Powered By Blogger

torstai 14. lokakuuta 2021

Vanhoja muistellessa...

 Mies löysi ja osti kätevän pikku laitteen, jolla saa diakuvat digitaaliseen muotoon.  Varastossa oli laatikollinen dialippaita, ja koska enää ei ole projektoriakaan, oli aika siivota. Suurin osa dioista päätyi suoraan roskikseen mm. 10 kuvaa lokista ja lukuisia kuvia kukkasista, värit ja laatu on kuitenkin huonontuneet, joten ei ollut perusteita laittaa kaikkia digitaaliseen muotoon. Kuvia laitellessa heräsi niin paljon muistoja, jo unohtuneitakin. Halusin nyt jakaa jotain täälläkin.


Tässä on mökki jossa vietin paljon aikaa lapsuudessa. Ja nimenomaan tässä kuistilla. Siinä tiskattiin, istuttiin. Ja aina oli ihana ilma!  Oikeasti ei tainnut olla ;)  mökki oli pohjoisrannan puolella, johon suunnilleen aina sopi tuuli. Niin sanoo mun vanhemmat, itse en muista. Muistan vaan miten pääsi uimaan, sai heittää virvelillä laiturin päästä, poimittiin mustikoita, savustettiin ahvenia jne. Mökki oli tosi pieni, sauna, pieni saunakamari, keittokomero ja yksi huone. Silti  ihan huippu aikaa. Siihen aikaan ihmiset taisi olla tyytyväisempiä vähempään. Kaikki oli silloin pienempää, mökit, autot, kodit, veneet...

Minicat oli meillä muistaakseni kolmas vene. Se oli ensimmäinen ylellisempi vene. Ylellisimmän veneen vanhenpani ostivat, kun en enää asunut kotona, mikä vääryys.... Takana oleva littoistenlainen on mieheni perheen vene. Löysin miehenikin saaresta, veneillessä. Luulin tällä takaavani loppuelämäni veneilyn, vaan toisin kävi, mikä vääryys ;)

 

 Ylioppilaaksi tulon jälkeen asuin vuoden verran isoäitini yläkerrassa pienessä huoneessa. Huoneessa oli elämäni kaunein ikkuna, ja ikkunalauta! Kerrankin kakki viherkasvit viihtyivät, ja niille oli tilaa.

Tässä meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, vuokrakaksio. Sinne koottiin sukulaisilta saatuja huonekaluja. Silloin ei ollut sisustaminen pinnalla, ei ollut Suomein kaunein koti ohjelmaa, eikä muitakaan sisustusohjelemia. Se oli aikamoista aikaa, yhteensovitettiin tapojamme, eikä aina niin sopuisasti.


 Häämatkalla (olisko ollut viikko merellä?)  Tämän reissun jälkeen oli kummitytön ristiäiset, eikä olla ikinä oltu niin päivettyneitä kuin niissä ristiäiskuvissa!  Silloin oltiin pääasiassa ulkona veneillessä.  Muistaakseni tässäkin kuvassa oli aurinkoinen heinäkuun päivä, mutta olen aina ollut viluinen .... Kuvassa ensimmäinen koiramme, Kultsi. Sen jälkeen ei olekaan montaa koiratonta kuukautta ollut (eikä tule olemaan! )


Muistan miten tyytymätön olin ulkonäkööni nuorena. Valitsin päälleni mahdollisimman löysiä puseroita ja housuja. Hameita en pitänyt, koska mun jalat oli kuin lyhtypylväät (vai oliko?) . Koin itseni liian isoksi, iso luiseksi, painavaksi, liian pitkäksi jne. Nyt kun olen katsellut kaikkia vanhoja kuvia, niin harmittaa. Olisinpa vaan nauttinut, sillä en ole ollut hullumman näköinen :) Ja niin helppoa oli olla kyykyssä!

Huh miten on vuosia kulunut. Hyviä vuosia kuitenkin. 

Millähän mielellä katson nykypäivän kuvia vuosien päästä?


maanantai 11. lokakuuta 2021

Viikonloppu mökillä

 

Runsas tunti metsässä ja saaliina n. 20l suppilovahveroita. On se niin kivaa, sienestys. Ensin tuntuu ettei näe yhtään suppiloa, mutta  kun ensimmäiset näkyy, niin alkaa näkyä lisää  ja lisää ..Suppilosilmä alkaa toimia :)

Paistamisessa menikin sitten tovi. 

Isutin punaisia , vanhanaikaisia tulppaaneja mökin seinustalle. Siinä kukki vuosia vanhat punaiset ( edellisen emännän istuttamat), mutta epäilen että jonain vuonna joku söi sipulit kun ei tulppaaneja enää tullut. Nyt laitoin 10, ja harmittelin miksen ostanut enemmän! Täällä olisi tilaa omenapuiden alla ym. krookuksille ja muille. Olen käynyt kukkasipuliostoksilla jo kolme kertaa, ja tuntuu että jokakerta ostan liian vähän. Vielä onneksi ehtii ostoksille ja istuttelemaan, ainakin kotiin, en tiedä koska tulemme seuraavan kerran mökille.


Jo oli haravoitavaakin mökillä. Omenapuusta oli pudonnut ehkä puolet lehdistä. Leikkasin pionien varret ja olisin leikannut liljojenkin varret, mutta siihen sopivammat sakset oli tietenkin taas väärässä paikassa. Edelleen on tämä vuosia kestänyt kahden paikan ongelma: tavarat toisinaan väärässä paikassa.

Tällainen viikonloppu. Ei pelkkää laiskottelua. 


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Valmiiseen pöytään 4 *



 Olipa taas nautinnollinen lauantai ilta illallisen merkeissä. Meren rannalla, joku hassu siellä soutuveneellä oli kalastamassakin. Kelpasi sitä sisällä lämpimässä ihmetellä, miten tarkenevat ja jaksavat tunti tolkulla..

Alkuruuaksi oli kurpitsakeittoa. Ei kyllä tulisi mieleen moista keittoa ravintolassa tilata, mutta vau mikä yllätys: se oli hyvää. Siinä oli mm. porkkanaa, omenaa ja kanelitankoa. Oli kyllä pehmeää ja hyvää,


 

Pääruuaksi oli pastaa ja kastiketta, jossa lohta, kesäkurpitsaa ja sitruunaa. Sekin oli hyvää. Sitruuna piristää ja keventää kivasti.

Jälkiruuaksi suklaamoussea, ja hei, ei mitään ihan tavis sellaista, vaan mausteena minttulikööriä, ai että oli kyllä hyvää.

Valimiiseen ruokapöytään on ihana tulla, mutta ehkä vielä kivanpi juttu on se, että saa maistaa erilaisia ruokia kuin mitä yleensä syö. 

Ja tietnkin hyvässä seurassa ruuasta ja juomista nauttiminen keskustellen on ihan parasta.

Pientä painetta tuli tietenkin ; mitä me tarjoamme marraskuussa vuorollamme....

maanantai 27. syyskuuta 2021

Ihan p.....koirakoulu


 

 En tiedä missä vika kun nykyajan meininkiä ei tahdo ymmärtää. Tämä lienee vanhenemisen ongelmaa? 

Viimeisin ärsytys kynnyksen ylittänyt kokemus oli koirakoulu.  85 e neljän kerran rallytokon jatkokurssista on aikamoinen hinta ja odotukset kurssia kohtaan sen mukaiset.

Ensimmäisellä kerralla näytettiin mitä osataan: vähän aikaa seuraamista. Ohjaajan kommentti sen jälkeen oli, että jos seuraaminen ei suju, on muiden rallytoko liikkeiden onnistumisen mahdollisuus heikko. Mietin, että pitääkö sitten lopettaa kurssi tähän....Kurssin lisätiedoissa ei mainittu mitään pääsyvaatimuksia... 

Siitä sitten jatkettiin oikean sivulle, ja istuma-asennon löytämisen tarkkuutta palkkaamalla koiraa aina kun se laittaa tassut muovisen ympyrän päällä. Sinänsä hauskaa, mutta onko sillä niin väliä istuuko sentin vai kaksi väärässä kohtaa, tai miten kääntyy, me kun halutaan vain harrastaa.

Toisella kerralla jatkettiin tassujen laittoa ympyrällä, ja nyt myös takapään siirtymistä. Uutena tuli opettaa koira pyörimään paikallaan, sekä vasemmalle, että oikealle. Siinä meni toinen tunti. Paitsi että minulla kilahti. Kouluttaja laittoi kännykästä musat täysillä ja tanssahteli siinä edessä. Kännykän äänentoisto hallissa ei hivele korvia ja musiikkimakujakin on niin erilaisia. Kouluttajan pointti oli rentouttaa koiria ja ihmisiä, auts...kävipä aivan toisinpäin. Hermot kiristyi. Naava oli kiinnostunut vain hallin lattiamaton hajuista ja toisista koirista. Yhteistyöstä ei tullut mitään. Murahdin Naavalle. Siitäpä sitten nousi loppujen lopuksi aikamoinen kohu. Koirakoulussa ei hyväksytä minkäänlaista äänen korottamista. Koira paineistuu. 

Minä en ymmärrä. Minulle punaisena lankana on rajat ja rakkaus. Huonosta käytöksestä saa murahtaa, ja heti kun käytös vaihtuu toivotuksi on kehujen aika. Toisinaan ei toivotusta käytöksestä pääsee eroon vain palkkaamalla toivottua käytöstä, "se lisääntyy mihin kiinnität huomiota", tai muilla konsteilla esim. etäisyyden lisäämistä, jos ohitustilanteet hankalia, tai suunnan vaihtamista jos koira vetää jne. Mutta ettei saa ollenkaan murahtaa tai sanoa ei, se ei mene mulle ymmärrykseen. Koiraemokin kouluttaa pentujaan murahtamalla, eikö se ole koiralle luontainen tapa kokea mikä käytös ei nyt ollut ok?  Koira on laumaeläin, ja laumassa on aina pomo. Pomon täytyy olla oikeudenmukainen, johdonmukainen ja asettaa rajat kuka täällå määrää. Toivoisin olevani pomo koiralleni.

En missään nimessä hyväksy minkäänlaista koiran fyysistä kurittamista tai pakottamista, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä.

Tiedän ja ymmärrän, että positiivisella koulutuksella saadaan tuloksia ja hyvä yhteistyö aikaseksi, mutta se ei mielestäni sulje pois sitä normaaliin elämään kuuluvaa rajojen asettamista.  Hiukan mietityttää sekin, että työkoirat pohjoisessa koulutetaan eritavalla kuin kotikoirat etelässä. Ja ne työkoirat ovat iloisia ja hommansa osaavia, niille on sanottu mitä saa tehdä ja mitä ei, ja homma toimii. Väkivaltaa ei ole tarvinnut käyttää. 

Tuntuu että mennään laidasta toiseen, niin kuin lastenkin kasvatuksessa, aikoinaan oli että joka vitsaa säästää jne. ja seuraavksi tuli vapaan kasvatuksen aalto, jolloin lapsi sai itse päättää kaikesta, jopa lähteäkö pakkaseen sandaaleissa vai saapikkaissa. 

Onhan se hyvä, että koirakouluissa keskitytään postiiviseen koulutukseen, mutta on se aivan utopistinen juttu, että me ihmiset olisimme kuin robotteja, joille tunteet ei koskaan tule pintaan niin että pääsee ärähdys, murahdus tai vaikka, kauhistus sentään, jopa kirosana.

Ja minun rallytoko-kurssini loppui näihin kahteen kertaan. Sain loppukurssista rahat takaisin.

Painiskelen nyt vielä asian kanssa, kuka teki oikein ja kuka väärin ja missä mennään. Siksi tämäkin kirjoitus tuli tehtyä.  Koirakouluja on Turussakin monia. Kun katsoin kursseja, aika moni oli jo loppunmyytyjä. Kaikki menee kaupaksi, eletään koirabuumi aikaa. Eli ei niin väliä koirakoulun omistajan puolelta, että millainen kurssi on, kun kaikki menee kaupaksi jokatapauksessa.

Lohdutuksekseni kuulin muutamalta ihmiseltä, että kyseisen koirakoulun kurssit ovat olleet heillekin pettymys. Kannattaa siis kysellä koirakoulujen kursseille osallistuneilta mielipiteitä ennen kuin varaa kurssin. 

Minä nyt kerään taas itseni kasaan  koitan olla armollinen itselleni, ja ennenkaikkea:  nautin jokapäivä Naavan kanssa olemisesta, jopa silloin kun se vetää remmi suorana peurojen perään, tai kaivaa mun istuttamat kukkasipulit maasta ylös.



lauantai 25. syyskuuta 2021

Kohti seesteyttä ja mielenrauhaa...pienin askelin ;)

 


 

 Olen kesästä asti tehnyt säännöllisesti meditaatioharjoituksia valmiin ohjelman mukaan. Siis ei mitään munkkimaista hiljaa olemista tunti tolkulla suitsukkeita haistellen, vaan noin 10 minuutin ohjattuja sessioita.  Olen jäänyt koukkuun; nyt ei päivä lähse käyntiin ilman tuota rauhoittumista. No, eihän se käyntiin aina lähde silläkään, eihän sekään ihmeisiin pysty, mutta tuntuu aina paremmalta kuitenkin tuon aikana ja jälkeen.

Samoja asioita siinä tehdään, ja toisinaan tulee samoja ajatelmiakin lopussa. Hetkessä elämistä harjoitellaan, ja minä varsinkin taidan harjoitella tuota loppu elämäni. Tunteiden hyväksyminen on ollut herättävä juttu. Tunteen voi nimetä, se saa tuntua sen ajan kuin tuntuu, mutta aina se menee ohi jossain vaiheessa, ja tulee uusi tunne. Helpottavaa asettua tunteen ulkopuolelle, silloin ei  ehkä ajaudu väärään suuntaan ajatuksissa tai teoissa. 

Yksi asia jota on vaikea oppia, ja joka on meditaation keskeinen asia, on aivojen tyhjentäminen kaikista ajatuksista. Siihen on monia keinoja, mutta mikään keino ei ole estänyt mun päätä kehittelemään jos mitäkin ajatusta. Pää kuin Haminan kaupunki-sanonta tuntuu sopivan hyvin kun kuvailen mun pään sisäistä toimintaa. Tässä esimerkki:

Aloitan meditoinnin hengittämällä syvään pari kertaa. Keho rentoutuu selvästi ulos hengitysten aikana. Sitten keskityn normaaliin hengitykseen. Seuraan vatsan aaltoilua hengityksen tahdissa, sisään ja ulos..

-onko mulla suunnitelmia ensi viikon aamupiireihin töihin, otanko edelleen kehonosia...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.

-sataakohan ensi lauantaina vettä kun on se metsä juttu, no ei kai se haittaa sadevaatteet on hyvät...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.

-mitä kaikke pitää mökillä tehdä, ulkopöydän ja tuolit voi siirtää saunan terasssille....Hups, takaisin hengitykseen.

-pian on Naavan lonkkakuvausaika, pitäisikö jo varata aika...Hups, takaisin hengitykseen.

jne. jne. jne.

Miten tähän päähän voi mahtua niin monta eri ajatusta sen 10 minuutin aikana?  Meditaation ohjaaja tuntuu tietävän ongelman, usein hän jossain kohtaa sanoo: jos ajatuksesi ja mielesi lähtee harhailemaan, palauta se lempeästi takaisin hengitykseen.

Että tällaista tällä kertaa:)  Minä uskon (ja toivon) että vielä minä opin...keskittymään hengitykseen ja tähän hetkeen.

maanantai 20. syyskuuta 2021

Pitkästä aikaa


 Syksy on jo pitkällä, lähes talveksi taipumassa, ainakin aamuisin kun mittarissa vain +3 lämmintä. Alkaa olla myös se aika, kun aamulenkeillä tarvitaan otsalamppua! Pitkä talvi edessä.

Kesällä kun lomailin, olo tuntui vetreältä ja virkeältä. Tuntui, että jaksan mitä vain, jopa opiskella. Niinpä hain opiskelemaan, vain lisätäkseni tietoani ja taitoani, työni ei olisi muuttunut, eikä palkkakaan. Kaikenkaikkiaan aivan päätön idea :)  Innoissani pääsin soveltuvuuskokeeseenkin. Sen jälkeen, oltuani jo pari viikkoa töiissäkin, iski todellisuus. Lomaillessa tuntunut hyvä idea opiskelusta alkoi töiden kaatuessa päälle tuntua aivan järjettömältä ajatukselta.   Onneksi asia ratkesi itsestään, soveltuvuuskokeessa jäin viiden pisteen päähän opiskelupaikasta. Olin todella helpottanut, ja tällä hetkellä olen vielä helpottuneempi. Hupaisaa jutussa oli, että pisteitä jäi puuttumaan monikulttuurisuus osiosta! Siis minä, joka olen maahanmuuttajien parissa työskennellyt jo vuosikymmeniä, en osannut tuoda tätä osaamisaluetta¨ tarpeeksi esille. 

Nyt teen töissä nelipäiväistä viikkoa. Perjantait ovat toistaiseksi vapaita. Olen onnellinen! Jaksan paremmin. Jaksoin viikonloppuna jopa leipoa korvapuusteja. Olen jaksanut lukea kirjoja. Rahaa saan tietenkin vähemmän, mutta olen pärjännyt.  Kaikkea ei voi mitata rahassa. 


Nautin kotona olosta. Kynttilöistä. Naureskelen Naavan touhuja. Ollaan mm. istutettu hänen kanssaan krookuksia, moneen kertaan. Minä istutan, hän kaivaa ne esille ja minä istutan ne uudelleen. Totuus on kyllä se, ettei minua niin naurattanut juuri sillä hetkellä, jälkeenpäin kyllä.


keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

"Parin" viikon remppa


 Ennen, eli viikko ennen juhannusta alkoi kylppäriremontti. 

Nyt on heinäkuu vaihtumassa elokuuhun, ja ehkäpä remontti on täysin valmis vielä heinäkuun puolella. Mutkia on ollut matkassa, en tiedä onko normi remontin verran vai enemmän. Kun rivitalo kodissamme tehtiin remontti kauan sitten, remontoitiin viidessä viikossa koko asunto, sen pohjalta minusta tuntuu, että mutkia on ollut enemmän. 

On ollut vaikeuksia saada hyvissä ajoin tilatut tavarat ajoissa paikalle. On ollut huolimatonta työtä parissakin kohtaa ja kiire näkyy joissakin paikoissa. Allastaso kiinnitettiin ensin väärälle korkeudelle, josta muistona ruuvin jäljet parissa laatassa. Pesukone ei toiminut, koska putki, josta poistovesi piti mennä oli tukossa, täynnä moskaa. Ja tuuletin asennuttu väärin, jolloin puhaltelee täysillä koko ajan. Pesukoneen hanat oli jätetty "vahingossa" entiselle paikalleen.

Remppamiehellä oli hyviä ideoita, enemmän kuin suunnittelijalla! Hänen ehdotuksesta tuli pytyn viereen muuri ja jätettiin hirsiseinät sittenkin maalaamatta. Remppamieheltä tuli koko remontin ajan ideoita koko talon ja pihan parantamiseen :)

Ja nyt, kuvassa näkyy vielä laattaseinällä musta levy, joka puuttuu pesukoneen alta, ja silikonituubit ikkunalaudalla, eli vielä vähän kesken.

Mutta tykätään, tuli paremmaksi. 

Viisastumisia tästä remontista:

-älä tee tai tilaa remonttia kesäloman ajaksi. Stressaat remontiin mutkia niin, että loma fiilis häviää välillä viikoiksi, tai ainakin päiviksi

-tee kirjallinen sopimus, missä ajassa remontti tehdään

-tee kirjalliset ohjeet erikseen sähkömiehelle, putkimiehelle ja remonttimiehelle. Ripusta ohjeet ympäri remonttikohdetta, jotta ohjeet tulevat varmasti luettua

-hanki kaikki mahdolliset tarvikkeet itse, etukäteen ja hyvissä ajoin

-ole paikalla mahdollisimman paljon,  jotta pystyt seuraamaan ja puuttumaan asioihin heti


lauantai 17. heinäkuuta 2021

Heinäkuuta

 

Kesä lipuu helteessä. Päivät menee lukiessa ja käsitöitä tehdessä. Viileämpinä päivinä jaksaa jotain, esim. pidemmän koiralenkin aamulla, katkoa kuivia omenapuun oksia ja vähän siivoilla.

Kylppäriremontin kanssa ollut kaikenlaista, remontti jonka piti kestää kaksi viikkoa, on nyt kestänyt neljä viikkoa. Kaikki ei ole mennyt putkeen, eikä loppu tuloskaan ole suunnitelman mukainen, mutta eiköhän parempi kuitenkin kuin vanha.  Ensi viikolla pitäisi valmistua, vain lasiseinä jää puuttumaan ja kolme laattaa täytyy uusia, mutta päästään pesemään pyykkiä!

Naava on villiintynyt täällä mökillä. Asuu pihalla, kuumimmat päivät makoilee saunan kuistin alla, jonne on kaivanut itselleen viileän kuopan. Olen toisinaan tehnyt pihalla jotain koulutusta, ja kyllähän ne tuossa omalla pihalla hyvin sujuu, metsässä onkin eri juttu, kun on kaikkien mahdollisten eläinten hajuja.


 Metsästää ampiaisia; lyö niitä tassulla ja koittaa näykkäistä niitä. Eilen illalla oksensi ruuan, ja koitti oksentamisen jälkeen parantaa oloaan syömällä ruohoa. Ei vielä aamullakaan suostunut syömään.

Syyskuuksi varasin hänelle seuraavan koulutuksen: rallitokon jatkokurssin. Outoa suunnitella syksyä...

Syksyn palikat ovat vielä sekaisin. En tieä onnistuuko nelipäiväinen työviikko syyskuusta alkaen.  Ristiriitaisia tunteita kaikenkaikkiaan syksystä. Nyt vaan vietetään kesää ja lomaa, asiat selviävät pala kerrallaan.


 


sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Brunssi

 

Taas on koettu uusi elämys: brunssi alpakoiden kanssa!


Siellä oli Sitku, Urho, Kyösti, Jaakko ja ketä niitä nyt olikaan.

Sitku oli pikkuinen hellyyttävä, useimmiten lähellä. Jaakko oli se joka tuijotti. Alpakat kuulemma osoittavat tuijottamalla hyväksyntää. Ja Jaakko jaksoi tuijottaa.....

Hauskoja persoonallisuuksi kaikki. Varmimmin tulivat luo jos tarjosi lehtiä syötäväksi. Kovin omaehtoisia eläimiä, tulevat vain jos itse haluavat ja lähtevät herkästi pois kun yrittää rapsutella.

Itse ruokailu oli tuolla kodassa, joka ei ihme ja kumma ollut hikinen paikka. Kun vielä hoksattiin avata ikkunat ja saatiin läpiveto, niin olo oli erittäin mukava. Brunssi sinällään ei ollut mikään spektaakkeli, alpakat oli se pointti. Brunssiin kuului makkaraa, karjalanpiirakoita, salaattia, kahvia ja jäätelöt.


 

Väsytimme alpakat vierailumme aikana ;)

Mutta olipa kiva aamupäivä. Taas yhtä kokemusta rikkaampi <3

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kesäpäivän iloa

Eilen aamulla olin Aurajokirannassa Naavan kanssa aamupalalla. Olin viime kesänäkin, ja siinä vaan on jotain. Oli vielä hiljaista, lokit kirkui ja vierassataman veneissä ihmiset heräilivät ja muutama työmies oli aamukahvilla.  Kahvi ja croisantti katkaraputäytteellä. Naavalla vesi ja aamupapanat. Papanat ei maistuneet kun oli niin jännää... Selkeästi suhtautui eri tavalla kaupunkielämään kuin vuosi sitten. Nyt yritti ajatella ja käsittää asioita, olla perillä kaikesta ympärillä tapahtuvasta.


Förillä mentiin tukka tuulessa hulmuten. Rauhallisesti ja arkailematta, vaikka vähän kolisi.  Aamun jälkeen Naava meni Nalan luokse hoitoon, oli muuten väsynyt :)  Oli kotonakin illalla vielä tavallista väsyneempi.

Mä jatkoin matkaani ystävän kanssa. Oltiin lounaalla, mansikka-vuohenjuustosalaattia. 


 Hitsi kun mansikat maistuvat salaatissa hyviltä!

Lasilliset kuoharia, juhlistettiin toisen kaverin juhlapäivää etänä.  Tänä kesänä on tullut skoolattua jo aika monta kertaa, ja se on huippu kivaa.  Ja vielä skoolataan useamman kerran....5.7 seuraavan kerran, ollaan oltu 35 vuotta naimisissa. Tuo herättää tunteita: hitto kun ollaan vanhoja, ollaan me kestetty toisiamme jo kauan :)  ja onko häistä Paraisilla tosiaan jo yli 30 vuotta!!!


Kotona pelargoniat nauttivat kun en ole ollut kastelemassa ! 

Ja remontti on nyt kunnolla käynnissä. Hävettää istua ja nauttia lasillisia valkkaria ja syödä, kun näkee hikisiä työmiehiä kulkemassa edestakas jo yhdeksättä tuntia.... No, ehkä se kostautuu tavalaan siinä kohtaa kun meille ojennetaan lasku.......

Mutta hei, kesä jatkuu ja kyllä mä nautin!

torstai 1. heinäkuuta 2021

Näin se eteneen, vai eteneekö?


 Kylppäriremppa ollut meneillään viikon. Purku sujui nopeasti, sitten homma pysähtyi. Loppuviikosta näen seuraavan kerran onko jotain tapahtunut.

Mutkia on ollut tässäkin remontissa. 

 Oven ja ikkunan tilauksessa ei oltu tehtaalla huomattu, että aikaistimme toimitusta. Asia hoitui ja tavarat tulivat viikon myöhässä.

 Firma joka hoiti allastason ja kaapin ei ollutkaan saanut itse allasta tehtaalta. Toimituspäivänä asia kerrottiin meille! Kyseistä allasta ei saa mistään.. Kaupoissa ei ole kuin muutamia altaita, suurin osa tilausmyyntinä. Ja toimitusaika 4-5 viikkoa. Keskisuuripaniikki iski, elokuun lopussa saataisiin allas?  Siinä meni yksi kesä aamupäivä soitellessa ja nettiä selaillen.  Apu löytyi Temalin tehtaalta, ja allas tulossa parissa päivässä.

Remppamies sanoi remontin kestävän kaksi viikkoa.  Nyt on vaan pikkku ongelma putkimiehen kanssa, sellainen 10 päivän ongelma... Ja hommat tarvitsee edetäkseen putkimiehen, sähkömies ja aputyttö ovat kyllä paikalla. 

Saa nähdä nyt miten homma etenee, vaikka eihän tässä mitään hätää eikä oikeastaan kiirettäkään. Muutama suunniteltu juttu vaan peruuntui. 

Ja hyvähän tääällä mökillä on olla paossa. Miehelläkin alkaa loma runsaan viikon päästä, sitten ei ole enää työmatkan ajamistakaan. 


 

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Pionien aika






 Mikäs tässä ollessa, pionit kukkii ja tuoksuu, ja mulla on lomaa.

Käsitöitä, äänikirjaa, ruuanlaittoa ja aamun aikaisia koiralenkkejä, siinä tärkeimmät.

Päivät lipuu.....

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Hyvää juhannusta!

 

Täällä Kemiössä perinteinen juhannus. Samalla porukalla ja lähes samaa ruokaakin .

Kukkia maljakossa niin kuin aina. 

Mansikkabritaa ei tänä juhannuksena ole, onpa hurja muutos ;)

Tein mustikkapiirakan ja mansikkajuustokakun. Ohje oli kyllä vadelmille, mutta mansikat käy toivottavasti yhtä hyvin.


Oikein hyvää juhannusta kaikille, otetaan rennosti nautiskellen!



torstai 24. kesäkuuta 2021

Viikon varrelta

 

- Remontti alkoi, jee!  Pieniä mutkia matkan alussa: toimitusvaikeuksia ja koronakaranteenia. En ikinä usko, että tämä on viikon päästä jo valmis! 

-Mökillä ollaan asuttu. Mies kulkenut täältä töihin ja mä ja Naava loikoiltu täällä helteessä. No, olen kyllä siivonnut mökin, pessyt saunan ja siistinyt pihaa. 



- En olisi uskonut miten hyvältä voi pelkkä lihaliemimaistua. Tähystys tutkimuksen takia oli ruokavaliorajoituksia viikon ajan, ja kaikki huipentui parin päivän paastoon. Itse tutkimus meni hyvin, Kannattaa pyytää aina kaikki mahdollinen helpotus, eli kipulääkitys. Pahinta hommassa oli se nesteen juominen, litra illalla ja litra aamulla oli iso määrä nestettä joka maistu pahalta. Tutkimuksen tuloskin oli helpotus: muutama polyyppi poistettiin, kaikki hyvin.

 

- Nyt voi kesä kunnolla alkaa. Toivottavasti huolettomammin.

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Mielen vaihtelua


 Tämä on sitä somemaailmaa, joka ei kerro ollenkaan totuutta :)   Eikö vaan olekin idyllinen kuva meidän mökistä?  Niin on tunnelmallista ja kaunista. 

  Kuvassa ei näy miten pelargoniat olivat helteessä kaksi viikkoa vailla kastelua, jonka seurauksena ovat aika kituliaita.  Kuvassa ei näy likaisia ikkunoita joiden reunoissa on hämähäkinseittejä. Kuvassa ei näy väärin leikattuja, kituliaita marjapensaita, vaan ihanan näköisiä vihreitä ... Kuvassa ei näy valkoisten pitsiverhojen pölyisyyttä.

Kuva ei myöskään kerro mökin kunnosta mitään. Vinoista lattioista, puuhellasta, joka vetää silloin kun kaikki olosuhteet ja taivaanmerkit ovat kohdillaan. 

Sellaista tämä maailma on nykyään. Ja kukapa niitä vinoja lattioita haluaisi kuvat, saati sitten katsella niistä kuvia. Vähän samalla tavalla omat ajatuksenikin menevät. Hyvinä päivinä näen tuon saman idyllin, joka ekasta kuvasta näkyy. Olen tyytyväinen ja onnellinen kun meillä on tämä mökki. Nautin täällä olosta, veden kantamisesta, tiskaamisesta ja siitä, että aina löytyy tekemistä jos haluaa jotain puuhastella, mutta voi myös loikoilla riippukeinussa tai muualla, ja vaan olla.  Huonompina, tai erilaisina päivinä tuskailen tekemättömien hommien kanssa. Näen kaikki rikkaruohot, kaikki nurkat , jotka pitäisi kuurata ja kunnostettavat seinät,lattiat, katot.... 

Tässä pohdiskellessani huomasin yhden asian joka pysyy samana päivästä toiseen. Lisäksi se näyttää kuvissa aivan yhtä ihanalta kuin oikeassa elämässäkin :
 


maanantai 14. kesäkuuta 2021

Pesä


 Tuolla nurkassa on linnunpesä. Ja siellä on pienenpieniä poikasia ainakin viisi. Oli pakko laittaa aita suojaamaan aluetta, koska oli vain ajan kysymys, koska Naava olisi löytänyt pesän.


Koitettiin selvittää mikä lintu on kyseessä kun keikkuu aina ennen pesään menoa tuossa ikkunan edessä olevalla pyykkinarulla, mutta eipä löydetty varmuutta asiaan. Veikkaisin punarintaa. Mies veikkaa leppälintua. 

Onkohan poikaset pesässä vielä juhannuksena? 

Mies korjasi lähellä olevaa kukkalaatikkoa ja minä ripustin työhanskat narulle kuivumaan. Oli pakko hakea hanskat pois narulta, kun emoa ei näkynyt pitkään aikaan. Kaikesta sitä saakin olla huolissaan!

Jaa että mistäkö työhanskat kastuivat? No hiestä! Oli kahdet hanskat päällekkäin kun kiskoin vadelmapensaista nokkosia ja koiranputkia.


Ja kuten kuvasta näkyy, niitä oli paljon! Mulle tulee usein kovin radikaaleja ratkaisuja mieleen kun on joku ongelma. Kun kiskoin nokkosia mietin koko  vadelmapensaikon leikkaamista alas, maan kääntämistä, myrkyttämistä jne. Perjantaina mökille tullessa kun ei saunarakennukseen tullut sähköä, olin valmis laittamaan mökin myyntiin...  Ja muistan vielä senkin kun tuntui liian raskaalta olla töissä ja mietin ratkaisuksi irtisanoutumista....Onneksi mun päässä menee ja tulee ajatuksia niin kovalla tempolla, ettei kaikkiin tai edes puoliin ehdi mitenkään reagoida.

Mindfullnessissa harjoitellaan onneksi tätäkin: voi vain katsella ohi ajavia ajatuksia, hypätä pois niiden kyydistä ja katsella kauempaa.

 


sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Ekat viikot


 Olen nyt pari viikkoa lomaillut. Olenko nukkunut ensimmäisen viikon?  No en. On ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja  tapaamisia.  

