oli mukavaa asioida kun oli myyjä, joka ei luullut/esittänyt tietävänsä kaikkea.

Vapaapäivä huipentui hierojalla käyntiin.
Nautinko? Välillä ainakin. Hetken mietin, mitä hieroja ajattelee, onko mulla lihaksia ollenkaan, onko ihossa paljon luomia, tuntuuko läskit inhottavilta jne.
Hieronnan jälkeen pyörrytti ja olo oli hutera. Kaipa siellä niska-hartiaseudulla jotain taphtui.

Sellainen oli vuoden ensimmäinen vapaapäivä.
Listan mukaan sain kaikki asita hoidettua, hyvä minä!