Viikonloppu mökillä. Pientä puuhastelua ja suurta lepoa.
Vadelmapensaiden leikkaus on kevättöiden inhokki, vaan nyt se on tehty. Niitä leikatessa harmittelin ettei ollut isoja saksia mukana, olisin "kiukuissani" leikannut koko vadelmarivistön matalaksi. Onneksi säästyivät, sillä jäihän sinne hyviä oksia, joista saa elokuussa hyviä vadelmia.
Kasvimaankin olisin jo istuttanut, mutta komposti oli osittain jäässä! Ja siitä jäästä tuli järkikin päähän, ehkei vielä ole oikea aika tillien ja rucolan yms.
Innolla taas istuttelen molemmille "mökeille" , ja todennäköisesti käy niin, etten kahta paikkaa ehdi hoitelemaan, ja saattaapi molempien pihojen kasvimaat suorastaan epäonnistua, kuivua. Vaan näin sen kuuluu mennä, joka kevät :)))
Täällä mökillä on jotain mitä ei kotona ole. Nukun paljon paremmin. Kaikki puuhastelu on myös helpompaa, täällä on niin tuttua. Kotona taas on mukavuudet, eikä tarvitse pakata, niin kuin mökille lähdettäessä. Molemmissa puolensa. Sellaista pientä sisäistä taistelua välillä siitä, missä vietetään viikonloppua.
Kevät uupumus iskee taas. Vaikka se on tuttua, niin ei se ole kivaa. Helpottaisi kun tietäisi saako ylimääräsitä lomaa ja koska. Heinäkuu on mun lomavuoro, sen tiedän, ehkä pitäisi asennoitua siihen ajatukseen, että sinne asti on jaksettava. Vai onko? No tavallaan ei, jos tuntuu mahdottomalta, sitten on lyötävä hanskat naulaan, mieluummin vähän ennen kuin tuntemus on liian suuri.
Onneksi on nämä tyypit, mielialalääkkeenä :)