Uusi talo

No nyt on asuntoalue saanut uuden rakennuksen.
Tällä kertaa olisi tarjolla viihtyisä terassitalo.

 Tähän odotetaan västäräkkipariskuntaa, tai sitten sitä heppua, joka viime keväänä rakensi hartijapankki systeemillä talonsa saunan kuistille lyhtyhyllylle.

Nyt siis alueella on jo kaksi asuntoa. Alkutalvella laitettu B&B on kärsinyt ilmastosta. Tai sitten kyseessä on samaistuminen seinään, jonka kylkeen se laitettiin, eli molemmat näyttävät nykyään yhtä huonokuntoisilta. B&B:stä on rapissut maali...

 Kuten kuvasta näkyy, asuntoalueella on vielä paljon tilaa :) Mutta alku näyttää minusta jo lupaavalta, ja vielä kun villiviiniin tulee lehdet, niin olen hyvin tyytyväinen.

Kriitikko

Tänne omaan  pikku blogiin kun kirjoittelee ei tunne sen kummempia epäonnistumisen tai onnistumisen tunteita kirjoituksista.
Ei aina edes tarkasta oikeinkirjoitusta. Tämä on sellaista omaksi ilokseen kirjoittamista.

Joskus herää ajatus lähettää joku kirjoitus koiralehteen. Ja  kun lukee painettua sanaa,  se on niin eri juttu.
Miksi vasta kun lukee painettua sanaa  tajuaa jotkut lauseet tosi kummallisiksi ja vaikea selkoisiksi?
Hävettää nähdä omat lauserakenne kyhäelmät.

Kerran pyysin tuttua äidinkielenopettajaa korjaamaan tekstini ennen kuin lähetin julkaistavaksi. Sainkin postissa oikein punakynällä korjatun version. Katsoin jutun loppuun vielä odottaen, että siellä olisi arvosana 7+.
Suurin osa korjauksista oli hyviä. Osassa tuntui häviävän koko ajatukseni, eikä kirjoitus enää tuntunut omalta.

Nyt taas kun luin Reviiristä juttuani niin kauhistuin. Ehkä olisi kuitenkin syytä tarkistuttaa teksti muutamalla ihmisellä.
Painetusta tekstistä näin heti myös sen, miten jossain kohtaa "kynä" lensi ajatuksen siivin ja ikävä kyllä, toisessa kohtaa kirjoitus oli kömpelöä ja väkinäistä. Kappaleiden, tapahtumien sitomisessa toisiinsa on paljon kehittymisen varaa. Taitaa olla sama ongelma kuin puhutussa kielessä, odottaa kuuntelijan osaavan lukea myös ajatuksia, niitä rivien välin kirjoittamattomia lauseita.

Huonoa oli sekin, että tällä kertaa lehdessä oli viisi in memorian kirjoitusta....vähän liikaa.

Vaan onpa hyvä että itse olen kriitikkona omille kirjoituksilleni :)
Toisaalta olisihan se mukavaa kommenttejakin lukea, vaikka kriittisiäkin.

Ostos

Oli "pakko" mennä Esprit liikkeeseen, koska postista tuli 20% alennuskuponki.
Myllyn Espritissä on ihana myyjä. Hän on niin innostunut työstään ja espritin vaatteista.
Nytkin tuli perässäni sovituskopin luo ( oli hakemassa sovitettuja vaatteita rekiltä takaisin hyllyyn) ja hihkaisi, että heille on tullut vaikka mitä kevät uutuuksia, voisiko hän tuoda minulle sovitettaviksi muutamia?
Hetken kuluttua tuli sylillinen vaatteita mukanaan. Kaikki olivat minun tyylisiäni!

Siitäkin ihana myyjä, että antaa rauhassa kokeilla, ei patista, ei jää katsomaan.
Kassalla vielä, maksettuani jo ostiokset, kysyi tykkäänkö sandaaleista. Halusi vielä näyttää minulle sandaaleja, jotka niin sopisivat ostamaani asuun.
Ja olisinhan minä ostanut :)  Vaan rahat ei riitä kaikkeen.

Neljän "tähden"...numero kolme

Kattaukseen ei tällä kertaa sen kummempaa panostusta. Mentiin keväällä ja vihreällä.
Emäntä panosti tällä kertaa hiuksiin. Kampaajalta ei löytynyt muuta sopivaa aikaa, niinpä vietin lauantai aamupäivän hiusten värjäyksessä. Oli nautinnollista vaan istuskella, ja sain ihanan päähieronnankin.

Kuvassa hiukset näyttävät pidemmiltä kuin luonnossa. Toisaalta harvemmin näen itseni takaapäin.
Olen taas (edes joskus) niin ajan hermolla, minulla on jo pullo merisuolaa. Sitä suihkutetaan hiuksiin, niin ei tarvitse mennä uimaan. Eli hiukset ovat karheat ja kihartuvat kun suihkauttelen pullostani. Kiharatkin pysyvät pidempään.

Tämän päivän päivällinen on todella täyttävä.
Alkuruokana pekonisalaattia. Siihen tuli papuja, paprikaa,salottisipulia, pekonia, salaattipedillä.

Pääruuaksi poronkäristystä perunamuussin ja puolukkahillon kera. Miehen kanssa ollaan vähän eri mieltä viineistä. Hänen mielestään Frontera käy kaikkeen ja milloin vain. Ostinpa tällä kertaa viiniä, jota suositellaan poron kanssa. Mies älköön koskeko tähän pulloon;)

Banoffee-jälkiruoka. Keksinmuruja, banaania, karamellisoitua maitoa, kemavaahtoa, rahkaa. Koristelu uupui. Ananaskirsikka olisi kruunannut...

Viikko tuli ja meni

Viikko on ollut kiireinen.
Koira"koulua", satuhierontaa, ystävän tapaamista,bailatinoa kehityskeskustelu ja normi työt.

Satuhieronta on ihanaa. Kosketus tuntuu rentouttavalta, välittävältä ja rauhoittavalta. Lapsiin kokeilin tänään hierontaa. Eipä ollut lasta, joka ei olisi tykännyt kosketussatuilusta. Hieronta sinällään on taas niitä vanhoja tuttuja asioita, nyt sille on saatu nimi ja sertifikaatti. Sen verran hyvä juttu on, että hyvä vaan että nostetaan esiin vähän suureellisemmin.

Ystävän kanssa oltiin Tiirikka nimisessä kahvilassa. Valkoiseksi maalatut seinät ja katto, ja puiset paalut ja kattohirsi.Yläkerrassa.Miellytti silmää. Vaikka tuota tyyliä löytyykin monesta paikasta, en ole siihen kyllästynyt. Söin lohiparsakaalipiirakkaa ja puolikkaan mangovalkosuklaa-kakunpalan.
Myöhemmin alakerrassa alkoi soittaa joku bändi jazzia. Jos tykkäisi, eikä olisi tultu juttelemaan, olisin ehkä tykännyt, soittivat sen verran kovaa, että keskustelusta ei enää tullut mitään.

Näin on taas viikko mennyt. Virheitäkin tehden. Virheistä oppinut, uuttakin omaksunut.

Tämä oli keskiviikko aamun teemabiisi:

Ei riitä

Tämä ei riitä. Siis viikonloppu ei riitä pienoiseen stressiin ja palautumiseen. Aurinko paistaa ja antaa voimaa, samalla se antaa kapinamieltä: en halua kaupunkiin!
Muutamien isojen kuusten kaadon jälkeen pihaan paistaa aurinko paljon enemmän. Iskee myös hurja himo kaataa kaikki puut auringon tieltä. Onneksi rinne on naapurin tonttia.

Tässä siis oli sellainen "tuomiokirkon joulukuusi" ja muutamia pienempiä. Tänään vielä kaadoin yhden vähän normaalia joulukuusta isomman. Kaadoin ihan käsipelillä, kaarisahalla.

Tätä talviota kasvaa tuon äskeisen kuvan vasemmalla puolella, josko leviäisi myös oikealle puolelle? On helppo leviämään. Tuohon mökin seinustalle siirsin pari alkua muutama vuosi sitten ja nyt jo uhkaa kiivetä seinällekin.

Vaan eipä tässä auta muu kuin tällä "tankkaamisella" palata kaupunkiin ja jaksaa taas.

Zirkkeli

Elämässä on paljon asioita, joita vaan miettii, että olisi kiva tehdä, kokea.
Monet eivät suinkaan ole rahasta kiinni, vaan enimmäkseen saamattomuudesta. Aika vaan valuu ja kuluu, ellei siihen tartu.

Sain toimeksi yhden asian suhteen. Tanssihan on mun juttu.  Sekin hyvä syy mennä katsomaan tanssiteatteria. Toinen syy , että yksi tanssijoista on koulukaverini.

Pelkäsin tanssin olevan liian taiteellista. Sellaista etten ymmärrä mitään.
Mutta positiivinen yllätys oli, että esitys oli täysin ymmärrettävä!

Tuttuja lauluja, live laulaja ja tanssia.Puvustus kekseliästä, tarinat hauskoja ja koskettaviakin. Kyllä osaa ihminen halutessaan olla luova ja kekseliäs.

Pienillä, siis katsomosta katsottuna pienillä liikkeillä, saatiin aikaan suuria tunteita ja ilmaisuja.
Tarinat juuri sopivasti kantaa ottavia, ajatuksia herättäviä. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin ilo.

Yllättävää oli sekin miten tärkeä osa tanssissa on myös tanssijoiden ilmeet.
Itseäni kosketti paljon myös tarina, jossa näkyi ryhdin merkitys. En tiedä oliko se tämän tanssin pääpointti, mutta minulle se näytti selkeästi mikä merkitys on sillä, millä ryhdillä asia tehdään. Vaikka askeleet (teot) olisivat millilleen oikeat, tanssi (seuraukset) ei ole kuin hapero kuori.

Luulen et tanssiteatteri olisi paljon suositumpaa, jos vaan ihmiset tietäsivät, että se sopii kaikille.

Ja mikä lopullisesti vakuutti minut ;) ?
Tanssiteatteri Erin vessa ! Siisti ,  vihreitä kristalleja ja pyyheliinat!

Valintoja vai?

Mun päivä: herätys 5.15. Koiralenkki pimeässä. Työpäivä. Yli 50 ihmistä, erilaisia ja eri pituisia kohtaamisia työn merkeissä. Bataatti-perunasosekeittoa ruokana. Parin tunnin palaveri.
Kotiin. Koiralenkki. Ystävän kanssa laatuaikaa. koiralenkki. Sohvailua.

Miehen päivä: herätys kun sattuu heräämään. Aamiainen pitkän kaavan nautiskelulla. Aaltojen loisketta ja pauhua. Laatuaikaa ystävän kanssa. Pippuripihviä, viiniä. Merinäköalalla.

Kumman valitset?

Kummassakin puolensa.

Sain tänään paljon. Ämpärillisen positiivista palautetta. Ystävän kanssa jutustelua, oleilua ja livbox.

Hyvä näin.

Kevät, kevät, kevät...

Nyt se alkaa jo! Pihlaja-angervot ensimmäisinä puskee silmuja, nää taitaa olla kyllä jo lehden alkuja!
Pihan kulmassa on sellainen kuoppa johon olen heittänyt kaikkii "kukan" raatoja, ja siellä on narsissin alkuja!

Käytiin naistenpäivän kunniaksi Kukkatalossa ja sain 10 narsissiruukkua.

Nyt ne on ikkunalaudoilla jo. Niin kuin viime keväänäkin... Pitänee heittää joku lakana päälle kun tulee pakkasyö. Keltaisia kukkia kestää hyvin, niistä jopa ilahtu vielä tässä vaiheessa, mutta kun tullaan kesään, ei keltaisia kukkia, kiitos.

Ja tietty tulppaaneja. Tulppaani aika taitaa olla jo loppusuoralla. En muista mihin asti niitä kaupasta saa. Pian alkaa kuitenkin tulla narsissit, orvokit, ruusut...
Tervetuloa kevät!

Erilaisia päiviä -rikasta elämää

On vuodenajat, viikonpäivät, arki-ja vapaapäivät. Välillä menee hyvin,välillä huonosti ja useimmiten tasaisen tappavaa tahtia. Tämä kaikki tekee elämästä rikkaan.

Eilen olin työporukan kanssa "afterworkissä". Sellaista sisäpiirin huumoria ja yhteiseloa työn ulkopuolella, tekee hyvää.
Naapuripöydässä ruokaileva miesporukka ilhadutti meitä lähettämällä pöytäämme kaksi pulloa Bollingeria ja hyvää tulevaa naistenpäivää tervehdyksen. Aitoa shampanjaa!

 Loppuilta/yö meni tanssimassa Finlanderssin tahdissa. Siinä on orkesteri, jonka ei tarvitse diivailla. Aloittivat heti ravintolan avattua ovensa, pitivät pari taukoa ja lopettivat 02. Monet aloittavat vasta puolen yön aikaan, ja lopettavat silti 02....

Tänään onkin sitten vietetty päivää erilaisissa merkeissä. Kotona. Ja lähinnä sohvalla.

Yritystä ja kadotusta

Koitin kolmen viikon ajan vähentää ruuan määrää. Jätin pois kokonaan suklaan. Iltapalaksi nakersin porkkanaa tai salaattia ja toisinaan pystyin olemaan 18.00 jälkeen kokonaan syömättäkin. Lounaalla täytin lautaseni puoliksi salaatilla, enkä ottanut lisää ruokaa. Viikonloppuina otin kahvin kanssa jonkun herkkuleivonnaisen,muuten pysyin ruodussa.
Kolmen viikon jälkeen tuloksena oli, että mies laihtui kolme kiloa! Oma painoni pysyi grammalleen samana!!
Aiemmin painoni vaihteli 1-2 kg, vaikka kävin vaa alla samaan aikaan noin kerran viikossa. Nyt onnistuin pitämään painoni siis grammalleen samana. Olo on tosi pettynyt.
On se vaikeaa tiputtaa kiloja.

Kilojen myötä on tullut tyytymättömyys lähes kaikkeen. Tuntuu kuin oma tyyli olisi ihan hukassa. Ostan vaatteita, jotka näyttävät hyvältä jonkun päällä. Minulle ne näyttävät ja tuntuvat epämukavilta.
Ainoa hyvältä tuntuva vaate on tammikuussa ostamani talvitakki. Sikäli kurjaa kun talvi alkaa loppua...

Mitenkähän sen oman tyylinsä löytäisi? Tarvitsenko stylistin? Vai riittääkö jos saisin painon tippumaan?

Tulevan naistenpäivän kunniaksi mies osti keittiön ikkunalaudalle kolme tällaista:

 Ne näyttävät oikein hyviltä!

Pientä "murinaa"

Olenko tullut vanhaksi?
Mun päähän ei enää mahdu kaikenmaailman kummallisilta kuulostavat koirankoulutus jutut.
Pennun syntymästä jo alkaa koulutus. Pian varmaan jo aiemminkin... Juuri syntyneille pennuille näytetään diskopalloa, totutetaan erilaisiin pintoihin, sivellään eri kohdista eri tavoin jne. jne.
Ja tälle kaikelle on tietty joku hieno nimi.
Ennen vanhaan pennun koulutus kuului emälle. Kasvattaja tarjosi jatkoksi normaalin elämän ääniä, kynsien leikkuuta, harjausta, hoitotoimenpiteitä ja hellyyttä. Eikä tälle ollut mitään erityistä nimeä, se oli elämää, kasvamista.

Pennuille on pikkupentujen leikkikoulua. Isommille naksutin-, switch on- agility-, toko,-haku,-vepe-, rallitoko-, nosework-,kupla- ym.ym.koulutuksia!!
Jos mulla olisi yhtä paljon koulutuksia ja kursseja kuin jollain koiralla, niin mun pää menis sekaisin.
Onko ihmiset nykyään niin aktiivisia harrastajia? Tuntuu välillä, että tyydyttääkseen kunnianhimoisimman harrastelijan aktiivisuuden, tällä pitäisi olla ainakin kolme koiraa.
Ja siinä on mielestäni mietittävää, kumman etua kursseilla ajetaan.
Koira on ensisijaisesti perheenjäsen.
Tästä on lyhyt matka ajatukseen miten on myös vanhempia, jotka kuljettavat lapsiaan harrastuksesta toiseen. Ja taas voi miettiä kenen etua useat harrastukset ovat? Lapsen vai kunnianhimoisten vanhempien?

Mutta palataan takaisin koiriin. Olen huolissani koirien tulevaisuudesta. Osaavatko ne enää lainkaan rauhoittua, ilman kurssia, jossa opetellaan rauhoittumista?
Ja onko esim. tottelevaisuusvalioiden määrä lisääntynyt samaan tahtiin kuin kurssitarjonta? Loogisesti voisi ajatella näin olevan, mutta tosi asiassa ei vaan olekaan niin.
Harrastetaan ja hössötetään kursseja ja metodeja ilman tuloksia. Tai mikä pahinta, ilman positiivisia tuloksia.

Tavallaan turhaan täällä "murisen". Kaikki lähipiirini koiraihmiset ovat suht samanlaisella maalaisjärjellä varustettuja kuin minäkin. Ja näitä koirien yli"kylväjiä"  on toivottavasti vielä vähän.
Sillä: "Kasvamiseen tarvitaan aikaa. Mikään ei kasva pellossa, jota jatkuvasti kynnetään."