Maalla on ihan eri juttu mennä eläinlääkäriin kuin kaupungissa.
Täällä mennään ovesta sisään ja nähdään heti itse eläinlääkäri. Ollaan ainoat asiakkaat koko tilassa. Eläinlääkäri juttelee mukavia ja valmistelee samalla rokotusaineet ruiskuun.
Eläinlääkäri kysyy kuulumisa. Tutkii koirat rauhassa ja juttelee niillekin. Veitin siru on valahtanut kaulan puolelle. Jos menee näyttelyyn kannattaa sanoa, että sirua kannattaa etsiä kaulan puolelta.
Antaa rokotukset. Juttelee koirien painosta, Veitillä vähän ylimääräisttä vaikka koettaakin paksulla turkillaan hämätä. Joikulle pitää varata aika hammaskivenpoistoon.
Eläinlääkäri kirjoittaa tiedot ylös, laittaa merkinnät koneelle ja laskuttaa.
Ei ole toimistohenkilöä eikä toimistomaksua. Maksoi noin puolet vähemmän kuin kaupungissa. Ristiriitaista tavallaan, voisin jopa maksaa enemmän tällaisesta käynnistä, jossa saan "erityispalvelua".
Joiku menee hammaskivenpoistoonkin täällä maalla. Täällä on oppilaitos, jossa koulutetaan pieneläinhoitajia. Sama eläinlääkäri toimii siellä joinain päivinä.
Joiku oli siellä kastraatiossa nuorena. Sielläkin Joiku oli ainoa potilas. Häneen keskityttiin. Koko ajan hänen vierellään oli joku hoitaja huolehtimassa. Ei ollut naapuri"häkeissä" hätääntyneitä potilaita haukkumassa tai vinkumassa.
Eipä olisi uskonut tai osannut edes kuvitella, että mökin omistaminen maaseudulla, toisi mukanaan tällaisen "bonuksen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti