No nyt!

Nyt se näyttää ensimmäistä kertaa oikealta kasvimaalta:)
Kyllä menikin monta vuotta opetellessa.
Ja edelleen on oppimista. Siemenpusseissa lukee moneenko metriin siemenet riittää. Sitä varmaan kannattaisi uskoa...eikä laittaa runsaasti, paljon ja vielä vähän.
Voima on vaan loppunut kasvi-ja perunamaasta. Nyt kun laatikkoon tuli uutta voimaa, niin johan syntyi salaattia.
Ei auttanut peräkärryllinen hevosenlantaa. Eikä kompostikuormat kottikärryillä.
Kanankakka auttoi ja uusi multa.
Pitäisi varmaan tilata jotain koko kasvi-perunamaalle ensi kevääksi. Lannoitettua multaa kuorma? Vai kaikenmaailman lannotteita?

Ja tässä on maanantain kaunotar. Hänkin pystyy nyt kannattamaan kukkansa kun saa tukea koira-aidasta.
On se vaan niin hieno juttu tuo aidattu piha!

Lempparipuuhii

Tätä on odotettu jo. Meinaan kesäkelejä.
Vihdoin on lämmintä ja poutasäätä.
Ja voi pestä mattoja!
Mulla on ollut, ja vieläkin on vähäsen, sellainen käsitys, että puhdasta tulee vain harjalla ja käsivoimalla. Ilman hikeä ja tuskaa ei tule matot eikä lattiat puhtaaksi.

Nyt olen luopunut osittain tästä mielipiteestä. Mattojen pesussa ei enää tule kädet kipeiksi vaikka mäntysuopa tuoksuukin.

 Tää on niin helppoa! Vain kättä vähän liikuttamalla näkee miten värit kirkastuvat silmissä.
Liotan kyllä mattoja vähän aikaa lämpimässä pesuainevedessä, ennen painepesuria.
Eikä ainakaan mun puuvillamatot ole pilalle menneet vaikkei painepesuri taida niitä hellempiä pesijöitä olevan. Olen pessyt lankamatotkin painepesurilla hyvällä tuloksella.

Ja lopuksi vielä sinisen ja valkoisen kärhön jälkeen kukkii nyt nämä:

 Ai niin ja viel yks juttu. Stailasin saunan kuistia. Pienellä tulee ihan sisustuslehteen sopivaa kuvaa (ainakin melkein). Siis se on toi vihta, jolla stailasin :)

Kesäkuun lopun kukat mökillä

Päivänliljat aloittamassa kukkimistaan.
Akilleijat kukkii, ihan villinä, missä haluavat, mutta ovat minusta ihania.
Lupiineja on tänä kesänä kamalan paljon. Meidän pihalla vain sinisiä.
Sitten tuo mikä lie riippahernepuu. Toinen kesä kun kukkii. Kukkaterttu täsmälleen samassa paikassa kuin viime kesänä. En halua valittaa, mutta voisihan niitä olla enemmän ja muuallakin..

Mun hempukat pelargoniat kukkii kauniisti. Keittiön ikkunalla tykkäävät kukkia enemmän kuin kuistin ikkunalla.
Juhannusruusussa alkavat nuput aueta. Miksi muuten juhannuksen ajankohta vaihtelee? Nythän pitäisi olla juhannus, juuri oli Jukan, Juhan yms. nimpparikin.
Pikkuinen ryppyruusu alkaa kukkia. On se niin söpönen. Saisi levitä oikein reheväksi.
Saunan kärhöt ovat lopettaneet jo kukkimisen. Mutta vierasmökin vasta aloittelevat. 
Kärhöjä on nyt sinililoja, valkoisia, lilanpunaisia ja oisko se yks punainen. Hauskaa kun kaikki ovat erivärisiä.

Eka lomaviikko takana

Eka lomaviikolla olen nukkunut. Yöunet ovat olleet 10 tuntisia. Päiväunet tunnin tai kaksi. Eikä vieläkään tunnu virkeältä. Pikkuhiljaa...univarasto täyttyy.

Olen saanut kudotuksi yhdet villasukat.

Katsonut netfliksistä yhden elokuvan.

Lukenut yhden kirjan ja aloittanut toista. Liekö huono kirja tai sitten en ole vielä lukemiseen valmis, mutta uusi kirja ei vedä mukaansa. Koitan olla kärsivällinen tämänkin asian kanssa, lukeminen on yksi suurimpia nautintoja lomalla.

Olen tehnyt jokatoinen päivä viiden kilometrin reippaan kävelylenkin. Toivon että loman puolessa välissä voisin juosta saman matkan.

Olen saanut selän kipeäksi kitkemällä rikkaruohoja väärässä asennossa.
Päänsärky on vaivannut parina viime päivänä. Leikin tuulimyllyä (pyöritin käsiä), jotta saisin niskan jumitukset pois. Päästä kuului kuivien lautojen narinan tapaista ääntä ja päänsärky helpotti hetkeksi. Eli jotain  on niskassa jumissa. Hieronta olisi aika ihanaa...

Käytiin Taalintehtaan kesätorilla. Ei ollut vielä parhaimmillaan, hiljaista, vähän myyjiä.

Tästä se loma pikkuhiljaa käynnistyy. Sitä ei saa hoputtaa eikä pakottaa.

Tästä Se alkaa

Tämä on niinkuin mun lähtötaso.
Osaan kutoa villasukkia.
Ja on langasta kiinni,miten hieno sukasta tulee :)
Kuvan sukan lanka on omituisen pehmeää. Tavallaan hankalanpaa kutoa kun langassa ei ole "tarttumapintaa".
Sukkien kutominen on rentouttavaa, ja ne valmistuu nopeasti. Ja niitä on kiva antaa joululahjaksi. Saajistakin varmaan kivaa saada lahjaksi ensimmäisellä kerralla, mutta miten sitten kun kolmantenakin jouluna saa lahjaksi villasukat...;)

Tästä sitten pitäisi aloittaa.
Jotenkin tuntuu, että ohje olisi helpompi lukea. En tykkää kaavioista!
Hiukan kauhistuttaa.
Onneksi olen lukenut "Paras" kirjan niin tiedän mitä teen. Päätän että osaan, hoen että se ei voi olla vaikeaa. Ja käyn ensin mielikuvissa läpi miten hienosti tulen ymmärtämään  kuvion ohjeet.
Vilkaisin kuviota, niin en edes tiedä mistä kohtaa pitäisi aloitta kuvion lukeminen! Ehkä luenkin "Paras" kirjan uudelleen.

Eka lomakirja

Eka lomakirja luettu. Erik Larssenin Paras.
Kirjan asioita olen vuosien varrella sivunnut monessa otteessa, kirjoissa, kursseilla ym. Ei varsinaisesti mitään uutta, mutta paljon vahvistusta siihen mihin jo uskon.

NLP kurssilla käsiteltiin jo positiivisten mielikuvien luomista, niiden avulla selviytymistä erilaisista tilanteista. Larssenin kirjassa on samaa asiaa nimellä visualisointi.
Tätä teen paljonkin, tosin väärinpäin. Eli kuvittelen missä kaikissa kohdissa voin mokata erilaisissa tilaisuuksissa, tai miten mikäkin asia voi mennä pieleen. Tämän kun oppisi kääntämään, tai edes keksimään mokiin ratkaisuja, silloin ollaan jo tämän kirjan visualisoinnissa mukana.

Kirjassa on myös voimasanoja (jotka eivät tarkoita nyt kirosanoja). Voimalauseista kirjoitetaan myös Satuhieronta-kirjassa. Olen tietämättäni käyttänyt tätäkin metodia, mutta voimalaulujen muodossa. Joskus blogissakin olen kirjoittanut miten aamulla töihin mennessä oikean laulun kuuleminen vaikuttaa koko työpäivään. Zen cafen Olet todella kaunis... saa minut uskomaan, että todellakin olen juuri sinä päivänä todella viisas ja todella kaunis. Uskottavuus häviää vaan liian pian.
Ally McBeal sarjassa oli asianajaja, jolla myös oli voimabiisinsä. Hän kävi aina vessassa hyräilemässä ja tanssimassa voimaa itseensä.
Eräs ystäväni antoi minulle kortin, jossa luki kaiken muun lisäksi lause: Juuri tänään kaikki on hyvin. Siitä tuli minun voimalauseeni. Ja juuri tänäänkin on kaikki hyvin. On nii paljon asioita jotka ovat hyvin. Voin olla naivi. Mutta jokapäivä, edelleen, iloitsen sitä, että mökin piha on aidattu :)

Uudempi juttu Paras kirjassa on moodin luominen. Aamulla herätessä voi omalla asenteelle päättää millaiseksi tuleva päivä muodostuu.
Ihminen on mestari uskomaan itseään. Mitä enemmän hoet itsellesi jotakin, sitä enemmän alat uskoa hokemaan, ja lopulta toimitkin hokeman mukaan. "Olen niin väsynyt "-lause saa todellakin tuntemaan itsensä väsyneeksi tarpeeksi monta kertaa toistettuna.

Miettimään sai myös mikä merkitys on ryhdillä, käytöksellä ja jopa sillä millaiset vaatteet on päällä.
Toisaalta jos saat itsellesi oikean moodin, hyvän voimalauseen ja tiedät mitä haluat, ei ole mitään väliä onko päällä jakkupuku tai rikkinäiset farkut. Asialla on tietenkin aina toinen puoli, miten vakuutat vastapuolen paremmin asianmukaisella vaatetuksella.
Mutta tässä puhun vain omasta näkökulmasta ja heittelen päällimmäsiä ajatuksiani näytölle.

Uskon tähän mihin Larssenkin. Ulkomaailmassa on paljon kaikkea; on huonoja ilmoja, pahoja ihmisiä, vääryyttä ja epäonnistumisia. Niihin on mahdotonta vaikuttaa. Siihen miten elät ja mitä ajattelet, siihen taas voit vaikuttaa.

Ja kiitos poikani, kun suosittelit ja lainasit tämän kirjan minulle <3

Naapurien kyttäilyä

Täällä asuu sinitiainen.
Lähiössä. En vielä tiedä pystyykö talon korjaamaan vai pitääkö purkaa maantasalle.
Rakentaja oli mamu, eikä tiennyt miten vahvaksi pohjoisessa talot pitää rakentaa.
Kaikesta huolimatta B&B talossa asuu onnellinen suurperhe.Perheen isä on rakentanut itselleen ulos kuistille ns. oman tilan.

Ylellisessa koivutalossa asuu parempituloinen sinitianen. Hänellä on vain kolme lasta. Harvakseltaan käy ruokkimassa lapsiaan. Perheen isää tekee matkahommia. Ulkomaan keikkaa pukkaa viikottain , eikä kesälomasta ole  tietoakaan. Liekö yksityisyrittäjä.

Korkealla asuu peipposen perhe.
Heillä käy kyllä sellainen vilske.
Koko suku tuntuu olevan tässä pesueessa mukana.
Joskus olen nähnyt kirjosieponkin vierailevan heidän luonaan. Suvaitsevaista väkeä.

Tällaista tässä loman alkaessa. Korkea aika olikin jäädä lomalle, vai mitä ;)

Juhannus

Juhannus tuli ja kesäloma alkoi. Kaikki tapahtui niin äkkiä.
Nyt on vähän pökertynyt olo. Kaiken hauskuuden, ilon ja vieraiden jälkeen on vähän tyhjä ja väsynyt olo.
Nyt pitäisi asettua, rauhoittua...vaan ei pysty. Uni ei tule.

Yksi hauskimmista jutuista juhannuksena oli ystävien lempibiisien arvuuttelu. Jokainen laittoin kolme lappua, joissa kussakin laulu, joka on erityinen, tai muuten vaan kiva. Sitten nostettiin "silli"purkista lappu kerrallaan, soitettiin laulu ja jokainen sai arvata kenen  kyseinen kipale on.
Tunnen ystäväni monen vuoden ajalta, luulin tuntevani heidän musiikkimakunsakin ihan tuosta vaan. Mutta enpä sitten voittanutkaan kyseistä kisaa.
Mieheni laulut kyllä tunnistin helposti. Minä olin helppo tapaus, lähes kaikki tunnistivat mun laulut. Mutta miksi?
Kysynpä  mieheltä. Hetki vain....
Hän hymyili, sanoi etten ole pitänyt piilossa musiikkimakuani.
Yksi vieraista sanoi että voitaisin patentoida toi kyseinen biisikisa, tehdä siitä formaatti ja myydä sitä maailmalle :)

Ruoka oli hyvää. Erityisen hyvältä maistuivat miehen tekemät täytetyt paprikat. (Kiitos nuoriso ruokavinkistä !)
Ja tänä juhannuksena käytettiin kertakäyttölautasia. Tiskasin vain kaksi kertaa! Ensi vuonnakin käytetään kertakäyttölautasia.

Ja kaikissa mahdollisissa maljakoissa oli valkoisia syreenejä. Katkottiin muutama huonokuntoinen syreeni.

"Viittä" vaille LOMA

Jee, jee, kohta se koittaa! Ja kun se koittaa, ei sitä tahdo uskoa todeksi. Viikko siinä menee, totutellessa. Tulkoon rakeita, lunta tai hellettä, kaikki käy, en valita kun saan vaan olla lomalla.

Pari päivää olen valmistautunut lomaan: siivosin. Kivanpaa (ehkä) palata kotiin lomalta kun siistiä. Minä jaksoin siivota, mutta farkut repesivät.

Juuri kolme päivää sitten kehuin, että kyseiset farkut ovat  mun ihan lempparit. Niin sopivaksi muovautuneet, pehmeät ja ihanat :(
Ei olis kannattanut sittenkään siivota.

Pyykit on pesty. Toisen pojankin pyykit. Silitetty ja perille toimitettu.
Juhannustarjoomiset leivottu.
Vaatteita pakattu.
Lomalukemiset hankittu.
Onkohan kaikki todellakin nyt valmista?

Minä näin kun kettu...

Mökiltä muutaman sadan metrin päässä, peltotien vieressä on korkea kallioseinämä koloineen.
Sinnepä oli kettuperhe päättänyt kodin perustaa.
Kävellessämme koirien kanssa kettuperheen kodin ohitse, kodista kuului vähän kuin haukuntaa ja puhinaa.

Tänään iltapäivällä näin kun perheen äiti hyppäsi kalliolta ja juosta jolkotti tietä pitkin edellämme.
Oi miten kaunis hän olikaan! Toffeen värinen turkki, paksu, tuuhea häntä ja niin soljuvan ilmava juoksuaskel.
Joiku ja Veitikin näkivät kun kettu juoksi. Päästiin aika kevyesti ylämäki ylös tällä kertaa...

Lauantaina kettuäiti oli tuonut pennuille peuran jalan leluksi. Sunnuntaina tiellä oli supikoiranpennun raato.Pentujen koulutus ja opetus menossa.

Tekisi mieli kurkistaa pesään, mutta luulen ettei kannata. Äidit ovat aika vaarallisia suojellessaan pentujaan.

Muutama työpäivä enää ja sitten jään mökille, villieläinten joukkoon ;)

Työleiri...

Aamusta asti jotain tehtävää.
Koiralenkki, kauppa.
Sit istutin jotain, oisko minupetunioita synttärikoriini. Kukat näytti kaupan valossa selvästi enemmän oranssin värisiltä. Mutta tykkään.

Sitten hiomista ja maalaamista. Mies auttoi . Ja onneksi mulle tuli puhelu niin sain pitkän tauon. Tykkään vanhoista kunnostetuista jutuista, mutta olen liian kärsimätön kunnostushommiin. Harmi.

Puhelun aikana selvisi B&B asukaskin. Hän kävi tosi tiheään tahtiin kotonaan. Hän on sinitiainen.
Sitten oli onneksi ruokatauko.
Tiskivuoro..
Taitaa uni tulla taas tosi aikaisin.

B&B asukas

B&B pöntössöä on asukas!
Selvästi joku sisustusharrastelija, hän on laittanut eteisenkin viihtyisäksi. Tai sitten joku on hommannut alivuokralaisen kuistille.
Saunankuistilaudan asukkaiden asuminen sitten taas on loppu. Ilmeisesti saivat tarpeekseen meidän saunailloista, ja pakon edessä poikasten oli aikuistuttava tosi nopeasti.

Oltiin keskiviikkona mökillä, jäätiin yöksi ja ajettiin aamulla mökiltä töihin.
Nyt kun perjantaina tultiin mökille, niin mulla on koko ajan ahdistunut olotila, että huomennakin on taas aamulla lähdettävä töihin. Eikä sinällään mitään hätää, töissä on ollut pitkästä aikaa oikein mukavaa, jopa hauskaa.

Elämä on valintoja täynnä. Aina ei voi valita. Jos saisin valita työnteko olisi tällaista kuin se nyt on ollut.

Ja jos olisin lintu, valitsisin kodikseni koivupöntön B&B pöntön sijaan.
Vaikka B&B:ssä todennäköisesti on lämpimämpää, auringon päästessä paremmin lämmittämään.

Keskikesä on ensi viikolla.
En muista koska juhannusruusu olisi jaksanut odottaa juhannusta. Yleensä kukkii pari viikkoa ennen juhannusta. Nyt näyttäisi juhannusruusun ajoitus olevan kohdallaan. Vielä nupussa.

Harvinaista

Pitkästä aikaa näin jotain minkä ei pitäisi olla harvinaista.
Oltiin hyvässä seurassa viettämässä iltaa ja seuraan kuului myös pikkulapsiperhe.
Tämän 1-vuotiaan ei tarvinnut kiukustua tullakseen huomioiduksi. Hän osallistui hyväntuulisena keskusteluun, piti omia lystikkäitä puheenvuorojaan tehostaen sanomaansa suurilla käsiliikkeillä.

Hän söi samaan aikaan muiden kanssa, samassa huoneessa. Hän osasi syödä itse, ja hänen annettiin syödä itse, sitävarten oli "suojavaate". Hän söi rauhassa ja pyysi välillä juotavaa. Hänen vanhempansa juttelivat hänelle ja kysyivät mitä hän haluaa. Hän tuli kuulluksi ja ymmärretyksi, vaikka ei varsinaisilla sanoilla vielä osannutkaan puhua.

Hän osasi touhuta rauhassa, koheltamatta. Tutki lelujaan ja muistilappunippua. Pöydällä oleviin herkkuihin hän ei koskenut, koska äitinsä kielsi. Siitä ei aiheutunut minkäänlaista kiukkukohtausta. Liian suuren kiusauksen välttämiseksi herkut siirrettiin keittiöön korkeammalle tasolle.

Hän sai eteisen pöydältä tuoda avaimia ja kun pyydettiin hän osasi viedä ne myös takaisin.
Häneen luotettiin.Hänestä näki, että hän on saanut oppia asioita tekemällä, kokemalla, osallistumalla ja ihmettelemällä.

Olin ihastunut näkemääni. Miten esimerkillisesti, luontevasti, vuorovaikutus vanhempien ja lapsen välillä toimi. Lasta ihailtiin ja ihasteltiin, silti lapsi ei ollut koko ajan huomion keskiipisteenä.

Kun vanhemmat ovat kypsiä vanhemmiksi, rakastavat lastaan ja ovat tasapainoisia, lapsi saa tarpeeksi kaikkea, hänen on hyvä olla.
Ja se näkyy.

Kaikkeen tottuu ?

Lauantain Saaristo Openissa oli parempi.
Järjestelyt oli paremmat, vessojakin oli tuotu lisää eli ne jonot oli poissa,
Omat järjestelytkin sujuivat paremmin, löytyi lyhyempi tie bussipysäkiltä festari alueelle.
Ilma oli huonompi, mutta taas tuli toteennäytetyksi ettei silläkään ole niin merkitystä aina.

Neljä ruusua oli tuttua ja jo nähtyä. Ilkalla taatusti samat nahkahousutkin jalassa kuin jo vuosia sitten.
Ilkan välijuonnot oli parhaat. Runollisisa johdatuksia biiseihin.

Samuli Edelman...Miksiköhän se tekee festarrikeikkoja kun selvästi näkee ettei se niitä nauti. Onneksi hänellä oli joku "Poola" vierellä koko keikan ajan. Odotinkin kaikkia Samulin duettoja kun kerran he siinä kaksin istuskelivat, mutta ei tullut. Enempi oli "Poolan" tehtävä olla turvana kai.
Samulin rumpusooloja tuli kyllä muutamia...

Jenni Vartiainen oli paras. Entisellä taitoluistelijalla liikkuminen on niin, niin kaunista. Valkoinen huivi, jota Jenni heilutteli yhdessä laulussa näytti kyllä sideharsovaipalta, varsinkin kun Jenni solmi sen vyötäröltä roikkumaan, mutta sattuuhan sitä.
Valojen käyttö oli Jennin kohdalla ihan eritasoa. Valoista löytyi kaikkia värejä.

Viimeisenä Popeda. Lähdettin parin biisin jälkeen pois. Jennin jälkeen jotenkin liian...liian kaikkea.

Ja juontajana oli lauantaina Temptations ohjelmasta tuttu Aki. Hän on päässyt julkkikseksi. Iloitsen hänen unelmansa täyttymisestä, mutta en nyt suorastaan toivo häntä näkeväni useammin, tai oikeastaan enää koskaan.

Välillä oli lavan edessä ahdasta. Aina ei kaikki ottaneet muita ihmisiä huomioon: jos jammailee kovasti ahtaassa paikassa, se aiheuttaa vieressä olevalla osumia, jos nostaa tyttöystävänsä olkapäille istumaan, se peittää muilta kaiken näkyvyyden, tai jos kieltotauluista huolimatta polttaa tupakkaa vieressä, ei kivaa.
Silti lauantai oli parempi päivä, enkä enää ole niin jyrkästi sitä mieltä ettei tää ole mun juttu.
Ehkä sittenkin, kerran vuodessa tai joskus....

Ei mun juttu

Monena kesänä olen kaiholla katsellut kaikkia festarimainoksia: hyviä esiintyjiä, musiikkia, hengailua, auringonpaistetta...
Nyt sain kokea senkin Saaristo Openin merkeissä.

Ihana paikka rannalla. Tosin ranta näkyi vain kävellessä bussipysäkiltä alueelle.
Ihana vihreä nurmikenttä jolla ihmisiä koirineen istuskelemassa vilttien päällä. Tosin alueen ulkopuolella, esiintymislavan pressujen takana.

Kohtuullisen jonotuksen jälkeen päästiin alueelle.
Muutama ruokakoju, elisanpoika tarjoamassa karkkeja kojustaan, jäätelökioski ja monta tosi pitkää vessajonoa.
Lavan edessä aitaus, jossa ihmisiä tosi paljon.
Aitauksen ulkouolelta kaikki näytti oudolta ja Siltsukin niin pieneltä. Siltsu höpötti paljon ja laittoi yleisöä laulamaan. Outoa, mieluummin olisin hänen lauluaan kuunnellut kuin yleisön mölinää.

Aitauksen sisällä tunnelma oli parempi. Paula kuullosti jo hyvältä, sitäpaitsi Paula lauloi itse, yleisö välillä mukana. Rautainen ammattilainen tuo Paula. Lauloi laulun toisensa perään hengästymättä, ei edes hörppäillyt vettä välissä. Ja kroppa kuin nuorella tytöllä. Käyköhän jokapäivä kuntosalissa vai onko vaatteiden alla kaikki muotoilevat ja kiristävät, nostavat ja hoikentavat liivit yms?

Keski-ikäiset ja vanhemmat irrottelivat. Hillitysti.
Joku käytti tilaisuuden hyväksi "zumbaten" , aviomies hiukan koitti hillitä mutta luovutti pakenemalla vessa jonoon pahimman "zumbailun" ajaksi, Se joku en muuten ollut minä. Sitäpaitsi mies oli mökillä ahkeroimassa tai nauttimassa.
Munkin olisi ollut parempi olla mökillä.
Olen erakko, tai ainakin lähes sellainen. Eikä minulle sovi ihmispaljous ja ruuhkat.
Varsinkin näin ennen kesälomia on tunne, että  sosiaalisuus/ihmiskiintiö lokero on ihan täynnä.
Ystävälokero ei ole täynnä, heidän kanssa oleilu on ihan eri juttu :)

Ja lauantaina saan vielä kokea festarin vesisateessakin.
Olen pian kaiken kokenut :)

Asukas

Ei kelvannut hienot pöntöt "lähiössä". Toisaalta ei hänen kokoisensa olisi niihin mahtunutkaan.
Yhteistyöllä paras tulos: ihmisten tuoma lauta ja siihen itse rakennettu pesä.

Hän on mustarastas. Aika ujo.
Koirien haukkumisesta ei tunnut välittävän, mutta jos ihmisiä istuu saunan terassilla, ei uskalla lentää takaisin pesäänsä.

Lemmikkejä

Mökillä 11 tunnin yöunet, mikä nautinto!
Makuuhuoneessa uusi pimentävä kaihdin, ehkä senkin takia nukuin niin pitkään, luulin, että on vielä yö. Ristiriitaiset tunteet kaihdinta kohtaan. Toisaalta hyvä nukahtaa pimeään, mutta aamulla tykkäisin herätä auringon herättämänä.
Kävin Veitin kanssa onnittelemassa naapureita perheenlisäyksestä. Yritin jo viikko sitten, mutta olivat vielä niin uupuneita synnytyksistä  etteivät jaksaneet tulla tervehtimään.

Nyt jaksoivat tulla. Kolme karitsaa, kaksi emoa.
Veiti oli ihan hiljaa.

Pienet olivat vielä arkoja. Emot olivat luottavaisia Veitin suhteen. Ovat tottuneet koiriin. Jos olisimme olleet pidempään olisivat olleet nenätysten haistelemassa toisiaan.
Kun pääsee mökille, ei haluaisi sunnuntaina lähteä pois. Kuitenkin tiedän kokemuksesta, että lomalla tulee päiviä, että haluaa välillä pois täältä, mutta se riittää että käy vaikka Salon iltatorilla tai Taalintehtaan keskiviikko torilla.

Lasken päiviä loman alkuun....