Vuoden 2018 parhaat

Oli tapahtumarikas vuosi.
Unelmiakin toteutui.
Tapahtui myös isoja surullisia asioita. Niitäkään ei onneksi jokavuosi tapahdu, mutta tänä vuonna kaksi.

Matka Pohjois-Irlantiin
Helppoa olla reissussa ,kun mukana, ja reissun järjestäjänä "alkuasukas". Ei tosiaankaan tarvinnut stressata muuta kuin lentokentän tarkastuksia, sanooko jokin kone jotakin mun jalassa olevasta naulasta. Ei sanonut.
Reissussa parhaita juttuja oli sää, maisemat, ystävälliset ihmiset ja kyläilyt.
Ehkä joskus vielä uudestaan. Vuorille kiipeilemään ja nummille kuljeskelemaan.

Joskus unelmat toteutuvat täysin erilaisina kuin toivomme. Haaveilin monta vuotta kokonaisesta kesästä lomaillen. Kesät töissä ovat sekavia, erilaisissa kokoonpanoissa ollaan, ei ryhmäydytä, odotellaan loman alkua jjne. Tänä vuonna sain pitkän kesäloman, en ihan sitä mitä "tilasin", mutta jotain sinne suuntaan. Joutilaisuutta, ystävien ja tuttavien kanssa vietettyä aikaa. Sellainen pysähdys, tauko elämässä, teki hyvää.

Saunamökin piti olla valmis tänä vuonna. Nyt siitä riittää unelmaksi myös ensi vuodelle.
Olen nauttinut silti jokapäivä kotipihan näkymästä. Se vaan niin kuuluu ja sopii juuri tuohon.

Illalliset, elokuvissa käynnit, synttäreiden vietot, juhannus, Hämeenlinnan vierailu, riippukeinu, "uusi" työ,  muistankohan edes kaikkia kivoja juttuja vuoden varrelta..
Ja yksi unelma toteutui joulukuussa:)  meillä kävi siivooja!!!!

Mielenkiinnolla kohti uutta vuotta 2019.
Toivoen ehkä rauhallisempaa ja tasaisempaa vuotta.

Hyvää uutta vuotta !

t.Kirsi

Hyvää joulua!

Täällä ollaan! Toinen joulu Mäntylässä.
Saatiinpa jouluksi valkoinen lumipeitekin.

Ihmeteltiin aamupäivällä miksei koirat viihdy pihalla yhtä pitkiä aikoja kuin Kemiössä.
Veikkasin, että täällä ei tapahdu pihalla mitään. Kemiössä liikkuu ihmisiä enemmän ja saa haukkuihin vastauksiakin

Veiti on selvästi iloinen kun Nala tuli kaveriksi. Unikin maistuu makeammalta kun on touhuttu yhdessä. Melkein toivon, että joululahjoista löytyisi koiranpentu kaveriksi Veitille.
Sitä samaa asiaa pyörittelen päässäni: kestääkö Veiti, kestääkö nivelet, onko mustasukkaisuus ongelma, miten pärjäävät pitkät työpäivät jne.

Pihasauna odottaa valmistumista. Ensi vuonna sitten joulusaunaan. Ensi vuodeksi jäi myös illan kauneimmat joululaulut kirkossa.
Elämää ei pysty suunnittelemaan etukäteen kovin tarkasti.
Asioiden tärkeysjärjestys korostuu aina silloin kun tapahtuu jotain isompaa.
Sellaista, joka ravistaa hetken.

 Olen kiitollinen kun saan viettää tämän joulun 2018 kaikkien minulle rakkaimpien kanssa!

Oikein ihanaa, lämmintä ja hyvää joulua!

t.Kirsi

Yksi yö jouluun

https://www.youtube.com/watch?v=vRB_be8jCxU

Joululoma alkoi. Ensin levätään.
Flunssa iski.
Toivottavasti menee nopeasti ohi.
Sunnuntaina koitan ottaa joulukorttikuvan.
Tämä on oikeastaan hyvä juttu.
Nyt on pakko nukkua ensin suurimmat univelat pois.


"Joka päivä yritän sen ymmärtää
Kuinka tää kaikki joskus häviää
Ja se rikkaus joka kuuluu elämään
Sitä silmillä pysty mä en näkemään"

Haloo Helsinki

Liikaa, aivan liikaa

Onpa ollut vuosi!
Harvemmin tällaisia, onneksi!

Pääsiäisenä tein vuoden kuperkeikan. Pitkä sairausloma, pidempi paranemisaika kuin kuvittelin. Työkaveri sanoi, että jouluksi olen kunnossa, syytin pessimismistä. Mutta hän oli oikeassa.
Sairauslomalta paluu töihin elokuussa oli tuskallista.
Nyt en enää onnu, ja voin työpäivän jälkeenkin kävellä. Kyykkyyn meno on hankalaa ja jos koko lastenlaulun "Kädet ylös, kädet alas...ensin mennään kyykkyyn.." leikin, niin seuraava päivä on haastava. Aika monessa lastenlaulussa pitäisi mennä muuten kyykkyyn.
Polvillaan olo on myös hankalaa ja tekee kipeää.
Mutta pääasiassa jalka on nyt kunnossa!

Huhtikuussa piti tehdä päätös ja päästää Joiku pois.
Se teki kipeää. Voisin myös ruoskia itseäni lisää ja sanoa, että Joikun olisi voinut päästää pois aiemminkin. Veitillä oli/on myös vaikeaa ilman Joikua.
Aika auttaa, mutta ikävä pysyy.

Heinäkuussa pääsin Pohjois-Irlantiin. Jalka ei ollut kunnossa,  mutta nautin reissusta. Haave toteutui. Iso juttu minulle, joka en matkustele.

Elokuussa muuttui työpaikan fyysinen sijainti pienempään yksikköön. Pelotti, kun olin monta vuotta ollut isossa päiväkodissa ja tykkään yhteisöllisyydestä.

Syyskuussa vaihtui työ vastuullisemmaksi. Ja stressasin ensimmäiset kuukaudet yöunien kustannuksella. Nyt on jo helpompaa. Ainakin kun tämän viikon jälkeen on edessä kahden viikon loma ;)

Viimeinen (toivottavasti viimeinen) tämän vuoden juttu tapahtui perjantaina. Saimme tiedon meille läheisen ihmisen  kuolemasta.
Tällä hetkellä tämä asia tuntuu vuoden rajuimmalta. On paljon selviteltäviä asioita.

Aikamoinen vuosi takana.
Toivottavasti ensi vuosi olisi rauhallisempi.

Niin lähellä...

Pihasaunan piti olla valmis jouluksi.
Jossain vaiheessa toiveena oli, että edes saunatupa saattaa valmistua jouluksi
Joulukuussa mies ilmoitti, ettei saunatupakaan valmistu jouluksi.
Ja silloin meni "tunnelma" kokonaan pilalle!
En todellakaan osaa suhtautua asiaan kypsän aikuisen tavoin.
Sanoin etten halua koko saunaa enää!
Sanoin etten halua koko joulua enää!

Ärsyttää katsoa pihalla nököttävää saunaa. Näyttää mokoma ulkoapäin aivan valmiilta. On punamaali pinnassa ja kuistin kaidekin maalattu.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon. Kamina saatiin paikoilleen kun palomuurin tasoitus onnistui ja antiikkilaasti peitti muurin valkoiseksi.
Seinätkin on paneloitu.
Kattopaneelit vain puuttuvat, ja jouluun on sentään yli viikko aikaa.

Mielessäni jo laskin päiviä, miten äkkiä lattian maalaa, kuivuuko seinän vahaus miten nopeasti, ehtisikö Ikeaan hakemaan sohvasängyn, löytyisikö matto netistä, mistä lamput...
Ja suurin ongelma: ehtiikö sähkömies vielä ennen joulua....

Noo....mies puhui järjen äänellä, listojen laittamiseen menee yllättävän paljon aikaa, hän haluaa tehdä ne hyvin. Ja kyllähän nuo edellä mainitutkin asiat vie aikaa.
Mutta liikuttavan lähelle päästiin.

Ja milloin itse sauna valmistuu?
Ehkä juhannukseksi, ehkä jouluksi 2019.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Mulla on nyt huonekuusi!
Vaati taas hiukan sellaista sulatusaikaa.
Mies sanoi viikko sitten, että on ihan järkyttävä kasvi. Jätin silloin suosiolla sen kauppaan.
Nyt viikon päästä nostin vaan tyynesti ostoskoriin, ja mitä tapahtui? Mies sanoi, että toi onkin paljon nätimpi kuin se viikko sitten näyttämäsi, jotenkin pienempi.
Jotkut asiat vaan vaatii aina aikaa, onneksi ei aina niin pitkää aikaa.
Tuota harmaata koria mies ei noteerannut ollenkaan! Sainpa taas yhden korin kotiin lisää, ihan huomaamatta.

Ylimääräinen vapaapäivä tuli tarpeeseen.
Sellaista hätä ensiapua, elvytystä :) 

Pikkujoulu

Joulu tulla jollottaa!
Tykkään joulusta.
Tykkään kynttilöistä, jouluruuista, joulun tunnelmasta, rauhasta, lahjoista, joulun valoista ja siitä kun ollaan lähimpien kanssa.

Haluaisin tehdä joulua rauhassa.
Jotenkin vaan en osaa. Koko syksyn kaikki stressi, väsymys ja pimeys huipentuu jouluun. Se on vähän niin kuin loppukiri, viimeinen vauhti rutistus.
Vauhti rutistus, jota ei oikeesti tarvittaisi. Ei ole oikeesti kiire.

Haluaisin rauhassa paketoida lahjoja kauniisiin, persoonallisiin paketteihin. Askarrella itse tyylikkäitä pakettikortteja, joissa olisi koskettavia runoja.
Vaan mitä teen oikeesti: hamuan kaiken kirjavia lahjapapereita ostoskärryyn, liimaan tyylittömiä tarroja paketteihin tai menen jopa niin riman alta, että kirjoitan suoraan pakettiin lahjan saajan nimen.

Lahjojen antaminen on kivaa, varsinkin jos arvelee onnistuneensa lahjan valinnassa. Hinta ei ole ratkaiseva, vaan se jokin juju.
Kyselen toivomuksia, en halua ostella turhuuksia.
Haluaisin kuitenkin jouluun yllätyksiä, sellaisia hämmästyneitä ja toivottavasti ihastuneita ilmeitä, kun paketista löytyy jotain mitä ei yhtään osannut odottaa.

Ruuan suhteen olisi järkevää kattaa alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka systeemi, mutta kun en halua luopua ainakaan kinkusta, enkä porkkanalaatikosta, enkä rosollista, enkä savukalasta, enkä sienisalaatista jne. jne.
Ja kun kaikki ei tykkää samoista, niin laita siinä sitten yhdelle alkuruuaksi sitä ja toiselle tätä.
En onneksi kuulu siihen kastiin, jonka täytyy kaikki laittaa itse. Tannisen piparkakut ovat paljon parempia kuin minun tekemät. Saarioisten porkkanalaatikot maistuvat porkkanalle eikä riisipuurolle niin kuin mun tekemät.

Jouluun on vielä kolme viikkoa.
Kunpa osaisin rauhoittua. 

Hiiriä!!!

Meille tuli uusia asukkaita.
Ensin niiden piti olla vähän erillään.

Jollain meni silmät kieroon, jos ne istu heti viereen.
Siinä ne kaksi sitten istuskeli muutamia päiviä.

Ja nyt on tilanne hyvä.
Siinä ne nyt ovat, toinen toistaan tukien.

Ja joulukin tulee....

Päivähoitoon viemistä yhä vaan...

Veiti ihan pian 11-vuotta , ja käy välillä päivähoidossa.
Mies on välillä kotona viikon pari, sitten taas töissä jne. ja Veiti ei ole tottunut olemaan yksin kotona.
Maanantaina tulee sähkömies saunalle, niin Veiti menee hoitoon, jotta sekä sähkömies että Veiti saavat olla rauhassa.
Tässä kuvassa näkyy hyvin arpi Veitin kuonossa.  Joikun viimeisenä vuotena pojat otti kunnolla yhteen, Joiku jätti Veitille muiston kuonooon. Hitsi miten on aika-ajoin niin kova ikävä Joikua!!!

Niin se elämä muuttuu. Vuosia sitten vietiin lapsia päiväkotiin, se vei kumpi menee myöhemmin töihin, ja se hakee joka aikaisemmin pääsee.
Nyt sama systeemi.
Veiti menee hoitoon pojan luo. Laukku on jo illalla pakattu valmiiksi: päiväruoka ja puruluu ikävän helpottamiseksi.

Voihan marraskuu!

Synkkää ja pimeää.
Aurinkoa ei ole näkynyt viikkoihin. Tänään lauantaina pilkahteli taivaalla sellaisen mun haaveileman työpäivän ajan, eli noin 5 tuntia.
Arki menee kuin juna; aamulla töihin, sitten kotiin, sohvan kautta nukkumaan ja sama homma alusta.

Viikonloppuina koittaa rentoutua.
Ja lasken viikkoja joululomaan. Neljä enään.

Tässä taisteluaseita marraskuuta vastaan. Perjantaina en jaksanut edes avata pussia, se kertoo karun totuuden paremmin kuin mikään, siis olen antanut kaikkeni, perjantaille ei jäänyt voimia edes karkkeihin.
Onneksi on lauantai!

Blackfridayn alennukset vilisevät jokapaikassa. Toisaalta perjantain älä osta mitään-päivä vetosi enemmän. Eniten vetoaa älä osta mitään mitä et tarvitse.

Kynttilöistä luin pikaisesti että niiden polttaminenkin vaarallista. Korkeintaa kahta tuikkua voi muutaman tunnin polttaa pari kertaa viikossa. Verrattiin passiiviseen tupakointiin! Mä en usko.
Meillä palaa kynttilät lähes jokailta, ja ne on isoja pöytäkynttilöitä ja niitä on kolme.
Kaikki on vaarallista, jos dosentit ja professorit alkaa tutkimaan.
Maalaisjärjellä, kaikkea kohtuudella.

Taisteluaseiden kovat koot: Kukkaset, karkit ja kynttilät.
Ja marraskuu voitetaan!

Pitkästä aikaa

Nyt tuli sellainen olo, että olis kiva mennä mökille.
Ja mökki taisi olla samaa mieltä.
Yksi pullea hiiri odotti loukussa. Miten niin pullea hiiri on mahtunut mistään sisälle??
Ja pihalla oli kaikki omenpuiden ja koivujen lehdet harvoimatta.

Ensin näytti tältä.

Ja sitten näytti tältä.
Siinä haravoidessa mietin monelaista.
Mm. mietin miten paljon enemmän mökillä on hommia pihalla; haravoimista, omenapuiden leikkaamista, kukkamaiden hoitoa jne.
Liedossa on havupuita, joten en ole tänä syksynä tarttunut siellä haravaan kertaakaan. Terassiharjaan useasti, neulasia harjatessa.
Mietin myös sitä miten mukavalta tuntui tulla mökille. Vaikka asutaan maalla, on kiva vaihtaa välillä maisemaa, vaikka sitten toiseen maaseutuun.
Mietin myös sitä. mitä tekisin jos voittaisin lotossa. Tää mökki menisi myyntiin ja tilalle tulisi rantapaikka.
Rantapaikka ilman hoidettavaa pihaa.

Ja käytiin osoksillakin kylillä.
Löydettiin puukori (ei meille), kynnysmatto, heijastintarrat Liedon "numerokylttiimme" , korvakorut ja pari joululahjaa!
Kylillä on pari kivaa kauppaa, joista voi löytää vaikka mitä.
Toinen on Lukkoliike, jossa on astioita, kynttilöitä, takorautajuttuja, koristejuttuja ym. Hintatasokin ihan ok.
Toinen on Wuorio, jossa on työkaluja, ruohonleikkureita, sisustustarvikkeita, lyhtyjä, kodinkoneita ym.

Ja lauantai illalla paras osuus: sauna. Puukiuas, pihasauna ja kynttilät lyhdyissä!

Ja taas jaksaa ensi viikon....ehkä :)

Uudenmuotoinen työni

Olen syksyn alusta ollut lastentarhanopettajana, tai varhaiskasvatuksen opettajana. Päteviä ei ole saatavilla niin mulle kävi tuuri, vai kävikö?

Mun työ sai uutta pontta, uutta haastetta.
On kivaa suunnitella toimintaa tiimin kanssa seuraten omaa "ideologiaa" maustettuna työkavereiden ideoilla.

Sain vastuuta lisää.
Luulin päässeeni vasu (varhaiskasvatussuunnitelma) keskusteluista ja kaavakkeista vuosi sitten kun systeemi vähän muuttui. Toisin kävi. Tärkeä juttu, joka vaatii paneutumista  paljon.

Sain aikamoisen annoksen stressiä.
Koko ajan on tekemättömiä töitä, kaavakkeita täytettävänä, suunnitelmia, kirjaamisia, palavereita, toiminnan suunnittelua ja valmisteluja.
Pahinta tässä on yölliset heräämiset, asioiden pohtimiset yöllä  02. Voin kertoa, etten ole vielä yhtäkään hyvää ideaa tai ratkaisua keksinyt siihen aikaan. Silti lähes joka yö yritän...

Sain palkkaa lisää.
Määrä ei mitenkään korvaa sitä lisääntynyttä työmäärää. Kyse on noin sadan euron lisästä...

Ajattelin ennen, että opettajilla oleva suunnitteluaika on suorastaan ruhtinaallinen.
Nyt on karu totuus tullut eteen; huimat 5h/ viikossa ei riitä!!!
Ehä viisi tuntia voisikin riittää, jos sen saisi käyttää joka viikko, mutta kun palaverit osuvat usein suunnittelu ajankohtaan, tai sinua tarvitaankin ryhmässä vaikka on suunnitteluaikaa tai jotain muuta ilmaantuu.

Paljon negatiivista.

Osa negatiivisuudesta on itse aiheutettua. Oma kunnionhimo , vastuullisuus, kiltteys, mitä se sitten onkaan, tekee sen, että haluaa suoriutua tehtävästä tosi hyvin.
Voisin jättää paljon pois, tai edes jotain.
Mutta ei pysty!

Uskon, että pikkuhiljaa asiat asettuvat uomilleen ja soljuvat jouheammin eteenpäin.
Pikkuhiljaa voin luottaa, että muistan kaiken oleellisen.

Ja loppukevenennykseksi: olen aivan samaa mieltä Putouksen Make-vauvan kanssa; Viisi pientä ankkaa laulun äitiankka oli vastuuton, kun päästi aina ankanpoikaset vuorten taakse leikkimään, vaikka joka kerta niitä tuli yksi vähemmän takaisin!

Mitä kuuluu saunamökille?

Hänelle kuuluu hyvää. Vähän stressaavaa, mutta koittaa ottaa iisisti.
Keittiön ikkunasta ihailen häntä jokapäivä, hän on niin söpö. Ja ulkoapäin näyttää valmiilta.
Hänellä on jo ovetkin!

Muurattu harkkopiippu odottaa sitä metallista piippua hattuineen. On odottanut kolme viikkoa jo. Mutta odottaminen on kai olennainen osa rakennushommaa. Työmiehet tulee kun ehtivät, jos tulevat...ja tavarat tulevat joskus...joskus ajallaan ja joskus sellaisena kuin on tilattu.

Saunatuvassa on lattia ja seinää. Seinät maalataan kuultomaalilla valkoisiksi, lattia harmaaksi ja harkkomuuri slammataan valkoiseksi.  Lamppuja on etsitty ja löydetty, mutta juuri Se oikea lamppu on vielä vain kuvana.

Tämän ikkunan takana joskus vielä istutaan ja saunotaan. Mutta joulu tulee tänä vuonna liian nopeasti. Jouluna saunotaan vielä talon sähkösaunassa.

Ikä tuo rauhaa...kestän jo oikein hyvin ettei suunnitelma joulusaunasta Silmussa toteutunutkaan.
Mun synttärinä saunotaan jo, varmasti!

Lauantaita

Aamulenkin jälkeen aloitettiin siivoamaan.
Mies ja minä, molemmat huonolla tuulella, eli hyvä alkukin niinkin mukavalle puuhalle kuin siivoaminen.
En tiedä mikä eniten inhottaa siivoamisessa; ehkä painavien mattojen ja huonekalujen siirtely.
Siivoamisen ja parin riidan jälkeen menin nettiin siivouspalveluiden pariin.
Kotitalousvähennyksen ja omavastuun (100e) jälkeen 19,90e tunti.
Lähetin yhteen firmaan kyselyn , jos vaikka joulusiivous olisi jo jonkun toisen tekemä.
Ei meillä liikaa rahaa ole, mutta siivoaminen on kamalaa.

Ja siivoamisen jälkeen tykkään kyllä laitella uutta pöytäliinaa, kukkia pöydälle ja asetella tavaroita uusiin asemiin. Mieluummin käytän energiaani sellaiseen.

Pihalla oli hauska katsellea Nalan riehumista.
Hän löysi kasvilaatikosta viimeisiä salaatteja ja popsi ne innolla.

Hän on tarkka tyttö. Hänen mielestään lähes aina jossain liikkuu joku, Orava.

Ja vanha herra Veiti on iloissaan. Perjantaina kun sanoin, että kohta tulee Nala, niin jo alkoi häntä heilua. Sitten Veiti päivystikin ikkunassa siihen asti, että juttukaveri tuli.

Tällaista meillä, lauantaina.
Ihan leppoisaa ....siivoamisen jälkeen!

Mää

4 PAIKKAA JOSSA OLEN ASUNUT

1. Lauste
2. Peltola
3. Teräsrautela
4. Lieto


4 PAIKKAA JOSSA OLEN TYÖSKENNELYT

1. Marli
2. Hesburger
3. Pienten lasten vastaanottokoti
4. Päiväkoti

4 OHJELMAA JOITA OLEN SEURANNUT TV:STÄ

1. Ensitreffit alttarilla
2. Vain elämää
3. Emmerdale
4. Silta

4 PAIKKAA JOSSA OLEN KÄYNYT

1. Ylläs
2. Kuusamo
3. Madeira
4. Pohjois-Irlanti

4 RUOKAA JOISTA PIDÄN

1. jouluruuat: porkkanalaatikko, kinkku, lihapullat
2. Hoysin "pata"
3. pihan pihvi
4. pizza

4 JUOMAA JOISTA PIDÄN

1. Pepsi/ Cokis
2, siideri, Happy Joe, Somersby
3. kuohuviini
4. vesi, jossa sitruunansiivuja

Oma maa

Pitkästä aikaa leffa mun makuun!

Pääosissa uudet kasvot. Taitavat ja osiinsa sopivat.
Realistinen tarina positiivisella asenteella.
Huumorin siivittämä.
Eläinrakkaita unohtamatta.
Kaunista luontoa.
Aika täydellistä eikö vain?

Syvällistä sanomaa, kai sitäkin löytyi, mutta nyt nautin vain ja heittäydyin tuntemaan ja myötäelämään.

Monta asiaa on varmasti vuosikymmenien saatossa jäänyt pois suomalaisten elämästä. Yksi pudonneista asioista on naapuriapu, ja kyläyhteisöt.
Elokuvassa naapurit tukivat ja auttoivat nuoria. Tulivat auttamaan rakentamisissa, toivat ruokaa ja olivat tukena.
Nykyään halutaan, vai halutaanko? olla omassa rauhassa. Arvostetaan ja kunnioitetaan yksityisyyttä.
Apua ei tarjota, eikä myöskään pyydetä.

Yksi asia, joka sitten taas ei ole suomalaisuudesta kadonnut, ainakaan kokonaan, on kaipuu maalle, mökille.
Elokuvaa katsoessa sen taas oivalsi mistä juurista tuokin kaipuu on peräisin.
Yksinkertaisia perusasioita tehdessä suuret murheet unohtuvat. Siksi mökillä olo on rentoutttavaa: kannat puita ja vettä, lisäät puita hellaan ja perusasiat on hoidettu.
Elokuvassa murheet olivat toki suuria. Suurin osa niistäkin ratkesi ruumiillisella työllä.
Työllä, joka vei voimat, mutta toi unen.
Nykyään työt ovat usein erilaisia: vievät kyllä voimat, mutta vievät unetkin.

Tässä elokuvan loppumusiikki <3

Lujasti ja lempeästi

Olin tiistaina Maaret Kallion loppuunmyydyllä luennolla, Lujasti lempeä, viisaasti vaativa.
Olen lukenut Kallion kirjat, ja luento olikin tuttua juttua.
Tuttua, mutta ei vieläkään opittua. Ei käytäntöön siirrettyä.
Ja elämän eri kohdissa, eri asiat hyppäävät huutomerkkeinä esille.

Maaret puhuu sujuvasti, rauhoittavalla äänellä. Kertoi itse, että joku käyttää hänen äänikirjaansa, jonka lukijana on hän itse, apuna nukahtamiseen....
Ja kun luennoitsija tietää mistä puhuu, on sanojensa takana, uskon joka sanan.

Tällä kertaa kosketti inhimillisyyteen liittyvät asiat.
Se miten voisi olla itselleen inhimillinen, ei piiskata parempiin suorituksiin, vaan sanoa lempeästi, että tämä riittää ja on kylliksi.
Toinen asia oli, kun paljon (?) nykyään kirjoitetaan miten pitää pitää itsestään huolta, olla terveesti itsekäs, niin Maaret toi esiin , miten saa hyvän olon itselleen, huomioimalla toisia ihmisiä!

Itsenäisesti pystyvä, sellaiseksi koen itseni, ja luulen myös ulkopuolisten näkevän minut sellaisena.
Mutta olen tarvitsevasti liittyvä myös, mutta osaanko ilmaista sen? Tarvitsen tukea, ystäviä, kukapa ei tarvitsisi.

Maaret puhui myös omien arvojen mukaan elämisestä. Nimenomaan miten arvot näkyvät jokapäiväisessä elämässä, ajan käytössä.
Tiedän omat arvoni, eikä niissä ole työ sillä sijalla, jolla se syö aikaani päivässä!
Aikaani ja energiaani.
Mutta minkäs teet, laskut on maksettava eikä mun työssä ole mahdollista tehdä lyhennettyä viikkoa,tai lyhennettyä työaikaa (paitsi jos minulla olisi pieniä lapsia...).
Tähän ongelmaan olen miettinyt ratkaisua jo vuosia, ehkä se jonain päivänä löytyy, ilmaantuu jostain pykälänä, mahdollisuutena.

Tunteella ja järjellä, molemmilla. Itse voin päättää kumpaa enemmän :)

Jännittävä aamu

Aamulla klo 6.00 menossa Veitin kanssa aamulenkille.
Pamautan oven kiinni.
Ollaan Veitin kanssa ulkona, ilman avainta, ilman kännykkää ja ovi tukevasti lukossa.

Periaatteessa ei hätää, koska oven pielessä on pieni avainkaappi, jonka saa auki numerosarjalla.

Taskulamppukin on mukana, mutta ongelmana on avainkaapin pienet hopeiset numerot, joita EN NÄE!!!
Tuskahiki pelmahtaa niskaan.

Päätän lähteä aamulenkille, rauhoittua ja toivoa "ihmettä".
Lenkillä mietin ratkaisuja. Kello on kuusi aamulla ja naapureiden ikkunoista ei tulvi valoa, kaikki nukkuvat. Pellon toisella puolella hevostallin luota kuuluu  ääniä ja valojakin näkyy.
Suunnitelma on hahmottunut. Menen rauhoittuneena kotiovelle ja yritän nähdä numerot. Jos en onnistu kävelen hevostalleille ja pyydän kännykkää lainaksi ja soitan miehelle.

Keskityn numeroihin, joita en näe...Koitan katsella eri suunnista. Varpistan ja katson ylhäältä alas ja hahmotan viimeisen numeron. Kiertelen, keskityn ja saan numerosarjan paikoilleen, kaapin ovi ei aukene. Paniikki uhkaa taas iskeä, onko mies vaihtanut numerosarjaa. Asettelen numerot vielä huolellisemmin keskelle, ja pikkuinen ovi aukeaa!
Sitä helpotuksen tunnetta ei voi saavuttaa muulla tavalla. Korvaamaton tunne!

Iltapäivällä kuvaan avainkaappia blogia varten. Kun katson numeroita kuvassa, näen ne aivan selvästi!

Tästä lähtien otan kännykän mukaan aamulenkille.
Voin ottaa myös avaimen mukaan taskuun.

Loppu hyvin ja töihinkin ehdin ajoissa.
Ja sain kokea tunteen, jota ei saa mistään muusta asiasta!

Maksa

Täs on ollut vähän kaikenlaista...

Pyysin työterveyshoitajalta lähetteen labraan, jotta näen onko hemoglobiini noussut ennalleen. Olen ollut väsyneempi ja ajattein, josko olisi ihan tällainen syy.
Työterveyshoitaja laittoi sitten kaikenlaisia verikokeita otettavaksi, ja aina kun jotain aletaan tutkia tällä iällä, niin myös löydetään jotain.

Normaali Gt maksa-arvo on alle 40, mulla lukema oli 193.
Siinä oli sitten viikonloppu pilalla kun perjantaina aloin netistä tutkia mikä mulla on.
Yleensä arvo nousee liialisesta alkoholin käytöstä, ylipainosta tai runsaasta lääkkeiden käytöstä.
Ja koska nämä kolme tuntuivat epätodennäköisltä, siirryin seuraavaan kohtaan, eli kasvain maksassa.

Lääkäriaika oli tällä viikolla. Maksa ei ollut suurentunut, otettiin uudet verikokeet.
Gt arvo oli pienentynyt vähän, 153:een. Toinenkin maksa-arvo vähän koholla.
Koska mulla ei ole mitään oireita, lääkäri arveli arvojen liittyvän jalkajuttuuni.
Sain lähetteen labraan puolen vuoden päähän, ja jos silloin vielä arvot ovat koholla, niin sitten ultraäänitutkimukseen.

Monenlaisia tunteita tuli käytyä läpi.
Nyt olo on kuitenkin jo rauhallinen.

Ja kiitollinen.

Veitillä on seuraneiti

Nala tuli meille kylään, hoitoon tai Veitin seuraneidiksi. Ihan miten vaan.

Veitillähän on ollut ongelmia olla yksin Joikun lähdön jälkeen ja kun mieskin on välillä kotona viikon, ja taas töissä viikon tai pari, niin Veitillä on ollut vaikea tottua yksinoloon.
 Täällähän on usein maanantaisin ollut mielenosoitus kakka tuossa matolla, sellainen kuiva, väkisin rutistettu...

Vaan nyt ei ollut!

Aamulenkin ja ruuan jälkeen,kun olin lähdössä töihin, tilanne näytti tältä:

Töistä tullessakin kaikki oli hyvin. Olivat kyllä heränneet jo sängystä, tai ainakin luulen niin, tosin auton ääneen voi herätä, ja ehtii silti ikkunaan ennenkuin pääsen ulos autosta.


Veitin mielestä lenkilläkin on paljon hauskempaa kun Nala on mukana. Nala kun näkee ja kuulee, tai on kuulevinaan ja näkevinään kaikkea jännää.

Pihalla olosta heillä on joku valvontavuoro systeemi: kun Veiti avaa oven ja tulee sisälle, Nala menee pihalle. Kun Nala haukahtaa oven takana, ja päästän Nalan sisälle, Veiti menee pihalle.
Vähän ehkä rasittavaa...

Jokatapauksessa pitänee neuvotella seuraneidin seuraavasta työviikosta, hoidosta tai lomaviikosta, ihan miten vaan,  hänen omistajiensa kanssa....

Kyllä maalla on mukavaa

Olenpa taas niin tyytyväinen muutosta maalle!

Sunnuntaina halkesi etuhampaasta kunnon palanen. Karkkia syödessä.
Maanantai aamulla soitin hammashoitolaan, josta soitettiin takaisin alle viidessä minuutissa.

Selitin ongelmani, ja sain ajan vartin yli yhdeksäksi. Siis, sain ajan heti! Sain ajan valittamatta kauheaa tapahtumaa. Sain ajan liioittelematta, ei tarvinnut sanoa, että särkee koko ajan (ei särkenyt yhtään), ei tarvinnut sanoa etten pysty syömään ollenkaan (pystyin syömään ihan ok).

Työpaikalta hammashoitolaan ja olin takaisin töissä lähes tasan tunnin päästä.

Paremmin ei olisi voinut kurja tapahtuma korjaantua.
Olen tyytyväinen. Enemmänkin.

p.s. Lehdet tippuvat vauhdilla puista! Tätä kauneutta ei kestä enää montaa päivää!

Luontopolulla

Jalan takia on jäänyt kotikunnan ympäristö täysin tutkimatta.

Sunnuntaina mietittiin mennäänkö Nautelankoskelle vai Linnavuorelle.
Asia ratkesi osittain sillä, että Nautelankoskelle ei saa viedä koiria. En tiedä miksi, mutta heidän sivullaan lukee, että luontopolulla on koirien ulkoiluttaminen (myös kytkettynä ) kielletty. Alue on luonnonsuojelualuetta, mutta kyllä niillä yleensä saa koirien kanssa kävellä. Taidanpa kysyä heiltä mihin kielto perustuu.

Linnavuorelle lienee kiipeämistä ja polkukin menee aivan Aurajoen reunaa pitkin. Ajateltiin, että siinä on vaikea ohitella vastaantulijoita.

Niinpä "musta hevonen" Parmaharju valittiin retkikohteeksi.
Siellä on kaksi luontopolkua, toinen 3km ja toinen 6 km. Valittiin se pidempi ja aloitettiin punaisten merkkien seuraaminen.
Ensimmäisestä risteyksestä mentiin heti harhaan, siinä kun ei ollut minkäänlaista opastusta.
Palattiin hetken päästä takaisin risteykseen ja valittiin toinen reitti.
Pikkuhiljaa merkkejäkin alkoi löytyä, milloin puista, milloin kallioon maalattuna.
Ilmeisesti siellä oli ollut joku polkujuoksutapahtuma kun rumia nauhoja roikkui reitin varrella puista.

