Oravanpyörä

Sairauslomalla opin hiljentämään vauhtia, rauhoittumaan.
 Kärsivällisyys kasvoi.
Opin sietämään keskeneräisyyttä.

Elokuussa pääsin/jouduin takas työelämään.
Aloitin rauhallisesti, mutta kuinkas sitten kävikään...
Syyskuussa huomaan jo olevani oravanpyörässä, jonka vauhti kiihtyy ja kiihtyy.
Palavereja, siivousta, organisointia, niin paljon kaikkea jonka haluaisin saada valmiiksi.
Tässä työssä ei koskaan tule sillätavalla valmista, mutta haluaisin toimintaympäristön ja työtapojen olevan valmiita, jotta voi keskittyä itse työhön.
Niin ettei mene aikaa tavaroiden ja papereiden etsimiseen, eikä säätämiseen työtehtävissä.
Nyt vaan pitäisi malttaa, kaikki valmistuu, mutta en tiedä milloin.

Kotona on myös kaikki kesken.
Saunamökki alkuvaiheessa, koira-aitaus puolivälissä, pihan"rakennus" alkuvaiheessa, jne.
Lisäksi on siivottavaa: ikkunat, lattiat, kaapit,laatikot...
Mutta niiden keskeneräisyyttä siedän paremmin.
Ne eivät vaivaa iltaisin eivätkä herätä öisin.

Kaipa tässä positiivisintä on se, että tiedostan asian.
Vauhti hidastuu kunhan löydän sen jarrupolkimen.