Yleensä keväällä väsyn, en jaksakaan herätä pimeän talven jälkeen eloon samaan tahtia kuin kaikki minkä kevät herättää. Tällä viikolla huomasin olevani NYT JO väsynyt. Mies sanoi, että mulla on asenneongelma. Töissä on tosi mukavat työkaverit ja työkin hauskaa Hawaijin matkoineen, viime viikolla purjehdittiin Kurrekurredut saarelle :) Onhan siellä paperihommia, koulutuksia, palavereita ja ongelmia, niitä rankempiakin juttuja. Perjantaina olin pellolla hiihtämässä ja tuli mieleen Tuiskun kappale Mä vaan hiihdän: Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onko sen jälkeen vielä mäki, onko sen jälkeen uusi mäki. Siltä tuntuu, viikon jälkeen tulee taas uusi työviikko, jonka yli kiivettävä.
Perjantaina hiihdin pariiin kertaan. Aamuvuorosta ehtii ja vielä 16.30 oli valoisaa.Hiihdin ensin ihan yksikseni, Naava huusi pihalla koko ajan... Toisella kertaa otin hänet mukaan ja menikin aika sujuvasti. Lauantaina olikin lumi taas peittänyt ladut ja sai aloittaa alusta. Naava oli mukana ja sinkoili alussa puolelta toiselle, sitten väsähti ja vetelehti ladulla edessä. Lumikin tarttui tassuihin ja jäi niitä puhdistamaan, tietenkin ladulle mun eteen.
Tällaista tällä kertaa.
Niin ovat, ehkä tänään vielä nätimpiä kun auenneet vähän. Kiitos samoin, ja mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoista