Jalan takia on jäänyt kotikunnan ympäristö täysin tutkimatta.
Sunnuntaina mietittiin mennäänkö Nautelankoskelle vai Linnavuorelle.
Asia ratkesi osittain sillä, että Nautelankoskelle ei saa viedä koiria. En tiedä miksi, mutta heidän sivullaan lukee, että luontopolulla on koirien ulkoiluttaminen (myös kytkettynä ) kielletty. Alue on luonnonsuojelualuetta, mutta kyllä niillä yleensä saa koirien kanssa kävellä. Taidanpa kysyä heiltä mihin kielto perustuu.
Linnavuorelle lienee kiipeämistä ja polkukin menee aivan Aurajoen reunaa pitkin. Ajateltiin, että siinä on vaikea ohitella vastaantulijoita.
Niinpä "musta hevonen" Parmaharju valittiin retkikohteeksi.
Siellä on kaksi luontopolkua, toinen 3km ja toinen 6 km. Valittiin se pidempi ja aloitettiin punaisten merkkien seuraaminen.
Ensimmäisestä risteyksestä mentiin heti harhaan, siinä kun ei ollut minkäänlaista opastusta.
Palattiin hetken päästä takaisin risteykseen ja valittiin toinen reitti.
Pikkuhiljaa merkkejäkin alkoi löytyä, milloin puista, milloin kallioon maalattuna.
Ilmeisesti siellä oli ollut joku polkujuoksutapahtuma kun rumia nauhoja roikkui reitin varrella puista.
Kiva polku oli kuitenkin. Yllättävän märkää, ja aika paljon korkeuseroja.
Mutta kyllä teki hyvää!
Kotona sitten särkylääkettä ja pieni lepo, ei kummempaa.
Jos Veitinkin tassut kestävät, eikä ala ontumaan, niin ensi viikonloppuna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti