Lauantaisen Vain elämää inspiroimana kirjoitan tällä kertaa siitä, mitä minun sisälläni on. Yona kertoi myös mitä hänen sisällään on, tunnelmia, tunteita. Yonalla on epävakaa persoonallisuushäiriö, ja mietin miten pieni/suuri ero tuntemuksilla on, milloin on kyse häiriöstä, milloin normaalista persoonallisuuden piirteestä.
Minun sisälläni on aika vilkasta. Tunteet kun tulevat, ne elävät hetkensä täysillä, mutta menevät ohi aika nopeasti.
Sisälläni asuu Se suuri kriitikko. Hän arvostelee käyttäytymistäni, toimintaani ja osaamisiani täysin rinnoin lähes koko päivän. Turhinta hänessä on menneen arvosteleminen, mennyttä kun ei voi muuttaa. Kriitikko latistaa, toisinaan en jaksa edes yrittää, koska kriitikko " tietää" etten osaa, en onnistu, en pysty.
Sisälläni asuu loukkaantuja. Hän on herkkä ja loukkaantuu monesta asiasta päivän mittaan. Äänensävyt, sivulauseet, olettamukset ja luulot nostavat kyyneleet silmiin helposti. Loukkaantuja väistyy onneksi helposti ja nopeasti sivuun.
Sisälläni asuu tyytyväisyys. Kaikki on hyvin juuri nyt-vakuuttelija. Häntä on helppo kuunnella ja käpertyä kotona sohvan nurkkaan ja olla vaan. Hän tulee esiin kun näen kaksi karvakuonoa, kun syön hyvää ruokaa ja kynttilät palavat, kun istun saunan lauteilla tai kun ajan töistä kotiin. Tyytyväisyyden läsnäolo on vanhemmiten lisääntynyt.
Sisälläni asuu riittämättömyys. Hän hokee miten paljon enemmän voisin tehdä. Enemmän ja paremmin. Hän käskee syödä vitamiineja, laihduttaa, urheilla, siivota, järjestää kaappeja ja huomioida läheisiä paljon,paljon enemmän.
Sisälläni asuu huolestuja. Hän keksii jos jonkinlaisia tapahtumia joita voi sattua minulle ja läheisilleni. Kun hän on äänessä, pitää varmistaa tekstareilla että mies on päässyt aamuisin töihin, aikuiset lapset kotiin ja viesteillä ja soitoilla varmistaa onko joku kenties pahoittanut mielensä, sairastunut tms. Hän saa jopa kääntymään takaisin kotiin kesken töihin menon, tarkistamaan etten jättänyt mitään mihinkään jotta koirat säilyvät hengissä työpäivän ajan.
Sisälläni asuu hiljainen haaveilija. Hän on hyvin vaatimaton tyyppi. Pienellä äänellä harvakseltaan kertoo mistä voisi haaveilla.
Nämä tyypit käyvät sisälläni keskusteluja, joihin en itse edes saa suunvuoroa. Suurempia tappeluita ei synny, koska toiset tyypit väistyvät riidan hetkellä nopeasti sivummalle.
Näiden tyyppien takia on meditaatio tarpeen. Pitää saada hetken hiljaisuus, pään sisällekin.
Suurin osa sisimmästäni nauttii kotona olosta. Metsästä ja rauhasta. On kuitenkin osa minussa, joka nauttii konserteista ja juhlista, se osa tulee täyteen aika nopeasti. Sismmässäni on myös tarve ystäville jotka hiljentävät "tyyppien" ääniä sisälläni. Antavat minulle voimia laittaa sisäiset tyypit kuriin.
Pääasia lienee, että tunnen jo nämä sisälläni asuvat tyypit. Osaan vähän toppuutella heitä. Asuukohan muilla samanlaisia tyyppejä sisällään?
