Pitkästä aikaa, tervehdys , onkohan täällä enää ketään ;) ? Paljon kaikkea tapahtunut, jota en ole halunnut täällä jakaa.
Mutta nyt; käytiinpä Utössä!
Mies on vuonna luu ollut armeijassa Utön saarella, ja on käynyt saarella noin kerran vuodessa.
Nyt tultiin yhdessä maanantaina Utö-laivalla. Matka laivalla kestää nelisen tuntia ja siinä ehtii syömään lounasta, kahvia ja jäätelöä ja vaikka mitä. Mukavaa katsella maisemia, ja erityisen mukavaa seurata muiden ihmisten touhuja :)) Oli perhe, jossa selkeästi poika oli varsin hemmoteltu, hän sai huomiota ja hellimistä, kun taas pikku siskonsa sai olla aivan omissa oloissaan. Toki ei voi tietää taustaa, ehkä juuri nyt oli pojan huono päivä tms. Oli myös todella ruskettunut nainen jonka seuralaisina oli nuripari. Päättelin tytön olevan naisen lapsi, koska puhe ja eleet eivät olleet tytön puolelta kovin kohteliaita. Naisella oli kangaskassi, joss luki: Sibelius akatemia. Kassi sai mielikuvitukseni liikkeelle ja mietin mitä soitinta kyseinen nainen opettaa siellä ....
Olimme Utössä kaksi yötä ja yövyimme hotellissa, mutta hotellin pihan toisella puolella olevassa rakennuksessa. Huoneessa oli parveke, ja parvekkeella merinäkymä!
Huone oli muutenkin moderni ja viihtyisä.
Söimme hyvin hotellin ravintolassa. Ravintola oli vähän niukasti auki, aamiaisen, lounaan ja illallisen aikoina pari tuntia, muulloin kiinni. Hauskaa oli miten sama respan ihminen hoiti hotellivaraukset, ruokatilaukset ja tarjoilemisen, kokiksi ei sentään hänen enää tarvinnut ryhtyä, kokki löytyi keittiöstä.
Parasta Utössö on meri ja kalliot. Voisin istua noilla kallioilla vaikka koko päivän!
Toki majakan seutu ja kylän raitti olivat myös idyllisiä.
Toisena päivänä saapui ystäväpariskuntamme meidän seuraksi. Oli mielenkiintoisia keskusteluja;mm. me pohdittiin haluttaisiinko oikeasti asua Utössä, ystäväpariskunta tiesi, että he eivät saarella viihtyisi paria päivää kauempaa, heidän haaveensa olisi Helsingissä asuminen. Ollaan me ihmiset niin erilaisia, mikä rikkaus!
Pari asiaa yllätti: emme nähneet ainuttakaan käärmettä. Ja toinen vähän yllättävä asia oli purjeveneiden määrä. Joskus kun vielä veneiltiin, moottoriveneitä oli enemmän kuin purjeveneitä.
Omat koirat olivat hoidossa reissun ajan, ja toisena päivänä slkoi olla jo ikävä. Huomasin sen siitäkin, että kiinnitin kaikkiin koiriin huomiota, ja mieli teki mennä kysymään : "Saako silittää. " En kehdannut kuitenkaan.
Meille osui huippu hieno sää reissun ajaksi. Ulkosaaressa ei hellettä, mutta hvyin tarkeni.
Ja kyllä, joskus mennään taas Utöhön ( noin se kuuluu kuulemma taivuttaa, vaikka ilman tuota tietoa taivuttaisin sen Utöseen ;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti