Viimeisenä lomapäivänä menin Tiirikkalaan lounaalle ystäväni kanssa.
Saatiin syödä kiireettömästi, rupatella rauhassa ja kaksi tuntia meni mukavasti.
Tiirikkalassa sai vähän etsiskellä vapaata pöytää, ilmeisen suosittu lounaspaikka. Ja lounastajat taisivat kaikki mahtua ikähaarukkaan 30-35v.
Ruokaa tilatessa varoiteltiin, että keittiössä on ruuhkaa, ja voi joutua puolikin tuntia odottamaan. Meitä ei se haitannut, mutta se haittasi, että vesi oli loppu, ja kahvi oli loppu, kun ruokailun lopussa haimme "jälkiruokaa".
Savulohisalaatti oli raikasta ja hyvää. Siemennäkkileipä maistui suolaiselta, mutta ehkä sopi salaattiin sekin.
Ruokaa tärkeämpää oli seura. Vuodet haihtuivat ja olimme ihan samanlaisia kuin 29-vuotta sitten :)
Ystäväni oli yhtä tyylikäs kuin silloinkin tyksissä kun kääri aamutakin hihat, ja miten se pieni juttu, tai jokin muu, sai hänet näyttämään tyylikkäältä jopa sairaalan aamutakissa!
Nyt hänellä oli huivissaan vaalean sinistä, beessiä ja valkoista, ja kuinkas sattuikaan; sateenvarjossakin toistuivat samat värit. Tuohon en pystyisi koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti