Tanssin iloa

Tänään oli syksyn toinen bailatino tunti. Koko juttu olisi taas jäänyt pelkäksi ajatukseksi, ellei lenkkikaverini olisi innostunut tulemaan mukaan. Koska olin luvannut hakea kaverin, ei ollut kanttia jäädä sohvalle.Tällä toisella kerralla oli helpompi irrottautua sohvasta, tanssin kipinä veti puoleensa.

Jive on mun suosikki. Ollut jo monta vuotta.Siirtynyt jostain geeneistä,sältä, äidiltä tai kauempaa,
Mambo taas ei iske ollenkaan. Koko rytmi tuntuu ihan oudolta, uskon että sitä ei ole suvun geeneissä, ei esi-isissäkään.
Samba on hauskaa.Siinä tuntee auringon paistavan, lomatanssi.

 Sunnuntaina taas kun katson Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa, kaikki "kicboxit, chasseet, viuhkat, moonwalkit" yms, on ihan tuttuja, niitä joita minäkin olen tehnyt.
Jorma Uotinen on sanonut yhdessä jaksossa hienon lauseen:

" Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään itsessäsi liiottele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta."

Sopii moneen muuhunkin asiaan kuin tanssiin.

Jos saisin toisen elämän, minusta tulisi tanssija.

Aamulenkki satumetsässä

Sunnuntai aamuna lähdettiin metsälenkille. Niinhän me tehdään joka aamu mökillä, lähdetään metsälenkille. Päivän kohokohta koirille ja ihmisille. Metsä oli muuttunut satumetsäksi.

 Vihreää, kosteaa, lämmintä. Aurinko paistaa matalalta. Sieltä täältä heräilee viimeisiä aamu-unisia lintuja lentoon.

 Seittien joukossa myös hämähäkin seittejä. Taideteos.

 Toiset ovat Lapissa nauttimassa ruskasta. Vaan onpa meillä täälläkin, ainakin vähän. Terveisiä vaan äidille ja isälle sinne jonnekin Lappiin.

Muurahaiskeossa oli astellut joku eläin. Karhu?  Hirvi? Peura?

Kotiinpaluu. Ei enää juosta vaihdilla edellä. Laahustetaan viimeisinä.

Odotuksen onnea ja jännitystä 4.

Laskettuun aikaan on runsaat kaksi viikkoa. Freija hehkuu odotuksen onnea!

 Häntä heiluu todella herkästi. Koko tyttö tuntuu hymyilevän koko ajan.
Vatsanahka tuntuu pinkeältä, sitä pitää aika ajoin venytellä. Hieronta ja rapsutukset tekevät myös tosi hyvää.

Ruokahalu on pohjaton. Kaikki maistuisi. Freijan mielestä pennut tarvitsevat juuri nyt kaikkea, kaurapuuroa, mustikoita, jopa rosollia!

Kaikki siis Kemiössä hyvällä mallilla.

Viikko takana

Tämä kuva on töistä. Pienellä saa aikaan kauneutta. Mulle töissä viihtymiseen vaikuttaa paljon myös ympäristö ja esteettisyys.

Perjantai on viikon paras päivä. Koko viikonloppu edessä, selvitty työviikosta, jee.

Tällä viikolla olin aktiivinen. Kyläilin, tapasin ystävääni ja kävin bailatinossa.
Bailatino oli juuri niin ihanaa kuin aiemminkin. Meitä oli suht pieni porukka , suht saman ikäisiä ja suht saman kuntoisiakin. Oli hauskaa. Hyvää musiikkia, innostava, normaali ohjaaja, huumoria ja loppu tuloksena sairaan kova hiki. Piti ajaa kotiin nojaamatta selkänojaan. Ensi kerralla otan pyyheliinan auton penkin suojaksi.

Ikävää tällä viikolla oli torstain päänsärky. Olen koittanut tehdä kaikkeni päästäkseni moisesta vaivasta. Ihminen on niin kokonaisvaltainen olio, kaikki vaikuttaa kaikkeen, siksi päänsäryn syyn selvittäminenkin on aikaa vievää.

Rentouttavaa viikonloppua Ystävät!

Varastaminen

Uskoni ihmisiin koki taas romahduksen.
Pojan polkupyörä on varastettu vuorokauden sisällä. Oman talon pihalta, lukittuna.
Harmittaa vietävän paljon. Pyörä oli opiskelija pojalle tärkeä. Pojalle joka ei koskaan voi ajaa autoa, liikkuminen itsenäisesti omalla kulkuneuvolla(=polkupyörällä)  merkitsi ihan eritysitä liikkumisen vapautta.
Voiko kukaan perustella tarvettaan niin, että se oikeuttaisi ottamaan jonkun toisen omaisuutta? Millainen ihminen varastaa tuntemattomalta omaisuutta tietäen, että omaisuus on jonkun hankkima, ostama?
Mteni joku voi ottaa toiselta, missä sen Jonkun omatunto  oikein on?

Meiltä  on kerran aiemmin varastettu peräkärry. Se oli parkkeerattu ison, vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä olevalle parkkipaikalle. Peräkärry oli lukittu asianmukaisesti, kuomukin kahdella eri abloylukolla. Vaan mikään ei estänyt kunnon työkaluja omaavaa varasta. Tuskinpa lukot edes hidastivat varkautta.
Sitä ei tahtonut uskoa että joku vie meiltä, meidän omaisuutta! Me jouduimme olemaan ilman peräkärryä kunnes saimme säästettyä rahat uuteen. Uutta peräkärryä säilytämme mökin pihassa. Sielläkin lukittuna.

Ainoa asia mikä hiukan lohduttaa on se, että paha saa aina palkkansa, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, niin se vain menee.

Muinaistulien ilta ja yö

kkkK

 Vietimme kesäkauden päättäjäisiä perinteisesti ystäviemme mökillä. Koitin muistella monennettako vuotta perinne on ollut, päädyin lukuun ainakin neljä.
Yhdessä oloa, saunomista, hyvää ruokaa, raketteja ja tulia, niistä tämä perinne koostuu.

Nolottaa tunnustaa, mutta talviturkki tuli tässä kohtaa sitten heitettyä pois. Parempi myöhään. Jokatapauksessa uiminen oli juuri niin ihanaa kuin muistinkin. Hämmästyin vain hengästymistäni. Ei ennen vaan uiminen saanut hengästymään. Kummallista...

Ensimmäisenä vuotena vastarannalla iltaa viettäneet ampuivat raketteja. Seuraavana vuotena mekin. Sitä seuraavana raketteja paukuteltiin leikillisenä kilpailuna, kummalla rannalla raketteja riittää pidempään. Tänä vuonna toinenkin juhlaseurue vastarannalla oli hankkinut raketteja. Mitähän ensi vuonna..


Illan yksi hauskimmista jutuista a la isäntä, oli kertomus Rarystä. Mies matkusti ympäri maailmaa oudon otuksen kanssa. Ihmiset kyselivät mikä tuo otus on. Mies vastasi aina: It is a Rary.
Kuljettuaan pitkän matkaa mies tuli korken kallion laelle. Siellä hän tönäisi otuksen alas kalliolta ja sanoi: It is a long way to tipp e Rary.

Odotuksen onnea ja jännitystä 3.

Tällä kertaa mietin minkälaisia tulevista Juskankankaanlaisista tulee. Ja mitähän Tarja keksii nimiksi tällä kertaa. Ei voi arvata ennenkuin näkee minkälaisia pennut ovat, mutta vuodenaika on syksy..voisikohan siitä päätellä jotain? Tarja tykkää sienistä..jospa niistä tulee sieniä, Juskankankaan suppilovahvero, ei kai sentään.

Ehkä on hyvä lähteä liikkeelle siitä minkälaisia pentujen vanhemmat ovat.

 Juskankankaan Metsäorvokki (by Kirsi)

-rauhallinen
-suorastaaan harvinainen lajissaan: lähes haukkumaton paimensukuinen lapinkoira
-liittyen edelliseen: uimari. Juoksee ja hyppää lammikkoon, ui. Ui missä vaan. Virtaavassa joessa mietti  hetken mihin suuntaan kannattaa uida.
-älykkö;  avaa ovia painamalla tassullaan ovenkahvaa
-hyväksyy kaikki ihmiset, mutta valikoi omat suosikkinsa, joiden viereen asettautuu tiiviisti helliteltäväksi
-katselee ja tarkkailee ympäristöä. Istuu terassilla katsellen pellolla kulkevaa kettua, hiljaa ja kauan.

Reppulin Lorgan (by Mika)

-toimii oivana portin-ja ovenvartijana, ilmoittaa sisään pyrkijöistä
-ilmeikäs ja viisas
-metsässä ketterä, sisällä kömpelö
-vihaa liukkaita pintoja (kerrostalon rappuset, rantakalliot)
-työskentelee metsässä vapaana jatkuvasti tarkkailemalla ja turvaamalla isännän ympäristöä
-hellyydenkipeä alituiseen
-tulee toimeen lasten kanssa
-ronkeli ruuan suhteen (karkit maistuisi aina, ruoka ei ihan aina)
-viheltelee kun on tylsää  tai kun kukaan ei huomioi
-seuraa isäntäänsä taukoamatta ja odottaa ovella jos jää yksin


Pennuista tulee siis vihelteleviä uimareita :)

Freija