Peku soitti Freijalle

 Teksti by Mikael, kuva by Tuija

 

Herra P soitti äsken Kemiöön omalle Freijalleen. 

 Siellä kuulema kaikki hyvin. Viime yönä Freija oli alkukantaisten vaistojensa varassa tosin alkanut siirtämään lapsia synnytyspesästä pois - uuteen kotiin, jossa olisi turvallista.  Kaksi oli jo siirretty ja kolmas suussa logistisen toimituksen kohteena. Ihmisemännän sängyn alle oli pesue matkalla.

 Freija oli lopulta aamun hämärässä luopunut (avustettuna) ideasta ja muuttanut sohvan taakse rakennettuun huopakattoiseen "laavuun", jonne pesty ja puhtaalla "sammalella ja jäkälällä" pehmustettu pesälaatikko oli siirretty. 

Freija kertoi myös, että yksi pennuista on tullut isäänsä - nisä kuin nisä kelpaa kunhan saa ruokailun lomassa vihellellä ja vähän haukahtaakin. Isä on ylpeä (kuten isoisäkin). Freija laittoi vielä Pekulle kuvan pesueen pojasta, sydänten murskaajasta ja lumikkien kääpiöstä.

 

Pentuja, pentuja, pentuja....osa 7

Tulee mieleen loru :Kaikki meni sekaisin kun lehmä löysi mopedin, se tahtoi aivan kaiken päivää ajaa pienen pienen mopon päällä. ..
Minulla on tänään sunnuntaina ihan samanlainen olotila. En saa nukuttua, en pysty keskittymään lehtien lukeimiseen, ei ole nälkä jne. Olen jonkun pentukuplan sisällä. Se oli niin vaikuttava kokemus, elän sitä uudelleen ja uudelleen.

Kävin pikaisesti katsomassa uutta äitiä. Hän heilutti minulle häntää pentulaatikosta. Luottamus on siis suuri, ja olen siitä otettu.
Pentuja oli neljä tassujen välissä, muutama tissillä ja loppujen tuhuna kuului jostain takajalkojen uumenista.
Ainoa poika on leveämpi ja nälkäisempi kuin tytöt. Hän löytää aina suurimmalle tissille.
Viimeisenä syntynyt tyttö on aika paljon ainoan pojan näköinen. Poskissa samanlaiset valkoiset merkit.

Vasemman puolisin on siis se viimeisenä syntynyt tyttö, jolla selkeät vaaleat merkit.

Olimme pakkaamassa autoon tavaroita kun Joiku ilmoitti jonkun olevan tulossa. Freijahan sieltä tuli. Oli Tuijalle portilla ilmoittanut, että haluaa vielä tulla sanomaan :heippa. Huimasti hoikentunut äiti siinä vähän vinkui, heilutti häntää ja nojasi jalkaani, sitten kiirehti takaisin kotiinsa. Olen liikuttunut, voiko suurempaa kiitosta apu-kätilönä olosta saada <3

Tässä pentueessa on sitä jotain. Lämpimien ja aurinkoisten syyspäivien odotus huipentui kuutamoiseen satumaiseen iltayöhön. Ja minä saan seurata tätä satua.

Odotuksen onnea ja JÄNNITYSTÄ ja PENTUJA 6.

 Tilanne lauantaina aamupäivällä:

Pihalla Freija etsii sopivia pesäkoloja. Näyttää sitlä, että on jo kiire saada pesä valmiiksi.
Sisällä on pentulaatikko valmiina, ei siis hätää.

Lämpöä on mitattu. Aamulla oli laskua jo tapahtunut vähän.
Freija on rauhallinen. Häntä heiluu edelleen herkästi.

Kummitäti piti tassusta kiinni ja rapsutteli. Jos rapsutus loppui, Freija ilmoitti tiukasti haluavansa lisää. Vauvamaha varsinkin kaipasi hellää hierontaa. Selälleen Freija ei pääse, polveen nojaten sai sentään vähän asentoon vaihtelua.

Siellä ne pennut vielä ovat.

Tosi jännittävää aikaa. Tietysti toivon, että pennut syntyisivät huomiseen iltaan mennessä, ennen kuin kummitädin pitää lähteä kaupunkiin.

Tilanne lauantai iltana:

Menin Freijaa rapsuttelemaan, jotta Tuija pääsi saunaan.
Tuija tuli saunasta, muutama minuutti ja ensimmäinen pentu syntyi. Oli siis aika hilkulla ettei kummitäti joutunut ensimmäistä kertaa kätilöksi.
Ensimmäinen pentu oli enkelipentu. Yrtitimme kyllä puhaltaa, hieroa ja herätellä, mutta elämään kuuluu myös surua.
Melkein tunti odottelua, sitten syntyi potra poika.  Taas melkein tunti odottelua ja syntyi tyttö. Jossain vaiheessa tahti kiihtyi ja niitä syntyi 10 minuutin välein.
Yhteensä siis 1 poika ja 6 tyttöä.

Olen niin ylpeä kummitytöstä. Ensi synnyttäjä ja niin rauhallinen!
Pennut ovat ainutlaatuisia. Lahjakkaita :) 
Miten ne voi olla niin valmiita jo. Niillä on pienet kynnet, ja ne osaa jo ryömiä emon tissille.
Pojalla on valkoiset merkit. Kaunis merkki rinnassakin. Jollakin tytöistä on valkoiset jalat. Jollakin kaulan ympärillä kranssi.
Ne on niin ihania.
Nyt onnesta sekaisin oleva kummitäti menee nukkumaan, kello on  siis  00.08.

Elämä on niiiin ihanaa !!!

Joiku ja Veiti "neuvolassa"

Nää oli tänään vähän niinkuin neuvolassa. Toisella oli 8-vuotis-ja toisella 6-vuotisneuvola.

Maalla on ihan eri juttu mennä eläinlääkäriin kuin kaupungissa.
Täällä mennään ovesta sisään ja nähdään heti itse eläinlääkäri. Ollaan ainoat asiakkaat koko tilassa.  Eläinlääkäri juttelee mukavia ja valmistelee samalla rokotusaineet ruiskuun.

Eläinlääkäri kysyy kuulumisa. Tutkii koirat rauhassa ja juttelee niillekin. Veitin siru on valahtanut kaulan puolelle. Jos menee näyttelyyn kannattaa sanoa, että sirua kannattaa etsiä kaulan puolelta.
Antaa rokotukset. Juttelee koirien painosta, Veitillä vähän ylimääräisttä vaikka koettaakin paksulla turkillaan hämätä. Joikulle pitää varata aika hammaskivenpoistoon.

Eläinlääkäri kirjoittaa tiedot ylös, laittaa merkinnät koneelle ja laskuttaa.
Ei ole toimistohenkilöä eikä toimistomaksua. Maksoi noin puolet vähemmän kuin kaupungissa. Ristiriitaista tavallaan, voisin jopa maksaa enemmän tällaisesta käynnistä, jossa saan "erityispalvelua".

Joiku menee hammaskivenpoistoonkin täällä maalla. Täällä on oppilaitos, jossa koulutetaan pieneläinhoitajia. Sama eläinlääkäri toimii  siellä joinain päivinä.
Joiku oli siellä kastraatiossa nuorena. Sielläkin Joiku oli ainoa potilas. Häneen keskityttiin. Koko ajan hänen vierellään oli joku hoitaja huolehtimassa. Ei ollut naapuri"häkeissä" hätääntyneitä potilaita haukkumassa tai vinkumassa.

Eipä olisi uskonut tai osannut edes kuvitella, että mökin omistaminen maaseudulla, toisi mukanaan tällaisen "bonuksen".

Tampere laittaa miettimään....

 Siitä on jo 27 vuotta.
Silti joka kerta kun tulen Tampereelle, käyn mielessäni läpi mitä tapahtui 27 vuotta sitten Tampereella.

Tälläkin kertaa kävi niin.
Asiat voisivat olla nyt ihan toisella tavalla, jos sitä ei olisi tapahtunut.  Mietin kadunko asiaa koko loppu elämäni.
Toisaalta jos silloin olisin tehnyt toisenlaisen päätöksen, minulla ei olisi niitä ihmisiä ja asioita ympärilläni joita nyt on. En siis voi katua, en mitenkään.

    
Olisiko pitänyt opiskella myöhemmin, korjata nuoruuden tyhmyys?
Siitäkin olisi seurannut erilainen elämä. Kun luopuu jostain saa tilalle jotain. Kaikkea ei voi saada.
Tässä elämässäni ei ole mitään mistä luopuisin.

Ja silti, tämän kaiken käyn taas läpi kun seuraavan kerran menen Tampereelle.

Prinsessa

Käytiin Tampereella teatterissa katsomassa Prinsessaa.
Pääosassa Armi Toivanen.
Armi teki roolistaan todenmukaisen ja jotenkin siirsi tapahtuman tähän päivään omalla olemuksellaan.
Kosketti ihan sydämeen asti Prinsessan sanat: Äiti ei hylkää lastaan!
 Miten tärkeää pienelle lapselle on suhde äitiin, ja mitä sen puute voi saada aikaan lapsessa. Se ei näy heti, lapsi voi olla oikein kiltti, kehittyä ja oppia. Voi kulua vuosia,että kaikki on hyvin. Jossain vaiheessa  rakkauden puute sitten tulee ilmi, jollain tavalla.

Eriikka Väliahde näytteli Prinsessan siniveristä ystävää. Vautsi mikä ääni. Samoin Jari Aholalla on ääni, jolla voisi tehdä levyn, ja minä ostaisin!

Hienosti toteutettuja tanssikohtauksia. Lavan ylle kallistetun peilin avulla saatiin upeita tansseja, tanssijat lattialla, peilistä katsottuona seisomassa. Kaikkea sitä keksitäänkin.

Minä tykkäsin. Tuttu tarina, silti herätti ajatuksia ja viihdyttikin.

Yksi koskettavimmista lauluista, Eriikka lauloi tämän näytelmässä.

Alla linkki Keskisuomalaisen näytelmän arvosteluun. Pitkälti olen samaa mieltä, silti tykkäsin.

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/prinsessa-tampereen-tyovaen-teatteri/1521625

Odotuksen onnea ja jännitystä 5.

Alkamassa viimeinen viikko ennen synnytystä. Nyt on aika rauhoittua ja antaa Freijan kerätä voimia.

Freijan viimeiset "kahvikutsut" ennen synnytystä. Huhtun Atonin Joiku, Liehkun Piippalakki -Veiti ja Juskankankaan SImppariina -Saaga nauttimassa syyskuun kesäisestä aamupäivästä. Huom. paimensukuisen lapinkoiran värien skaala; parkki, kerma, musta ruskein merkein ja musta vaalein merkein. Kaikki omanlaisia persoonallisuuksia ja kuitenkin kaikissa sitä samaa, ihmisen koiraa ja älykkyyttä.

 Auringon hellimät pennut. Mikä vaikutus mahtaakaan olla Freijan odotusajan hyvillä säillä? Uskon  auringon voimaan. Paljon D-vitamiinia, lämpöä ja hyvää mieltä.Siitä ei voi seurata mitään muuta kuin hyvää.
Freijan vauvamasu on aika pullea. Freija lähtee vielä mielellään lenkille. Pentulaatikkoakin on kokeiltu, siinä voi nukkua. Kaikki on valmista.

Minua hiukan huolestuttaa miten synnytys tulee menemään. Jos pentuja tulee monta, hyvä, silloin ne ainakin ovat pienempiä ja helpompia synnyttää. Jos pentuja on vain muutama, ne ovat taatusti isoja, ja  silloin synnyttäminen ei ole niin helppoa.
Freijalla on kuitenkin kirsu luottavaisena kohti tulevaa koitosta.

Rauhoittumiseen sopii hyvin lukeminen. Harvoilla koirilla on ihan omat nimikkokirjansa...;)