Syksy

Mies löysi näin hyvän lampaantaljan Mestaripalvista. Iso, eikä maksanut niin paljon kuin yleensä. Kyllä nyt kelpaa mökillä kiikustella, vaikka talvikin tulee.

Ei olla aiempina syksyinä mökkeilty näin pitkään. Yleensä ollaan pidetty taukoa lokakuusta jouluun. Joulu vietetty mökillä , ja taas taukoiltu huhtikuuhun.
Nyt tuntuu, ettei enää osaa kaupunkiin jäädäkään viikonlopuksi.

Syksy tuntuu hyvältä. Luonto on täynnä kauniita värejä, lämpimiä värejä. Illalla saa nauttia kynttilöiden valosta. Ei ole pihatöitä. Saa vain olla. Lukea, käpertyä, nautiskella.

Pentuja, pentuja...osa 11

Sunnuntaina kaikilla pennuilla silmät auki!
Syömisen jälkeen ei enää sammuttukaan kuin Prinsessa Ruususen sadussa. Nyt oli muutamilla pennuilla jo leikkimisen alkeita. Päivässä jo oli tapahtunut kehitystä.
Arvatkaa vaan oliko vaikeaa taas lähteä kaupunkiin....

Pentuja, pentuja...osa 10

Pennut kehittyvät vauhdilla. Pian tekee jo mieli huutaa: pysähdy aika!
Tiedän kyllä, että joissakin kodeissa tuskin maltetaan odottaan , että uusi perheenjäsen tulisi jo uuteen kotiin.
Hiukan jo mielen takaperukoille hiipii ajatus, miten selviän kun pennut lähtevät.
Vosiko joku uuden pennun tuleva omistaja lohduttaa minua ja luvata raportoida minulle kuulumisia?

Monella pennuista ovat jo silmät auenneet. Kuvassa oleva perinyt äitinsä orvokinsiniset silmät <3
Pennut kävelevät jo. Näyttävät koirilta. Kävely ovat vielä  haparoivaa, mutta "kääpiö" menee jo sujuvasti. "Kääpiön" silmätkin aukesivat ensimmäisenä. Ja "kääpiö" on edelleen isoin. Tässä sadussa kaikki on mahdollista ( lumikkeja seitsemän ja kääpiö ei olekaan oikeasti kääpiö :)  )

Sain olla avuksi kun vaihdettiin pentulaatikon liinavaatteita. Tehtävänäni oli vahtia että pennut pysyvät toisessa laatikossa, jossa reunat ovat matalampia. Selvisin vielä, vain kaksi oli tulossa yhtäaikaa reunan yli, mutta miten selviän viikon päästä....

Ne tuhisee, inisee, yrittää haukkua ja joku niistä murisi! Freija katsoi minua pahoitellen lapsensa huonoa käytöstä, tuolla lailla kiroili mokoma pentu.

"Kääpiö" tarvitsisi tutin. Se imee vieressä nukkuvan tassua, korvaa, mitä tahansa lähellä olevaa. "Kääpiö" näyttää myös hakeutuvan syötyään Freijan kaulalle tai kainaloon. Liekö erityisen hellyyden kipeä.

Häntä kyllästyttää tämä julkisuus ja valokuvaaminen.

Niitä päiviä

Olin aamulla koiralenkillä. Koirien taluttimissa jo heijastimetkin. Aika hiiljainen liikenne, muutama fillaristi tuli vastaan. Kävelin kadun yli suojatietä. Takaa tuli auto, joka kääntyi vasemmalle ja jarrutti n. 30cm päähän polvestani. Pysähdyin, katsoin olenko suojatiellä, katsoin autoa. Sen sivulasit olivat ihan huurussa. Onneksi koirat olivat vasemmalla puolellani, muutoin jompaankumpaan olisi osunut. Auto jatkoi matkaansa.

Minulla oli hammaslääkäriaika kello 8.00. Olen jokapaikassa hyvissä ajoin, niimpä olin oven takana 7.50. Ovi oli lukossa ja ovessa luki: Jos olet menossa hammashoitolaan, soita ovikelloa. Soitin. "Oletko tulossa töihin tänne vai? " sanoi keski-ikäinen suuhygienisti." Kyllä vähän ajoissa olet, kokeilitko edes onko ovi lukossa vai soititko vaan heti ovikelloa", nainen jatkoi. Joopa, joo, hyvät huomenet vaan Sinullekin...

Loppupäivä menikin sitten paremmin.

Varokaa kiukkuisia ihmisiä.
Tämä hylätty pesä löytyi viime viikonloppuna mökin läheltä metsälenkillä.

Keskiviikko

Isä aina kaipaa näitä blogitekstejä joissa kerron mitä olen tehnyt. Tämä on nyt sitten isälle.

Tiistaina sanoin pomolle "valittuja sanoja", oikeastaan huonosti valittuja. Ja taas sai paha palkkansa. Seuraavana päivänä, eli keskiviikkona alkoi armoton päänsärky. Parempi siis olla vaan kiltti ja välttää valittujen sanojen sanomista.

Päänsärkypilleri ja päivälepo töissä sai kuitenkin ihmeitä aikaan. Olin ylen tarmokas kun palasin kotiin. Ikkunaverhot menivät pyykkiin. Pesin ikkunat, silitin verhot, ripustin ne, vaihdoin uudet tyynynpäälliset, imuroin, pyyhin pölyjä ja tässä tulos.

Joka kerta syksyisin kun laitan nämä pellavaverhot, etsin toista beessiä verhoa, turhaan. Punaisia on kaksi, beessejä vain yksi. Onkohan tämä jo liian jouluista? Toisaalta jotkut kuuntelevat jo joululaulujakin...

Sisustuspäivityksen jälkeen tunnin koiralenkki.
Koiralenkin jälkeen tunti bailatinoa.

Huomenna onkin sitten kaamea aamu. Hammaslääkäri. Huomisen jälkeen perjantai. Jee!!

Pentuja, pentuja...osa 9

Joko kyllästytte, taas pentuja?
Ei hätää, tätä kestää enää seitsemän viikkoa :)

Hyvinvoiva Freija-äiti.

Pentuja, pentuja...osa 8

Vihdoin tuli perjantai. Ajoimme mökin pihaan, niin ystävämme lampaat juoksivat määkien aidan reunalle.

Siinä sitten koetin asetella asioita tärkeysjärjestykseen. Omat koirat haluavat metsälenkille, minä haluan nähdä pennut, mies haluaa että autosta puretaan kassit ja lampaat haluavat että revin heille ruohoa ja pajunoksia.

Pennut olivat , yllätys, yllätys kasvaneet! Freija tuli vastaan häntä heiluen . Pentulaatikosta kuului yksi pieni inahdus, Freija kiirehti laatikkoon. Ja ne kaikki kahdeksan ryömivöt, kierivät ja vierivät Freijan tisseille.

Tuhisten, inisten ja vähän vinkuen ne söivät hetken. Sitten yksi kerrallaan valahtivat alas tai nukahtivat siihen paikalleen. (Ihan kuin Prinsessa Ruususessa, kun haltijatar kumosi pahattaren manauksen vaivuttamalla kaikki hovissa uneen).

Niiden pikkuiset masut ovat ihan pyöreitä. Turkit kiiltävät. Joku tytöistä on ihan ruskea, ilman merkkejä.

Voiko olla mitään suloisempaa? Olen sanaton.