Vuoden pimein ja ehkä raskain kuukausi. Aloitin monivitamiinien syömisen, miten pian ne auttaa?
Tiistaina oltiin ystävien kanssa leffassa. Sellainen piristysruiske pois arjesta...No ei ihan. Kätilöä oltiin katsomassa, sotaa ja kuolemaa.
Krista Kosonen oli huippuhyvä roolissaan. Hiukan hymyilytti miten vahvat hänen pyöreät silmälasinsa olivatkaan: pommi-iskuja, uimista, kaatumista, iskuja...mutta silmälasit pysyivät ehjinä.
Onneksi leffassa oli onnellinen loppu!
Keskiviikkona tanssittiin bailatinossa sambaa, salsaa, jiveä, tangoa ja merenqueta. Viimeinen tanssikerta ja ohjaaja kuvasi tanssimme.
Pikaisesti katsoimme kuvattuja pätkiä tunnin lopussa. Hyvin ja nopeasti sain kiinni koreografiasta
vaikka usein unohtelinkin askeleita ;) Ohjaaja huomasi kaikki väärässä paikassa olevat kanta-askeleet. Oman tanssin katsominen ei kuitenkaan ollut ihan niin kamalaa kuin arvelin.
Olen siis yrittänyt, piristyä, tehdä arjesta iloisempaa.
Silti elämä tuntuu alavireiseltä.
Töihin liittyvät muutokset saavat toivomaan, että olisi joku muu mahdollisuus viettää päiviä kuin tehdä työtä. Kaikki vaatimukset ja kiristykset tuntuvat köytenä kaulan ympärillä.
Yhä enemmän kaikki perustuu määräyksiin, säädöksiin, olemme vain muurahaisia:
http://www.slideshare.net/kerkkila/muurahainen
Minulla marraskuu menee hyvin siinä, että heti marraskuun alusta alan miettiä ja tehdä kaikkia joulujuttuja ja kuunnella joulumusiikkia. Siten joulu "venyy" 2 kuukauden pituiseksi eikä ilmalla ole vaikutusta :)
VastaaPoistaTotta, joulun odotus ja valmistaminen auttaa.
VastaaPoistaEn kyllä vielä marraskuun alussa osaa joulua ajatella, mutta nyt pikkuhiljaa jo :)