Surullinen ja haikea toukokuu

Isoäitini haudattiin viime viikolla.
Viimeiset hyvästit. Laskettiin ruusut ja saatettiin isoäiti matkaan: "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie.."
On tärkeää saada jättää jäähyväiset ja muistella ja surra.
Olen kiitollinen ja onnekas kun olen saanut pitää isoäitini näin pitkään.

Mökkinaapurimme muutti viikonloppuna.
Meillä on ollut aivan mahtava naapuri. Meitä on odottanut mökille saavuttuamme milloin ihanat kukkakimput, milloin lämpimät sämpylät.
Ollaan vietetty laskiaista keskellä heinäkuuta, etsitty kadonneita sienestäjiä, pelastettu lampaita, huovutettu ym. ym.




Ikimuistoisia vuosia.
Nyt on se aika ohi, ja olo on haikea. En vielä edes ymmärrä mitä kaikkea se tarkoittaa, tuo muutto.

Tällä viikolla loppuu esikoulu. Tutut lapset jatkavat matkaansa. Sekin on haikeaa. 

 

    Maailma matkaa radallaan
    Päivä nousee uudestaan
    Ei mikään muutu milloinkaan
    Kaikki säilyy ennallaan
    Samat tuulet puhaltaa
    Samat sateet laukeaa
   

(Anssi Kela)

Ja kaikki kuitenkin muuttuu vaikka jotain jääkin...

Vanhuus ei tule yksin

Joiku täyttää 11-vuotta heinäkuussa. Omituisia elkeitä tälle vanhenevalle koiralle on tullut tänä vuonna.
 Mies on kotona suurimman osan päivästä, joten yksinoloa koirille tulee harvoin.
Mutta kun tulee, Joiku käy kiukuissaan petaamassa meidän sängyn uudelleen.
Kiukun näkee siitä, että tyynyt ovat lentäneet kunnolla eri puolille sänkyä ja painava tuplapeittokin on saanut kyytiä.

Mökillä ja kaupungissa sama juttu.
Kaiken huippu, ja Joikulta ylilyönti oli kun mies kävi vessassa ja viipyi siellä Joikun mielestä liian kauan, sänky oli taas raivattu.
Ja mistäkö tiedän, että se on Joiku eikä Veiti... No, tulinpa kerran hakemaan samantien jotain unohtunutta asiaa,ja sielläpä tönötti keskellä sänkyä nolon näköinen vaalea tyyppi.

Omituista on myös kieriskely. Toki Joiku on aina pyörinyt lumessa, nurmikolla ja matollakin, mutta nyt pyöriminen on äänekästä ja tapahtuu erikoisina aikoina, esim. alkuyöstä tai aamuyöstä.

Hajamielisyyttäkin on jo vähäsen . Mökillä, ennen portin valmistumista, kuljettiin jonkin aikaa puuvajan kautta pihalle. Yhä kun meille tulee joku, Joiku juoksee puuvajalle päin, muistaa jossain kohdassa, ai niin ei täältä enää,  ja kääntyy takaisin portille. Portti on ollut jo pari kesää....

Joiku on aina innostunut asioista, mutta nyt se on jo liioittelua. Kun ollaan lähdössä lenkille tai on ruoka-aika, Joiku läähättää, hössöttää edes takas, eikä aina tiedä mihin suuntaan menisi, keittiöön vai ovelle.

Vanhenemista on selkeästi näkyvissä.
Askel hidastunut, mielialat vaikuttavat lenkkeilyyn eikä leikkiminen ole enää päivittäistä.

Nautimme jokaisesta päivästä kaikesta huolimatta tai juuri sen kaiken takia.
Ja se sanaton toive kiirii jonnekin... anna vielä yhteisiä vuosia, niin monta kuin on hyväksi.

Kukkia, kukkia

En ihan varma ole näistä verhoista.. Olisko liian teolliset pitsit? Liian valoista, liian valkoiset? Ja kun tätä oli kaupassa jäljellä vain tämän verran, juuri ja juuri kolmeen ikkunaamme, olisi saanut olla rypytystä enemmän.
Mutta ainakin paremmat kuin vanhat, eikö se jo riitä?
Talveksi sitten jotain muuta.
Kaappien maalit on jo ostettu, mutta ensin pitää levätä. Tai odottaa, jos ne maalautuisivat itsestään.

Toukokuu menee vauhdilla ja on kiireistä aikaa.
Kukatkin istuttamatta.
Sauvon puutarhasta kävin yhden amppelikukan ostamassa. Siellä on tosi runsaita, isoja amppeleita. Tällainen tarttui mukaan.

Typerä lukko

Kuten joskus ennenkin olen kertonut, uskon siihen, että paha saa palkkansa ja hyvistä teoista palkitaan.
Tänään jouduin epäilemään tätä uskomustani.
Olen mielestäni ollut kovin kiltti koko viikon ja varsinkin tänään. Mm. joustanut ja ottanut enemmän vastuuta töissä.
Ja mitenkä tämä sitten palkittiin?
Kun piti lähteä töistä fillarilla kotiin, niin ei löytynyt pyörän avainta mistään. Typerä keksintä tuollainen lukko, jonka saa kiinni ilman avainta!!
Mies mökillä eikä kävelykään kiinnostanut.
Poikakin oli töissä.

No, ehkä se "palkka" tulikin sitten näin mutkan kautta, koska apua tarjottiin lopulta useammaltakin taholta.
Ihana miniäehdokas tuli hakemaan minut.
Ennen kuin sain Ihanan kiinni, työkaveri tarjoutui polkemaan omaan kotiinsa ja hakemaan sieltä auton ja sitten kuljettamaan minut kotiin.
Matkalla Ihanan kanssa sopimaamme tapaamispaikkaan, kuulin jonkun huutavan nimeäni ja taas tarjottiin kyytiä.
Aika hyvin kun pulassa ollessa tarjotaan apua kolmesta suunnasta vartin sisällä!

Haettiin sitten Ihanan kanssa pyörän avain kotoa takin taskusta, ajettiin takaisin työpaikalle, ja sieltä sitten otin uuden lähdön kottin paluulle.

Illalla näin vielä pikkukoiran, miten hän osaakin koko kehollaan kertoa ilonsa.
Hyvä loppu päivälle.

Niitä näitä

Tästä viikosta kun selviän olen taas voiton puolella.
On hammaslääkäriä, kevätjuhlaa ja ylimääräistä,lisä työtä.

Viikonloppuna kun kävelin koirien kanssa metsässä mietin taas kerran vuorotteluvapaata.
Jospa voisin ottaa kahtena peräkkäisenä kesänä kolme kuukautta.
Koirien mielestä se oli todella hyvä ajatus, mies taas ei hihkunut innosta.

Olin viime viikolla katsomassa tanssiteatteri Erin Samassa sopassa.
Yhdistelmä tanssia, musiikkia ja makuja.
Kyllä ihminen osaa halutessaan olla luova. En ole tuollasesta esityksestä koskaan kuullut ja äkkiä ajatellen luulisi, ettei se ole edes mahdollista.
Mutta on se, kaikki kai on :)
Saliin mennessä jokaiselle jaettiin pieni rasia, jonka sai avata vasta kun "ravintolanemäntä" antaa luvan . Neljässä eri kohdassa sitten maisteltiin pieniä suupaloja laatikon kätköistä.
Kannattaa mennä katsomaan ja maistelemaan.

Kevään kohinaa ja rikasta elämää. Kaikenlaista tunnetta ja tapahtumaa.
Ja kunhan suurimmat tapahtumat on vietetty, menen rentoutumaan pää-ja jalkahierontaa, kiitos poikani.

Voi talvio-parkaa

Luin lehdestä, että viime talvi oli kova kasveille. Pakkanen tuli niin äkkiä, ettei kasvit ehtineet varautua talven tuloon, ja kesäkin oli märkä, kylmä ja lyhyt.
Meilläkin kärsi talvio.
Se on joka kevät alkanut heti iloisesti kukkimaan, vaan ei tänä keväänä. Ihan makaa maassa ruskeana, enkä tiedä miten auttaa.

Kärhötkin ovat kärsineet. Saunan kuistin toisessa reunassa ei näkynyt mitään elonmerkkejä, joten ostin sinne uuden. Hän on valkoinen. Onneksi kärhöt ovat edullisia, 3.90-4.90e.

Ahkeria oltiin viikonloppuna! Tapetin lisäksi saatiin perunat maahan.
Ja kasvimaa sai kasvatettavakseen porkkanoita, salaattia, tilliä ja ruohosipulia.
Vielä sipulia ja kurkkua toiseen maahan ja siten vain satoa odottamaan.

Nyt se on seinässä ! Jee!

Monta vuotta olen pähkäillyt mökin tapetin valinnan kanssa. Olen hidas, välillä, sisustus asioiden kanssa.
Nyt kun tapetti on seinässä niin olen tyytyväinen, enemmänkin.
Viikko sitten sunnuntaina otettiin vanha tapetti ja listoja pois seinästä. Minä tosin olin vaan sivusta seuraaja, ja vielä aikaa kaukaa sivusta.
Lauantaina sitten saatiin uusi tapetti seinään. Ja nyt olin oikeasti avustamassa. Ojensin tarvittaessa mattoveistä, tavallista veistä, sientä, siirsin huonekaluja ja pidin tapetin "hänntäpäästä" kiinni, ettei sotkeennu liisteriin.
Kyllä siinä koko lauantai meni.
Ja voin kertoa, että remontoini ei ole ihan mun juttu.
Mun juttu on enemmän se "huvila ja huussi"-meininki: tulen paikalle kun kaikki on valmista ja ihastelen.

Tapetin vaihdosta oli seurauksia vaikka samoissa värisävyissä pysyttiinkin. Haluan nyt kulmakaapit saman värisiksi kuin jo yksi kaappi on, eli vihreäksi. Isäni on sen maalannut vuosia sitten. Hän on tosi hyvä ja huolellinen maalaaja. Jospa vaikka nämäkin kaapit...

Toinen seuraamus on ne uudet harmaat verhot. Ne ei nyt sovi yhtään.
Nyt pitää löytää kevyet,romanttiset, ihanat pitsiverhot.

Äitienpäivänä 2016

Hyvää äitienpäivää Äitini!
Hyvää äitienpäivää myös muille äideille.

Tänään äitienpäivässä on surullinen sävel. Isoäitini lähti juuri äitienpäivän kynnyksellä.
Yksi aikakausi on loppu.
Minulla on paljon hyviä, hauskoja muistoja isoäidistä. Hän oli mukava sekoitus perinteistä isoöitiä ja aikaansa edellä olevaa nykyaikaista isoäitiä.

Yksi parhaista asioista oli, hänen positiivisuutensa. Hän jaksoi kehua ja kannustaa.
Ja elämänohjeita tuli joka kerta tavatessamme, loppuun asti. "Tee ahkerasti töitä, ja sitten juhli, ja juhli tarpeeksi usein! " Juhliminen tarkoittaa kaikkea haukanpitoa, sen tekemistä mistä nauttii.
Sillä tavalla eläen elää vanhaksi.

"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoo se maahan, on multaa.
Näet sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa"

Jenni Vartiainen

Oi toukokuu

Mökkilähiöön on noussut uusi talo.
Aika moderni, mutta ainakin löytyy helpommin se oma koti kun kaikki ovat erilaisia.
Mutta niin se on linnuillakin kuin ihmisillä, että haja-asutummalle alueelle rakennetut talot menevät nopeammin.
Koivun ja männyn yksittäisalot ovat jo olleet viikkoja asuttuja.

Mies valittelee miten meidän auto voi olla aina niin täynnä kun lähdetään mökille.
Ei hän onneksi ole vielä huomannut, että jotkut kukat kulkevat meidän mukana edestakas mökille ja kaupunkiin.
Maksimi ilo on otettava irti kaikesta mahdollisesta.

Tänään on ollut uskomaton ilma. Jo aamulenkillä yhdeksän aikaan tuli hiki, ja piti ottaa takki pois.
Ei ole paljon malttanut sisällä olla. Eka kertaa tänä kesänä on nyt sitten juotu kahvit ulkona ja syöty ulkona.

Savojärven kierros Vapunpäivänä

Tällainen sää osuu vapuksi kerran kymmenenssä vuodessa, varmaan.
Lähdettiin  aamulla Kuhankuonolle viettämään vapunpäivää.
Yllätyin, että aika moni muukin viettää vappua muualla kuin toreilla.

Pari naista päästettiin meidän ohi ja jäätiin pitämään pientä taukoa. Kyseiset naishenkilöt kun olivat varsin kovaäänisiä.
Savojärven rannat olivat jyrkkiä ja äkkisyviä. Eläkeläisemme sitten plumsahti sinne umpisukkeluksiin kun hetkeksi herpaannuin.
Voi sitä vinkumista ja hätää joka hänelle tuli kun huomasi, että ylös rannalle pääsy ei onnistukaan noin vain. Otin repun pois selästä ja kumarruin polvilleni rannalle. Luottamus on suuri, piipitys loppui samantien ja autoin "kainaloista" eläkeläisen ylös järvestä.
Joiku oli tyytyväinen, häntäkin nousi korkealle ylös, taas oli selvitty hengissä ja olokin oli aika virkistynyt kastautumisen takia.

On se vaan niin hienoa syödä eväitä metsän keskellä, tällä kertaa järven rannalla.
Veiti otti taas rennosti, makoili osittain pitkospuiden päällä.

Runsas pari tuntia meni aikaa. Tuli ikävä Kuusamoon. Mutta käyhän tämäkin korvikkeeksi.