Mies löysi ja osti kätevän pikku laitteen, jolla saa diakuvat digitaaliseen muotoon. Varastossa oli laatikollinen dialippaita, ja koska enää ei ole projektoriakaan, oli aika siivota. Suurin osa dioista päätyi suoraan roskikseen mm. 10 kuvaa lokista ja lukuisia kuvia kukkasista, värit ja laatu on kuitenkin huonontuneet, joten ei ollut perusteita laittaa kaikkia digitaaliseen muotoon. Kuvia laitellessa heräsi niin paljon muistoja, jo unohtuneitakin. Halusin nyt jakaa jotain täälläkin.
Tässä on mökki jossa vietin paljon aikaa lapsuudessa. Ja nimenomaan tässä kuistilla. Siinä tiskattiin, istuttiin. Ja aina oli ihana ilma! Oikeasti ei tainnut olla ;) mökki oli pohjoisrannan puolella, johon suunnilleen aina sopi tuuli. Niin sanoo mun vanhemmat, itse en muista. Muistan vaan miten pääsi uimaan, sai heittää virvelillä laiturin päästä, poimittiin mustikoita, savustettiin ahvenia jne. Mökki oli tosi pieni, sauna, pieni saunakamari, keittokomero ja yksi huone. Silti ihan huippu aikaa. Siihen aikaan ihmiset taisi olla tyytyväisempiä vähempään. Kaikki oli silloin pienempää, mökit, autot, kodit, veneet...
Minicat oli meillä muistaakseni kolmas vene. Se oli ensimmäinen ylellisempi vene. Ylellisimmän veneen vanhenpani ostivat, kun en enää asunut kotona, mikä vääryys.... Takana oleva littoistenlainen on mieheni perheen vene. Löysin miehenikin saaresta, veneillessä. Luulin tällä takaavani loppuelämäni veneilyn, vaan toisin kävi, mikä vääryys ;)
Ylioppilaaksi tulon jälkeen asuin vuoden verran isoäitini yläkerrassa pienessä huoneessa. Huoneessa oli elämäni kaunein ikkuna, ja ikkunalauta! Kerrankin kakki viherkasvit viihtyivät, ja niille oli tilaa.
Tässä meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, vuokrakaksio. Sinne koottiin sukulaisilta saatuja huonekaluja. Silloin ei ollut sisustaminen pinnalla, ei ollut Suomein kaunein koti ohjelmaa, eikä muitakaan sisustusohjelemia. Se oli aikamoista aikaa, yhteensovitettiin tapojamme, eikä aina niin sopuisasti.
Häämatkalla (olisko ollut viikko merellä?) Tämän reissun jälkeen oli kummitytön ristiäiset, eikä olla ikinä oltu niin päivettyneitä kuin niissä ristiäiskuvissa! Silloin oltiin pääasiassa ulkona veneillessä. Muistaakseni tässäkin kuvassa oli aurinkoinen heinäkuun päivä, mutta olen aina ollut viluinen .... Kuvassa ensimmäinen koiramme, Kultsi. Sen jälkeen ei olekaan montaa koiratonta kuukautta ollut (eikä tule olemaan! )
Muistan miten tyytymätön olin ulkonäkööni nuorena. Valitsin päälleni mahdollisimman löysiä puseroita ja housuja. Hameita en pitänyt, koska mun jalat oli kuin lyhtypylväät (vai oliko?) . Koin itseni liian isoksi, iso luiseksi, painavaksi, liian pitkäksi jne. Nyt kun olen katsellut kaikkia vanhoja kuvia, niin harmittaa. Olisinpa vaan nauttinut, sillä en ole ollut hullumman näköinen :) Ja niin helppoa oli olla kyykyssä!
Huh miten on vuosia kulunut. Hyviä vuosia kuitenkin.
Millähän mielellä katson nykypäivän kuvia vuosien päästä?
Kivoja muistoja! Minulla vähän samanlaisia, vaikka ovatkin erilaisia. Minunkin isäni on ollut innokas valokuvaaja ja on edelleen. Joskus oli muotia kuvata diaksi ja niin teki hänkin. Niinpä kuvia näki vain "katselutilaisuudessa". Joitakin vuosia siten hän myös digitalisoi vanhoja diakuviaan, ja myös aiemmin ottamiaan paperikuvia ja oli hauskaa selata kuvista vanhoja muistoja!
VastaaPoistaJa tosiaan oli kaikki vaatimatonta ennen vanhaan. Meillä oli teltta äidin työpaikan virkistysalueella Lokalahdella. Se pystytettiin alkukesästä ja purettiin kesän jälkeen ja sinne mentiin aina viikonloppuna ja lomalla. Siellä oli paljon muitakin työntekijöiden lapsia ja muistan ne kesät kivoina leikkikesinä. Uimaankin pääsi kun halusi ja isän kanssa aamuviideltä kalastamaan.
Mukavaa sunnuntaita!
/Terhi
On kyllä ajat muuttuneet:) Teilläkin nykyään oma hieno mökki, jossa kesät vähän erilaisia kuin teltassa :) Meri on ja pysyy minunkin sydämessä, vaikkei enää venettä, ja mökkikään ei ole rannassa.
PoistaAi niin, vielä kirjoitan, että ihanat paatit kaislikossa kuvassasi!
VastaaPoista