Vaalean punaista

Olen tehnyt pientä sisustusta:) . Nyt on harmaa kausi saanut antaa tilaa hempeydelle.
Tyynyistä puuttuu vielä yksi. Haluaisin löytää vaaleamman harmaan vielä kaveriksi muille.
Nuo tuoksukynttilät tuoksuu aika voimakkaalle...Onneksi hiukan väljähtyivät oltuaan pois paketista muutaman päivän.

Sama hempeys jatkuu langoissa. Koitan kutoa kirjoneulesukkaa.

Mistähän nuo värikaudet oikein tulevat?
Ikinä mulla ei ole ollut hempeän vaaleanpunaista missään.
Saapi nähdä syksyn tultua, vaihtuuko värikausi ...

Kärsimyksen kautta kukkaan

Kaksi viikkoa helteessä, ilman kastelua, ilman nyppimistä, ja tässä tulos.
Ihan käsittämätöntä. 
Olen lukenut jostain, että pelargoniat viihtyvät kun saavat vähän kärsiä.
Mutta, että kärsimystä saa olla noinkin suuri määrä....

Tässä kirsikkatomaatti, joka myös kärsimyksen kautta on päässyt aikamoiseksi. pakkasyö palellutti tämän ja monta oksaa tuhoutui. Nyt on valtava, ja tomaattejakin lienee tulossa kukkimisen perusteella.

Se alkaa nyt

Tästäkö se alkoi? 
Vai alkoiko se jo aiemmin?
Silloin kun ostettiin tämä koti, vai silloin kun valittiin Silmu vai silloinko kun tehtiin kaupat?

Mistä sitten alkoikin niin puita kaadettiin. Laihoja koivua muutama ja paksuja 27m pitkiä mäntyjä kaksi. Mun mielestä olis tarvinnut kaataa enemmänkin puita, pari isoa kuusta ja jotain vielä, mutta en saanut kannatusta idealleni. Ne kaadetaan sitten joskus...

Irlannin matkan aikana oli tapahtunut lisää. Perustusten rakentaminen oli päässyt alkuun. 
Vaan tuliko se nyt oikeaan asentoon?  
Ja mihin tuo maakasa laitetaan, joka on kaivettu? 
Nytkö pitäisi miettiä samalla pihan tasoittamista? 
  
Me ei olla ikinä rakennettu mitään, jos ei mökin huussia lasketa. 
Monimutkaista hommaa. Monta eri miestä on täällä rampannut katsomassa ja suunnittelemassa. Ja kyse on vain pikkuisesta saunamökistä!

Tämmöiseksi on meidän piha muuttunut. Tästä pitäisi jalkapuolenkin kulkea nilkkoja nyrjäyttämättä...

Tästä tämä etenee. Elokuun puolivälissä tulee iso paketti. Ja viimeistään jouluna saunotaan!

Yksi unelma toteutunut!!!

Olen kuullut paljon juttuja Pohjois-Irlannista. Haaveillut ja säästänyt rahaa matkaan Sovittiin, että joskus mennään kaikki yhdessä.
Nyt oli se Joskus!

Vuokrattiin auto Dublinista, ja sillä huristeltiin 900km, niin jalkapuolikin näki enemmän kuin osasi toivoa.

Kaikki nähdyt ja koetut asiat ovat päässä vielä ihan sekaisin, mutta koitan nyt jotain jakaa, koska en tiedä kumpi pahempi , ajatukset sekaisin vai, että unohdan ...

Ehkä suurin yllätys oli vuoret. Ne ottivat syleilyynsä lähes koko Pohjois-Irlannin. Kylät olivat turvallisesti vuorien juurella. Syvyys ja korkeus vaikutelmia ei saa valokuviin, mikä on harmi (minä en saanut).

Söpöin kylä Carlingford, sekin vuorien juurella. Täällä käytiin syömässä ja hengailtiin tovi.

Rannikkoa pitkin ajaessa meri näkyi ilman vastarantaa, niin aavaa. Ja vesi nousee ja laskee, kova homma silläkin.

Kauniita paikkoja. Turisteja aika kohtuullinen määrä. Giant  Causewayssä eniten ihmisiä, eikä jalkapalloakaan oltu uunohdettu, sielläkin kalliolla heilutettiin Belgian lippua.

Lehmiä ja lampaita oli paljon. Ja niillä oli isoja laitumia. Lampaat oli merkattu spraymaalilla? punaisella, sinisellä...Ilmeisesti ei lähde sadevedellä pois, mutta ei haittaa kun villasta tehdään lankaa.

Nämä mainoskyltit ovat paljon kauniimpia kun suomalaiset mainokset! Eli kaupat/firmat mainostavat tekemillään kukkaistutuksilla. Hyvä idea toteutettavaksi tänne meillekin.

Belfastin keskustassa käytiin ostoksilla. Mukaan pääsi värikäs pubitaulu, Primarkista kolmen euron ruutumekko, nilkkasukkapaketti 2.50 ja jotain t-paitoja 2-4 puntaa.

 Fish and chips annos! Meistä neljästä yksi jaksoi syödä tämän annoksen kokonaan (se en ollut minä). Tämän kanssa oli kolme kertakäyttömukia, joista yhdessä majoneesia, toisessa valkosipulimajoneesia ja kolmannessa currykastiketta.

Talot olivat kivannäköisiä, persoonallisempia kuin meidän talot.Kuvan talo ei ollut asuintalo. Asuintalot olivat kauniita, niissä oli usein jokaisella oman värinen ovi. punaisia, keltaisia, sinisiä. Rohkeaa värienkäyttöä, ei ollenkaan paha.

Kivoimpia juttuja oli tavata paikallisia ihmisiä. Heidän sydämellisyytensä  oli koskettavaa. Olin heille vieras, ja silti minua halattiin ja toivotettiin tervetulleeksi kylään uudestaan. Eikä se kuulostanut pelkältä kohteliaisuudelta, vaan ihan uskottavalta. Koiranpennut olivat kyllä samanlaisia kuin Suomessakin ;) iloisia ja vallattomia.
Matkan jälkeisenä aamuna Kemiön leipomossa heräsin karuun suomalaisuuteen, ei tullut hymynhäivää, eikä ystävällistä sanaa kun ostin possumunkkeja. Kyllä olisi opittavaa!!!

Matkan jälkeen tunnen suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta.
Meidän oli huoletonta ja helppoa lähteä reissuun, kun vanhempani jäivät hoitamaan koiria (Veitiä ja pikkukoiraa) tuttuun paikkaan, meidän mökille.  Kiitos äiti ja isä!!!
Meidän oli huoletonta ja helppoa olla reissussa, kun kaikki oli hoidettu ja suunniteltu. Jos olisimme olleet keskenämme, emme olisi ikinä löytäneet edes oikealle lennolle , ja olisimme koko ajan vain stressanneet minne, miten, jne. Kiitos Y ja J !!!

Ja jotkut miettii puriko meihin matkustuskärpänen....
En osaa vielä sanoa. Haluaisin vaeltaa Irlannin nummilla, kiivetä vuorille ja nähdä metsiä, puistoja, terve jalkaisena, mutta se matkustus: lentokentät, jonotukset, odotukset jne. saavat miettimään asiaa pidempään.

Mitä voi tehdä sairauslomalla?

Liukastuin viimeisillä talvikeleillä ja olen ollut jalkapuolena yli kolme kuukautta.
Ensimmäisten kuuden viikon aikana :

-Kudoin villasukkia. Noin 7 paria tuli kaikenkaikkiaan kudottua.

-Virkkasin keinutuolin päällisen mökille. Lappusia yli 40.

-Katsoin pääasiassa huonoja elokuvia Netfliksistä. Mutta sainpa valita ihan itse romanttista hömppää.
-Katsoin Netfliksistä sarjan Doctor Foster. Se oli hyvä , ja sen parissa meni tunti jos toinen nopeasti.

-Luin kirjoja. Mielenkiintoisinta oli lukea muiden minulle tuomia kirjoja. Luin mm. He eivät tiedä mitä tekevät, H niin kuin haukka, Seitsemän sisarta, Jojo Moyesin kirjoja, Prinsessa ym.

- Kutsuin ystäviä kylään.
-Soittelin puhelimella tutuille, jopa niin että puheaika loppui kesken huhtikuussa.....

- Istuin auton takapenkillä ja mies kuljetti minua näkemään "maailmaa".

- Bachelor-Suomi ja Temptation island
  Joni, Kaisa, Maria  ja Janette tulivat "tutuiksi". Samoin nuoret Elias, Vilma, Minna, Sammy ym.

Kuuden viikon jälkeen pystyin jo:

-Leipomaan
-Tekemään ruokaa
(meillä on pieni keittiö, jossa työtasosta kiinni pitämäll pystyi hyppimään jääkaapin, tiskialtaan ja hellan väliä)

Ja kun vielä kului viikkoja tekmisen mahdollisuudet kasvoivat:

-Kävin teatterissa
-Ystävien kanssa lounaalla
-Vesijumpassa kuntouttamassa jalkaa, ja oli se muuten kivaakin
-Siivosin

Elon normalisoituminen vie yllättävän paljon aikaa.
Jalka reagoi herkästi liikaan rasitukseen, eikä todellakaan toipunut aina seuraavan päivän levollakaan.


Nyt sairausloma loppuu. Tämä aikakausi päättyy. Alkaa kesäloma.

Mökillä-lomalla

Tiistaina siivosin. Vähäsen. Loppuviikosta tulevat  koirien hoitajat ei tykkää sotkusta, pölystä, liasta...

Marjat alkavat olla kypsiä. Siitä tulee syksyinen olo. Pensaasta suoraan nautittuna maistuvat kyllä parhaimmalta.

Vanhin ja viimeiseksi kukkiva pioni kukkii vielä. Ennen lakastumistaan vielä räväyttää itsensä taivaallisen kauniiksi.

Herkkää. Näistä ahmin voimaa. Syksyyn, talveen, arkeen, kylmään...

Kun pionit lopettavat, jasmiinit jatkavat.  Mulle sopii nämä "risupensaat", kasvavat vinksin vonksin, kukkivat miten sattuu, se on vapautta ja luovuutta.

Minäkin vähän vinksin vonksin, mut ei kai haittaa...

Lomalla

Pitkästä aikaaa täällä, blogissa siis.
Miehellä alkoi kahden viikon loma! Kahteen vuoteen ensimmäinen loma.
Mulla alkaa loma ensi maanantaina. Viimeistä sairauslomaviikkoa viedään siis. Kepit jäi, ehkä vielä olisi tarvittu viikoksi... Jalka on parempi, mutta pattina sivussa olevat luunsirut vaivaavat yllättävän paljon. Jos niitä ei olisi ollut, koko parantumisprosessi olisi ollut helpompi. Nämä luunsirut kun ovat alusta asti olleet suurin murhe, oliko sittenkään verisuonitukos, vai koko ajan luunsirut, vai johtuiko tukos luunsirusta?

Viime viikolla vietettiin 32-hääpäivää. Käytiin Ruissalon telakalla syömässä. Ihana paikka kun saa istua niin, että jos jotain putoaa, se putoaa mereen :)

Perjantaina tultiin mökille. Lapsetkin olivat mökillä, koko viikonlopun.  Matkin äidin viime tiistaisia tarjoiluja ja tein perjantaina tonnikalasalaatin ja lauantain jälkiruoka oli marenkikakku.

