Silti joka kerta kun tulen Tampereelle, käyn mielessäni läpi mitä tapahtui 27 vuotta sitten Tampereella.
Tälläkin kertaa kävi niin.
Asiat voisivat olla nyt ihan toisella tavalla, jos sitä ei olisi tapahtunut. Mietin kadunko asiaa koko loppu elämäni.
Toisaalta jos silloin olisin tehnyt toisenlaisen päätöksen, minulla ei olisi niitä ihmisiä ja asioita ympärilläni joita nyt on. En siis voi katua, en mitenkään.
Olisiko pitänyt opiskella myöhemmin, korjata nuoruuden tyhmyys?
Siitäkin olisi seurannut erilainen elämä. Kun luopuu jostain saa tilalle jotain. Kaikkea ei voi saada.
Tässä elämässäni ei ole mitään mistä luopuisin.
Ja silti, tämän kaiken käyn taas läpi kun seuraavan kerran menen Tampereelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti