En ihan innosta hihkunut, mutta kun ilmaiseksi niin.... Eput ovat jotenkin liian ronskeja ja kovia mun makuun.
Ja niinhän siinä kävi taas kuten usein silloin kun lähtee liikkeelle pienin odotuksin, leffa oli hyvä.
Se oli dokumentti, jossa vanhojen valokuvien ja videoiden avulla pääsi kiinni Eppujen historian kautta nykypäivään asti.
Syrjän veljekset sekä Torvinen, Nevalainen ja Ruusukallio ihan omina itsenään kertoivat kameralle tapahtumien kulusta.
Mua kosketti elokuvassa paljon se, että ovat pysyneet maanläheisinä kaikesta kuuluisuudesta huolimatta. Dokumentissa ei tosin paljastunut millaisilla autoilla ajelevat, mutta talot olivat maalla, äänitysstudioksi kelpasi takapihan mökki.
Keikoilla t-paita ja farkut riittivät ja riittävät edelleen.
Kappaleita ei ole tehty puoli huolimattomasti. Pantse oli tarkka että sanoitukset osuvat tarkalleen musiikin rytmiin.
Martti kertoi sanoituksista, että jokainen tulkitsee mielessään sanat omalla tavallaan.Niinhän se on, laulu lähteen elämän omaa elämäänsä.
Kliseisestä Murheellisten laulujen maasta ei tullutkaan humoristista irvailulaulua, vaan kertomus suomalaisuudesta, yhdestä näkökulmasta.
Kaunistelematta kerrottu oikea tarina. Tunnen olevani enemmän suomalainen kun olen tämän elokuvan katsonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti