Hyvää äitienpäivää Äiti!
Kulunutta viikkoa on varjostanut suru. Sen unohtaa välillä, ja sitten taas, jostain kulman takaa se hyppää eteen.
Äidin ja isän Aamos, Joikun veli, lähti pois luotamme viime tiistaina. Surua ei voi kiirehdittää, tai siirtää mappiin ö, se on vaan kuljettava sen kanssa, ensin raskain askelin, sitten pikku hiljaa keveämmin. Isän ja äidin toiveesta en kirjoita tästä aiheesta enempää.
Tällaisen viikon jälkeen on ollut erityisen helpottavaa päästä mökille. Metsä, rauha ja luonto hoitaa.
Ollaan oltu sopivasti ahkeriakin. Mies naputteli kukkalaatikot ikkunoiden alle. Näiden pitäisi nyt kestää kauemmin kun eivät ole mullan kanssa suoraan kosketuksissa. Melkein jo lähdin hakemaan pelargonioita niihin, mutta kun lauantai yönäkin oli pakkasta sen verran, että vesiämpärin pinta oli jäässä, niin maltampa odottaa vielä viikon..
Minä pesin ikkunat,
Ja syötiin ulkona. Toinen kerta tänä keväänä, ja nyt oli huomattavasti lämpimämpää kuin viikko sitten.
Tällainen toukokuun lauantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti