Vuoden 2016 parhaat

Olen vanhentunut, en millään tahdo muistaa mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut.
Paniikki iski, jospa ei ole tapahtunut mitään. Mies auttoi alkuun, onhan niitä tapahtumia sentään ollut:)

Visbyn reissu 30-vuotis hääpäivän juhlistamiseksi. Ihana kesäinen ilma. Todella kaunis kaupunki. Ylellistä lomailua merellä.

Pojan valmistuminen opettajaksi. Olen niin ylpeä, vieläkin. Kaiken kruunasi vielä, että sai kivan työpaikan ja näyttääpä pitävän työstään paljon.

Ystävien kanssa vietetyt ajat ovat kaikki parasta, Nauvossa, Hämeenlinnassa, risteilyllä, Brunossa, juhannuksena, neljän tähden illalliset.  Kiitos ystävät rakkaat.

Mökin pienet uudistukset tuovat iloa. Vihdoin uudet tapetit, kaappien maalaus ja mökin eteen rakennettu patio.

Metsissä kävelyt, Savojärvi, Matildajärvi , Sahajärvi ja kotinurkkien metsäpolut, mun voimapankki.

Hyvä vuosi takana. Vuosi, jossa oli omat vaikeutensakin.
Tuleva vuosi pelottaakin. Vanheneminen, jaksaminen, taloudelliset asiat.
Sitä kohti kuitenkin.  Luottavaisin mielin.


Onnellista uutta vuotta 2017 teille kaikille siellä jossain!

Mukavaa oleilua

Onpa ollut mukava päivä!
Eilenkin oli ja varmaan huomennakin.

Ollaan pelattu lautapelejä. Ja mä voitin molemmat pelit. Ei voitto ollut tärkeä, mutta kivaa sekin.
Parasta oli yhdessä oleminen.
Ja molemmat pelit olivat kivoja.

Catan oli uusi tuttavuus.

Ohjeita luettaessa meinasi jo usko loppua kesken. Onneksi peli ei ollut ollenkaan niin monimutkaisen hankala mitä ohjeiden perusteella olisi voinut olettaa.
Hankittiin kyliä, teitä ja kaupunkeja. Saatiin tuottoa kylän sijaintipaikan mukaan, puita, tiiliä, malmia, viljaa tai lampaita.

Jouluruokien jälkeen laitettiin jotain ihan muuta. Kanaa, paparikaa, pastaa, juustoa...kaikki samassa kattilassa. Mielenkiintoista, uusi maku, ei huono.

Sopuisaa yhdessäoloa. Karvaisetkin mahtuivat näin lähekkäin nukkumaan.

Lintu ja vuohet

Melkein unohdin kun mainitsin jossain mökin joulusiivouksen jutussa kummitädin linnuista, että laitan myöhemmin kuvan. Tässä siis mökin "joulukuusi". Kuusenoksia maljakossa ja kummitädin savilinnut oksilla riekkumassa.  Ripustuksen vaikein osio oli laittaa  ripustussiima lintuihin. Siima on niin näkymätöntä tässä iässä.

Tapaninpäivänä halusin kuvailla vuohia ja pakotin nuorison mukaan. Kuvaamalla oppii parhaiten. Kai. Haasteellisinta on edelleen  kameran laaja valikoima kaikkia mahdollisuuksia. Harmittaa kun tietää, että olisi mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin kuviin, mutta ennen kuin kaikki löytyy menee aikaa, toisilla vähemmän ja minulla enemmän.

Jouluaaton välähdyksiä

 Jouluaaton jälkiruoka," kevytkakku".
Oikeasti tosi tuhti paketti, suklaata.
Olihan se hyvää.

Innokkain lahjojen avaaja. Joikua ja Veitiä ei lahjat kiinnostaneet, paitsi jos niissä oli jotain syötävää, mutta että leluja....kuka nyt niillä leikkii...Paitsi Veiti, jolla useimmiten joku lelu suussa...
Pikkukoira leikki molempien isojen koirien edestä, kaikkien leluilla vuorotellen.

Tässähän niitä :)

Mies tykkää majakoista ja poika tietää sen. Mies sai lahjaksi majakkakuppeja. Ja näiden neljän kupin majakoissa mies ja minä ollaan kaikissa käytykin.
Mies on tarkka näistä. Sain luvan laittaa ne joulupäivänä kahvipöytään. Tiskauksen suhteen tuli tiukat ohjeet, ei saa kolhia, varotaan korvia.

Ja vielä jatkuu ihana joulu.
Elokuvien katselua, lautapelien pelaamista ja luontokävely/vaellusta olisi toivomuslistalla.
Kuka sanoo että toivomuksia saa esittää vain ennen joulua?

