Rupsahdan rauhassa

Minä vanhenen, joka kevät.
Tiedän monista asioista, että olen taas vanhentunut:

-kävelylenkkejä tehdessä, mietin reittivaihtoehtoja sillä perusteella missä on vähiten tai pienimpiä ylämäkiä

-ylämäkien välttelystä huolimatta hengästyn helposti ja tykkään pysähtyä hetkittäin..

-olen oppinut tinkimään asioista. Ei enää niin väliä vaikka kaikki ei olekaan järjestyksessä tai siistiä. Tuleehan aina uusi päivä, jospa sitten tulisi inspiraatio

- inspiraatio tai tarmokkuuspuuska yllättää yhä harvemmin

.omat lapset alkavat tuntua viisailta,hetkittäin  jopa viisaammilta kuin itse olen

-reisissä lisääntyy epämääräiset pahkurat

-työkaverit voisivat jo lähes kaikki olla omia lapsiani

-en jaksa enää valvoa puolta yötä pidempään, paitsi jos pysyn liikkeessä ;)

-tarvitsen ruokaa yhä vähemmän

-haluan syödä yhä enemmän

Ja ettäkö rupsahtaisin rauhassa? Ei sinnepäinkään. En halua, en vielä.