Pääsiäisenä luettu

Pitkästä aikaa kirja, joka vei mennessään (kunhan sai ensimmäiset sivut luettua ;)  )
Sellainen aikuisten satu.
Toi eteen ihan erilaisen maailman.
Niin maisemineen, tunnelmineen kuin tunteineenkin.

Satu siksi, että oli niin epätodellinen, ja kuitenkin voi olla tottakin.
Arvot ovat vähän erilaiset kuin meillä täällä. Silti voin nostaa hattua näille arvoille, näin sen kuuluisi olla, näinkö se voisikin olla.

Lukeminen on ihanaa!

Pönttöjen parannusta

Mies osti Onnimannista aukkorautoja. Laitteli ne nyt niihin pönttöihin, joista puuttui. Eipä pääse enää tikka reikiä suurentamaan. 
Nyt saapi asukkaat saapua.
Vielä ei aamuisin kuulu sirkutusta.

 Jokunen talitintti täällä on talvenkin asunut.
Kaksi kauralyhdettä ja puolikas pallollinen siemeniä on heille riittänyt.

Meillä on 9 asuntoa tarjolla.

Hiukan arveluttaa, onko saunan seinälähiö sittenkin liian kuuma paikka linnuille. Viime kesänä valkoisen talon asukkaat lähtivät liian aikaisin pesästä ja huonostihan heille kävi.
Siis ei sauna seinää lämmitä, vaan aurinko.
Toisaalta on sinne omatoimi rakentajakin pesänsä tehnyt, seinän rakoseen.

Pääsiäinen mökillä

Ihanaa, lomaa!
On tässä pari päivää mennyt asettautuessa lomalle. Levotonta nukkumista, aikaisin heräämistä, eikä puhettakaan vielä lukemaan keskittymisestä.
Hassuja unia, joissa tapahtuu kamalan paljon. Viime yönäkin tein hedelmäsalaattia persikoista ja ananaksista, opetin kahta lasta ratsastamaan kaupungissa, jossain puistossa, missä oli eläkeläisten tapahtuma ja ajettiin ystävän kanssa varastetulla autolla (oikeasti vain lainattiin autoa yöksi).

Täällä mökillä on vielä tosi talvista. Pihamme on kokonaan valkoinen. Ja on liukasta! Kulkureitit ovat jäätä, joka on kiillottunut vesisateessa. Metsässä sentään on parempi kulkea, siellä jäätä ja lunta enää muutamissa paikoissa.

Mökki sai uudet verhot. On harmaan aika. Ja taas pohdin maalataanko paneelit vaalean harmaiksi, ja tapetiksikin jotain harmaata ja valkoista. Tuleeko liian harmaata?

Nää kaverit nauttivat. Tosin yllättävän paljon viihtyvät myös sisällä. Heistä hauskinta taitaa olla se, kun saa mennä ulos ja tulla sisälle, ja taas mennä ulos.

Vielä kaksi tai kolme päivää lomaa, riippuu miten haluaa laskea.
Pysähdy aika, pysähdy!

Hyvää onnellisuuden päivää!

Sunnuntaina oli onnellisuuden päivä. On sitä turhempiakin päiviä.
Onnellisuuden tunteita tulee aika pienistäkin asioista. Mä sain keittiön ikkunan pestyä ilman raitoja, tai tuli siihen raitoja, mut pienellä pyyhkimisellä sai asian korjattua. Koneen ja käsityön yhteistyöllä. Ja nyt olen onnellinen kirkkaasta ikkunasta. Tuntuu jopa siltä, etten haluakaan täältä mihinkään omakotitaloon , se on siis todella pienestä kiinni , kaikkikin ;)
Onnellinen olen myös tämän viikonlopun toiminnallisuudesta. Vaikka perjantaina tuntui, että on liikaakin ohjelmaa viikonlopulle, niin eipä ollutkaan.

Usein onnellisuuden huomaa vasta jälkeenpäinkin. Aika kultaa muistot tai muuten vaan tajuaa hetken ihanuuden vasta myöhemmin.
On helppoa löytää asioita, jotka voisivat olla paremmin. Aina riittäisi siivottavaa, korjattavaa ja hankittavaa. Aina voi keksiä asioita joita ei juuri nyt pysty tekemään.
Miten se voikin olla niin helppoa! Ja mitä enemmän alkaa miettimään mitä ei voi tehdä tai hankkia, sitä syvemmälle negatiivisuuteen vajoaa.

Kuten kaikissa asioissa, myös positiivisuudessa voi mennä liiallisuuksiin. Yltiöpositiivisuuskin on rasittavaa, ja köyhää. Kyllä elämässä pitää olla monelaisia tunteita.
Merkityksellistä on tunteiden tasapaino ja elämänasenne.

Jokatapauksessa sunnuntaina oli onnellisuuden päivä, jota voi viettää maanantainakin jos ei sunnuntaina tiennytkään moisesta päivästä. Ja vaikka olisi viettänyt sitä sunnuntaina, voi sitä viettää vielä maanantainakin, ehkä jopa vielä tiistainakin, mutta sen jälkeen..alkaako jo mennä liiallisuuksiin ;)

"Kun aamulla herään,
 Mä tuntee voin sen
Tää on kaunis päivä,
Mä oon onnellinen.
Sama mulle vaik satais
Taivas ois pilvinen
Tää on kaunis päivä,
 Mä oon sopivasti onnellinen."

(Robin)

Ostos

Sorruin "teinivaatteeseen", tai miten sen nyt ottaa.
No, ensinnäkin se on hihaton, eli allit hyllyy, paitsi jos pitää sitä villatakin kanssa :).
Toiseksi siinä tulee kaula-aukko aika ylös, mihin mahtuu siis leukaheltat? Toisaalta ei haittaa koska sen näkee vain kun katsoo peiliin.
Mutta tää on niin nätti.

Ihmetyttää kun Turku on sentään aika iso kaupunki, ja silti piti tuokin netistä tilata. Olivat Vilasta loppu, eikä lisää tule.
Sama juttu oli Prisman Jackpot raitahameen kanssa. Kampanja parhaimmillaan televisiossa ja hame loppu ainakin Myllyn Prismasta, eikä lisää saada.
Ihme pula-aikaa eletään. Kuitenkin pitäisi saada rahaa liikkeelle ja syntymään työpaikkoja.

Nettiosotostenkin kanssa pieniä ongelmia.
ÅU.sta luin, että Länsikeskuksen posti loppuu ja Citymarket alkaa hoitaa postia.
Länsikeskuksen posti on koko läntisen Turun posti, eikä sitä siis kannata postin ylläpitää??
Onneksi on smart post, niin ei tarvitse jonottaa paketteja Cittarista.
Toinen postiin liittyvä asia hämmästyttää myös. Postilaatikoita on karsittu. Enää ei onnistu kortin tai kirjeen sujauttaminen laatikkoon työmatkalla tai koiralenkillä. Kaikki koira-ja työmatkan varrella olevat laatikot on poistettu!
Isojen kauppojen edestä löytää vielä keltaisen laatikon, ehkä.
Jotenkin kaikki nämä asiat tuntuvat kaupan ja postin "itsemurhalta". Jos kaupoissa ei ole ostettavaa, ei sieltä voi ostaa tavaraa. Jos postilaatikoita ei ole, ei voi lähettää postia.

Ikkunoiden pesu

Kevät saa sisustamaan. Tekee mieli vaihtaa verhoja, mattoja, tyynyjä, liinoja, ostaa kukkia ja siivota.
Ihan oikeesti tekee mieli siivota! Haluaisin ikkunat kirkkaiksi, kaapit siisteiksi, pölyt pois ja turhat tavarat kierrätykseen.
Lauantaina pesin olohuoneen ikkunat. Niissä oli yhteensä 16 pintaa pestävänä! Mulla on sellainen pesin. Suihkutetaan, pyyhitään ja suriseva kone imee vedet lastan kautta pois. Kuulostaa helpolta mutta vain kuulostaa. Jos pyyhit liian kuivalla, tulee raitoja, jos painat liian kovaa, tulee raitoja, jos kuivaat lastalla arvioiden lastan mitan väärin, tulee raitoja, jos kone on väärässä asennossa tulee raitoja ja jos kaikki menee nappiin, saattaa silti tulla raitoja.
Nyt odotan kauhistuneena ensimmäistä kaiken lopunkin raidoituksen paljastavaa auringonpaistetta.
Ikeasta ostetut verhot eivät päässeetkään puhtaisiin ikkunoihin. Olivat aivan liian pitkät matalaan majaamme. Verhot ovat silti ihanat. Valkoiset ja kukan kuvista näkyy läpi. Eli kuvassa kuviot näyttävät harmailta, mutta oikeasti ovat niiltä kohdin läpinäkyvät.

Nyt verhot jäävät odottamaan ompelun järjestämistä. Ja minä opettelen uutta taitoa, kärsivällisyyttä.

Siitä tuli....pusero

 Tuollainen siitä sitten tuli, puserota.
Lämmin. Alpakkaa ja villaa.
Hihat on isot. Ovat kyllä 3/4 pituiset niin kuin pitikin, mutta leveys...
Kaula-aukko on myös reilu. Pientä jännitystä, että valahtaako pusero vasemmalta vai oikealta.
Mutta lämmin se on.
Käsitöiden teko on edelleen mun mielestä salatiedettä. Ohjeissa on kyllä mittoja, mutta kun käsiala vaikuttaa niin paljon, voi tulos olla ihan muita senttejä kuin ohjeen kaaviossa.
Tämän kutominen oli kivaa ja helppoa. Rentouttavaa.
Mutta olisi vielä kivampaa jos lopputuloskin olisi onnistunut.
En silti lannistunut. Nyt tahtoisin löytää ohjeen virkattuun kevättoppiin :)