Tänään selvisi, että aloitan työt maanantaina.
Toivoinkin näin, jotta lomapäiviä säästyy. Nyt olen lomaillut neljä kuukautta, joten lomapäivät siroteltuna tulevaan työvuoteen, tuntuvat hyvältä ratkaisulta.
Jalka ei ole vielä läheskään kunnossa, mutta toivon ja uskon pärjääväni jo töissä.
Taisi se yksi miespuolinen työkaveri olla oikeassa, kun sanoi minulle huhtikuussa, että kyllä se jouluun menee ennenkuin olet kunnossa.
Ja sanoihan tyksin fysioterapeuttikin vähän siihen suuntaan....Minä vaan en uskonut.
Sairausloman aikana olen oppinut "olemaan". Kellon katsominen on jäänyt vähemmälle. Ei ole ollut kiire mihinkään.
Toivoisin, että tämä kiireettömyys jäisi minuun. Helposti kyllä menee siihen pyörään mukaan, joka alkaa pyöriä nopeammin ja nopeammin.
Olenko kaivannut töihin?
Sitä työtä, jota tein noin viisi vuotta sitten kaipaan. Tätä nykyistä hullunmyllyä en ole kaivannut.
Nyt menen toiveikkaana töihin. Vähän uudenlaiseen paikkaan, jospa sieltä löytyisi sitä mitä olen kaivannut.
Yksi iso haave työnsuhteen mulla on työajan lyhentäminen. Joko lyhyempinä työpäivinä, tai neljä päiväisenä työviikkona. Odottelen nyt, että lukuisat tutkimukset lyhyempien työaikojen hyödystä aiheuttaisivat jotain käytännön ratkaisuja.
Näillä mietteillä siis ensi maanantaina kahdeksaksi töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti