Vuoden 2019 parhaat

Saunamökin valmistuminen!
Olen nauttinut jokaikisestä saunomiskerrasta. Mökillä käynnit vähentyneet tämän jälkeen...

 Äidin kanssa huhtikuussa vietetty lomanen Naantalissa. Kiireetöntä ja ylellistä. Ja nautittiin molemmat.

 Yhteinen parisuhde viikonloppu Hangossa. Hanko oli kaunis, ruoka hyvää, yhteinen aika ja yhteinen uusi kokemus.

 Uusi keittiö! Pikkuhiljaa koti muuttuu meidän näköisemmäksi ja ennen kaikkea myös toimivammaksi. Isompi jääkaappi ja isompi tiskikone ilahduttivat joulunakin tosi paljon.

Ikimuistoinen ja ehkä ainutlaatuinen Tähkän keikka aitiossa.  Kaikki oli täydellistä, ruokaa, juomaa, seuraa, Tähkä ja vielä kyydit mennen tullen.

Vuoden lopuksi tieto siitä, että saadaan uusi perheenjäsen. Ja vielä nähtiinkin koko pentue.

Kiitos vuodesta 2019 !
Oli paljon ilon aiheita kaikesta huolimatta.

Omituista löpinää

Voiko tänne kirjoittaa vaikkei ois mitään järkevää sanottavaa?
Kyllä voi.
Aurinko paistoi ja houkutteli kahdelle kunnon lenkille. Lisäksi on toi "personal traineri" hoidossa, niin hän pitää myös huolen,että tulee kuntoiltua.

Ensin vähän pelotti, kun niistä Kemiön susista on ihan lehdissäkin kirjoitettu. Mutta ei niitä näy, niin ei niitä kai sitten ole oikeasti olemassakaan. Yksi valkohäntäpeura nähtiin. Siinä on susille paljon enemmän syömistä kuin meissä, joten kyllä siellä metsässä ihan turvallista on.
Ja metsässä on aina kaunista, ihan jokaisena vuodenaikana.

Yön pakkanen oli tehnyt taidettaan. Silti solisi. Kuunneltiin mun " personal trainerin" kanssa sitä hetki. Hän ei malta kovin kauaa olla paikallaan; lihakset kuulemma kylmenevt ja syke pitää pysyä korkealla lenkin ajan.

Vaikea sanoa kumpi tekee parempaa: liikunta vai metsä.  Jokatapauksessa alan kohta olla oma itseni.
Keksin jopa töihin jotain ideaa. Ei kyllä sais, miettiä töitä.
Ekaa kertaa tänä talvena oli kunnon talvikengätkin jalassa. Ne on ihanat, niissä on lampaanvillaa sisällä ja ne on niin lämpimät. Tätä menoa ne kestää vielä monta talvea, tämä kun taisi olla ensimmäinen pakkaspäivä( -7) tänä talvena.

Tässä vieä kuva "personal trainerista". Hän sanoo ettei pysty hoitamaan mua kuntoon kun on oikea työ toisaalla. Pitää hankkia kuulemma oma personal traineri. Ei hätää, hän on tulossa!

Möksällä

Mökin rauhaan tultiin.
Tuikut oli heitelty/kuljetettu pitkin takan edustaa, joitakin niistä maisteltu.
Valkosipulista oli syöty iso pala.
Koiran kamman kumista vartta oli maisteltu.
Hiiren papanoita oli siellä täällä ja haisi hiirelle.
Että oli idyllistä!

Imuroimalla ja rätillä aloitettiin.
Veden kannolla ja koiralenkillä jatkettiin.
Ja juotiin kahvit.
Pian saapui pimeys ja jo pieni rauhakin.

Tuoksukynttilöitä voisi ostaa mökille lisää....

Joulu meni

Mun joulu meni vähän sumussa. Pennut pyöri mielessä päivin ja öin. Havahduin siihen,miten monta viikkoa vielä tätä odotusta kestää! Sydän meinaa pakahtua!
Lisäksi pitkästä ajomatkasta tai syyskauden stressin purkautumisesta johtuen, mun niskat meni jumiin. Venyttelin ja pyörittelin, mutta kyllä jumin aukeaminen taitaa nyt viedä useamman päivän.

Sain kaikki läheiset aatoksi meille, joten oli hyvä olla.
Joululahjojakin tuli. Saatiin lahjakortti pakohuoneeseen, jonne menosta olen jo vuosia haaveillut.
Pakettikortteihin kirjoittamani vihjeet herättivät hilpeyttä. Marraskuussa panostin paketointiin ja vihjeisiin, joulukuun alussa vielä paketointiin, mutta viimeiset lahjat oli jopa ilman paketointia!

Tämän kirjan sain kasvattajalta, ja sitä on nyt tullut luettua. En ole vielä puolessa välissäkään, mutta ensi vaikutelma kirjasta on vähän huono. Kirjassa kerrotaan kaikista vaaroista mitä pennun kanssa voi eteen  tulla. Tottakai on tosi tärkeää olla varovainen ja tietää esim. mitä suklaan tai ksylitoli syöminen koiralle vaikuttaa, mutta jos varoituksista tulee kirjan pääpointti, niin alkaa ahdistaa. Haluan uskoa kaikessa positiiviseen vahvistamiseen ja ilon kautta oppimiseen.
Toivottavasti kirjasta vielä löytyy tätäkin puolta.
Vaikuttunut olen siitä, miten paljon kasvattaja panostaa tähän pentueeseen, mm. antamalla tällaisen kirjan jokaiselle pennun ostajalle.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä.
Nyt vasta paljastui miten poikki olinkaan.
Ehkä mennään mökille rauhoittumaan vähäksi aikaa.

Oisko se hän?

Ajettiin viikonloppuna tapaamaan meidän uutta perheenjäsentä.
Ihan höpertyneenä ja pökertyneenä olen tuon tapaamisen jälkeen.
Niin ihania persoonia ihan jokainen.

Oli yksi rohkea, hän tutki kännykkää, puri sukkaa, maistoi laukun hihnaa ja riehui kettulelun kanssa.
Oli yksi jonka häntä heilui hurjasti kun hänelle puhui.
Oli yksi topakka, joka koitti saada kavereitaan hereille ja joka uskalsi yksin lähteä seikkailemaan suurempaan maailmaan.
Oli yksi suloinen pötköttelijä, joka nautti kun vatsan alta rapsutteli.
Oli yksi nautiskelija,joka valitsi aina pehmeimmän tyynyn, jonka päälle asettautui nukkumaan.

Onneksi ei tarvitse itse valita kuka meille muuttaa! Olisi aika mahdoton tehtävä, koska voi valita vain yhden.

Nyt he vielä opettelevat emonsa luona monia taitoja, ja sitten tammikuussa mennään hakemaan hänet kotiin.
Ja minä odotan. Vietän joulua lähimpien kanssa. Lomailen. Lepään.
Sitten teen vähän töitä, ja sitten, sitten haetaan hänet kotiin.

Eikö tää koskaan lopu?

Tämä viimeinen viikko ennen lomaa on ollut extra-super pitkä!
On ollut monenlaista hässäkkää töissä.
Kotona rauhallista.
Oikeastaan kotona olo on mennyt nukkumiseen tällä viikolla.

Ja että missä mallissa jouluvalmistelut?
No, mähän olen tavallaan jo viettänyt sen joulun...Ihan oikeesti toivon, että mun joulu palaa kun loma alkaa. Joulukoristeet oli valmiina ripustettavaksi, ja mitä teinkään...laitoin koristeet takaisin laatikkoon!
Tiistaina kun normaalit ?ihmiset laittavat jouluruokia, ostavat lahjoja ja siivoavat, me oltiin elokuvissa.
Osa leffasta meni torkkuessa. Joskus kun lapset olivat pieniä ja tein vuorotöitä nukahdin kun oltiin Leijonakuningasta katsomassa, mutta en kyllä sen jälkeen ole edes torkkunut.
Ei leffa ollut huono, minä vaan olin väsynyt.
Leffa oli Tarhapäivä. Ärsytti ja mietitytti taas kerran millaisiksi varhaiskasvatuksen työntekijät kuvataan. Hassuiksi, persoonallisesti pukeutuneiksi, omituisia sykkyräkampauksia ja jutut ovat jostain eri maailmasta.
Mietin vaan, että mistä tällainen kuva syntyy. Tosiasia taitaa olla, että ainakin osa työntekijöistä on juuri tällaisia; seura tekee kaltaisekseen, eli aikuisia, jotka yrittävät näyttää noin kuusi vuotiailta.

Omatunto hiukan kolkutteli tuosta joulun ohi marssista. Ja niin minä löysin kaupasta koristeita, jotka pystyin ripustamaan ikkunaan.

Nyt vielä viimeinen työpäivä edessä. Hymyilyttää jo.

Valmisteluja

Maltillisesti ja kärsivällisesti odotan pennun kotiin tuloa.
Jotain pientä tässä pitää kuitenkin ehdottomasti tehdä, jotta jaksaa olla kärsivällinen.

Ensimmäinen lievitys odotukseen tuli työkaverin toimesta, sain tällaisen turvaliivin pikkuiselle.

Seuraavaksi piti varustautua ensi kohtaamista varten. Ostettiin tassupeitto ja lelu. Ne jätetään kasvattajakotiin keräämään tuttuja hajuja, jotta kotiinlähtö olisi pennulle helpompaa tuttujen hajujen saattelemana.

Kolmas lievitys reissu tehtiin Mustiin ja mirriin ja ostettin valjaat, turvavyö ja talutin.
Jotenkin epätodellinen olo vaikka valmistautumisia ollaan  tehty. Ehkä asia muuttuu todellisemmaksi kun pentu henkilöityy, eli kun saadaan tietää kuka meille oikein muuttaa.

Vielä on hankittava pieni kaulapanta, muovimattoa ja oviaukkoon portti.
Ja pennun unipaikka saadaan.

Odotusaikaan  mahtuu myös toisenlaisia tunteita. Varsinkin tällä viikolla kun Veiti olisi täyttänyt 12 v. tuli surullisia tunteita.
Sydäntä riipii syvältä, tekee kipeää ja toisaalta kun katselee pentujen kuvia,sydän meinaa pakahtua moisista söpöläisistä. Voimakkaita tunteita.

Keikka

Olipa sellainen lauantai ilta jota muistellaan vielä vanhanakin!
Eka kertaa aitiossa. Ei tarvinnut jonottaa, ei sisälle, ei ulos eikä vessaan.
Aitiossa oli tarjolla kahta erilaista pizzaa, monenlaista juotavaa, juustokakkua ja kaikenlaisia sipsejä.
Seurakin oli hauskaa, vaikkei tunnettu porukasta kuin yksi pariskunta.
Aition edessä oli vähän kuin parveke, jossa oli tuolit, ja siinä oli mahtava paikka seurata keikkaa.

Tähkä jaksoi taas vetää keikan täydellä energialla. Totuttuun tapaan tuli yleisön joukkoon laulamaan pari biisiä.
Joku nätti nainen sai tähtihetken, kun Lauri lauloi hänelle, hänen edessään koko biisin.
Mahtava yllätys oli, kun Erin tuli lavalle laulamaan Minä olen sinun, yhdessä Laurin kanssa. Seuraavaksi haluaisinkin Erinin keikalle.

Kolme mun suosikkia Laurin biiseistä on Minun Suomeni, joka kertoo myös minun Suomestani, toinen on Sinä olet minun, kaunis, riipaiseva, ja kolmas samaan aiheeseen kuuluva Mä en pelkää.

Sunnuntai olikin sitten sellainen vetämätön päivä.
Koitin pariinkin otteeseen nukkua päikkärit, mutta ei pystynyt. Niinpä päivä meni sellaisessa pienessä harmaassa sumussa.

Mutta siis kyllä tämä menee vuoden 2019 top kolmoseen :)

Hiipuuko?

Voi voi kun ei ehdi...
Aina tämä vauhti vaan kiihtyy ennen joulua. Olisi vaikka mitä joulumarkkinoita ja joulukonsertteja ym. joihin olisi kiva mennä, mutta kun on menoja, eikä kahteen paikkaan kerkiä yhtäaikaa

Tälläkin viikolla olisi pitänyt kiitää suoraan työ-juhlasta kauneimmat joululaulut konserttiin. Ehtinyt kyllä olisi, mutta kyllä juhlat vei voimat. Työ-juhla onnistui kyllä,vaikka pelkäsin että tietokone, kaiuttimet tai videotykki tekevät mulle oharit. Varmuuden vuoksi otin kotoa oman tietokoneen, meillä on sen kanssa luottamuksellisempi suhde.

Viikonloppuna olisi markkinoita, mutta mies joutuu töihin ja minäkin menen nuorimmaisen kotiin siivoamaan.
Mutta lauantai illalla juhlitaan Tähkän seurassa! Mun ainoa pikkujoulu tänä vuonna.

Mun jouluinnostus meinasi tällä viikolla hiipua.
Koitan nyt käynnistää sitä uudelleen.
Tämä työ vaan..nyt ei olla askarreltu tonttuja ym. mutta on joulukirkko, joulukonsertti, joulujuhla, joulunäytelmä, joulukalenteri, joulupiparien leivonta jne. jne. ja mulla alkaa tulla korvistakin ulos kaikki jouluun liittyvä.
Koska liika on aina liikaa, mulle.

Nyt saan kuitenkin rauhoittua viikonlopun viettoon.
Kyllä se tästä.
Ja jeeeeee...tänään oli tilipäiväkin:)  (pieni tili, suuri ilo)

Tapahtui kaksi viikkoa sitten...

Lauantai sunnuntai vastaisena yönä näin unta, että meillä oli kettu. Ja se kettu synnytti poikasia. Kahdelle annoin nimenkin unessa.
Sunnuntai aamulla seitsemältä avasin kännykän.
Meille oli syntynyt pentu!

Kuvissa näkyi mustia ja ruskeita pentuja, ihan koiran näköisiä jo.
Itkuhan siinä tuli.
Sunnuntai sai ihan uuden ilmeen.
Jääkaapista kuohari pullo, ja niin me skoolattiin ja juotiin sunnuntai aamulla seitsemän jälkeen kuoharia.
Eihän siinä meinannut järki pysyä päässä. Pari viestiä lähimmille ja lisää kuoharia.

Poskilihaksissa alkoi tuntua, hymyily vaan jatkui.
Haberin Nyt saa tuulettaa biisi alkoi soida päässä. Ja pakkohan se oli laittaa oikeastikin soimaan.

Joku typerä ääni sisällä sanoi että vielä voi tapahtua vaikka mitä, ei kannata iloita vielä.
Onneksi järjen (eikä oikeasti ole edes järjen ääni, vaan typerä vanha uskomus,itku pitkästä ilosta jne.) ääni sai häipyä Kun on syytä iloita, kannattaa heti iloita! Elää tämä hetki juuri nyt, ja nyt on lupa ja syy iloita.

Olin jo valmis Mustiin ja Mirriin: valjaat pienelle, ja turvavyö...
Nimikin vielä puuttuu. Kun en tiedä kuka se heistä on, miltä näyttää.
Jotain oli kuitenkin saatava tehdä, lisää kuohuviiniä, ja lähetin kukkia. Höpsö minä.
Saan olla höpsö!

https://www.youtube.com/watch?v=cjwiGkhVBhI

Kiitos hyvää

Helmiltä kopioin tämän idean keskittyä nyt kaikkeen hyvää, mitä elämällä on tarjota juuri nyt.

-Nelipäiväinen työviikko tällä viikolla tuntuu hyvältä. Pidennnetty vapaa antaa mukavasti voimia lisärutistukseen ennen joululomaa.

-Tiistaina sain valmiiksi joulujuhlavideon. Iso helpotus. Voisi sitä vielä viilailla hienommaksi, mutta päätin, että on riittävän hyvä.  Tämä on myös positiivinen asia, että osaa tyytyä riittävän hyvään.

- Black Fridaynä tilaamani housut tulivat, ja ne olivat molemmat sopivan kokoisia ja hyviä. Annoin itselleni luvan pitää molemmat housut.

- Veronpalautus tuli keskiviikkona. Kivaa aina kun tilillä on jotain. Edes hetken;)

-Punaisia samettisia tyynynpäällisiä tuli sittenkin Ikeaan lisää hyvissä ajoin ennen joulua. Nyt minulla on niitä kolme

-"Personal traineri" tuli ja sain jo perjantaina lenkkiseuraa. Sadekaan ei haittaa kun on hyvät vaatteet.
Ja seuraa.

-Joululoma edessä
-Lomapäiviä jäikin vielä

- Pihasauna . Kyllästynköhän siihen vielä? Totunko joskus niin, etten sinne mennessä enää ajattele miten ihana se on?

-Hiljaisuus kotona. Ei kuulu liikenteen ääntä, ei naapurin ovikelloa, ei lasten huutoa, mutta kuuluu sadepisaroiden ropina ja tuulen humina.

-Lauri Tähkän Minun Suomeni. siinä on myös minun Suomeni.(Lauri voi laulaa mitä vaan, ja se kuulostaa uskottavalta ja hyvältä, kuten virsi Kosketa minua henki) .

Siinäpä ne.
Kyllä sieltä syvyyksistä  sai kaivettua hyvyyksiä :)

Joulukalenteri

Tein miehelle joulukalenterin.
Kihisin innosta, ja odotin kovasti joulukuun ensimmäistä, jotta saan paljastaa kalenterin.
Kalenteria voisi parantaa paljon. Tämä on niin tuttua, ja tosi kannattavaa aina pohtia miten voisi asian tehdä VIELÄ paremmin, hienommin tai taitavammin.
Mutta siis, olisi voinut hankkia vanhanaikaisen puulaatikon, johon nämä olisi asetellut. Olisi voinut luukun numeroinnin tehdä kauniimmin ja koristeellisemmin.
Mutta, mutta, ehkä tällainen äijämäisempi versio on nyt täydellinen.

Kumma tunne oli kaupan kassalla kun ostin näitä tarvikkeita kalenteriin, nolotti. Aloin jopa  kassalle selittää mihin tarvikkeet tulevat...noloa.
Mies nauroi saadessaa kalenterin. Taisi olla mieluinen kalenteri.

Joulumarkkinoilla

Käytiin markkinoilla Teijolla ja Mathildedalissa.
Olipa eroa tunnelmassa.
Mathildedal on paikkana ainutlaatuinen idylli, mutta ei se yksinään tee tunnelmaa.
Tunnelman tekee ihmiset, myyjät ja puheen sorina.

Ostettiin saunaan kiukaan päälle laitettava troolari, joka vähän vuotaa. Myyjä oli tuotteensa takana. Siinä on suuri ero myytkö tuotetta vain saadaksesi sen myytyä, vai myytkö tuotetta koska uskot tuotteeseen.  Troolarin myyjä tiesi tuotteesta, opasti ja neuvoi. Juoksi vielä peräämme antamaan lisä ohjeita. Ja kaikki tämä luontevasti ja aidosti, ilman lipevyyttä tai mainoslauseita.

Mathildedalissa viihdyin paremmin.
Teijolta ostin kauneimman joulukranssin oveen.

Halusin jo aiemmin kranssin oveen, mutta mies sanoi ettei uuteen oveen hakata naulaa.
Vaan ei hätää, ovessahan on ristikko, joka on osin "irti", narun sai pujotettua ristikon alta. Ja taas kerran sopu säilyi meidän talossa.

Ja nyt alkaa joulukuu!
Ei tarvitse enää himmailla!

Viikon viimeiset

Lakkopäivät ovat nyt vietetty.
En mä sit minään aamuna saanut nukuttua juuri kauempaa kuin seitsemään. Siinä sit harmittelin tätä maailmaa, joka on tehty illan virkuille: kaikki aukeaa vasta 10.00 tai myöhemmin. Kirjastokin aukesi vasta klo 12.00.

Torstaina olin laittamassa kynsiin uudet geelaukset. Vähän hävettää moinen turhamaisuus.... Mutta on mun kynnet nyt niin kauniit. Tämä oli toinen kerta. Ekat kesti viisi viikkoa. Ainoastaan kynnen kasvuraja häiritsi, muuten kynnet pysyivät ja kestivät. Ei tarvinnut yhtään varoa.
Nyt lyhennettiin kynsiä, en halua mitään kotkankynsiä!
Vielä alkuviikosta mietin, että nämä ovat nyt viimeiset geelikynnet, sitten palaan taas luomuihin. Mutta nyt nää tuntuu taas niin ihanilta, että saas nähdä miten käy tammikuun alussa.

Perjantain black friday meinaa tulla korvistakin ulos. Hirvee ostohysteria valtaa. Työkaveri lähetti kuvan bussista aamu 6.50, ja bussi oli tupaten täynnä ihmisiä menossa ensimmäisiin tarjouksiin. Illan virkut heräsivät ja kaupat aukesivat jo 7.00. Ja minä, vastarannankiiski?, tänään en halunnut mennä kauppoihin, vaikka eilen marmatin kun kaikki aukeaa niin myöhään.
Radiossa sanottiin, että tää on kiva piristys tähän marraskuun harmauteen. Radiossa sanottiin myös, että tarjoukset ei aina ole tarjouksia tänäänkään, meitä voidaan huiputtaa.

Netissäkin oli tarjouksia.
Olen monena kertana katsonut ulkoiluhousuja Revolutionista. Tänään ne olivat 30e halvemmat kuin normisti, ja sinne lähti tilaus. Mulla on kumma luulo, että kunnon ulkohousut saa mut liikkeelle. Ihan niin kuin ajattelin, että se kello, joka näyttää askeleet saa mut liikkumaan.
Ei saanut kello liikkumaan, enkä usko housujenkaan saavaan. Tarvitaan jotain muuta.

Itsekuria tarvittaisiin ainakin.
Mulla on taito olla syömättä koko aamupäivä. Se käy helposti. Illat menee sitten huonommin.
Mut nautin nyt joulun ajasta ja teen sitten kunnollisia uuden vuoden lupauksia.

Tää outoa on

Minulle, joka valittelen jatkuvalla syötöllä työn raskaudesta, tupsahti "taivaan lahjana" kolme vapaapäivää.
Ja mitäkö tein? Jähmetyin. Tunsin syyllisyyttä. Kummallinen minä!

Olen tässä ensimmäisenä lakkopäivänä ihmetellyt mikä tämä olotila oikein on. Yleensä lasken päiviä loman alkuun, suunnittelen kovasti mitä teen ja valmistauden lomailuun.
Nyt ei voinut valmistautua. Tiistai iltapäivänä, aikamoisella tohinalla jäin "lomalle".

Aamulla kun mies lähti töihin 5.40, en saanut enää unta. Yritin kyllä. 6.15 köpöttelin postilaatikolle ja hain lehden. 

Hiukan helpotti kun kävin lakkoilevan työkaverin kanssa lounaalla. Kyllä helpotti kun on "rikoskumppani". Taidan olla laumaeläin.

Saas katsoo nyt miten huomenna menee .

Kuvat on tietty meidän pihakuusesta. Se alkaa olla jo liian iso, tai sitten valoja on liian vähän. Mutta ihana se on, tuo valojen tuike.

Aika juoksee...

No niin, viikonloppuna meillä laitettiin ulkokuuseen lamput.
Vaihdoin joulunpunaiset verhot keittiön puolelle, ja pöytäliinankin.

Ei juhlava, mutta pirteä.
Mutta arvatkaas mitä... nyt mulla alkaa joulu jo loppua.
Yht äkkiä huomasin miettiväni uuden vuoden lupauksia!
Kerroin tästä miehelle, joka sanoi hillittyyn tapaansa:" Jos meille alkaa seuraavaksi ilmaantua pääsiäistipuja, niin sitten menee kyllä jo yli."

Koitan rauhottua. Ihana amaryllis , yksi nuppu enää aukeamatta. Joko kannattaisi ostaa amarylliksiä jouluksi?

4*

Elämän kohokohtia:syöminen.
Ja erityinen hohto kun pääsee valmiiseen pöytään!

Ystävät olivat taas hienostelleet teeman kanssa ja ilta alkoi kuohuviinilasillisella Il Divon siivittämänä. Siirryimme Italian makumaailmaan.

Ilmakuivattua kinkkua, parmankinkkua? , joka oli kääritty persimon palojen ympärille.
Sitten tuorepastaa salvian ja sitruunan kera, pekonilla höystettynä.
Jälkiruuaksi pannacottaa viikunahillolla ja jollain alkoholilla maustettuna

Kyllä oli hyvää. Viinitkin oli tietysti Italiasta.
Ja vielä iltayö palana pizzaa.

Ja keskustelua: kevyesti traktoreista, syvällisemmin lapsuudesta.
Olipa taas kiva illallinen.

Tänään

Vieläkin marraskuu!
Tänään paketoin lahjoja, joululahjoja.
Alan epäilemään onko minulla kaikki hyvin...

Ei mulla kaikki ole ihan hyvin.
Töitä tuli taas kuormallinen lisää. Ja kaikki siihen joululoman lähtöviivan tienoille.
Ehkä alitajunta tekee töitä, ja valmistelen joulua nyt, koska saattaa olla siinä lähtöviivalla vähän uupunut olo.
Yritin kyllä sanoa: EI.
Mutta enhän minä voi tuottaa pettymystä kenellekään, ainakaan tarkoituksella.
Järjestelen päätäni nyt pari päivää, lokeroin ja puhun järkeä itselleni, niin eiköhän se tästä taas. Tästäkin ja taaskin.

Päätä järjestellessäni, meni sukan sydämetkin ylösalaisin. Koitan laittaa toiseen sukkaan ne oikein päin. On sitten sukissa sydämiä molempiin suuntiin.

Mutta huomenna on perjantai. Aion kävellä pimeää polkua pihasaunalle. Nauttia saunan lämmöstä ja pimeydestä. Saunasta tultua istun sohvalle, nautin lasillisen, ehkä toisenkin viiniä ja katson Vain elämää.
Siis perjantaita kohti !

Kyllä minä niin ilahduin!

Viikonloppuna keksin, että haluan tikapuille risusydämen, johon laitan valot.
Risusydäntä etsittiin sitten ihan fb kautta, ystävien avulla ja nettiä selaillen.
Ei löytynyt.

Tiistaina selailin nettiä ja löysin Sokoksen sivulta sydän valokranssin. Katsoin saatavuus tietoja, niin keskustan Wikulundilla saattaisi olla ("saatavuutta ei voi taata tuotteen pienen erän takia").
Pääsin töistä aikaisin ja suuntasin keskustaan. Mielessä kävi jopa pistäytyminen johonkin kahvilaan, leivoskahville samalla kertaa.

Wiklundilla roikkui yksi sydän valokranssi, hyllyllä oli tyhjä koppa. Löysin myyjän, joka kertoi, että katossa roikkuva on ainoa kappale, mutta voin kyllä saada sen, jippii.
Myyjä haki tikapuut, vaan ei hän ylettynyt. Hän soitti jollekulle, joka käski yrittää uudestaan, kurkottaa. Ei onnistunut. Myyjä sanoi, että lähtee miesten osastolta etsimään pidempää myyjää. Minä siihen, että minä kyllä olen aika pitkä, voisinko minä yrittää. Ja niin minä kiipesin tikapuille, ja sain valokranssini.
Sain alennustakin. En suinkaan oman avuliaisuuteni takia, vaan koska kranssini oli esittelytuote.

Kävelin vielä alakerran vaateosaston läpi, ostin parit sukkahousut, ja sitten kotiin!
Kaupunki-käyskentelyn mittani on aika lyhyt nykyään:)

Lidl:stä ostin suklaaleivokset ja kotona juotiin leivoskahvit.
Ja kranssi valaisi seinällä. Ja mieleni oli iloinen.

Joulun odotusta

Mä oon niin etuajassa!
Amaryllis kukkii ja ekat glögitkin jo juotu.
Joko tästä tulee pitkä ja ihana joulunaika, tai sitten olen läpeensä kyllästynyt jouluun ennen kuin se edes alkaa, ja revin kaiken jouluun liittyvän pois viimeistään joulupäivänä.
Ehdottelin ulkokuusenkin valojen laittoa, mutta mies vähän jarruttelee, toki hän sanoi, että jos siltä tuntuu, että ne pitäisi laittaa, niin laitetaan sitten! (Oli muuten ihanasti sanottu! ) No, minäpä tunnustelen asiaa huomiseen asti:)

Joululahjoja olen jo ostellut. Paketointi nauhojakin ostin.
Kynttilöitä olen poltellut jo viikkoja.
Vain elämää-ohjelmassa tuli ekat joululaulutkin kuunneltua.

Töihin ostin minijoulupalloja, punaisia. Ne on niin söpöjä. Ajattelin laittaa niitä kuusen oksiin, jotka tulee pöydille maljakoihin. Mutta pitänee odottaa vielä viikko ennen kuin ne voi laittaa.

Nyt olen metsästänyt risusydäntä. Haluaisin sellaisen tuohon "tikapuille" sisälle, ja valoketjun kiertämään sydäntä.
Portaiden pieleen oven suuhun ruukkuun iso joku vihreä. Siihen ei taida valoja saada kun ei ole pistorasiaa lähellä, mutta jos jotain palloja ripustaisi siihen.

Keittiön puolelle voisi vaihtaa punaiset verhot. Hetken mietin jos joulu olisin tänä vuonna valkoinen ja vihreä, mutta kyllä se punainen niin lämmin on, että voiton vie.

Tule joulu kultainen<3

(ja loma!!!)

Lauantain löpinää

Käytiin mökillä. Haravoitiin omenapuiden lehdet ja katkoin pionit.
Siellä(kin) oli hiljaista.
Tuli taas iso ikävä siinä ruusupensaiden luona. Siellä on kaikki meidän entiset rakkaat koirat.
Juttelin hetken heille. Koskaan en heitä unohda.
Vähän hymyilyttikin, ihan kuin olisin kuullut Veitin onnellisen äänen: nyt ei meidän tarvitse koskaan lähteä mökiltä pois.
Veitihän osasi vetkutella kotiinlähdön hetkellä, kukaan ei osaa kävellä niin hitaasti kuin Veiti osasi tuossa tilanteessa.

Luulen, että vaikka saisin lottovoiton, ei luovuttaisi tuosta paikasta. Rakennutettaisiin sinne vain uudet rakennukset voittorahoilla.
Muistan miten monta vuotta toivoin aitaa tontin ympärille. Meillä oli ensin juoksuvaijeri koirille, sitten ne oli vapaana, karkasivat aina kun joku kulki metsätietä, tosin siellä ei kovin usein kulkijoita ollut. Vihdoin tuli aita, kuusi vuotta sitten. Unelman täyttymys. Lietoon aita tulikin paljon helpommin:)

Alppiruusu viihtyy. Kasvaa jo aidan sisäpuolellekin. Otin siitä kuvan, jota ei sitten olekaan missään. Siis ehkä en ottanutkaan kuin tämän nuppukuvan... Tällaista sattuu, mulle, viikon varrella, liian monta kertaa; unohdan asioita.

Nukuin taas tosi huonosti lauantain vastaisen yön. Stressaan niitä saakelin videointijuttuja. Ns. joulujuhla tulee videoista koottuna "elokuvana". Ei tarvitse lasten jännittää esiintymistä. Olenkin kerännyt itselleni kaiken tämän säästyneen jännityksen, osaanko yhdistää videonpätkät.
Olen kerran tehnyt yhden vähän vastaavan, mutta siitä on aikaa yli 10 vuotta. Silloin en stressannut enkä jännittänyt niin paljon, tää ikä...
Entäs jos vaan annan olla pätkinä, sanon välissä muutaman sanan ja klikkaan auki seuraavan pätkän...

Lauantain taisi kruunata härkäpasta, nam ja ensimmäinen glögi.
Onko oikeesti vasta marraskuu?

Oloja

Kaikenlaisia olotiloja sujahtelee , toiset viihtyy pidempään, toiset vilahtaa.

Mulla on pitkään ollut köhää. Varmaan jo pari kuukautta. Jokaviikko puntaroin pitäisikö mennä lääkäriin. Tää on kuitenkin joka syksyinen ongelma, sama kaava toistuu, toisinaan olen mennyt lääkäriin ja saanut yskänlääkereseptin, toisinaan yskä on loppunut jouluksi.
Kaksi kertaa multa on poskiontelot leikattu/puhdistettu, mutta viimeisestä leikkauksesta on jo 10 vuotta, joten ei kai enää..

Viikonlopun yö meni murehtiessa. Mietin kaikenlaisia tulevia keskusteluja, olenko valmistautunut, osaanko jne. Mietin myös joulujuhlaa, osaanko yhdistää videonpätkät pitkäksi "elokuvaksi". Yön aikana en tullut viisaammaksi, eikä syttynyt luovia ratkaisuja.

Sisälläni kihisee jännitystä. Parin viikon päästä jännitys muuttuu järjettömäksi iloksi tai suunnattoman suureksi pettymykseksi. En millään jaksaisi odottaa.

Kaikenkaikkiaan elämässä on kaikki suhteellisen hyvin.
Nautin pihasaunasta. Se vaan on niin ihanaa tallustella pihanperälle saunomaan. Jo saunan lämmittäminen on omajuttunsa.
Uusi keittiökin tuntuu luksukselta. Jääkaapista ei putoile tavaroita ja polviin ei satu, vaikka ottaa alakaapista tavaroita.

Pikkuhiljaa käyn läpi laatikoita ja kaappeja. Tarpeettomia lähtee kiertoon. Tämä pikkuhiljaa tapa tuntuu turvallisemmalta kuin radikaalimpi konmaritus.

Tällaista elämää täällä; iloja ja murheita, pieniä ja suuria. Elämää.

Käytännöllisyys

Tuumasta toimeen!
Vierashuoneessa ollut rautasänky ei mennyt kaupaksi, mutta kuin laitoin fb roskalavalle, niin kahdessa minuutissa meni. Sama sänky Jyskissä edelleen myynnissä 189e ja mä pyysin 30e, mutta tällä kertaa ei osunut ostaja kohdalle. Rautasänkyä ei voi säilöä pihalla pitkään,  pääasia, että meni jollekin käyttöön.

Ikeassa sitten seikkailtiin varaston puolella koontilistan kanssa aika tovi. Ja vain yksi ovi jäi erehdyksessä ottamatta.
Mies kokosi tätä kokoonpanoa noin kuusi tuntia.

Vastapäätä kaapistoa on makuuhuoneesta siirretty toinen kaapisto. Kaapistojen väliin jää sellainen ei ihan kahden patjan levyinen tila.
Tuntuu oikein hyvältä ratkaisulta.
Eikä edes näytä pahalta, vaan selkeältä, siistiltä.

Huone on toisesta päästä tosi korkea, sinne mahtuisi vielä jotain, mutta tulisi varmasti tunkkaisen näköiseksi, jos sinne laittaisi lisää kaappeja tai hyllyjä.

Kuvasta muuten puuttuu vielä kaikki ovet! Yläkaappien ovet olivat loppu, ensi viikolla pitäisi saada.
Ja yksi ovi, jossa peili, jäi siis sinne Ikean varastoon.

Toisaalta hyvä, ettei heti ole ovia,  ei tarvitse kaikkia ovia aukoa etsiessään vaatteita tm., tovi taitaa mennä, että muistaa missä mitäkin on.
Alakuvassa osa ovista jo paikallaan. Laatikoiden yläpuolelle tulee peili ovi, muihin tavalliset.

Käytännöllisyys-esteettisyys

Meillä on tuollainen pieni huone, joka on toiminut vierashuoneena.
Nyt kuitenkin on saunatupa, jossa ehkä tarkenee yöpyä myös talvella, ja parvi, niin ei tarvita vierashuonetta.
Makuuhuoneessa on vaatekaapit ja mietin, jos vaatekaapit siirtyisivät vierashuoneeseen. Ja voisimme ostaa sinne isommatkin vaatekaapit, niin saisi parven varastossa, hankalassa paikassa olevat takitkin alas.
Tässä olisi etuna se, että makuuhuoneesta tulisi avarampi, viihtyisämpi, kauniimpi.
Lisäksi olisi iso plussa tuo vaatteiden säilytys järkevämmässä paikassa järkevämmin.
Mutta...onko vierashuone sitten tyhmän näköinen, tylsä, ruma?

Silmissäni näen toisen vaihtoehdon: ihana mehevä korituoli, pehmeä matto ja jalkalamppu. Sellainen kaunis, houkutteleva huone, jossa voisi istuskella, lukea ja kuunnella musiikkia.
Mutta....kuka siellä istuu ja koska? Majoitumme aina sohvalle, lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, katsomaan telkkaria...
Vai houkuttelisiko tila ja siellä tulisikin oltua?

Tämä on vaikea rasti minulle, jolla asiat tuppaavat menemään esteettisyys edellä.

Huone on ollut myös Veitin huone. Siellä on hänen lelukorinsa, ja siellä hän makoili kun halusi omaa rauhaa. Kumpi ylläolevista vaihtoehdoista olisi tulevalle pennulle parempi?
Korituolista riittäisi hänelle askarreltavaa (pureskeltavaa) enemmän, mutta olisi viihtyisää.

Juuri nyt olen kallistunut vaatekaappien siirtämisen suuntaan, mutta pitänee vielä miettiä.

Pyhäinpäivä

Tänään on pyhäinpäivä.
Sytytin kynttilät pihalyhtyihin jo aamulla.
Kyllä he kaikki näkevät ne täältä pihaltakin.

Muistelen isoäitiä. Hän osasi nauttia elämästä. Tai ainakin siltä se minusta näytti. Vanhainkodissakin näytti viihtyvän.

Muistelen Annikkia. Oli mun varaäiti. Niin paljon muistoja. Hän osasi olla läsnä. Kiirettä ei kai siihen aikaan ollut olemassakaan. Hän lähti kesken.

Muistelen Kirstiä. Siihen muistoon liittyy vielä tuskaa. Joskus on vaikea ymmärtää toisen tahtoa ja tapaa.

Muistelen Kultsia, Kessua, Hifiä, Joikua ja Veitiä. Kaikki niin rakkaita. Ikävä ei koskaan poistu kokonaan.

Muistelen Aamosta. Suuren suuren aukon jätti hänkin. Suuri persoona jäi monen mieleen.

Muistelen kahta työkaveria jotka yllättäin lähtivät. Siinä tuli muistutus elämästä jonka pituutta ei voi tietää.

Muistelusta tulee surullinen olo. Se on kai sitä ikävää.

Ps. enää ei ole lehtiä noissa puissa. Kuva otettu viikkoja sitten.

Jaksoin!

Tää kuva on meidän kotitiestä. Tässä kohtaa viimeistään huokaisee ja mieli asettuu. Ja tänne kun pääsee töiden jälkeen, ei tahtoisi enää lähteä mihinkään.

Mutta....löysin lompakosta leffalippuja, jotka oli käytettävä lokakuun loppuun mennessä, ja siitä se ajatus lähti.
Tiistaille sovittiin lippujen käyttö ja leffaksi valittiin Täydellinen joulu.
Leffa oli ihan kreisi komedia, nauratti ja vei ajatukset pois kaikesta. Ihan täydellinen irtiotto arkisesta alkuviikosta.

Eniten kaikessa yllätti se, että jaksoin lähteä! Ihan alusta asti ajatus lähtemisestä tuntui hyvältä, ei väsyttänyt, eikä ahdistanut.
Tänään oli lyhyempi työpäivä, pääsin jo 14 töistä. Lasten kanssa olin tänään vain kolme tuntia.
Ja koska olen aamuihminen, aikainen herääminen ja aamuvuoro ovat minulle täydellinen vaihtoehto.
Siinä ne syyt jotka vaikutti tähän päivään, nimenomaan jaksamiseen.
Minulle jäi jotain voimavaroja käytettäväksi työpäivän jälkeen, eikä käynyt niin kuin yleensä töiden jälkeen, että olo on loppuun asti rutistettu, puristettu, kaikki käytetty.

Haluan elää! Haluan elää täysillä myös työpäivän jälkeen.
Nyt vaan pitäisi keksiä miten lyhentää työpäivää.
Vinkkejä otetaan ilolla vastaan!
Omasta mielestä ei löydy muita vaihtoehtoja kuin vuorotteluvapaa, osittainen sairausloma (miten siihen pääsisi/joutuisi? ) ja irtisanoutuminen nykyisestä työstä.

5* illallinen

Pitkästä aikaa illallinen ystävien kanssa.

Alkuruuaksi juustokeittoa ja leipäpaloja
Tykkään älyttömästi keitoista, miksi niitä tulee laitettua niin harvoin?

Pääruokana lihamureketta, lohkoperunoita, mustapekkakastiketta ja vihreää salaattia.
Sellaista turvallista perusruokaa. Pientä keskustelua käytiin aiheesta muussi vai lohkoperunat...

Jälkiruuaksi mustikoita ja kinuskikastiketta. Helppoa, eikä aiheuta ähkyä.

Ähky saatiin ehkä aikaan jälkiruuan jälkiruualla vähän myöhemmin. Taas sitä suklaakakkua, jonka kuorrutusta en vaan saa kiiltäväksi ja kauniiksi. Tämä oli nyt jo kolmas suklaakakku tänä syksynä!
Tälläkertaa kermavaahdon kera.

Ja mulla oli uusi mekko päällä, jonne mun pömppö vatsa mahtuu lähes huomaamatta. (Kolme suklaakakkua ei auta asiaa...)

Tuon lilahtavan lehtikoristeen kun olisi saanut lämpimän punaiseksi niin olisi ollut täydellinen. Lila tai vähänkin lilaan vivahtavat värit eivät ole mun juttu.

Odotettu viikonloppu

Mustavalkoinen kausi menossa:)  Syksyn värikkyys on kyllä ihanaa, mutta kun meidän uusi keittiö on nyt mustaa ja valkoista, niin tuntuu hyvältä korostaa sitä.
Edessä on kiva viikonloppua.

Nala ja poika tuli jo perjantaina. En ehtinyt edes odottaa heitä. Yleensä katson kelloa ja lasken koska heidän pitäisi olla perillä.

Lauantaina on pitkästä aikaa neljän tähden illallinen. Tällä kertaa oikeastaan viiden tähden..Kuulostaapa vielä hienommalta! Vaikka ei ole tällä kertaa hienostelua vaan melkein arkista.

Sunnuntaina päästään valmiiseen pöytään syömään.

Työläisenä olon paras osa on tämä: perjantailla on aivan oma merkityksensä. Lomalla perjantai ei erotu viikonpäivistä mitenkään.

Nyt nautitaan!
Sauna, viiniä, hyvää ruokaa, seuraa, kirja, koira, kukkia, kynttilöitä...Jee!!!

Pian on....joulu

Kauppoihin on tulleet jo kaikki joulukrääsä. Sellaiset pelottavat jätti tontut joilla on pipo silmillä, kaikenväriset joulupallot jopa joululahjapaperirullat.
En minä noista välitä.
Mutta punainen. Lähes kaikki punaiset jutut.

Ikeassa oli lämpimän punaisia tyynynpäällisiä. Juuri oikean punaisia, ei oranssiin vivahtavia, ei liian viininpunaisia vaan juuri oikeita, lämpimiä. Vaan sinne ne jäivät, mies ei tykännyt kun olivat samettia! En ymmärrä. Sametti on pehmeää, kaunista ja se oli juuri oikean väristä.

Siellä oli myös kynttilöitä. Niitä punaisia.
Pääsin yhden kerran niiden ohi, mutta kun niitä oli uudestaan siinä kassojen lähellä.....Pöytään en niitä vielä tohtinut laittaa, mutta siellä ne ovat, laatikossa valmiina, sitten kun siltä tuntuu.

Muutama joululahjakin on tullut ostettua jo. Oikeastaan viisi. Jos nyt jo paketoisi ne, oikein ajan kanssa, siiitä olen haaveillut, kauniisti paketoiduista lahjoista, loppuun asti mietityistä.

Tykkään joulusta.
Nyt ole kyllä kuukauden etuajassa. Yleensä tämä tunne tulee marraskuun alussa, auts.
Koitan nyt vähän hillitä, koska jos aloittaa liian aikaisin, kyllästyy ennen kuin se joulu ehtii.

Yksi parhaista asioista elämässä

Tampereelle mennessä pysähdyttiin Ideaparkkiin ja kokeilin siellä yhtä mekkoa.
Niin pullisteli vatsamakkarat mekossa, että mekko jäi sinne. Mieli oli hetken vähän apea, ja mietin pitäisikö jotain tehdä.
Sitten oltiinkin jo Tampereella, ja mentiin syömään...hyvin.


Ravintolassa syöminen on yksi parhaista jutuista elämässä.
Ei se nuorena ollut niin merkityksellistä, mutta nyt se on.
Pienet asita tekevät siitä vielä paremman. Ensiksikin tuo elävä valkoinen neilikka. Yksi kukka, suuri merkitys.

Toinen asia: kynttilä, sekin on plussaa kun kynttiläkin on elävä.
Ja kolmas asia on viinipullo pöydässä.

 Neljäs asia on ruokien esillelaitto. Tällaisen leipäkorin haluaisin kotiinkin. Tuo punainen oli jotain tomaattijuttua, maistui voimakkaasti tomaatilta, ei jatkoon.

 

Viides asia on ruuan maku. Alkuruokana kanttarellikeittoa ja maalahden limppua. Kun oli jo odotellessa nakerrellut noita leipiä, niin jätin maalahden limppu kolmiot syömättä.  Kun tarjoilija kysyi maistuiko keitto, minäpä olin rehellinen. Sanoin, että tykkään enemmän paksummasta keitosta, mutta sehän on makuasia. Eipä siitä sen enempää juttua syntynyt tarjoilijan kanssa. Keitto olisi ollut helpompaa juoda lasista, kyllä se oli liian laihaa.

 

Pääruuaksi pippuripihviä ja mustaleima-emmentalperunagratiinia. Oli siinä limeselleripyreetäkin (ei jatkoon). Tosi hyvältä maistui, paitsi siis tuo limeselleripyree. Kukalliset lautaset kiinnitti huomiota harvinaisuudellaan. Useimmiten lautaset valkoisia?

Jälkiruuaksi creme bruleetä lakkahillokkeella. Oli hyvää. Ja nuo asetellut marjat ja kukat olivat vielä nätimpiä livenä kuin kuvassa.

Ja sitten mentiin teatteriin katsomaan Vanhoja poikia. Junnu Vainion lauluja neljän miehen laulamana ja tarinoilla höystettynä. Nelihenkisellä orkesterilla oli myös oleellinen osuus esityksen onnistumisessa.

Sellainen syysloman reissu. Selkäkin kesti suht hyvin :)