Kiva polku  oli kuitenkin. Yllättävän märkää, ja aika paljon korkeuseroja.
Mutta kyllä teki hyvää!
Kotona sitten särkylääkettä ja pieni lepo, ei kummempaa.
Jos Veitinkin tassut kestävät, eikä ala ontumaan, niin ensi viikonloppuna uudestaan.

Mä niin rakstan tätä syksyä!

Tänä vuonna saatiin kunnon ruska eteläänkin.
Nämä värit on niin mun värejä: pehmeitä, lempeitä ja lämpimiä.
Tosin kauaa ei enää mene, kun ne varisee kaikki maahan, ja sitten onkin edessä pitkä? ja synkkä syksy.

Saunamökki etenee hitaasti. Pikkuhiljaa täytynee luopua joulusauna toiveesta. Pieni toive vielä kytee, mutta työtä on vielä paljon.

Saatiin Nala hoitoon muutamaksi päiväksi. Tuli vähän eloa ja vauhtia tähän meidän elämään.
Ja Veitille "lastenhoitaja" ettei ole yksin alkuviikosta.

Nyt sain nähdä miten Nala nauttii isosta aidatusta pihasta:) Ensi vaikutelma oli sellaista loikkimista: "Ai tännekin pääsee, hei, mä voin mennä tännekin."
Kyllä tuntui hyvältä!

Hellitä

Niskat jumissa!
Laitoin viestiä josko sais ajan hierojalle.
Niskajumi aiheuttaa seuraavaksi päänsärkyä.
Koitin kyllä saunassa venytellä, mutta ei paljon auttanut.

Työasiat pyörii mielessä, varsinkin aamuöisin.Ja kun aamuyön tunnit valvoo, tai nukkuu torkahdellen, on väsynyt viimeistään iltapäivällä. Töissä on monta asiaa joita haluaisi toteuttaa, aikaa ja ajatuksia kuluu kun koittaa sovitella asioita liian tiukkaan aikatauluun. Ja mihinkään ei ole kiire...Olen siis innostunut työstäni!
Labraan tilasin jo ajan, niin saan tietää josko väsyminen johtuisikin veriarvoista.

Jotenkin on taas kerran sortunut siihen vauhtiin mukaan, ei osaakaan hiljentää.
Kaikki on kuitenkin hyvin. Enemmänkin kuin hyvin. Moni unelma toteutunut ja toteutumassa.
En valita.
Muistutan vaan itseäni hellittämään.

Ja kuva on sunnuntaina otettu pienissä "talkoissa". Tykkään itse tosi paljon.

Koiran elämää

Kotimetsät näyttävät aika samanlaisilta kuin mökinkin metsät. Kuusia, mäntyjä, jäkälää, sammalta ja metsäteitä.

Lenkkivaihtotoehdot ovat metsäpolut, metsätiet tai  yhdistelmät.

Muita ihmisiä tai koiria ei juuri vastaan tule. Ehkä vuoden aikana kolme kertaa nähty joku muu metsässä. Hevosten jälkiä näkyy, mutta en tiedä milloin käyvät, kun ei olla koskaan nähty ratsukkoa näillä teillä.

Veiti tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Jolkottelee iloisena lenkeillä. Säntää jopa jonkun kahahduksen perään metsän puolella.  Yleensä Veiti on kiinni, en usko jalkojen kestävän peuran takaa-ajo lenkkiä. Joikun lähtö oli Veitille kova paikka. Eikä vieläkään ole tottunut olemaan yksin kotona. Muuten kyllä tuntuu, että on selvinnyt erosta ja on iloisella mielellä.

Nyt kun pellot on puitu, voidaan tulla sänkipellon kautta kotiin.
Tällä pellolla riittäisi puuhaa: jänisten papanoita, peuran jälkiä ja hiiriä.

Meillä on ollut takapiha aidattuna Veitille. Ja koko piha oli tarkoitus aidata kun saunamökille ei enää tarvitse päästä isoilla autoilla.
Sementtiauto kävi torstaina. Torstai-iltana laitettiin aitaa ja perjantaina se tuli valmiiksi!

Talon edessä aita ei ole kaunistus, ja joskus on tarkoitus muttaa tämä aidan osuus lauta-aidaksi.
Veiti oli vähän ihmeissään kun terassilta pääseekin nyt isommalle pihalle.
Uusi vahtipaikka näyttää olevan tuossa portilla, josta hyvä näköyhteys sisälle, portille, saunalle ja kuistille.

Tuntuu hyvälle. Nyt tänne mahtuisi enemmänkin koiria.....
Uusia ideoita tulee mieleen; jospa kesäkeittiö/varastosta tulisikin koirankoppi...