Laiskat sunnuntait

Mä olen opettanut itseni huonoille tavoille niin monessa asiassa. Yksi on sunnuntai laiskuus. Sunnuntaisin imeydyn sohvaan kiinni, enkä sit millään tahdo irrota. Joka sunnuntai ärsyttää ajatus, että iltapäivällä täytyy lähteä koiran kanssa rallytokoilemaan. Haluaisin vaan jäädä sohvalle.

Yritän irrottautua sohvasta tekemällä edes jotain. Tänään imuroin ja pyyhin kuonojen räkä roiskeet  ikkunasta. Toki koiralenkit on tehtävä, mutta niistäkin voi luistaa toisesta lenkistä. 

Sohvalla voi kutoa ja lukea. Sitten taas vaihtaa lukea ja kutoa. Ja tietty hortoilla netissä. Hyvin aika kuluu myös murehtiessa, miettiessä, joskus jopa haaveillessa. 

Nämä hienot aurinkokelit vähän haittaa tätä laiskistumisen tunnelmaa. Tulee huono omatunto kun vaan makoilee sisällä tällä kelillä. 

Jostain luin, että joku oli laihtunut 10 kiloa kun oli videoiden ohjaamana zumbannut kotona. Kuinkahan monena sunnuntaina tuota tarttis tehdä jotta siitä muodostuisi tapa? Sitäpaitsi ei mun jalka kestäisi zumbaa kun siinä niitä hyppimisiä ja askel kuvioita niin paljon .Vois kai ne jättää pois, mutta ei se sitten laihduttais...kai;)

Keksin montakin hyvää juttua mitä voisi sunnuntaisin tehdä, mutta sohva voittaa aina kuus-nolla. 

Voi kun vois vaan jostaiin katkaisijasta napsauttaa itsensä toimimaan ja ajattelemaan toisin. Käynnistää uudelleen.

Maaltako pois

 Välillä olen valmis muuttamaan takas Turkuun. Eniten tältä tuntuu talvisin.  Kyllästyttää liukkaus, kyllästyttää lumi, kyllästyttää pimeys ja kyllästyttää kävelylenkkien vähyys.  Kaipaan aurattuja kävelyteitä, katuvaloja, hiekoitusta ja reitti vaihtoehtoja. Kaipaan myös sitä, että voi singahtaa autolla kaupoille, leffaan tai vaikka Ruissaloon. 

En sit kuitenkaan vielä ole muuttamassa. Täällä on tehty remppaa, kylppäri ja keittiö ovat nyt niin sellaiset, etten haluaisi niistä luopua, eikä tästä saadulla rahalla saisi kaupungista juuri mitään. Eikä ainakaan olisi varaa tehdä remontteja.  

Koirat nauttivat pihalla riehumisesta. Heillä on omat leikkinsä. Yksi suosikki on hippaleikki: juostaan täysillä terassin poikki, hypätään ylimmältä portaalta suoraan maahan ja jatketaan ympäri pihaa. Toinen suosikki on kuusen ympäri juoksu ja juuriston esiin kaivaminen. Joskus mietin kun lenkki samoilla poluilla oikein kyllästyttää, josko riittäisi ulkoiluksi pelkkä pihalla temmeltäminen. Iltapäivisin se tuntuu riittävän, mutta aamulla seisovat portin takana passissa ja odottavat kunnes lähdetään aamulenkille.

Kesällä kaupunkiin muutto ei käy mielessä. Riippukeinu, terassilla istuskelu, linnunlaulu, kukkaset... tulisipa kesä.

Talvi, napsahdus ja tyyli

Tulppaani aika on talvessa ehkä parasta. Tänä vuonna näyttää siltä ettei kunnon talvea tulekaan. Vuorotellen lunta ja vettä. Sen verran kylmää, ettei jää sula jokapaikasta ja on pakko käyttää nastoja. Metsäpolut ovat pehmeitä, mutta metsäteillä varjoisammat kohdat täysin jäisiä. Samoin kylätien reunat ovat jäisen liukkaita. 

Olen sunnuntaisin käynyt rallytokoilemassa koirien kanssa. Ensimmäiset kerrat oli kamalia. Molemmat olivat ihan pöhelöitä, eivät olleet yhtään kuulolla. Toinen ihaili itseään peilistä ja kirmaili ympäriinsä. Toinen oli jännittynyt, ja pelästyi robottimuria, ja tajusi yhtäkkiä että hallissa on muitakin koiria. Toisella kerralla molemmat kulkivat nenä liimattuna lattiaan, ihan turhaa oli työntää lihapullaa nenän eteen ja yrittää saada huomiota, kun joku ihana narttu oli vieraillut hallissa. Meinasin jo luovuttaa.

Vaan sitten jokin napsahti kohdilleen, tai ainakin lähemmäs oikeaa kohtaa. Nyt tehdään  ihan oikeesti rallitokoa:)  Naava saa itsevarmuutta ja Pihka oppii perustottelevaisuutta. Suuri vaikutus on myös sillä porukalla joka siellä on. Ovat todella kannustavia. Ohjaaja on myös kiva. Hän antaa neuvoja, kehuu paljon ja on positiivinen ja läsnä oleva. Tykkään kovasti myös siitä, että on pitkäjänteistä. Samassa ryhmässä samaan aikaan koko kevään. Viiden tai kymmenen kerran kurssit menevät nopeasti ja ovat usein sellainen valmiiksi ohjelmoituja. Tehdään ne asiat jotka kurssi esitteessä on luvattu, paljon ja lyhyessä ajassa. Vaatii paljon omaehtoista harjoittelua kotona.

Ja asiasta viidenteen. Oma tyyli on ihan hukassa. Mulla on aina, tai lähes aina, ollut pitkät hiukset. Nyt ne hiukset on toki edellleen pitkät, mutta siinä ne roikkuu pitkin päätä, elottomannäköisenä. Pitäiskö jotain tehdä? Ei mulla oikein ole ketään kenen mielipiteeseen, tai ammattitaitoon luottaisin niin paljon, että voisin vain kysyä ja mennä kampaajalle. 

Vaatteet ovat seuraava ongelma. Olen tottunut kulkemaan legginsseissä ja collegemekoissa, farkuissa ja tunikoissa. Olen ostanut muutaman mekon, jotka ovat näyttäneet tosi hyvältä jonkun kaverin päällä, mutta kun samainen mekko on mun päällä, niin ei kyllä tunnu, eikä näytä yhtään hyvältä. On myös vaatteita, jotka tuntuvat mukavilta päällä, mutta kun vahingossa näkee itsensä peilistä, niin voi sitä häpeän määrää...Vai onko tässä nyt vain muutama vaihtoehto? 1. Älä katso koskaan peiliin . 2. Hyväksy että olet tämän ikäinen, eikä tämän ikäisenä ole enää niin väliä miltä näyttää. 3. Syytää rahaa jollekulle stylistille joka sitten joko löytää mulle tyylin jossa viihdyn tai löytää tyylin, joka ei tunnu omalta, tai löytää tyylin ja elän onnellisena elämäni loppuun saakka.

Ehkä tämä yllä oleva ongelma johtuukin siitä, että käyn pikkuisen kanssa muskarissa, perhekerhossa yms. joissa on suurin osa nuoria, kauniita äitejä.......se noin 30 vuoden ero näkyy naamassa ja kropassa...

Villasukissa olo tuntuu varsin hyvältä.

 

Vihaan paperisotaa

 

Meinaa mennä hermot papereiden kanssa. Te-toimisto toimii kyllä, mutta liitto johon kuulun ei. Olen maksanut jäsenmaksua kymmeniä vuosia ja nyt kun tarvitsen heidän palvelua ja apua, niin onpa hankalaa. Viesteihin vastataan viikon päästä, ja silloinkin niin lyhyesti ja vain toiseen kysymykseen! Lähettävät kyllä meilejä , joissa kannustetaan hankkimaan uusia jäseniä, ilmeisesti saa jotain palkintoja kun saa ihmisiä liittymään, mutta en todellakaan voi kenellekään suositella moista liittoa. Saan heiltä myös meilejä teatterimatkoista, mutta kun en kuulu liittoon päästäkseni teatteriin, mrrrrr..... Kunhan tämän vuorotteluvapaan saan vietettyä, niin mietin vakavasti liitosta eroamista.

Moni asia on kätevää kun saa hoitaa netissä. Ja useimmat sivustot ovatkin helppoja käyttää. Mutta näiden virastojen sivut eivät ole kyllä niitä. Monta klikkausta piti tehdä ennenkuin löytyi oikeat lomakkeet. Lomakkeet tallennettava ensin, ja vasta sitten täytettävä. Minä tietysti täytin ne , ja lähetin samantien, jolloin lomakkeet lähtivät tyhjinä. Löysin myös sarakkeen josta voi lähettää viestin, ei onnistunut, pitää olla ensin rekisteröitynyt työttömäksi, jotta voi lähettä viestin. 

"Töitä" täytyy tehdä rahan eteen pätee siis tässäkin tilanteessa;)