Olen parin viikon aikana pohdiskellut mitä on mielenrauha. Kunhan saan sen määriteltyä, on ehkä mahdollisempaa saavuttaa se. Juttelin mielenrauhasta myös parin ystäväni ja mieheni kanssa, ja huomasin, että mielentauhankin voi käsittää monella eri tavalla.
Minulle mielenrauha olisi jotain täydellistä tyytyväisyyttä elämäntilanteeseen tässä ja nyt. Kaikki olisi hyvin, omasta mielestä, mikä tietenkin on tärkein asia, toki herättää myös uusia kysymyksiä siitä, miten paljon muut ihmiset ja sosiaalinen media vaikuttavat siihen, miten kokee oman elämänsä riittävän hyväksi.
Mielenrauhaan ei tarvita rikkautta, mutta rahaa tarvitaan sen verran, että perustarpeet tulee tyydytetyksi ilman huolta. Perustarpeeksi katson kodin, ruuan, terveydenhoidon ja asianmukaiset vaatteet.Asianmukaisilla vaatteilla en tarkoita sitä, että omistaa kaikkiin keleihin eri takin ja housut ja mekkoja moneen lähtöön, en myöskään tarkoita että asianmukaiset vaatteet tarkoittavat merkkivaatteita, vaan että ovat sopivan kokoiset, eivätkä ole este ulkoilulle tai osallistumiselle tapahtumiin.
Voiko olla mielenrauhaa, jos on haaveita ja unelmia? Tottakai voi, jos ne puuttuvat, puuttuu jotain oleellista. Mutta se, että säntää toteuttamaan jokaista unelmaa, ei ole mielenrauhaa, se on mielenrauhan vastakohta, levottomuus, jossa ei pysty olemaan paikallaan eikä nauttimaan mistään. Se on joko pakoa tai epätoivoista etsintää, mistä löytäisi mielenrauhan.
Minusta tuntuu, että niillä ihmisillä, jotka elävät vaatimattomammin on mielenrauhaa enemmän. Kun on mielenrauha ei tarvitse lisää tavaraa, lisää elämyksiä eikä muutoksia elämäänsä. Yksi parhaista mielenrauhan kokemuksistani on istua kalliolla ja katsella kun aalto toisensa jälkeen soljuu rantakiviin. Siinä on jotain oleellista: aina tulee uusi aalto, jatkumo, kallio pysyy ikuisesti ja edessä on tilaa hengittää, varsinkin jos istuu kalliolla ulkoluodolla.
Sosiaalinen media vaikuttaa paljon, Niissä näkee tuttujen ja vieraampien elämää täydellisenä, usein kaunisteltuna,muokattunakin, tai hyvänä hetkenä. Toisinaan kun on jutellut kuvan tapahtumasta kasvotusten kyseisen ihmisen kanssa, todellisuus onkin ollut aivan toista, tai nähnyt kuvan rajatun alueen ulkopuolelta. Sama juttu ihmisessä, ulkokuori voi olla täydellinen, tukka hyvin ja kaunis hymy, kuoren sisällä voikin olla mitä vaan, rikkinäistäkin. Toisaalta, jos on mielenrauha, pystyykö sosiaalinen media särkemään sen? Onko mielenrauhan oltava todella syvää jottei herää tyytymättömyyttä ja kateutta?
Mietityttää sekin, että onko pysyvää mielenrauhaa kenelläkään, sellaista jota ei hetkauta epäonnistumiset, maailman tilanteet eikä mikään muukaan. Vaikea uskoa, että olisi, mutta mielenrauhassa ne eivät heilauta tasapainoa niin pitkäksi aikaa.
Onkohan positiiviella elämänasenteella yhteys mielenrauhaan? Toisaalta elämän ei kuulu olla pelkkää iloa ja onnea, elämään kuuluu kaikki tunteet. Mielenrauhassa pystyy hyväksymään tämänkin elämän tasapainon ja luottamaan siihen, että tunteet tulevat ja menevät, ihan kuin ne merenaallot, aina tulee uusi aalto.
Joku sanoi, että mielenrauha tulee sitten kun asia/asiat ovat järjestyneet. Mieli on hyvä keksimään aina uusia selvitettäviä ja järjestettäviä asioita, silloin ei mielenrauhalle olisi koskaan tilaa asettua. Uskon siihen hyväksyvään asenteeseen matkalla mielenrauhaan.
Matkalla pitää pysähtyä monta kertaa ja vain olla paikallaan.
Matkalla kannattaa hengitellä, syvään ja pitkään, monta kertaa päivässä.
Matkalla voi sanoa itselleen monta kertaa: kaikki järjestyy, kaikki on hyvin. Ääneen sanottuna ne tulee todemmaksi ja alkaa uskomaan niihin ja luottamaan, elämä kantaa.
Mielenkiinnolla odotan Maaret Kallion syksyllä julkaistavaa kirjaa Mielenrauha.Silloin saan viimeistään lisää vastauksia ja ajatuksia tähän aiheeseen,
