Mitä jos en enää menisi töihin?
Riittäisikö rahat?
Tulisko joskus päivä, jolloin katuisin päätöstä?
Mulle nämä lomat on vaarallisia. Olen nopea tottumaan ja vastustan muutosta. Olen kuin juna, menen eteenpäin omaa rataa, on se rata sitten lomarata tai työrata, mutta radan vaihto aiheuttaa aina ongelmia.
Tylsiä päiviä saisi tulla, niistä syntyy luovuutta. Silloin keksii tekemistä. Aloittaa jotain uutta.
Nyt ainakin tällä lomalla menee suurin osa ajasta siihen, että hoitaa kaikki asiat, joita on hankala tai mahdotonta hoitaa työpäivän jälkeen.
Olen kiitollinen kun ehdin yhden kirjan lukea, se oli lomaa.
Raha ei varmaan riittäisi. Eihän ne koskaan riitä. Koko ajan tekee valintoja. Nyt on mahdollisuus valita, ehkä se olisi huonompi vaihtoehto ettei olisi enää vaihtoehtoja, vain selviytymistä.
Olen haaveillut lyhyemmästä työviikosta. Olisiko se oikeasti ratkaisu?
Olisiko mahdollista olla kotona kesä-ja heinäkuu? Ehkä elokuun puoliväliin asti?
Tuo saattaisi olla mahdollista. Toivonkipinä herää.
Voisin sen ajan siivota itse :)) Säästäisin.
Siispä kohden pitkää kesäloma haavetta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti