-Niin yksinkertaista kai, voi vain onni olla. Niin yksinkertaista; toisella on toisensa.
(Pauli Hanhiniemi: Yksinkertaista)
Noinhan se juuri on, hyvin yksinkertaista se mikä elämässä on tärkeintä; se että vierellä on hän, jonka kanssa voi jakaa arjen, kaiken. Onneen ei tarvita muuta.
-Tää ei oo haudan vakavaa muutkin mokaa. Ja mä kämmien en anna masentaa, muutkin mokaa.
(Pauli Hanhiniemi: Muutkin mokaa)
Mikä tajunnan rikkova älynväläys! En vaan huomaa kun muut mokaa. aina ei edes huomaa, että on itse mokannut, onneksi; koska ihan tarpeeksi syyllistää ja häpeää niitä mokiaan jotka todellakin huomaa. Mutta niinhän se on, muutkn mokaa, ja elämä jatkuu silti.
-Missä kuljetkaan, minä toivon vaan, että löydät jalkas alle maata kantavaa. Että väistä et, vaan annat ilolle mahikset onnistua kun se etsii sua.
(Pauli Hanhiniemi:Ilo etsii sua)
Juuri näin, tarvitaan jalkojen alle jotain pysyvää ja kantavaa, ettei kaadu ja jää maahan makaamaan . Joku tai jokin mikä pitää ihmisen järjissään. Ja kaikesta varomisesta huolimatta, antaa elämälle mahdollisuuden, tarttuu hetkeen, kokeilee uutta ja aivan varmasti löytää montakin ilon hetkeä.
Laulujen sanoitukset on minulle tärkeitä. En ole oikeastaan edes kuunnellut Pauli Hanhiniemen lauluja, lukuunottamatta niitä joita radiossa soitetaan ( Tästä asti aikaa ja Valehtelisin jos väittäisin), mutta sunnuntain konsertissa minä istuin ja kuuntelin. Ja löysin koskettavia ja oivaltavia lauseita.
