Olen kuullut paljon juttuja Pohjois-Irlannista. Haaveillut ja säästänyt rahaa matkaan Sovittiin, että joskus mennään kaikki yhdessä.
Nyt oli se Joskus!
Vuokrattiin auto Dublinista, ja sillä huristeltiin 900km, niin jalkapuolikin näki enemmän kuin osasi toivoa.
Kaikki nähdyt ja koetut asiat ovat päässä vielä ihan sekaisin, mutta koitan nyt jotain jakaa, koska en tiedä kumpi pahempi , ajatukset sekaisin vai, että unohdan ...
Ehkä suurin yllätys oli vuoret. Ne ottivat syleilyynsä lähes koko Pohjois-Irlannin. Kylät olivat turvallisesti vuorien juurella. Syvyys ja korkeus vaikutelmia ei saa valokuviin, mikä on harmi (minä en saanut).
Söpöin kylä Carlingford, sekin vuorien juurella. Täällä käytiin syömässä ja hengailtiin tovi.
Rannikkoa pitkin ajaessa meri näkyi ilman vastarantaa, niin aavaa. Ja vesi nousee ja laskee, kova homma silläkin.
Kauniita paikkoja. Turisteja aika kohtuullinen määrä. Giant Causewayssä eniten ihmisiä, eikä jalkapalloakaan oltu uunohdettu, sielläkin kalliolla heilutettiin Belgian lippua.
Lehmiä ja lampaita oli paljon. Ja niillä oli isoja laitumia. Lampaat oli merkattu spraymaalilla? punaisella, sinisellä...Ilmeisesti ei lähde sadevedellä pois, mutta ei haittaa kun villasta tehdään lankaa.
Nämä mainoskyltit ovat paljon kauniimpia kun suomalaiset mainokset! Eli kaupat/firmat mainostavat tekemillään kukkaistutuksilla. Hyvä idea toteutettavaksi tänne meillekin.
Belfastin keskustassa käytiin ostoksilla. Mukaan pääsi värikäs pubitaulu, Primarkista kolmen euron ruutumekko, nilkkasukkapaketti 2.50 ja jotain t-paitoja 2-4 puntaa.
Fish and chips annos! Meistä neljästä yksi jaksoi syödä tämän annoksen kokonaan (se en ollut minä). Tämän kanssa oli kolme kertakäyttömukia, joista yhdessä majoneesia, toisessa valkosipulimajoneesia ja kolmannessa currykastiketta.
Talot olivat kivannäköisiä, persoonallisempia kuin meidän talot.Kuvan talo ei ollut asuintalo. Asuintalot olivat kauniita, niissä oli usein jokaisella oman värinen ovi. punaisia, keltaisia, sinisiä. Rohkeaa värienkäyttöä, ei ollenkaan paha.
Kivoimpia juttuja oli tavata paikallisia ihmisiä. Heidän sydämellisyytensä oli koskettavaa. Olin heille vieras, ja silti minua halattiin ja toivotettiin tervetulleeksi kylään uudestaan. Eikä se kuulostanut pelkältä kohteliaisuudelta, vaan ihan uskottavalta. Koiranpennut olivat kyllä samanlaisia kuin Suomessakin ;) iloisia ja vallattomia.
Matkan jälkeisenä aamuna Kemiön leipomossa heräsin karuun suomalaisuuteen, ei tullut hymynhäivää, eikä ystävällistä sanaa kun ostin possumunkkeja. Kyllä olisi opittavaa!!!
Matkan jälkeen tunnen suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta.
Meidän oli huoletonta ja helppoa lähteä reissuun, kun vanhempani jäivät hoitamaan koiria (Veitiä ja pikkukoiraa) tuttuun paikkaan, meidän mökille. Kiitos äiti ja isä!!!
Meidän oli huoletonta ja helppoa olla reissussa, kun kaikki oli hoidettu ja suunniteltu. Jos olisimme olleet keskenämme, emme olisi ikinä löytäneet edes oikealle lennolle , ja olisimme koko ajan vain stressanneet minne, miten, jne. Kiitos Y ja J !!!
Ja jotkut miettii puriko meihin matkustuskärpänen....
En osaa vielä sanoa. Haluaisin vaeltaa Irlannin nummilla, kiivetä vuorille ja nähdä metsiä, puistoja, terve jalkaisena, mutta se matkustus: lentokentät, jonotukset, odotukset jne. saavat miettimään asiaa pidempään.
