Vapaalla

 

Se ois sit tämä vuorotteluvapaa jo yli puolessa välissä.  Olen nauttinut jokapäivästä!

Olen oppinut elämään tässä hetkessä ja tätä päivää. Päivien aikataulut ovat toisinaan muuttuneet samanakin päivänä, ja olen silti selvinnyt ;). En ole suunnitellut tulevaa viikkoa, en odottanut tulevia tapatumia. Hieman hämilläni olin kun pääsiäinenkin tupsahti ihan odottamatta eteen. Yleensä lasken viikkoja ja päiviä tuleviin vapaapäiviin tai lomiin.

Olen huomannut miten tärkeää on tulla vastaanotetuksi kun menee uuteen paikkaan. Tarkoitan tässä avointa päiväkotia, muskaria, perhekerhoa jne.  Avoin päiväkoti loisti tässä asiassa. Kun meninmme sisään oli laitoshuoltaja alhaalla toivottamassa tervetulleeksi ja opasti mihin jätämme vaatteet, missä pesemme kädet ja mihin sitten menemme. Yläkerrassa oli lastenhoitaja, joka myös toivotti tervetulleeksi, esitteli itsensä ja kertoi missä mitäkin on ja miten toimitaan. On myös ollut paikkoja, joissa ei oikeastaan huomioitu mitenkään tulemistamme. Toki osaan kysyä asioista, mutta se vaan tuntuu kivammalta kun aloite tulee henkilökunnalta.

Olen tajunnut miten hienoa työtä päiväkodeissa tehdään. Päiväkotien viikottaiset lauluhetket ovat monipuolisempia ja houkuttelevampia kuin muskarit! Askarteluissa ja toiminnoissa on tarkoitus; pedagogiikka ja ilo. Toki en tiedä onko kaikissa päiväkodeissa näin, mutta ainakin siellä missä minä olen töissä, on näin.  

Olen miettinyt miten voisi päiväkodissa lisätä tätä kiireettömyyttä, mitä nyt on ollut Julianin kanssa. Ehkä vähemmän erilaisia toimintoja yhdelle päivälle ja yhdelle viikolle?  Olisiko mahdollista vielä enemmän päästä pois aikatauluista ja kellon katsomisesta? 

Olen nauttinut lounaista! Edullisempaa syömistä ravintolassa kuin iltaisin. Voi syödä rauhassa ja jutella.

 

Ei ole ollut huonoa omaatuntoa siitä, että koirat ovat yksin/kaksin pitkiä päiviä. Pisimmätkin päivät ovat olleet 7 tuntisia, useimmiten lyhyempiä.

 

Pelkään sitä voinko tottua siihen, etten näekään Juliania niin paljon ensi syksynä. Vai onko se jatkuvaa, kalvavaa ikävää. 

Olen nyt alkanut miettimään käytänkö tarpeeksi hyväkseni tätä vapautta,  vai ajattelenko myöhemmin että olen hukannut hyvää aikaa. En ole esim. kuntoillut yhtään enempää kuin aiemminkaan. Nyt olisin voinut käydä vaikka uimassa kerran viikossa tms. Olen mieluummin ja helpommin käpertynyt sohvalle lukemaan kirjaa, ja nauttinut siitä, että pystyn keskittymään kaikenlaisiin tarinoihin.

Rahat ovat riittäneet. En ole käynyt kampaajalla, enkä missään hoidoissa. Vaatteita olen ostanut kolme puseroa ja yhdet lenkkarit. Meidän yhteiselle tilille, josta osa laskuista maksetaan ja osa ruuista, en ole pystynyt laittamaan rahaa, mutta  näin sovimme mieheni kanssa jo silloin kun mietin vuorotteluvapaalle jäämistä.

Aivan mahdottoman ihanalle tuntuu, että ei tarvitse murehtia ja miettiä milloin saa kesäloman, ja voisiko olla koko kesän kotona, koska nyt mä olen aivan koko kesän ja kevään vapaalla!

Tämä oli mun unelma, jäädä vapaalle hoitamaan ensimmäistä lastenlasta. En tiennyt onko se mahdollista, saanko vapaata, riittääkö rahat ja annetaanko pikkuinen mun hoitoon. Mutta niin onnellisesti kävi, että tämä unelma toteutui, ja olen kiitollinen.