Ylämäki

 

Yleensä keväällä väsyn, en jaksakaan herätä pimeän talven jälkeen eloon samaan tahtia kuin kaikki minkä kevät herättää.  Tällä viikolla huomasin olevani NYT JO väsynyt. Mies sanoi, että mulla on asenneongelma.  Töissä on tosi mukavat työkaverit ja työkin hauskaa Hawaijin matkoineen, viime viikolla purjehdittiin Kurrekurredut saarelle :)  Onhan siellä paperihommia, koulutuksia, palavereita ja ongelmia, niitä rankempiakin juttuja.  Perjantaina olin pellolla hiihtämässä ja tuli mieleen Tuiskun kappale Mä vaan hiihdän: Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onko sen jälkeen vielä mäki, onko sen jälkeen uusi mäki. Siltä tuntuu, viikon jälkeen tulee taas uusi työviikko, jonka yli kiivettävä. 

Perjantaina hiihdin pariiin kertaan. Aamuvuorosta ehtii ja vielä 16.30 oli valoisaa.Hiihdin ensin ihan yksikseni, Naava huusi pihalla koko ajan... Toisella kertaa otin hänet mukaan ja menikin aika sujuvasti. Lauantaina olikin lumi taas peittänyt ladut ja sai aloittaa alusta. Naava oli mukana ja sinkoili alussa puolelta toiselle, sitten väsähti ja vetelehti ladulla edessä. Lumikin tarttui tassuihin ja jäi niitä puhdistamaan, tietenkin ladulle mun eteen. 

Tällaista tällä kertaa.

Viikon päätteeksi

Vaihteleva viikko takana. Töissä käytin Hawaijilla. Aamulla pakkasin kotoa mukaan kesävaatteet, varvastossut, aurinkolasit ja aurinkorasvaa, on tää työ aikamoista. Sitten makoiltiin rannalla, käytiin kylpylässä, opeteltiin hulahulatanssia ja syötiin hedelmiä.

Hedelmät oli tarjolla ylellisesti, kylpylä oli vähän yksinkertaistettu, kynttilöitä ja ukulele-musaa ja jalat pesuvadeissa, joissa lillui appelsiininsiivuja, ilmaan suihkautus kookostuoksua. Tällaista tämä työ parhaimmillaan....

Lauantaina oli neljän tähden illallinen. Pirkasta löytyi resepti alkuruuaksi, suosittelen. Salaattia, avokadoa, fetajuustoa, appelsiinisiivuja ja appelsiini-curry vinegrettiä päälle.

Pääruokana kanaa, riisiä, ananasta ja paprikaa uunissa valmistettuna. Jälkkäriksi mustikkamarenkijäädyke. Kahvin kanssa myöhemmin appelsiinijuustokakkua, Pirkan reseptillä, ja taas suosittelen.  Ihanaa jutustelua, haaveiluja ja pelattiin lautapeliä.  Tykkään!!!!

Sunnuntaina perheen kesken nuorimman pojan synttäreiden viettoa, tietysti syömisen merkeissä. Olen kiitollinen kun tulevat.

Sunnuntain Turun Sanomissa kirjoitus päivähoidon henkilökunnan uupumisesta. Hyvä, että asiaa nostetaan esiin. 57% henkilökunnasta suunnittelee alan vaihtoa, pitäisikö tehdä jotain jottei tilanne olisi tuo.  Uupumiseen on kuulemma joku järjestelmä jolla parannetaan ihmistä, päällikön mukaan. En ole kuullut koskaan moisesta järjestelmästä..... Itse suunnittelen nelipäiväiseen työviikkoon siirtymistä, voi onnistua, jos pomo suostuu, jos löydetään sijainen, jos ei ole kovin montaa nelipäiväistä tekevää henkilöä samassa työyhteisössä. Eli en tiedä kumpi on todennäköisempää, voittaa lotossa vai saada nelipäiväinen työviikko.

Talvi

 Se on nyt talvi. Kunnon talvi etelässäkin.

En oikein tiedä tykkäänkö. Kaunista on, mutta kylmää.

Nyt vois mennä pellolle hiihtämään, mutta kun laiskottaa. Aamulla lähdettiin autolla kaupunkiin kävelmään. Täällä on niin paljon lunta, että lenkki valikoima on mennyt pieneksi.

Ehkä huomenna, siis hiihtämään...

Lempeys

Tämä liityy edelliseen postaukseen. 

 

Näinhän se menee, ja kuulostaa helpolta. 

Luulen ymmärtäväni mitä lempeys toisia kohtaan tarkoittaa; kaikinpuolista ymmärrystä erilaisuutta ja erilaisia toimintatapoja kohtaa, empatiaa ja kärsivällisyyttä.

Vaan mitä on olla armollinen itselleen?  On helpompaa olla armollinen, jos asiat tai tekemiset koskettavat vain omaa itseäni; voin olla murehtimatta muutamasta joulukilosta ja jättää kaappien siivoamisen, ja käpertyä sen sijaan sohvalle kirjan kanssa. Mutta entä silloin kun omat valinnat koskettavat toisia? Vaatimuksia ja odotuksia tulee jokasuunnasta; töissä asiakkaat toivovat kaikenlaista ja haluaisin toteuttaa toiveita, Naava haluaa pitkiä lenkkejä ja pihalla leikkimistä, mies toivoo jotain, ystävät ja läheiset tarvitsevat kaikenlaista , tai ainakin luulen niin ja omatuntoni soimaa ja vaatii tekemään ja toimimaan. Onko se armollisuutta, että jätän näitä toiveita ja odotuksia toteuttamatta?  Entä kun teen niin, enkä koe oloani ollenkaan hyväksi, omatunto lyö nyrkkiä rintaan?  Onko tässä oppimisen paikka? Ja toisaalta enemmän häiritsee omatunto kuin tekemättä jätetyt toiveet yms. Voisiko omatunto olla hiljaa, tai armollinen? 

Tällaista pohdiskelua tänään. Ja löytyykö vastaukset oman pään sisältä vai täältä, kommenteista?

Hassu

 Kyllä alkoi aamu hymyssä suin kun aamupalalla vilkaisin ikkunasta ulos, jotta missähän Naava on. No hänpä istui lähes keskellä isoa rautapataa, jossa  tuija ja jotain katajaa. 

Ilmeisesti tuolta padasta näkee paremmin sisälle, muuta syytä padassa istumiselle en keksi. 

Jossain vaiheessa tälle teinille tuli epäselväksi milloin nostetaan jalkaa puuta vasten, ja milloin taas mennään vähän kyykky asentoon. Usein sattuu niin, että nostaa jalkaa puuta vasten ja huomaa sitten siinä, että onkin se toinen hätä....asento on vähän kummallinen, mutta asia tulee suoritettua.  Toisinaan muistaa, että jalkaa ei nosteta ja asettuukin niin että pylly on lähes kiinni puunrungossa. Siinä mietin, että kehtaako nauraa ja olen tyytyväinen, että asutaan täällä korvessa niin ei kukaan näe.

 Nämä ovat ilmeisesti sellaisia juttuja, joita koirat oppivat toisiltaan, koska Veitillä ja Joikulla ei tällaisia oivalluksia ollut. Uskon, että Naavakin aikuistuessaan oppii nämäkin asiat. Ja sitten meillä ei ole enää ehkä niin hauskoja hetkiä....
 

Vuoden -21 toiveita

 

 Luin jostain, että jos ei ihmisellä ole haaveita ja toiveita, niin on asiat huonolla tolalla.  On nyt sitten tartuttava tähän asiaan.

- Suuret ( alle 20hlö) pihajuhlat auringon paistaessa sopivasti. Tarjoilut jotain helppoja tai nyyttikesti-periaatteella. Hyvää musiikkia, jutustelua, saunomista ja tulilla istuskelua.

- Festarit, joissa voisi istua ruohikolla ja napostella hyviä syötäviä, juoda viiniä ja kuunnella Tähkää, Stigiä, Eriniä, Mariskaa, Haloo Helsinkiä...

-Pohjoiseen ruskavaellukselle, silleen mukavasti, mikä tarkoittaa illalla saunaan ja yöt pehmeässä sängyssä.

-Joku risteilyreissu johonkin saareen, saaristoon. 

- Yksi yö teltassa Naavan kanssa. Silleen et ois poutaa, eikä pilkko pimeää...

-Kunnon biletystä naisporukalla! Niin että voi muistella ja naureskella vuosienkin päästä .

-Lyhempi työpäivä tai/ja viikko. Ja koko kesä lomaa! 

-Ystäviä, yhdeesäoloa, naurua ja iloa.

-Pakohuoneeseen

-Ja sit tietty niitä hulvattomampia toiveita joihin tarvitaan lottovoitto mm.: uusi hiiretön ja hajuton mökki. 

 

Tavoitteet, jotka pitäisi toteuttaa on haastavia. En halua mitään paineita enkä stressiä elämääni. Mutta jos nyt jotain...

- Naavan koulutusta niin että hänen kanssaan helpompaa (vetäminen, luoksetulo)

- Kesä vapaalla. Kaikin voimin yritän saada tämän toteutumaan tulevanakin kesänä.

-Hidastaminen. Vähempikin riittää etenkin töissä. 

No niin, nyt on tavoitteita ja haaveita, joten sen puoleen elämän pitäisi nyt olla hyvällä tolalla :)