Nyt nautitaan hellepäivistä ja perjantaina lähdetään reissuun :)  :)

Yllätys "roska"

Palattiin sunnuntai iltana mökiltä ja hain narulta pyykit sisälle. Silmiin osui varpujen keskeltä jotain valkoista. Ihmettelin kuka on heittänyt nenäliinan tai muun roskan pihalle, ja menin hakemaan roskan.
Yllätys oli iloinen kun roska olikin pionin kukka!

Siinä se kukkii, koivun taimen kyljessä mustikanvarpujen keskellä. Vain yksi oksa ja siinä iso valkoinen kukka.  Eikä mulla ole valkoista pionia edes mökillä. Olen iloinen.

Ja ne pionit, jotka kaivoin esiin rikkaruohojen keskeltä, joille annoin uutta multaa, ravinneliuosta, vettä ja hoivaa, ne pionit ovat ilman kukkia, laiskoina ja vihreinä.
Kyllä on kummallista ja nurinkurista puutarhan hoito!

Valitusta

Jos et halua lukea valitusta, lopeta lukeminen tähän.

Mennyt viikko ei ollut niitä kevyimpiä.
Alkuviikon ramppasin terveydenhuollossa, ei sen takia että olisin tarvinnut apua, vaan sen takia, että byrokratia vaatii, että näin toimitaan.
Maanantaina tyksissä tuli vapauttava tuomio: luutumista tapahtunut, hyvään suuntaan mennään. Koomista oli, että kun lääkäri kysyi miten olen voinut, vastasin, että tosi huonosti. Kun jälkeenpäin luin lausunnon, lääkäri oli kirjoittanut: potilas voi hyvin!
Patti, jota luulin jo rasitusmurtumaksi, johtuukin luunsiruista joita on murtuman reunassa.  Vaikka jalkaan särkee vielä, tuo tieto auttaa sietämään särkyä paremmin.

Tiistaina työterveyshoitajalla terveystarkastuksessa. Tämä on pakollinen käytäntö yli 3kk kestävässä sairauslomassa. Täytin mielenterveys-alkoholinkäyttö-ja työuupumuslomakkeita.....
Keskiviikkona työterveyslääkärille, joka kirjoitti kaksi viikkoa sairauslomaa lisää. Hänen kantansa asiaan oli, että kunhan saan kepin pois ja kaksi kättä käyttöön, olen täysin työkykyinen lastenhoitaja.
Jep, mihinkäs minä niitä jalkoja, istumatyöhän minulla???
Jokatapauksessa kaksi viikkoa riittää minulle, haluan pienen, mutta kokonaisen palkkani takaisin!

Luulenpa, että kaiken tämän byrokratian syyllinen tässä tapauksessa on kela.Kelan näkemyksen mukaan tyksin kirurgian erikoislääkäri ei voi tietää onko leikattu jalkani jo työkunnossa...

Lauantaina Joiku pääsi vihdoin Kemiöön. Syyshortensian ja ruusupensaan viereen. Sinne missä Hifikin on, ja Kessu ja Kultsi.
Surullista ja lohdullista, nyt on rauha.

Tämän ei niin kevyen viikon kruunasi saunan jälkeen löydetty punkki. Kipeän jalan jalkapöydässä, tiukasti kiinni. Ei ole voinut olla siinä kauan, olisin saunassa huomannut. Saunan jälkeen istuin hetken keinussa, ja siinä se hyökkäys on todennäköisesti tapahtunut.
Taidanpa mennä punkkirokotteen hakemaan...Tiedän ettei se nyt tähän enää auta, mutta jatkossa. Koominen puoli tässäkin se, että punkki tarttuu minuun, joka liikun kaikista vähiten! Mies kulkenut kaikenmaailman heinikoissa jne. Ja minulle saunamatka oli liikaa....

Nyt sitten nokka kohti uusi pettymyksiä.
Tai toivottavasti parempaa viikkoa!