Powered By Blogger

torstai 3. marraskuuta 2022

Pissa-Liisa ja Naapuska

 


 

Meillä asuu kaksi suomenlapinkoiraa. Molemmat paimensukuisia,mutta huh miten erilaisia.


 

Naava, ihan kohta kolmevee, on sellainen sirotassu, kiertää vesilammikot ettei tassut kastu. Mieluummin antaa periksi kuin riitelee rajusti. Naava on hillitty ja harkitsevaisempi. Hänellä on lempi-ihmiset ja muut ihmiset saa olla. 

Hillitty Naava ei ole kun on kyse ketuista, peuroista, jäniksistä tai naapurin koirasta,joka haahuilee vapaana aidatun pihamme reunoilla. Silloin Naava on täynnä adrenaalinia, turha tuolloin yrittää kutsua tai puhua järkeä.

Naava on ronkeli. Herkut pitää ensin haistella tarkasti, sitten voi ehkä vähän maistaa, mutta helposti vielä suustakin pudottaa maahan. Ajankohta herkuille pitää myös olla oikea, turha tarjota jos Naava on riista-kiihkossa tai muuten vaan jännittynyt.


 

Pihka, 9kk menee ronskisti minne vaan, tassut saa kastua ja kurastua. Pihka ei ole hillitty, kaikki ihmiset ovat ihania ja kaikkia pitäisi tervehtiä ja rakastaa rajusti ja villisti. 9 kk vanhana Pihka painaa Naavaa enemmän ja säkäkin reilusti korkeampi, iso vauva.

Pihka syö mitä vaan ja milloin vaan. Ei ole tilannetta jolloin ruoka ei maistuisi. Kanttarellit menevät raakana, mustikat, koristemarjat, kävyt, kepit, kaikki käy ja maistuu. Kaikki lelut suolistetaan, katsotaan irtoaako sieltä se pieni osa josta tulee piip-ääni, ja jos ei sellaista osaa löydy, voi kuitenkin levittää täytevanut matolla ja katsoa paljonko sitä on lelun sisällä, ja tottakai aina voi myös maistaa ja syödä...

Naavalla siis oli iso korillinen leluja. Naava ei koskaan riko leluja, kuljeskelee lelu suussaan, vinguttaa ja örisee onnellisena. Onneksi hänelle käy nykyään myös ne kaikki kumiset lelut, joita ei saa rikottua.

Pihka on sukua Katto Kassiselle. Haluaa oleskella pöydillä, oleskella ja nukkuakin. Ulkona tämä käy meillekin, sisällä ei. Tutkii mihin voisi kiivetä, kokeilee. 

On heissä jotain samaakin. Molemmat ovat hellyyden kipeitä, ja osaavat sen ilmaista. Omalla pihalla juoksevat, vuoroin kumpikin on se ketä juostaan kiinni. 

Luulen myös,  että jotkut erot tasoittuvat kun Pihka tuosta vanhenee. 

Ja molemmat ovat yhtä rakkaita, eikä kumpikaan toistaan parempi.

(Pissa-Liisaksi sanottiin Pihkaa pentuna, kun pyyhittiin lätäköitä. Se Liisa vaan nyt jäi, ja nykyään hän on usein Pihka-Liisa. Naapuska on vaan sellainen hellittelynimi, ei siinä sen kummempaa taustaa.)



maanantai 24. lokakuuta 2022

Keitä minussa asuu?

 


 

Lauantaisen Vain elämää inspiroimana kirjoitan tällä kertaa siitä, mitä minun sisälläni on. Yona kertoi myös mitä hänen sisällään on, tunnelmia, tunteita. Yonalla on epävakaa persoonallisuushäiriö, ja mietin miten pieni/suuri ero tuntemuksilla on, milloin on kyse häiriöstä, milloin normaalista persoonallisuuden piirteestä.

Minun sisälläni on aika vilkasta. Tunteet kun tulevat, ne elävät hetkensä täysillä, mutta menevät ohi aika nopeasti.

Sisälläni asuu Se suuri kriitikko. Hän arvostelee käyttäytymistäni, toimintaani ja osaamisiani täysin rinnoin lähes koko päivän. Turhinta hänessä on menneen arvosteleminen, mennyttä kun ei voi muuttaa. Kriitikko latistaa, toisinaan en jaksa edes yrittää, koska kriitikko " tietää" etten osaa, en onnistu, en pysty.

Sisälläni asuu loukkaantuja. Hän on herkkä ja loukkaantuu monesta asiasta päivän mittaan. Äänensävyt, sivulauseet, olettamukset ja luulot nostavat kyyneleet silmiin helposti. Loukkaantuja väistyy onneksi helposti ja nopeasti sivuun.

Sisälläni asuu tyytyväisyys. Kaikki on hyvin juuri nyt-vakuuttelija. Häntä on helppo kuunnella ja käpertyä kotona sohvan nurkkaan ja olla vaan. Hän tulee esiin kun näen kaksi karvakuonoa, kun syön hyvää ruokaa ja kynttilät palavat, kun istun saunan lauteilla tai kun ajan töistä kotiin. Tyytyväisyyden läsnäolo on vanhemmiten lisääntynyt.

Sisälläni asuu riittämättömyys. Hän hokee miten paljon enemmän voisin tehdä. Enemmän ja paremmin. Hän käskee syödä vitamiineja, laihduttaa, urheilla, siivota, järjestää kaappeja ja huomioida läheisiä paljon,paljon enemmän.

Sisälläni asuu huolestuja. Hän keksii jos jonkinlaisia tapahtumia joita voi sattua minulle ja läheisilleni.  Kun hän on äänessä, pitää varmistaa tekstareilla että mies on päässyt aamuisin töihin, aikuiset lapset kotiin ja viesteillä ja soitoilla varmistaa onko joku kenties pahoittanut mielensä, sairastunut tms. Hän saa jopa kääntymään takaisin kotiin kesken töihin menon, tarkistamaan etten jättänyt mitään mihinkään jotta koirat säilyvät hengissä työpäivän ajan.

Sisälläni asuu hiljainen haaveilija. Hän on hyvin vaatimaton tyyppi. Pienellä äänellä harvakseltaan kertoo mistä voisi haaveilla. 

Nämä tyypit käyvät sisälläni keskusteluja, joihin en itse edes saa suunvuoroa. Suurempia tappeluita ei synny, koska toiset tyypit väistyvät riidan hetkellä nopeasti sivummalle.

Näiden tyyppien takia on meditaatio tarpeen. Pitää saada hetken hiljaisuus, pään sisällekin.

Suurin osa sisimmästäni nauttii kotona olosta.  Metsästä ja rauhasta. On kuitenkin osa minussa, joka nauttii konserteista ja juhlista, se osa tulee täyteen aika nopeasti. Sismmässäni on myös tarve ystäville jotka hiljentävät "tyyppien" ääniä sisälläni. Antavat minulle voimia laittaa sisäiset tyypit kuriin.

Pääasia lienee, että tunnen jo nämä sisälläni asuvat tyypit. Osaan vähän toppuutella heitä. Asuukohan muilla samanlaisia tyyppejä sisällään?  




lauantai 22. lokakuuta 2022

Syysloma

 

Syysloma alkoi piknik risteilyllä. Jännitin että pääsenkö lähtemään kun oli töissä ollut liikkeellä monen laista tautia.  Työporukalla mentiin ja varsinkin alkumatka oli kiva. Laivan vaihdon jälkeen oli  kurkku tosi kipeä ja ääni lähes pois.

Maanantaista keskiviikkoon menikin lomailu sairastamiseksi. Virallisessa koronatestissäkin kävin, mutta jotain normi flunssaa taisi olla. Perjantaiksi oli varattu  hammaslääkäri ja labra. Mietin pitääkö hammaslääkäri aika peruuttaa kun tauti ei vaan tuntunut helpottavan, mutta asioilla on ihan oikeesti tapana järjestyä, sain tekstiviestin, jossa luki että hammaslääkäri aika on peruuntunut ja saan uuden ajan postitse.

Torstaina kävin pojan luona siivoamassa. Siinä hommassa tuli kyllä hiki, puolikuntoisena ei ehkä olisi kannattanut. Omalle pihalle laitoin callunoita. 

Perjantaina oltiin Apulannan keikalla. Sinä valo tykityksessä ja "metelissä" välillä mietin että olen vähän väärässä paikassa....mutta muutamista Apulannan biiseistä tykkään tosi paljon mm. Valot pimeyksien reunoilla ja 60 uutta ongelmaa.

Ja vielä viikonloppu menossa. Saunomista, Vain elämää, hyvää ruokaa....

Loma on aina parasta, vaikka kipeenäkin.


sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Lokakuun ensimmäinen

Pikkuhiljaa alkaa tuntua olo normaalilta. Jaksoin leipoakin lauantaina:)  

Syksy tuntuu hyvältä. Rakastan syksyn värejä, niiden lämpimiä sävyjä ja värikkyyttä. Kotimatkalla saan ihailla kotitien värikirjoa, toivon että kestää kauan ennen kuin lehdet tippuvat. Kaivelen lyhtyjä esille. Lauantaina kynttilä sai palaa koko päivän. Satoi vettä ja hyvällä omalla tunnolla sai olla vaan sisällä.

Kahden viikon päästä mulla on syysloma. Ei ole suunnitelmia, katson sitten mitä teen.

Juuri nyt on hyvä olla.
 


lauantai 24. syyskuuta 2022

Lelun rikkoja ja muita tunnelmia


 Pihka on kasvanut jo isommaksi kuin Naava. Pihka on syönyt lähes kaikki vanhat ja uudemmat koiralelut. Hänen strategiansa on etsiä lelusta se piippi, ja kun se on kohdennettu, järsiä piippi ulos. Lelut joissa ei ole piippiä sisällä ovat jalattomia, hännättömiä ja korvattomia. 

Pihkan kanssa olen käynyt koirakoulussa. Opetellaan mm. hihnassa kävelyä vetämättä. Samaa treeniä teen,tai pitäisi tehdä Naavan kanssa. Onneksi on kaksi vetävää koiraa niin molemmat käteni ovat venyneet yhtä paljon.

Vaivun usein jo epätoivoon vetämisen suhteen. Mikään ei tunnu auttavan. Treenatessa menee hyvin, varsinkin pihalla ja kentällä, mutta kun mennään metsään niin ei mikään voita peuran, ketun, jäniksen, mäyrän, naapurin koiran tai ihan minkä vaan hajua. Kauhulla odotan talvea ja liukkaita kelejä..... Yritän taas, eihän se olisi kuin 10 minsaa päivässä kummankin kanssa treeniä, niin voisi tapahtua edistystä, metsässäkin.

Koirien kanssa on ollut tänä syksynä muutenkin, en oikein tiedä mikä sana kuvastaisi parhaiten,  hankalaa, outoa, vähän  pettymyksiä. Naavan luonnetesti keskeytettiin, Naava ei palautunut pelottavista kokemuksista tarpeeksi nopeasti. Kirjattiin "pehmeäksi" luonteeltaan. Jäi paljon pohdittavaa,olen pitänyt Naavaa pikemmiten kovapäisenä.... 

Olen kaivannut ystäviäni. En tiedä mihin kaikki aika on hävinnyt, vai onko syy jossain muussa. Ei tunnu löytyvän aikaa....Aikaa luulisi löytyvän tärkeille asioille. Ystävät ovat tärkeitä. On myös ollut kireyttä ilmassa. Puolin ja toisin ei osaa sivuuttaa kaikkea...asiat jäävät vaivaamaan, yrittää antaa ajan "parantaa", ja seurauksen saattaakin olla vieraantuminen.  Alkaa myös olla lista asioista joita ei halua käydä läpi tämän tai tuon ystävän kanssa. 

Kesä meni tänä vuonna ohi niinkuin sitä ei olisi ollutkaan. Mutta ei siitä enempää.

Nyt vaan kohti tulevaa. Tuleva näyttää hyvältä. En tiedä pitäisikö varmuuden vuoksi olla ihan hiljaa asiasta, ääneen sanottuna tai kirjoitettuna saattaa olla huono enne.... Haluan kuitenkin iloita asiasta jo nyt, laskea kuukausia: jään joulun jälkeen pois töistä puoleksi vuodeksi!


lauantai 16. heinäkuuta 2022

Aalloilla auringossa

Meidän lomareissu: vuorokausi Silja Galaxyllä. Ensimmäistä kertaa aamulähdöllä, vanhaksi ollaan siis tultu...Eikä siinä vielä kaikki, meillä oli eväät mukana, kahviakin termospullossa :))


Käytiin lounaalla buffetissa, joka ei ollut mikään elämys.  Lähinnä kahvilamainen. Kyllä sieltä syötävää löytyi, mutta ei mikään sellainen kuin joskus, jolloin herkkuja oli kahdessa tasossa. Esim. kalaa oli vain savustettua nieriää. Varmasti illallis buffeessa on enemmän kaikkea, mutta menimme illallisella Grill houseen. Tykkään istua paikallani ja ruoka tuodaan eteeni, ja viini :) 
Kävimme Starligt yökerhossa katsomassa Italia-shown. Esiintyjillä oli hienoja hattuja päässään. Itse tanssiesityksessä ei oikeastaan auennut Italia teema, olisi voinut olla myös Ranska tai Ruotsin Ascot-laukkakisa...Mutta tulipa nähtyä.
Tässä eväät:)  Koska aamulähtö oli niin aikainen, emmekä tienneet että erikoisaamiaisen saa nauttia kumpana aamuna vaan, niin otimme tosiaan kotoa termariin kahvin ja kävimme matkalla leipomosta ostamassa täytetyt sämpylät. Ei ollut ollenkaan hassumpaa syödä aamiaista parvekkeella ja samalla seurailla laivan lähtöä.
Hytissä oli kuohuviiniä, tai shampanjaa.
Tässä meidän oma parveke. Tosi suojaisa, koska oli laivan perässä.Ajoittain oli jopa liian kuuma ja piti mennä vilvottelemaan hyttiin. Satamiin tullessa tärisi kyllä aika tavalla ja varsinkin yöllä se häiritsi sen verran, että herättiin siihen. Tärinä johtui tosiaan siitä, että hytti oli laivan peräosassa.

 Tässä hytti sisältä. 

Turkuun paluu oli aamulla kello 7, joten ehtiäksemme aamiaiselle piti herätä 5.45. Se ei kyllä ole meille vaikeaa, koska meillä on asunut puolisen vuotta elävä herätyskello, emme ole yhtenäkään aamuna saaneet nukkua pidenpään kuin maksimissaan kello seitsemään.

Kiva reissu kaikenkaikkiaan. Vuorokausi ihan vaan oleilu ilman ruuanlaittoa, koirien ulkoilutusta yms.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Aamukahvilla Aurajoen rannalla

 Olen koko alkukesän ajatellut meneväni "perinteiselle" aamukahvilla Aurajoen rantaan, mutta on  ollut niin helteistä yms, että toteutin asian vasta tänään. 

Tarkoituksena oli totuttaa Pihkaa kaupungin asioihin: ihmisiin, autoihin, toisiin koiriin jne. Pitkään pohdin miten olisi parempi mennä Pihkan kanssa kahdestaan, helpompaa ja Pihkalle hyvää harjoitusta toimia ilman Naavan tukea, mutta kun tuntui niin epäreilulta jättää Naava kotiin.

Siispä mentiin kaikki yhdessä. Olipa hankalaa kävellä Aurajoen reunalla kun Pihkaa kiinnosti juuri se reuna josta on aika pudotus sinne jokeen.  Mentiin sujuvasti förillä yli. Naava nosti etutassut penkille, jotta näkisi maisemat paremmin. 

Muutama metri päästiin föriltä kävelemään niin tuli sadekuuro. Pysähdyttiin puun alle ja odoteltiin. Pihkaa pelotti roska-auto joka nosti valtavan säkin roskiskatoksesta. Sateen loputtua jatkettiin matkaa.


 

Takaisin tullessa pysähdyttiin vierasvenesataman vieressä olevaan kahvipaikkaan. Ainoa paikka joka oli auki 9 aikaan aamulla. Ostin täytetyn ruisleivän ja kahvin, 9  euroa!! Ruisleivässä oli kyllä rutkasti täytettä, mutta silti hinta vähän hirvitti. Samalla rahalla saa monta asiaa; sillä voi saada kunnon lounaan, mansikoita litran (ja jääkin rahaa) ja kaupasta aineksia parin  päivän ruokaan.... Koitin nauttia leivästä, kahvista, seurasta ja maisemasta koko rahalla. 


 

Kesässä on sellaisia pieniä hetkiä ja pieniä juttuja, joista nauttii ja jotka jäävät mieleen. Aamukahvit terassilla tai jokirannassa, kotipihan pioni maljakossa, saunan vilvoitteluhetket kuistilla...tai hauska hetki kun Pihka muina koirina kiipeää terassin pöydälle päiväunille.




 

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Kannattaako olla aamuvirkku?


 Helleviikolla teki mieli uimaan. Kadehtien katselin tuttujen kuvia mereltä ja rannoilta. Miten tekikin mieli merelle....Olen siellä ollut monta kesää, silloin joskus. Tiedän miltä tuntuu kun meri kimaltaa,pieni tuulenvire käy ja voi pulahtaa mereen koska vaan.

Ruuhkaiset uimarannat, kirkuvat lapset ja meri, jossa täytyy väistellä toisia ei innostanut.  Ajattelin että aamulla aikaisin rantojen täytyy olla jos ei nyt tyhjiä, niin ainakin hiljaisempia. Niinpä koiralenkin jälkeen suunnistin autolla runsaan puolen tunnin ajomatkan päähän meren rannalle.

Parkkipaikalla oli yksi matkailuauto ja ranta oli autio, siis ihan tyhjä. Ja minä pääsin uimaan! Vesi ei tuntunut edes kylmältä, viileältä vaan. Aurinko paistoi päin silmiä ja pienet aallot roiskuivat välillä kasvoille. Toiseen suuntaan, myötätuuleen uidessa oli rauhallisempaa. Vastatuulessa käännyin selälleni ja upotin hiukset, korvat pinnan alle ja nautin. 

Mulla oli mukana termarissa aamukahvia ja pari voileipää. Aamiainen rannalla ja uudestaan uimaan. Voisin jättää tämän kirjoittamisen tähän, mutta jottei olisi liian täydellistä, paikalla oli joku viemäreiden tyhjennysauto, joka piti koko ajan aikamoista jyrinää....

Pikkuhiljaa tunnin sisällä rannalle saapui muitakin. Kymmenen aikaan alkoi olla jo sitä kirkumis meininkiä ja lähdin pois. 

Vastaus otsikon kysmykseen: kyllä, kannattaa olla aamuvirkku:)

torstai 30. kesäkuuta 2022

Epämääräistä helle höpinää


 Lenkille aamulla kello kuusi. Hiki tulee silloinkin. Tätä kannattaa ajatella talvella kun otsalampun valossa ja pakkasessa tekee aamulenkit. Suomen ilmasto on kyllä outo, vaihteleva ja ihana. Lenkin jälkeen ollaan koirien kanssa hengailtu pihalla. Riippukeinussa tarvittiin pientä peittoa!

Naavasta tulee otettua vähemmän kuvia.Hän on niin järkevä, ei tee hassuja asioita Paitsi pihalla kun säntäilee hassuilla loikilla pitkin aidan reunaa kun joko näkee, kuulee tai kuvittelee jonkun peuran tai jäniksen olevan jossain lähistöllä. Ja sitten kun otan, saan tällaisen otoksen, värit kadonneet.... Toinen asia mitä Naavan kuvissa aina ihmettelen, on se, että miksi hänestä ei tahdo saada tarkkaa kuvaa. Tarkentaako kamera johonkin hänen korvakiehkuraan vai miksi varsinkin lähikuvat ovat useimmiten epätarkkoja.

Sarjassamme epätoivoisia yrityksiä: saada kaksi koiraa kuvattuna ihanan päivänkakkaramättään keskellä.


 Kesän ensimmäinen pioni.Ihan kuin joku olisi saksilla hapsuttanut sen terälehdet. 

Omenapuuhun laitoin roikkumaan tällaisia. Mies ihmetteli miksi meillä roikkuu kiinalaisia paperilyhtyjä puussa keskellä kesää....Vähän hän on oikeassakin...eihän niihin pimeässä syttyviä valoja paljon näy, kesäöinä. Vähin äänin keräsin ne pois ja laitoin hyllylle odottamaan syysiltoja. Vähän ristiriitaisia palloja, toisaalta miten ne voisi sopia meille...toisaalta taas ne on jotenkin hauskoja, ainakin ihan erilaisia juttuja kuin meillä on ikinä ollut!  Vuosia sitten laitoin pilttipurkkeihin rautalangat joilla ripustin ne omenapuuhun ja laitoin tuikkuja sisälle palamaan, jotenkin suomalaisempi meininki ....mutta aika muuttuu :)

Ei tässä jutussa ole punaista lankaa, ei logiikkaa, eikä ajatustakaan. 

Mutta hengissä ollaan.






tiistai 21. kesäkuuta 2022

Joko onnistuisi

 Olen monena.monena vuonna istutellut porkkanoita, persiljaa, salaattia yms. huonolla menestyksellä. Onnistunut viljely vaatii ilmeisesti istuttajalta ikävuosia, paljon, koska nyt näyttää lupaavalta:  


Vieläkin suurin virheeni on laittaa liikaa siemeni, tämän kun vielä muistaisi ja oppisi.  Nyt laitoin kaksi laatikkoa päällekkäin niin sain kasveille multaa enemmän, mikä selvästi auttoi siihen, että maassa on voimaa ja kosteutta enemmän. Lisäksi etuna on se, että harventaminen ja rikkaruohojen poistaminen on paljon helpompaa kun istutukset ovat korkeammalla.



Tästä tykkään. Tokmannilta sai kolme kukkaa kahden hinnalla, ja joku taas päässä niksahti ja naksahti, kun menin ostamaan kaksi valkoista ja yhden lilan. Minkä ihmeen takia ostin sen lilan, en edes tykkää lilasta ja kolme valkoista olisi täyttänyt tuon korin just sopivasti. Onneksi se lila näkyy vaan yhdestä suunnasta ja voi aika huonosti.

 

 

Näitä Akilleijoja putkahtelee pihalle sinne tänne. Aina näitä saman värisiä.

Juhannusruusu aloitti kukintansa tällä viikolla.


Mutta paras aika on vielä edessä: pionien kukinta aika <3


sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Cobb-salaatti


 Tämä salaatti oli K-ruoka resepteistä: 

 

Ainekset

4 annosta

Kastike

Valmistus

30 - 60 min
  1. Ota kanat huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen valmistamista.
  2. Keitä kananmunat koviksi, noin 8 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja leikkaa puoliksi.
  3. Levitä pekonit kylmälle pannulle ja paista rapeiksi. Nosta pekonit talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
  4. Paista kanat kypsiksi grillissä tai pannulla öljyssä. Voitele kypsät grillipalat pakkauksen maustekastikkeella. Anna kanojen jäähtyä hetki ja leikkaa viipaleiksi.
  5. Hienonna pekonit ja suikaloi punasipuli. Halkaise avokadot puoliksi ja poista kivet. Koverra avokadon hedelmäliha kuoresta lusikalla ja viipaloi. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi. Murusta sinihomejuusto ja revi salaatinlehdet.
  6. Kokoa salaatti tarjoiluvadille tai annoslautasille. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja pirskota salaatin 
  7. päälle juuri ennen tarjoamista. 

 Oli kyllä ruokaisa salaatti. Aika työläs valmistaa ja kanat kypsyisivät varmaan nopeammin grillissä. Jotenkin maut sekaantuivat, ja mietin voisko oikaista, ja jättää jotain pois. Ehkä kananmunat, ehkä pekonin voisi jättää pois.

Tämä salaatti oli kuitenkin hyvää ja vaihtelua, eli teen kyllä joskus toistekin.


 

torstai 16. kesäkuuta 2022

Kesän alkua


 Voihan kesäkuu, ja mitä tästä nyt kirjoittaisi....

Ei mennyt ihan kuin strömsössä. Väsähdin. Vaan ei semmoisista täällä sovi kirjoittaa...Nolottaa, hyväksyn väsähtämisen muilla, osaan olla empaattinen, tukeakin, mutta omalle kohdalle osumista en hyväksy.  Päässä kaikuu vaan : " Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja annat mennä, heikot sortuu..."  

Vastaan taistelu se vasta vie voimia. Mutta kun en vielä oikein osaa muuta. Olen siis taistellut: mökki siivottu, ikkunat pesty, nokkoset kitketty, huussi tyhjennetty (ikinä tehnyt moista! ) , klapit viety puuvajaan, uusia klapeja tehty klapikoneella, pinottu ne, viety puukuorma jne. Onneksi vielä on muutama puunpala työstettävänä ja siivottavaa riittää aina. Mieluummin kyllä noita puuhommia....

Mitäkö koirille kuuluu? Täällä ne rehottavat kuin rikkaruohot. Pihkan pentukurssi loppui viikko sitten. Viimeisellä kerralla oli pikkuinen 8vkoa vanha pentu tutustumiskäynnillä. En kyllä ymmärrä miksi 8 vkoa vanhan pitäisi tutustua koirakouluun ja muihin koiriin, kun vastahan se tutustuu uuteen perheeseensä! Miksi ihmisillä on niin kiire.... Pihka ei tahtonut keskittyä tehtäviinsä ollenkaan tämän uuden pennun takia. "Kauhukseni" totesin, että Pihka on ehkä koulukiusaaja...ei hyväksy uutta jäsentä ryhmään....No, ei kai sentään. 



Pihkasta on tullut entistä rohkeampi kiipeilijä. Pöydälle meno sujuu näppärästi. Ja myös terassin rottinkisohvan selkänojalle kiipeäminen, jotta näkee keittiön ikkunasta  sisälle. Pelästyin kun istuin sohvalla ja yht äkkiä Pihkan naama kurkistaa ikkunasta, joka on  työtason yläpuolella!


Naavan kanssa kamppaillaan siitä, onko metsälenkit letkeitä vai ei. Naavallahan on extra hyvä nenä, joka ohjaa häntä voimakkaasti aina siihen suuntaan jossa peuran, jänisten yms. hajut ovat. Pysähdyn kun veto on liian kova, Naavan hellittäessä jatkamme matkaa. Tästä seurauksena lenkit ovat jojoilua, Naava tulee muutaman askeleen minua kohti ja juoksee taas etujoukkoihin vetämään. Siirryimme lyhyeen taluttimeen, jossa sujuu vähän paremmin. Kaupunkikävelyt sujuu paremmin, mutta kun meidän lenkkeily on pääasiassa metsässä ja kylätiellä.


 Lähetin tämän kuvan miehelle ja kirjoitin, että tässä meidän vkl ruoka. Hän vastasi: "Meillä ei ole kaneja."  Eipä ole, mutta meillä on perunoiden päälle tilliä, ja salaattiaineita. Suolaheinästä en tiedä mihin sitä käyttäisi?

Tällaista nyt. Olen tyytyväinen, että sain tämän tekstin aikaseksi. Kyllä se tästä....

maanantai 23. toukokuuta 2022

Koska saa nukkua ;)

 

Tultiin pitkästä aikaa mökille. Tämä on Pihkallekin eka kerta mökillä. Ajattelin, että mökillä tulee enemmän oltua pihalla, niin todennäköisesti koirat ovat aivan poikki illalla, ja saadaan aamulla nukkua, ehkä jopa 8 asti. Ei se sitten mennytkään ihan niin, ei oikeastaan ollenkaan niin. Lauantai aamulla Naava heräsi 5.30. Hän oli varmaan niin innoissaan mökillä olosta, ettei malttanut nukkua pidempään. Ja kun Naava herää äänekkäästi haukotelleen, niin Pihkakin on samantien hereillä. Toivoin vielä, että toinen yö menisi pitemmälle aamuun, mutta Naava hyppäsi meitä herättämään kuudelta. Aamuvirkkujahan me ollaan, mutta kyllä sitä seitsemään tai kahdeksaan voisi nukkua.....


Tämä linnunpönttö on saunan seinässä ollut jo vuosia ilman asukasta, vaan tänä keväänä siellä asuu sinitiainen. Pöntöistä lienee pulaa, kun laitoimme kaksi uutta pönttöä rikki menneiden tilalle, niin samantien toiseen muutti kirjosieppopariskunta.


Inhokkityö mökillä keväisin on vadelmapensaiden vanhojen oksien poistaminen. Ne on niin teräviä, että vaikka on hanskat ja pitkähihainen pusero päällä, niin ranteet ovat pienillä viilloilla. Tänä keväänä onnistuin saamaan kasvoihinkin komean naarmun. 


 Kovasti teki mieli ostaa kukkia mökille, mutta kun taas menee ainakin pari viikkoa että tullaan tänne seuraavaksi, niin kuolisivat kuivuuteen. Pieni petunia, vai mikä tuo nyt onkaan, tarttui kuitenkin matkaan kun käytiin ostamassa sadevesitynnyrin suojaverkkoa. Edelliset verkot Naava riepotti mielestään parempaan paikkaan.


Kaikesta huolimatta oltiin levollisissa tunnelmissa mökillä. Täällä on vaan se erilainen rauha ja tunnelma, ja  hyvä olla. 




maanantai 16. toukokuuta 2022

Erilainen viikonloppu

 Olipa viikonloppu!

Alunperin tapahtuman piti olla lauantaina. Meillä oli mökki varattu koko viikonlopuksi. Kun tapahtuma siirtyi sunnuntaille, päätettiin lähteä vasta lauantaina, koska vieraassa paikassa vilkkaan Pihkan kanssa oleilu voisi olla liian stressaavaa. Lauantai aamuna heräsin vähän flunssaisena ja paljon yskäisenä. Pysähdyttiin Korpilahdella lenkittämään koirat ja syömään. Terassikeli, niin koirien kanssa oli helpompaa.

Perille päästiin ja isäntä oli meitä vastassa. Oli lämmittänyt saunan meille valmiiksi ja keittiössä oli hänen mansikkatilansa marjamehu pullo maistiaisiksi. Tunsimme itsemme tervetulleeksi. 

Eihän se mikään mökki ollut vaan kokonainen talo. Minä jätin saunan ja uinnin väliin ettei tauti pahenisi. Istuskelin laiturilla koirien kanssa sillä aikaa. Järvet on ihania.

Sunnuntaina satoi vettä. Uskottiin ja toivottiin sen loppuvan viimeistään puolen päivän aikaan. Vaan eipä se loppunut. Siellä oltiin koko päivä, ja minä yskin, ja mietin ettei tästä kyllä hyvää seuraa....

Tehtiin koirille verijäljet ja paistettiin nuotiolla makkaraa ja juteltiin. Tämä porukka on Naavan pentueesta syntynyt. Me asutaan kaukana, mutta kerran pari vuodessa nähdään osa porukasta kasvattajan järjestämissä jutuissa. Me ollaan jotenkin sellainen "perhe". 

Pihka sai oman verijäljen. Hänen keskittymiskykynsä ei vielä riitä kuin pieniin hetkiin. Välillä haisti jäljen, perääntyi ja varmisti, mutta sitten löysi ihanan puukepin ja siinä meni tovi. Taas jatkettiin kunnes löytyi maailman ihanin kivenkolo, ja taas meni tovi. Lopulta päästiin jäljen päähän ja voi sitä pienen koiran suurta iloa kun siellä oli peuran sorkka. Siihen jäi mun palkkarasia (jossa kissanruokaa) kun Pihka otti sorkan ja lähti. Onnellinen pentu.


 

 

Naava pääsi kunnon pitkälle jäljelle. Hän tiesi mikä on homman nimi. Eipä tullut harha-askeleita, eikä tarvinnut pysähdellä. Jäljen päässä Naava katsoi peuran sorkkaa, söi palkkarasian kissanruuan ja katsoi eteenpäin: " missä jatkot"?  Hän olisi halunnut lisää. Meillä on aika hauska tiimi: Naava jäljestää ja Pihka ilahtuu jäljenpään aarteesta.

Tästä reissusta tuli taas niin lämpöinen olo. Ihmiset, yhdessä tekeminen ja poissa arjesta, ne sen varmaan teki. Hymyilytti yhden meistä kirjoitus facessa: "Ihana päivä takana".  Kaikki eivät sanoisi ihanaksi päivää jolloin vettä tulee välillä rankasti, ja rämmitään metsässä yli ojien ja liukkaiden puunrunkojen. Mutta minä olen samaa mieltä : ihana päivä.

 

Kotimatka meni yhdellä pysähdyksellä, vaihdettiin vain kuskia.

ps. Maanantaina lääkäriin ja sain lääkkeen poskiontelotulehdukseen. Nyt lepoa.


lauantai 7. toukokuuta 2022

Lakkoviikko


 Pihka on kiinnostunut vesistä. On ne vedet sitten ojissa tai vesikupissa, niin tassulla kokeilee lätkytystä ja nenällä puhaltaa kuplia veteen kun koittaa pyydystää jotain pohjasta.  Käytiin vähän isommassa lammikossa kokeilemassa miltä se vesi oikein tuntuu. Varovaisesti tutustui, kokemus kotilampeen tippumisesta on vähän tuonut järkeä vesi touhuun.

Ainoana koirana kasvanut Naava on sisäistänyt inhimillisiä piirteitä, nuotiopaikalla Naavakin istuu penkillä.....Naava tuntuu Pihkan rinnalla niin rauhalliselta, paitsi silloin kun riekkuu Pihkan kanssa. 

Kävin lakkoviikolla kahdesti lounaalla. Ensin Turussa Kolmas Linja nimisessä paikassa ja toisella kertaa Liedossa Mom´s kitchenissä. Molemmissa ruoka oli hyvää. Kolmannessa linjassa oli turhan ruuhkaisaa, eivät ehtineet täytellä kulhoja siihen tahtiin kun ihmiset niitä tyhjensivät. Lounailla käyminen on kyllä kivaa kun se ei käy niin kovasti kukkaron päälle.

Lakkoviikolla olen virkannut itselleni kesätoppia. Onneksi sen ohje on youtubessa, niin voin katsoa uudestaan ja uudestaan kun en ole ymmärtänyt, osannut enkä muistanut miten mikäkin kerros virkataan. Langan värin valinnassa ihmettelen itseäni, miksen valinnut tyylikästä luonnonvalkoista tai jotain muuta hillittya....Minäpä valitsin oikein räväkän keltaisen, ajattelin varmasti jotain juuri sillä hetkellä kun värin valitsin, mutta  mitä mietin, se vähän askarruttaa. Vaan edelleen mun pääpointti on tekemisen ilo! En pety jos tulee jotenkin epäsopivan kokoinen tms.

Lakkoviikolla vanhenin, ihan oikeesti. Mun vanhemmat yllättivät ja porhalsivat pihaan heti aamutuimaan. Itseasiassa meidän aamutuima alkaa nykyisin aamuvirkun Pihkan ansiosta jo n. 5.30, mutta lasken aamu 10:kin normaali ihmisten aamutuimaksi. Kivaa oli juhlistaa vanhenemista, varsinkin kun he toivat mukanaan kaiken tarjoilun!  

Viikko soljunut nopeasti. Tuntuu etten ole mitään saanut aikaseksi, mutta miksi aina ajatuksiin hiipii hyötynäkökulma, pitää saada aikaseksi jotain, muuten menee aika hukkaan. On mulla vielä maanantai lakkoa, ehkä keskityn siihen saadan aikaseksi jotain. 

Tai sitten en :)

torstai 5. toukokuuta 2022

Metsä


 Lakkoaaumu. Kello on 7.30 ja me aamuvirkut ollaan lenkillä. Mittari näyttää kolmea pakkasastetta. Toukokuu ja pakkasta...Hiukan kismittää vetää talvitakkia, pipoa ja hanskoja päälle. Eikä muutenkaan houkuttele lähteä ulos.

Vaan kuinkas sitten kävikään?  

Vaatetus oli riittävä, linnut lauloivat ja aurinko värjäsi metsää, tulikin rauhallinen ja kiva olo. Hidastin vauhtia ja nautin. 


Usein kävelen omiin ajatuksiin vaipuneena. Lähinnä mietin, suunnittelen ja murehdin.  Miten paljon sitä mahtuukaan yhteen elämään, yhteen päähän, yhteen hetkeen murheita. Olenko koko maailman murehtija? Välillä varmaan. 

Eikä ne asiat murehtimalla muutu suuntaan eikä toiseen. Olen huomannut että kun unohtelen asioita, niin ne ratkeavat itsestään. Esim. varasin aikaa Pihkan rokotukseen enkä saanut yhteyttä eläinlääkäriin sinä päivänä. Illalla ajattelin, että aamulla on muistettava hoitaa asia heti 8. aikaan. Unohdin. Siinä 10 aikaan sain viestin, jossa eläinlääkäri laittoi rokotuajan.  Olin hämmästyneen iloinen, näinkö asiat voi ihan itsestään hoitua!

 Millainenkohan olisin, jos asuisin kaupungissa, niin että metsä olisi kaukana? Vai tottuuko kaikkeen ? 

Enpä tiedä. Näin on kai hyvä.