En musta tarkkaan milloin tämä alkoi, ehkä tänä vuonna. Herään aamulla ja tunnustelen vointia. Toisinaan voi vielä tässä kohtaa olo tuntua aivan hyvältä, useimmiten ei. Kyynertaive ilmoittelee olostaan joskus jo öisin. Tuntuu turhalta mennä lääkäriin kun taive ei satu missään asennossa, kipu vaan on pienenä särkynä.
Kantapään kivun huomaa joskus vasta kun nousee ylös. Se on se luupiikki,joka tennispallon pyörityksestä huolimatta vaivaa toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän.
Jonain aamuna huomaan, että selkäjumppaa olisi sittenkin pitänyt jatkaa, tehdä pari kertaa viikossa.
Jotenkin hassua, että vaivat vaihtelevat. Iloitsin ensin, että nyt joku kipu on mennytkin ohi, kunnes tajusin saavani tilalle aina jonkun vaihdokin.
Tällaistako se ikääntyminen on, että jokapäivä jotain pientä kremppaa? Niin kauan hyvä kun pärjää näiden pienien kremppojen kanssa.
Terveyskeskukseen en haluaisin mennä, siellä voi tulla eteen se lääkäri, jonka tarvitsee aiemmista resepteistä lukea oikea burana vahvuus ja annostus, ja joka vaan toteaa ettei vaivalle voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti