Powered By Blogger

lauantai 7. toukokuuta 2022

Lakkoviikko


 Pihka on kiinnostunut vesistä. On ne vedet sitten ojissa tai vesikupissa, niin tassulla kokeilee lätkytystä ja nenällä puhaltaa kuplia veteen kun koittaa pyydystää jotain pohjasta.  Käytiin vähän isommassa lammikossa kokeilemassa miltä se vesi oikein tuntuu. Varovaisesti tutustui, kokemus kotilampeen tippumisesta on vähän tuonut järkeä vesi touhuun.

Ainoana koirana kasvanut Naava on sisäistänyt inhimillisiä piirteitä, nuotiopaikalla Naavakin istuu penkillä.....Naava tuntuu Pihkan rinnalla niin rauhalliselta, paitsi silloin kun riekkuu Pihkan kanssa. 

Kävin lakkoviikolla kahdesti lounaalla. Ensin Turussa Kolmas Linja nimisessä paikassa ja toisella kertaa Liedossa Mom´s kitchenissä. Molemmissa ruoka oli hyvää. Kolmannessa linjassa oli turhan ruuhkaisaa, eivät ehtineet täytellä kulhoja siihen tahtiin kun ihmiset niitä tyhjensivät. Lounailla käyminen on kyllä kivaa kun se ei käy niin kovasti kukkaron päälle.

Lakkoviikolla olen virkannut itselleni kesätoppia. Onneksi sen ohje on youtubessa, niin voin katsoa uudestaan ja uudestaan kun en ole ymmärtänyt, osannut enkä muistanut miten mikäkin kerros virkataan. Langan värin valinnassa ihmettelen itseäni, miksen valinnut tyylikästä luonnonvalkoista tai jotain muuta hillittya....Minäpä valitsin oikein räväkän keltaisen, ajattelin varmasti jotain juuri sillä hetkellä kun värin valitsin, mutta  mitä mietin, se vähän askarruttaa. Vaan edelleen mun pääpointti on tekemisen ilo! En pety jos tulee jotenkin epäsopivan kokoinen tms.

Lakkoviikolla vanhenin, ihan oikeesti. Mun vanhemmat yllättivät ja porhalsivat pihaan heti aamutuimaan. Itseasiassa meidän aamutuima alkaa nykyisin aamuvirkun Pihkan ansiosta jo n. 5.30, mutta lasken aamu 10:kin normaali ihmisten aamutuimaksi. Kivaa oli juhlistaa vanhenemista, varsinkin kun he toivat mukanaan kaiken tarjoilun!  

Viikko soljunut nopeasti. Tuntuu etten ole mitään saanut aikaseksi, mutta miksi aina ajatuksiin hiipii hyötynäkökulma, pitää saada aikaseksi jotain, muuten menee aika hukkaan. On mulla vielä maanantai lakkoa, ehkä keskityn siihen saadan aikaseksi jotain. 

Tai sitten en :)

torstai 5. toukokuuta 2022

Metsä


 Lakkoaaumu. Kello on 7.30 ja me aamuvirkut ollaan lenkillä. Mittari näyttää kolmea pakkasastetta. Toukokuu ja pakkasta...Hiukan kismittää vetää talvitakkia, pipoa ja hanskoja päälle. Eikä muutenkaan houkuttele lähteä ulos.

Vaan kuinkas sitten kävikään?  

Vaatetus oli riittävä, linnut lauloivat ja aurinko värjäsi metsää, tulikin rauhallinen ja kiva olo. Hidastin vauhtia ja nautin. 


Usein kävelen omiin ajatuksiin vaipuneena. Lähinnä mietin, suunnittelen ja murehdin.  Miten paljon sitä mahtuukaan yhteen elämään, yhteen päähän, yhteen hetkeen murheita. Olenko koko maailman murehtija? Välillä varmaan. 

Eikä ne asiat murehtimalla muutu suuntaan eikä toiseen. Olen huomannut että kun unohtelen asioita, niin ne ratkeavat itsestään. Esim. varasin aikaa Pihkan rokotukseen enkä saanut yhteyttä eläinlääkäriin sinä päivänä. Illalla ajattelin, että aamulla on muistettava hoitaa asia heti 8. aikaan. Unohdin. Siinä 10 aikaan sain viestin, jossa eläinlääkäri laittoi rokotuajan.  Olin hämmästyneen iloinen, näinkö asiat voi ihan itsestään hoitua!

 Millainenkohan olisin, jos asuisin kaupungissa, niin että metsä olisi kaukana? Vai tottuuko kaikkeen ? 

Enpä tiedä. Näin on kai hyvä.