Hyvää joulua!

Mitä kertoi mulle tonttu?

Pipari tuo joulun.

Kynttilä tuo joulun.

Himmeli tuo joulun.

Mitä muuta kertoi tonttu?

Antoi ajatuksen uuden,

kertoi joulun salaisuuden.

Rakkaus tuo joulun.

Näin kertoi tonttu.

 

 

 

Hyvää ja tunnelmallista joulua Teille kaikille !

Mikä voima!

Pellon ja kallionseinämän välissä kulkee metsätie, jolle on kaatunut puu.
Ihmeteltiin vähän, että onko nyt ollut niin suuri myräkkää, että tuuli olisi puita kaatanut.
Tutkittiin asiaa tarkemmin ja huomattiin, että tuo kuvassa näkyvä iso kivi, on irronnut kalliosta ja kierinyt puiden päälle.

Vaikka miten koitin kuvata, en saa asiaa selkeämmin välitettyä.
Kalliosta on "veitsellä" leikaten irronnut tuo lohkare. Järisyttävää!
Mikä voima saa kallion halkemaan?

Joulusiivous

Joulu saa tulla mökille! Lattiakin on pesty, sauna on pesty, silleen huithapelisti.
Pölyjä pyyhkiessä mulla oli pesuvadissa vettä, jonka sitten kippasin lattialle, ote lipesi.
Nyt on matto keinutuolin selkämyksellä kuivumassa.
Linnuilla on lyhde. Kaikki kunnossa.

Saunan edessä "joulukuusikin" valmiina.
Sää ei suosinut siivoamista. Aamupäivän satoi sellaista jääsumutihkua. Matot piti vain pikaisesti ravistella ulkona.
Muutenkin outo ilma. Kaikki on liukasta. Jopa hiekka! Silti mittari plussan puolella ja vesisadetta.
Ulko-oven edustakin niin liukas, että käytiin ostamassa siihen kumimatto. Kumimattokaan ei pysy paikallaan, vaan tahtoo liukua askeleen painosta pois alta.

Vielä liina paikalleen (en uskalla jättää vielä pöytäliinaa, jos hiirillä yhä pöytäliinanpuutostauti) ja jotain vihreitä oksia joihin saan ripustaa kummitädin tekemät linnut, näette sitten myöhemmin millaiset.

Ja jos vielä saisi lunta...edes vähän...

Joulutarina

Yhtenä aamuna kun ajoin työpaikan pihaan, näin labradorinnoutajan kokoisen koiran haahuilevan kadun reunalla.
Ajattelin etten puutu asiaan, kyseisellä alueella kun on kaikenlaista meininkiä, ja oli muutenkin sellaisia kokemuksia tältä viikolta, ettei kannata aina puuttua kaikkeen.
Nousin autosta ja kävelin työpaikan ovelle, niin eikös tämä koira ilmesty siihen, käden ulottuville.
Laitoin käsilaukun hihnasta hänelle remmin kaulaan, ja menimme yhdessä töihin.

Työkaverini kertoi, että kyseinen koira oli hölkännyt hänen perässään joen rannasta asti jo aamulla aikaisemmin, mutta hävinnyt sitten kerrostalojen pihoille.
Hän soitti 112:seen, jossa kyseltiin tarkat tuntomerkit koirasta. Pari tuntia aikaisemmin oli tullut ilmoitus kadonneesta koirasta, ja lupasivat selvittää olisiko kyse samasta tyypistä.

Hachikon (elokuvan koira) näköinen koira herätti meissä suurta sympatiaa. Tarjoilimme hänelle vettä (hän olikin janoinen) ja veimme hänet "sviittiin" odottamaan. Hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen "sviittiinsä" vaan haukkui , vaikka työkaverini istui siellä hänen seuranaan.

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu.
Koiraa tultiin pian hakemaan. Kyse oli juuri samasta koirasta, joka oli aiemmin ilmoitettu karanneeksi.
Meille tämä lisäsi joulun tunnelmaa, hyvä teko, hyvä mieli.

Meille on vuosia sitten jätetty oven taakse laatikko, jossa oli kolme kissanpentua...ja nyt Hachiko....mikähän seuraavaksi?

Älkää lopettako!

Maanantai voi olla kuin perjantai, oikeesti!
Oltiin miehen kanssa musiikin ja runouden rajapintoja tutkailemassa. Juha Tapio ja Otto Kanerva taitavan orkesterin (mm.Lenni-Kalle Taipale) avustamana esittivät suomalaisen musiikin helmiä.

Aleksis Kiven Oravalla aloittivat ja Eino Leinon Ruislinnun lauluun lopettivat. Ja siihen väliin mahtui mm. järisyttävä Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki, Hectorin Yhtenä iltana ja Mamban Lauantai-iltana.
Otto Kanerva, ei laulaja vaan näyttelijä, mutta vau mikä tulkinta, ihana rosoisuus, karheus ja inhimillisyys äänessä ja kehossakin.
Juha Tapio taas sellainen kaunosieluinen lurittelija. Molempia tarvittiin ja tarvitaan.

Elävä musiikki, mikä voima ja tunnelma. Ahmin musiikkia ja kun tiesin lopun tulevan, teki niin mieli huutaa: älkää lopettako, ei saa lopettaa!!!!

Kyllä taas jaksaa!

Kuvat ovat Teatterisillalta, josta on tehty satusilta. 120 joulukuusta, vaihtuvat värivalot ja ääniä mm. suden ulvontaa! Hienoa Turku!

Neljän tähden illallinen

Hyvä jatkaa hyviä juttuja, neljän tähden illallinen meillä.
Teemana merimies-merielämä.
Alkuruuaksi mustajuurikeittoa. Vaahdotin ekaa kertaa elämässäni kahvimaitoa. Vaahtoituipa yllättävän helposti!
Pääruuaksi merimiespihviä.
Jälkiruuanksi suklaamoussea. Sitähän aina risteilyllä noutopöydässä on tarjolla jälkiruuaksi...

Kyllä syöminen hyvässä seurassa on mukavaa!

Jos löytäisin taikalampun

Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka kertovat hypänneensä pois oravanpyörästä.
Itselläni se oravanpyörä ei ole suuren suuri, eikä kovin nopeasti edes pyöri. Omassa päässäni olen kuitenkin  saanut sen tuntumaan ihan tarpeeksi suurelta ja vauhdikkaalta, haluaisin hypätä pois.

Viikonloppu tai edes viikko ei auta, vauhti ei vielä hidastu tarpeeksi.
Vuosi riittäisi, pysähtyisi kokonaan, tai sitten päässäni pyörisi vain toisenlainen oravanpyörä.

Jäisin mökille.
 En miettisi aamulla mitä vaatteita laitan päälle. Pystyisin taas lukemaan kirjoja. Istuskelisin kannonnokasssa odotellen josko peurat tulisivat pellon reunaan syömään. Katselisin kun talitiaiset tyhjentävät jyväpalloa. Seuraisin montako metriä sähkökaapelin kaivaja pääsisi päivässä eteenpäin. Istuskelisin keinutuolissa ajatuksissani tunnin ehkä toisenkin.

Tarmon puuskan iskiessä heittäisin matot pihalle ja siivoaisin koko mökin. Leipoisin korvapuusteja.
Tekisin koirille jäljen metsään.

Kaipaisinko jotain?
Varmasti kaipaisin.
Arjen ja vapaan rytmiä, ehkä.
Työyhteisöä, työtänikin, todennäköisesti, joskus.
Teatteria, konserttteja, elokuvia , kaipaisin.
Katuvaloja, marras-joulu-tammikuussakin.

Kunpa olisi mahdollisuus saada molempia.
Ihanne olisi  noin puolivuotta kumpaakin.
Toukokuusta syykuuhun  mökillä downsiftaillen.
Ja loppu aika kaupungissa ja töissä.

Missä on se Aladdinin taikalamppu johon voisin toiveeni puhaltaa?

Eput

Keskiviikkona nähtiin Eput-elokuva S-kaupan tarjoamana.
En ihan innosta hihkunut, mutta kun ilmaiseksi niin.... Eput ovat jotenkin liian ronskeja ja kovia mun makuun.
Ja niinhän siinä kävi taas kuten usein silloin kun lähtee liikkeelle pienin odotuksin, leffa oli hyvä.

Se oli dokumentti, jossa vanhojen valokuvien ja videoiden avulla pääsi kiinni Eppujen historian kautta nykypäivään asti.
Syrjän veljekset sekä Torvinen, Nevalainen ja Ruusukallio ihan omina itsenään kertoivat kameralle tapahtumien kulusta.

Mua kosketti elokuvassa paljon se, että ovat pysyneet maanläheisinä kaikesta kuuluisuudesta huolimatta. Dokumentissa ei tosin paljastunut millaisilla autoilla ajelevat, mutta talot olivat maalla, äänitysstudioksi kelpasi takapihan mökki.
Keikoilla t-paita ja farkut riittivät ja riittävät edelleen.

Kappaleita ei ole tehty puoli huolimattomasti. Pantse oli tarkka että sanoitukset osuvat tarkalleen musiikin rytmiin.
Martti kertoi sanoituksista, että jokainen tulkitsee mielessään sanat omalla tavallaan.Niinhän se on, laulu lähteen elämän omaa elämäänsä.
Kliseisestä Murheellisten laulujen maasta ei tullutkaan humoristista irvailulaulua, vaan kertomus suomalaisuudesta, yhdestä näkökulmasta.

Kaunistelematta kerrottu oikea tarina. Tunnen olevani enemmän suomalainen kun  olen tämän elokuvan katsonut.

Tällaista tänään

Miten voi mennä viikonloput ja vapaa päivät näin nopeasti!!!
Nämä vapaapäivät eivät riitä, tahdon lisää!!!

Olenko pohjaton? Nytkin sentään maanantai ja tiistai ylimääräisinä vapaina viikonlopun päälle. Mutta kun vasta tänään, maanantaina, alkaa tuntua rentoutuneelta. Vielä olisi kaikki ne tekemiset tekemättä joita haluaisin tehdä.

Valokuvien kanssa kävi sitten tällä kertaa niin, että siirsin kuvat koneelle. Poistin kuvat kameran muistikortista. Ja piti vain poistaa koneelta yksi huono kuva, niin olin sitten maalannut kaikki kuvat ja poistinkin sitten kaikki täällä mökillä ottamani kuvat. Nyt ei vaan ole blogiin kuvia liitettäväksi.

Tänään oltiin koiren kanssa hammaskiven poistossa.
Suunniteltiin, että sillä aikaa kun koirat ovat toimenpiteessä, mennään kauppaan ja kahville, ajan kanssa oikein katsastetaan paikalliset liikkeet.
Oltiinpa sitten toimenpiteessä mukana koko ajan. Nostettiin koiria, käännettiin koiria.
Juteltiin taloista, hevosista, koirista, sotesta, joulusta ym. eläinlääkärin kanssa.
Ihan kuin ennen vanhaan, paitsi, että laitteet ovat modernit ja tilatkin ihan nykypäivää.
Eihän tuo toimisi kaupungissa. Täällä toimii, olemme tunteneet eläinlääkärimme jo 11-vuotta, luotamme kumpikin toisiimme.

Keitimme sitten kahvit kotona :)

Opin, pikkuhiljaa

On siinä kamerassa nappuloita ja säädettävää ja valittavaa! Polku esim.kynttilänvalo-säädökseen on pitkä ja mutkikas. Ja mikä pahinta, muistanko polun enää huomenna tai tunnin päästäkään!

Tämä kuva otettu objektiivilla, jossa valovoimaisuus ei riitä suureen aukkoon, jotta saisi taustan häivytettyä.

Tässä kuva, joka otettu valovoimaisella objektiivilla! Jo riitti häivyttämään taustaa. Tämä kyseinen objektiivi maksaa Rajalassa tällä hetkellä yli 500e ja minä sain sen vajaalla 200e:lla!
Ja olen tyytyväinen.

Tässä suunnilleen kaikki mitä tänään opin :)

Luento

On ollut kiireinen, tapahtumarikas viikko. Viikkoon on mahtunut luentoa, elokuvaa, migreeniä ja jouluvalmisteluja.

Yllätyssyntymäpäiväjuhlat ainakin onnistuivat. Sankari sanoi, ettei hänelle ole koskaan järjestetty juhlaa, eikä muista että hänen syntymäpäiväänsä olisi koskaan vietetty!
Vuoden päästä sitten uudestaan ja oikealla lukemallakin (90v).

Keskiviikkona olin Rajalan maksullisella (kameran ostaneelle ilmaisella) järjestelmäkameraluennolla.
Ei tarvinnut mennä liikkeeseen ;)  , luento oli liikkeen yläkerrassa, jonne mentiin viereisestä ovesta.
Oli tuttuakin asiaa, mutta enhän minä niitä muista ellei kerrata. Sieltä tuli myös tietoa, joka vakuutti, että oli aivan oikein päivittää kamera uudempaan versioon.
Selkeä luennoitsija ja hyvät esimerkit.
Nyt vaan harjoittelemaan ja kokeilemaan ja Punkarin jatkokurssille ilmoittautumaan.

Nykyiset kännykät ottavat tosi hyviä kuvia, pikseleitäkin yllin kyllin. Kuvia vertaillessa huomaa kuitenkin hyvin eron, järjestelmäkameran värien toisto on paljon parempi.
Oli yllätys kuulla miten hyvää videota järjestelmäkamera ottaa.

Ruokahalu kasvaa syödessä, eli löysin luennolta muutaman jutun, jonka joskus ehkä hankin. Yksi on objektiivi suojasuodin ja toinen on lisälaiten videon mikrofoniin, jotta päästään eroon tuulen kohinoista.