Jos mä saisin valita...
En menisi töihin elokuussa, enkä ehkä koskaan.
Jäisin kotiin.
Kävisin aamupäivisin uimassa, joogassa , metsäkävelyllä, kirjastossa yms.
Ehkä voisin jotain vapaaehtoistyötä tehdä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, muutaman tunnin.
Tapaisin ystäviä.
Kävisin joskus lounaalla.
Jos edes voisin tehdä lyhyempää työviikkoa, tai lyhyempiä päiviä.
Jos edes voisin tehdä työympäristön kauniiksi, viihtyisäksi ja toimivaksi.
Mutta nyt on näin...
Menen aamulla töihin ja palaan iltapäivällä.
Veiti on haukkunut ikkunat rähmäisiksi ja ensimmäisenä pitkänä päivänään vatsakin oli mennyt kuralle.
Murehdin Veitin pärjäämistä.
Koitan töissä toimia niin kuin ei jalkaan sattuisi yhtään.
Jalan nosto tuolille välillä onnistuu kerran päivässä, hetkeksi.
Totuttelen, totuttelen...
Toivottavasti totun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti