Viisi arkipäivää

Facebookissa sain haasteen viiden päivän ajan kuvat arkeani, ja haastaa jokapäivä yhden kaverin mukaan arkikuvahaasteeseen.
Päätin laittaa tänne blogiinkin viisi päivääni:

Torstaina kampaajalla.
Kampaaja on kaverini tyttö, ja tällä kertaa sain seurakseni myös tämän kaverini. Aika meni rattoisasti rupatellessa.
Tosin pesualtaalla en kuulllut mitään. Tunsin itseni tosi vanhaksi, olin värjäämässä harmaita piiloon enkä kuule enää...

Vesiputousletti.
Osaisipa itse tehdä kaikenlaisia palmikoita.

 Perjantai aamuna Veiti hyppää sänkyyn, sen paikalle jonka on ensimmäisenä noustava ylös. Veiti tekee sen joka arkiaamu, ei koskaan viikonloppuisin.

 Lauantaina mökillä ikkunoiden pesua.

 Onnimannin kokoamista.

 Ja saunan pesu.

Sunnuntain osasin tehdä arkiseksi siivoamalla mökin. Metsälenkilläkin ehdittiin käydä.

Maanantaina kaupassa, pyykit narulta, pation pesu ja koiralenkki.
Joiku rakastaa uutta vihreää ruohoa. Pitää vaan seisoa ja odottaa kun hän herkuttelee.
Oli harvinaisen ahkera maanantai. Useimmiten lysähdän vain sohvalle töistä päästyäni.

Onnimanni

Sain syntymäpäivälahjan (viikon etuajassa).
Kiitos rakas mieheni! Hänellä meni miltei koko lauantai tämän kokoamisessa.  Ja jälkitoimituksena Onnimanniin tulee katto ja pöytä. Ehkä räsymattokin tuohon lattialle. Eli voin melkein muuttaa asumaan Onnimanniin.

Isä sanoi että minulla on joku keinuhulluus. Ei se huono tauti ole, muttei halvimmasta päästä hoitaa.
Jotenkin vaan mun pää rauhoittuu kun istun keinussa. Nuorempana en tarvinnut keinuja. Liittyy siis ikään.

Nyt voin keinua vastakkain ja vierekkäin mökillä, ja kaupungissa vierekkäin. Ei hassumpaa :)

Ei paras lauantai

Heräsin aamulla päänsärkyyn. Miten päähän voi mahtuakin yhtä aikaa niin paljon ajatuksia?  Koitan miettiä Sinkkosen peruna kerrallaan-ratkaisua, eli nyt ollaan mökillä, keskityn siihen. Ei auta. Koitan keskittyä vain hengittämiseen. Otan päänsärkylääkkeen.

Pesin ikkunat ja vaihdoin verhot. Laitoin ne ensin ylös alaisin. Oikeinpäin laitettuna ne näytti vähän paremmilta, mutta en ole tyytyväinen.

 

 

Taisin miettiä näitä verhoja ostaessani jo tulevaa, kaukana tulevaisuudessa tapahtuvaa remonttia, jolloin seinillä olisi harmaan valkoiset tapetit.

Seuraavaksi huussin siivousta. Rikkinäisen maton tilalle ostettu matto on liian leveä. Saa kelvata.

Haluaisin mökkiinkin sini-valkoraitaisen maton. Mies sanoo ettei onnistu koirien takia. Koitan vakuutella että kurailmoja on tosi harvoin. Yhtä huonosti uppoaa vakuutteluni, että voin opettaa koirat välttämään valkoisille kohdille astumista.

Onnimannin kokoaminenkaan ei mennyt niin kuin strömsössä. Valmiit reiät väärissä kohdin.
Tää taitaa olla niitä päiviä kun mikään vaan ei onnistu.

Tämä ilahduttaa huussin ikkunalaudalla.

Pääsiäisen teema: kondensoitu maito ;)

Tykkään tehdä jälkiruokia.
Piti pitkäperjantaiksi tehdä key lime pie. Keitin aamutuimaan kondensoitua maitotölkkiä kolme tuntia. Luinpa sitten reseptinkin uudestaan, moneen kertaan. Eihän sitä kuulunutkaan keittää. Muutos menuuhun. Key lime pien tilalle teinkin banoffee pien.

Banoffeen piehin keksipohjan päälle laitettiin kondensoitu maito. Sitten banaania ja kaiken päälle kermavaahto ja raastettu suklaa. Arvelutti kun ei keksipohjaan eikä kermavaahtoonkaan laitettu yhtään sokeria, mutta makeutta oli tarpeeksi muutenkin.

Kondensoidusta maidosta keitetty kinuski oli toffeemaisempaa eikä niin sokerisen makeaa kuin yleensä käyttämäni kinuskikastikkeet.
Luin että keitettynä purkki säilyy myös pitkään. Helppoa tehdä siis vaikka yllätysvieraille. Tosin yllätysvieraita harvemmin enää näkee.

 Lauantaina ostin kaupasta uuden purkin kondensoitua maitoa.
Ja nyt syntyi key  lime pie!
Helppo tehdä.
Keksipohja, hetkeksi uuniin. Täyte, maito ja keltuaiset vatkattiin, lime mehu joukkoon, ja uuniin 20 minuutiksi.

Äänestyksessä key lime vs. banoffee,
key lime voitti 3-2.
Key lime oli raikkaan makea, vähän uusi maku.

Ja vaa`alle ei kannata mennä heti pääsiäisloman jälkeen....

Äiti ja tytär leikkivät

 Äiti ja pikkukoira ovat jo miltei saman kokoiset. Äiti oli kovin lempeä, tällä kertaa ei ollut suurempia puutteita kurinpidossa, jota äidin olisi tarvinnut korjata.

 Kesän tulo alkaa näkyä äidin turkissa. Vaalenee, vaalenee...

Pikkukoiralla häntä alhaalla ja korvat takana. Vaikka kyseessä leikki, säännöt ovat kuitenkin selvät koko ajan, äiti on pomo ja sen pikkukoira viestittää selkeästi.

Syötiinkin Pärnussa

Kylpylän superaamiainen.
Pöytäliinat, kankaiset lautasliinat, kuohuviini, pidin.
Ylellisyyteenkin voi kyllästyä. Kun on kolmena aamuna syönyt pekonia ja munaa, alkaa kyllästymään. Kuohuviinlasilliseen aamulla en kyllästynyt :)

Ensimmäisen kerran elämässäni, nautimme aamiaisen hotellihuoneessa. Lisämaksu oli 6e!
Respassa kyseltiin ja rasttiettiin lappuun kaikki mitä halusimme aaimaiseemme. Kysyttiin jopa haluammeko muussia aamiaiselle...Olisiko kuitenkin ollut kielivirhe, vai onko muussi viron kielellä puuro?

Kylpylän päivällinen oli jotain kouluruuan ja vanhainkotiruuan väliltä.
Kun olimme kahtena päivänä nauttineet päivälliseksi kuorrutettua kalaa ja jälkiruuaksi samankaista kakkupalaa (jota oli myös aamiaisella joka aamu), siirryimme Pärnun ravintola Edelweissiin illastamaan.

Uskomme virolaiseen keittotaitoon palasi.
Olisin ostanut ravintolasta lautasetkin, mutta ne olivat virolaisen taiteilijan tilaustyönä juuri heille tekemät.
Kuvassa oleva savulohivoileipä oli alkuruoka, 2 e. Jälkiruuat olivat myös 2-3 e. Pääruuat 10-20e. Viinpullo 16-20e.

Kylpyläloma

Ensimmäistä kertaa kylpylälomalla Pärnussa.
Paljon ihania ja hauskoja vanhoja pariskuntia. Kovin olivat tohkeissaan hoitopäiväkirjojensa kanssa.
Oltiin mekin vähän, vaikka meillä ei äidin kanssa hoitopäiväkirjaa ollutkaan, meillä oli kauneusloma.
Ylellistä kiirehtiä kasvohoidosta jalkahoitoon ja miettiä ehtiikö paremmin kahville ennen vai jälkeen käsihoidon.
Virolaiset ovat ahkeraa väkeä. Hoitojen aikana ei mitään taukoja. Kasvohoidon naamion vaikutuksen aikana kosmetologi ei suinkaan lähtenyt huoneesta pois tauolle,vaan hieroi ja rasvasi käsiä ja käsivarsia.

45minuutin hieronnan jälkeen olin itse niin voipunut, että piti sohvalla levätä runsas puolituntinen. Jäin miettimään onko tehokkuus hyvä vai huono asia hieronnassa. Tässä tarkoitan tehokkuudella hieronnan vauhtia, ripeyttä. Tulee helposti itsellekin rauhaton olo kun hierojalla vauhti päällä. Toisaalta taas taisi se olla tehokas hieronta, eipä ole niskat eikä selkä jumissa enää.
Sain muuten määräyksen opetella juomaan vettä enemmän: "Kroppa ei toimi, tulee ongelma. Kuuntele, sinun ranteet kaikki naksuu, kuuntele, ei hyvä.."

Vyöhyketerapia oli mielenkiintoista. Jalkapohjia paineltiin, varpaita pyöriteltiin ja kiskottiin. Joissakin kohdissa tuntui pientä kipua. Kipukohdat kertoivat missä minulla on ongelmia kehossa. Esim. vasemman jalan keskimmäisten varpaiden pyörittely tuntui epämiellyttävältä, minulla on niska-hartiaseudulla ongelmia ( vyöhyketerapia oli ennen hierontaa).

Suolahoidossa istuttiin puoli tuntia musiikkia kuunnellen. Seinässä olevasta reiästä tuli silloin tällöin suihkautuksina suolaa. Lattialla oli paksu kerros suolaa. Tekee  ehkä hyvää keuhkoputkille, lisää ehkä vastustuskykyä ja tuntui rentouttavalta ja hyvältä hengitellä.

Allasosaston lempipaikkojani olivat suolasauna ja japanilainen allas.
Japanilaisessa altaassa sai palata lapsuuteen. 41 asteisessa altaassa maaten tuntui kuin olisi kypyammeessa, Ihana lämpö ja rentous tuli koko kehoon.

Suolasaunan ensimmäinen kokeilu meni hukkaan "käyttöohje" puutteen vuoksi. Onneksi saunaan tuli kokenut suolasaunoja. Täti tuli tomerasti saunaan, nappasi suolakaukalosta kaksi kourallista suolaa, heitti kouralliset lattialle. Talloin ja hieroskeli jalkapohjiaan lattialla olevaan suolaan, otti kaukalosta lisää suolaa, hireoi sitä koko kehooon ja pisti vielä uimapuvun sisällekin kourallisen tai pari. Kiersi seinällä olevan tiimalasin ja asettui lauteille.
Selvisi sitten sekin miksi saunasta lähtiessä tuli katosta yllätyssuihku...
Oikeaoppisen suolasaunomisen jälkeen iho oli todella pehmeä.

Allasosaton baarin hinnoista on vielä mainittava. Tuoremehut maksoivat 50 senttiä.
Kattoterassin baarissa baileyskaako 3e, irish coffee 3,50e....rentouttavia hintojakin.

Pärnu

Ensimmäinen vierailu Pärnussa. Paljon uusia kokemuksia.

 Yksi ihastuttavimmista asioista oli Pärnun koirakulttuuri. Koirat juosta jolkuttivat omaa tahtiaan. Aina ei edes osannut yhdistää kuka kenenkin koiran omistaja on. Kuvan setteri meni omaa vauhtiaan, omistaja puhui puhelimessa ja käveli omaa vauhtiaan, taakseen katsomatta.
Koitin jutella setterille, mutta eihän virolaiset ole ollenkaan ihmisläheisyyden kipeitä.
Menimme kaarevalle sillalle, setteri ei tiennyt mihihn suuntaan omistajansa oli lähtenyt ja tuli myös sillalle.
Omistaja vihelsi setterilleen ja minä koitin selittää: katsos tuolla, tuolla on sun mami. Setteri parka meni ihan sekaisin, omistajaa ei näy, ja joku puhuu ihan käsittämätöntä kieltä. Setteri  pyöri sillalla
vähän hätääntyneenä, omistaja käveli lähemmäs ja setterikin kuuli jo vihellyksen.
Kylpylän lähellä olevassa puistossa koirat ulkoilivat omistajineen ihan vapaina. Välillä koira kirmasi toiselle puolelle puistoa nähtyään toisen koiran. Sitten molemmat juoksivat näkemänsä kolmannen koiran luo. Joku niistä tunnisti oman omistajansa vihellyksen, ja kaikki kolme kirmasivat sinne päin. Ei kuulunut murinoita, haukuntaa eikä vihaisia kiljumisia:laittakaa ne koirat kiinni.

Hauskoja jyrkkä harjakattoisia taloja.

Rakkauslukkoja.

 

 Kaupunki-ja saaristolaismäntyjen risteytyksiäkö?

Ihana kevät

Kevät tulee kohisten. Ensimmäiset lehdet! Pihlaja-angervossa.
Tänään kyllä välillä satoi lumihiutaleita, onneksi hävisivät samantien.

Viestintä on älyttömän vaikeaa.
Jotta viestintä onnistuisi täydellisesti pitää valita oikeiden sanojen lisäksi oikeat eleet, ilmeet ja ehkä sopivat vaatteetkin tai ainakin oikeat värit. Tuo värien valinta on kyllä jo mahdottomuus. Siinähän saisi vaihtaa vaatteita aina kun vaihtaa puhekumppania. Vihreää päälle kun haluaa rauhoittaa, keltaista, oranssia kun haluaa saada aikaan innostusta, mustaa kun haluaa ottaa osaa suruun jne.
Ilmeiden ja eleiden onnistuminen vaatii täydellistä keskittymistä keskusteluun. Jo ennen keskustelun aloitusta pitää tyhjentää pää ja olla näyttämättä harmistusta alkavasta päänsärystä, väsymystä tai olla miettimättä mitä ruokaa tänään laittaisin. Pienikin ilme voi aiheuttaa väärinkäsityksiä kuulijassa.
Ja vihdoin ne sanat. Sanat yksinäänkin tarkoittavat monia asioita, saati sitten kun sanat yhdistetään lauseiksi, siinä sitä onkin moniselitteisyyttä. Ja vielä se, millä äänenpainolla mikin kohta lauseesta sanotaan...


Tässäkin yksi syy miksi viihdyn koirien kanssa. Niiden viestintä on niin helppoa. Niiden viestinnässä ei ole ristiriitaisuuksia.
Kissojen kanssa on ihan toisin. Niistä ei koskaan tiedä. Ne saattaa tulla luo ja kuitenkin raapaista.
Kissaihmiset ovat tietysti erimieltä.
Minä olen koiraihminen, enkä osaa yhtään lukea kissojen "kieltä".

Mutta otsikkoon... kevät on ihana. Viestintäkin helpottu kun ryppyotsat suoristuvat kevätauringossa.

Yksinäinen

Pihalle, sireenien juurelle kasvoi krookus. Ihan yksinäinen. En ole istuttanut krookuksia, eikä siinä viime keväänä mitään ollut. Mistähän se siihen tupsahti? Aika kiva yllätys jos joku sen siihen on sellaiseksi, yllätykseksi,  istuttanut.

Työni on tosi sosiaalista. Siksi en kaipaa vapaa aikana ihmisiä ympärilleni. Toisinaa minulla on huono omatunto, en huomioi ystäviäni tarpeeksi. Toisaalta toivon ystävieni ymmärtävän ja tuntevan jo minut. Koska en tarvitsen ympärilleni ihmispaljoutta, minulla on aika vähän ystäviä, kavereita enemmän. Eräs viisas on sanonut omien ystäviensä määrästä panostavansa laatuun enemmän kuin määrään. Minä teen samoin.

Sunnuntaina olin ihmispaljouden keskellä. Tanssimassa. Kaikkea pitää kokeilla, ainakin kaikkea mikä liittyy tanssimiseen. Tämä ei ollut minun juttuni, ainakaan vielä. Ehkä kymmenen vuoden päästä.
Kaikkein pahinta oli naistenhaku. Olisi pitänyt hakea nopeasti. Ennen kuin olimme ystäväni kanssa päättäneet keitä haemme, heidät oli jo haettu. Muutaman kerran myöhästyttyämme menimme kahville.
Sunnuntai iltana tanssiminen on vakava juttu. Ei siellä paljon hymyilty, eikä juteltu.
Ja se tanssilajien määrä....masurkka, polkka, hidas valssi, fusky, bugg, salsa ...
On mulla vielä opittavaa.

Tässä ei ole mitään aprillipilaa.
En tykkää koko aprillijutusta.

Ihanaa tiistai päivää kuitenkin :)