Päivät ovat olleet ihanan helteisiä, niin on ollut syytä nousta jo viimeistään seitsemältä, jotta ehtii Naavan kanssa lenkille ennen kuin tulee liian kuuma. On ollut mittarin mukaan + 12 lämmintä kun olen lähtenyt collgetakki päällä lenkille, mutta jo ennen lenkin puoliväliä on sekin ollut liikaa.Olen nauttinut aikaisista aamuista ja siitä tuoksusta, joka on aamulla. Linnut sirkuttavat nykyään koko päivän, joten se ei ole ollut pelkkä aamu nautinto. Välillä on tuntunut terassilla istuessa, että asuu viidakossa tai jossain kasvihuoneessa, kun sirkutus on niin kovaa.

Nyt kun on lomalla, ei odota niin paljon viikonloppuja. Olen huomannut että odotan koko ajan tulevia kivoja tapahtumia. Töissä ollessa aika rytmittyi aina seuraavaan viikonloppuun , jolle oli jotain kivaa suunnitelmissa, ja se kiva oli usein vain tieto siitä, että saa levätä ja vain olla. Nyt ei osaa rytmittää viikkoa, vaan kiirehtii ajatuksissa jo pidemmälle, seuraaviin ja seuraaviin kivoihin juttuihin. Ja siitä seuraa se, että viikot menee vauhdilla ja kesä on kohta ohi, apua!!


Olen koittanut harjoitella hetkessä elämistä mindfullnessin avulla. Hengittänyt, pysähtynyt, haistellut ja tunnustellut. Oppiminen on hidasta, ajatukset niin nopeita harhailemaan ja kiirehtimään. Jatkan harjoittelua.

ps. Hymyilyttää tuo pellon reunasta aamulenkillä otettu kuva koiranputkista. Silloin ne näyttivät niin kesäisen ihanilta. Viikonloppuna mökillä keskellä vadelmapensaita koiranputket eivät näyttäneet yhtään ihanan kesäisiltä :)


lauantai 12. kesäkuuta 2021

Klapit

 

Aloitin mun urakan. Puiden siirtämisen sisälle puuvajaan. Lämpötila +24.  Toisessa ulkona olevassa pinossa on linnunpesä, ja pesässä yksi muna, joten sen pinon siirtäminen siirtyy jonnekin.

Koko ajan Naava osallistuu hommaan: juoksee hiirirottalelu suussa portille odottamaan, että täytän kottikärryt puupinon luona.  Sitten juoksee vierellä hiirirottalelu suussa puuvajalle, jossa menee varjoon makaamaan siksi aikaa että saan puut ladottua.


On tuostakin apua, kivanpaa tehdä yhdessä.....

Ajattelin saavani paljon kehuja mieheltä kun tuossa helteessä sitkeästi olen aloittanut homman.  Vaan eipä tullut kehuja. Olin aloittanut puiden pinoamisen eri tavalla kuin hän oli ajatellut. Minun tavallani puita ei mahdu puuvajaan niin paljon. Höh, ja vielä kerran höh.  

Kumma juttu tuo kiitoksen saaminen. Tarvitseeko kiittää itsestäänselvyyksistä? Pitääkö kehua vaikka ei saa aikaseksi mitään ihmeellistä?

Mun mielestä PITÄÄ. Siinäkin se juju, että se kehu/kiitos ei saa tulla siten, että nyt pitää/täytyy kehua, vaan sen pitää tulla sydämestä. Usein ajattelen, että olipa tuo kiltisti tehty, miten taitavasti hoiti tuon asian jne., mutta asian ääneen sanominen unohtuu.  

Onko kehumatta jättäminen joku entisajan perinne, kissa kiitoksella elää-sananlaskun mukaan?  Kehun saamiseksi pitää suurinpiirtein saada aikaseksi tohtorin tutkinto tai ainakin rakentaa joku ennennäkemättömän hieno rakennus, jottei vaan tule kehu tyhjästä. 

Joku on myös sitä mieltä, että tietyissä tilanteissa kehutaan muodon vuoksi. Vaikkapa kurssin päätteeksi kehutaan kurssin vetäjään jokatapauksessa, oli kurssista mitä mieltä tahansa.  Minun mielestä ero on siinä, että vaikka en tykkäisi itse kurssista vähääkään, niin jotain hyvää löytyy aina, ja sen voi sanoa ääneen. Lisäksi kannattaa antaa palautetta niin, että se ei ole tyhjänpäiväistä haukkumista, vaan asiallista kritiikkiä, josta on mahdollista ottaa oppia. Jos kurssi on ihan toivottoman huono, eikä näe mitään keinoa, jolla kurssin antia voisi parantaa, kannattaa olla hiljaa kritiikin suhteen. Ehkä kurssi sopii jollekulle toiselle...Palaute ilman mahdollisuutta korjata tai parantaa tilannetta on lyttyyn lyömistä.

 


Muistan jollakin luennolla kuulleeni esimerkin siitä, miten voi kehua toista juuri silloin kun  toinen ei tee mitään. Kun makaa sohvalla vetelänä, ja kuulee kehun voi hätkähtää : minäkö riitän ja olen hyvä näin; tekemättä mitään, ihan vain olemalla oma itseni :)