Pentuja, pentuja...osa 10

Pennut kehittyvät vauhdilla. Pian tekee jo mieli huutaa: pysähdy aika!
Tiedän kyllä, että joissakin kodeissa tuskin maltetaan odottaan , että uusi perheenjäsen tulisi jo uuteen kotiin.
Hiukan jo mielen takaperukoille hiipii ajatus, miten selviän kun pennut lähtevät.
Vosiko joku uuden pennun tuleva omistaja lohduttaa minua ja luvata raportoida minulle kuulumisia?

Monella pennuista ovat jo silmät auenneet. Kuvassa oleva perinyt äitinsä orvokinsiniset silmät <3
Pennut kävelevät jo. Näyttävät koirilta. Kävely ovat vielä  haparoivaa, mutta "kääpiö" menee jo sujuvasti. "Kääpiön" silmätkin aukesivat ensimmäisenä. Ja "kääpiö" on edelleen isoin. Tässä sadussa kaikki on mahdollista ( lumikkeja seitsemän ja kääpiö ei olekaan oikeasti kääpiö :)  )

Sain olla avuksi kun vaihdettiin pentulaatikon liinavaatteita. Tehtävänäni oli vahtia että pennut pysyvät toisessa laatikossa, jossa reunat ovat matalampia. Selvisin vielä, vain kaksi oli tulossa yhtäaikaa reunan yli, mutta miten selviän viikon päästä....

Ne tuhisee, inisee, yrittää haukkua ja joku niistä murisi! Freija katsoi minua pahoitellen lapsensa huonoa käytöstä, tuolla lailla kiroili mokoma pentu.

"Kääpiö" tarvitsisi tutin. Se imee vieressä nukkuvan tassua, korvaa, mitä tahansa lähellä olevaa. "Kääpiö" näyttää myös hakeutuvan syötyään Freijan kaulalle tai kainaloon. Liekö erityisen hellyyden kipeä.

Häntä kyllästyttää tämä julkisuus ja valokuvaaminen.