Meksiko 4*

 

 

 Kerrankin muistin ottaa valokuvia ruuista ennenkuin ahdoin ne suuhuni.

Siis olimme ystävien luona 4* illallisella.  Tämä hauska perinne alkoi vuonna 2015, eli kerran kuukaudessa (kesäisin taukoa) vuorotellen tehdään ruokaa toisillemme ja syödään yhdessä.  

Ystävämme panostavat illallisiin maa-teemoilla. Tällä kertaa matkasimme musiikin ja alkujuoma Margaritan siivittämänä Meksikoon.

Alkuruokana oli salsaa ja quesadillat. Pääruuaksi lihamureke lohkoperunoilla ja jälkiruuaksi hedelmiä sitruuna/lime rahkavaahdolla.

Kauniimpaa lihamureketta en ole koskaan nähnyt. Persilja, avocadopalaset ja tomaattimurska kaunistivat  murekkeen. Ja makukin oli kohdillaan.

Quesadilla ehti kadota suuhun, mutta sainpa värikkäästä salsasta kuvan :)

Jälkiruoka kruunasi kaiken. Tosin vielä illan venyessä saimme kahvia ja suklaakakkua rommikermavaahdolla  (niin taivaallisen hyvää) ja tacoja.

Kyllä syöminen yhdessä on kivaa! 

Puitiin vielä perjantain pakohuone juttua. Mies keksi hyvän lisän: jostain lukitusta kaapista olisi voinut  tulla neuvoa antavat snapsit:)) 

Juteltiin myös elämän haaveista ja unemista. To do listaa väsättiin ja ykköseksi taisi kaikille nousta ruskaretki pohjoiseen. 

Naavakin oli kylässä. Hänellä oli alkuruuaksi omat pentupipanat ja jälkiruuaksi savustettu sonninsuti. Naava oli eka kertaa hississä, eikä sekään hetkauttanut. Kaikkeen saa pieni (?) lapinkoira tottua. Pieni ? lapinkoira täytti 11kk<3

Tällaista "hoitoa"

Alkoipa viikonloppu mukavasti!

Rättipoikki väsyneenä ajoin kiireesti kotiin, vähän ruokaa ja vaatteiden vaihto ja taas menoksi. Ja kyllä kannatti. Siinä tunnin aikana pää tyhjeni työ-ja muistakin asioista, ja tuli roppakaupalla energiaa.  Oltiin vankimielisairaalan sellissä, tehokasta hoitoa siis :) 

Ystävämme olivat naapuri sellissä ja yhteistyöllä oli tarkoitus karata pois selleistä ennen kuin vartija palaa tunnin päästä.  Oltiin ensimmäistä kertaa pakohuoneessa. Sellissä oli paljon numerolukittuja lukkoja normaali sellikalustuksen lisäksi. Availin laatikot, nostin irtoesineet laatikosta pöydälle, pengoin kirjoja, katsoin sängyn alle jne. Seinillä oli numeroita, kuvia ja kortteja. Eipä siitä mitään olisi tullut ilman sitä vihreää nappia. Sitä painamalla ilmestyi kuvaruudulle ohjeita. 

Ohjeiden avulla oli kiva hoksata lukkojen koodeja ja päästä eteenpäin. Tarvittiin tosi monta vihjettä ja lisäaikaa ennenkuin päästiin sellistä ulos. Mutta olipa hoksaamisen iloa ilmassa, siitäkö sitä energiaa tuli? Vai tuliko se yhdessä tekemisen ilosta? Vai vaihtelusta, tällaista ei olla koskaan tehty aiemmin?

 Tämä oli joululahjamme. Kiitos lahjan antajille. Ilman lahjaa ei todennäköisesti olisi tullut tätä elämystä kokeiltua. Ja kiitos ystävillemme, jotka tulivat mukaamme.

Ja kyllä! Haluan uudestaan jonnekin toiseen pakohuoneeseen.

Aktiivisuutta vai lepoa?

 Mulla on ollut syyslomaa tämä viikko.

Työviikkoina ei tahdo jaksaa mitään ylimääräistä, eikä aikaakaan tahdo löytyä, niinpä latasin tähän lomaviikkoon kaikkea.  

Hammaslääkärikäynti, jee, ei reikiä. Tosin suuhygienistin käynti tulee vielä, mutta pääasia ettei tarvitse kuulla poran ääntä. Olin yksityisellä. Pääsin sisälle juuri silloin kun aikani olikin, siinä ehkä suurin ero kunnalliseen verrattuna, ja tietenkin palvelun hinnassa oli eroa. Tarkastus röntgenkuvineen maksoi 98e, olisko sama juttu kunnallisella 60e.

Koiratreeniä pienellä porukalla seuran puitteissa. Naavalla hävisi korvat kokonaan, en saanut alkuun yhtään mitään kontaktia häneen. Harjoittelu teki tehtävänsä koska lopussa sain jo vähän huomiota ja ohitukset alkoivat sujumaan. Varsinainen älynvälähdys iski: siis Naava ei opikaan itsestään seuraamaan, kävelemään sivulla, sitäkin pitää harjoitella täällä maallakin.

Pitkästä aikaa kävin myös ostoksilla. Alusvaatteet vetivät viimeisiään ja suuntasin Wiklundille, koska kuulin, että sieltä saisi hyvää palvelua, ja siis oikeankokoiset liivit. Koronapa teki taas temppujaan ja sovitushuoneen ( oli todellakin huone, tilava kuin mikä) seinällä luki lappu, että myyjä ei tule sisälle huoneeseen korona aikana. Myyjä vielä kertoi, ettei saa koskea (eli mitata) korona aikana. Apua sain kuitenkin ja kolmet liivitkin löysin ja ostin.  Ostin myös villatakin ja pari puseroa. On kuulemma kiva uusia syysvaatteita piristykseksi, en viitsinyt sanoa, että nämä ovat myös talveksi ja ehkä vielä ensi kevääksikin. 

Käytiin pojan kanssa Harjureitillä kuljeksimassa. Oli kuin Lapissa; leveät "polut" ja laavuja tasaisin väliajoin. Helppokulkuista, 10km meni helposti. Ja ne ihanat jäkälät, ne vaan vetoaa muhun.

Työjuttujakin tein. Ajattelin sen olevan viisasta ja helpottavan ainakin parin seuraavan viikon töitä. Mutta en enää tiedä oliko ollenkaan viisasta. Työasiat tuppasivat mieleen liikaa, varsinkin alkuviikon aamuöinä kun mietin mitä työjuttuja kannattaa juuri nyt, lomaviikolla tehdä. 

Ja miten usein sitä ruokaa pitääkään laittaa!? Vaikka syötiin pari päivää samaa ruokaa, tuntui että saa jokapäivä joko käydä kaupassa tai tehdä ruokaa. Vaikka oli kauppalappu niin aina unohtui jotakin. 

Olin mielestäni aktiivinen ja ahkera, mutta yhä vaan on listassa tehtävää. Tulisiko sittenkään aika pitkäksi jos ei kävisi töissä?  

Millainen loma olisi ollut jos olisin vain nautiskellut, syönyt herkkuja, lukenut kirjoja, katsellut netfliksia ja tavannut ystäviä?  Jotenkin tuntuu, että teen niin tai näin, niin aina haikailen sen toisen vaihtoehdon perään. Tiedän varmasti, että jos viikko olisi mennyt lekottelussa, olisi jälkeenpäin kaduttanut "ajan hukkaaminen".  Ja onhan tässä vielä viikonloppu edessä, jospa paetaan mökille rauhaan... Tosin siellä mökin talvikuntoon laittoa, haravoimista yms....