Perjantainlenkki

Ei Kuusamossa vaan Kemiössä :)
Jäi tämä metsässä samoilu päälle.
Parin kilometrin päässä mökiltä on vanha jalkapallokenttä ja pururata, sieltä lähtee 3.5km polku uudemmalle urheilukentälle, Amosparkeniin.
Sitä lähdettiin perjantain auringonpaisteessa kulkemaan.

Puolesta välostä löytyi tällainenkin, etelän laavu!
Mies tiesi, että on vankilan mallistoa ja hinta 750e.
Tosi kivaa kun tehdään tänne maaseudullekin tällaisia reittejä ja eväspaikkoja.

Tämä oli lenkin loppu. Ainoa huonopuoli oli, että jouduttiin kulkemaan samaa reittiä takaisinkin päin.

Pakkasta ja tautia

Selviytymisviikko takana. Päivät töissä ja viimeisillä voimilla kotiin lepäämään.
Kurkkukipua, ääni pois ja pientä flunssaa. Äänen aikaansaamiseen menee uskomattoman paljon energiaa, silloin kun se ääni ei synny ihan itsestään.
JA töistähän ei voi olla sairaana pois....

Viikonloppuna luin Sokean miehen puutarhan. Kirjassa oli kaikenlaisia kidutusmenetelmiä, joita amerikkalaiset, isis-järjestöt yms. käyttävät kuulusteluissaan. Niitä lukiessa omat flunssa-kurkkukipuvaivat tuntuvat aika vähäpätöisiltä "kivuilta".

Mökillä oli talvi. Pakkasta viis astetta. Koirien vesiämpäri ja vesiletku jäässä. Kärhön nuput paleltuneet ja luumut jäivät sitten puuhun, raakileina.

Ja olen ollut kaksi viikkoa ostamatta karkkia. Johtuukohan tämä tautikin karkkilakosta?
Ensimmäinen viikko meni kokonaan ilman karkkia. Toisella viikolla päätin, että jos joku tarjoo niin saan ottaa.
Nyt olen todistanut että pystyn olemaan ilman. Syysloma kun alkaa niin kyllä ostan karkkia!

Syksyn merkkejä

Nämä oli odottaneet möksällä kaksi viikkoa, että tullaan.
Kymmenen nuppuakin vielä, ja nyt tuli yöpakkaset, voi nuppuparat.

Mulla on taas kaksisuuntainen häiriö: osa minusta haluaa viettää vapaa-ajan mökillä. Laittaa takkaan tulen, lukea kirjaa, kävellä syksyn kuulaassa metsässä ja nauttia löhöillen.
Toinen osa minusta haluaa jäädä kaupunkiin: nauttia mukavuuksista, hiirittömästä alueesta ja vaikka leffateatterin tarjonnasta.
Tarvitsisin siis ihan selvästi viikkooni tupla viikonloput.

Syksyn ensimmäinen flunssa tulollaan, tai sitten toivottavasti jo menossa. Kurkkukivulla alkoi ja nyt on äänen kanssa vaikeuksia. Nyt vaan odotellaan mihin suuntaan tauti kääntyy.

Syyslomaa odottelen, siitäkään en vielä tiedä meneekö ohi vai osuuko kohdalle ;)

Best (?) of Kuusamo

(Luonnontieteilijön ottama kuva. Minä kannan järkkäriä kilometri tolkulla, ja hän ottaa kännykällä ehkä en parhaan kuvan ;)  )

Se oli siinä.
Ja nyt vaan....kohti uusia unelmia!

Rytisuon luontopolulla

Viimeinen päivä Kuusamossa.
Viiden kilometrin luontopolku ilman koiria. Veiti ontui illalla etutassuaan, joten hän jäi lepäämään.  Joikun piti jäädä seuraksi.

Tänään oli kuivempaa. Ja helppokulkuista maastoa.
Ei vastaantulijoita. HIljaisuutta.

Tällainen ihanuus löytyi matkan varrelta. Rytiköngäs. Kuviin ei vaan saa vangittua sitä ääntä ja kosken voimakkuutta. Se pitää nähdä ja kokea paikanpäällä.
Ihan samalla tavalla kuin tunturien tai vaarojen keskellä tuntee maailman suureksi ja avaraksi, sitäkään tunnelmaa ei saa valokuviin.

Ei hassumpi reitti tämäkään. Tänään ei tullut ongelmia eväiden kanssa. Juotiin kahvit vasta kun tultiin takaisin mökille.

Poroista saatiin tänään oikein loppuhuipennus. Nähtiin niitä kävellessä. Eivät siellä metsässä olekaan niin kesyjä.  Koitin tehdä lähempää tuttavuutta, mutta eivät olleet kiinnostuneita mun jutuista.
Autolla jouduttiin pari kertaa pysähtymään kun ylittivät porukalla tietä.

Riisin rietas

Tänään ajettiin Lappiin, Riisitunturin luonnonpuistoon.
Kierrettiin 10,5km Riisin rietas lenkki.
Vähän ennen kuin pysähdyttiin evästauolla ladolle, kuulin suon reunasta ihmisen ääniä. Ihmettelin kun kukaan ei sieltä tullutkaan, eli kuulin Riisin rietas- kummituksen huhuilevan peräämme.

Ovat ennen muinoin osanneet rakentaa ladon oikeaan paikkaan. Kyllä tuolla heinät kuivuivat, muualla ei tuntunut tuulta, mutta ladossa kun istuttiin, niin kävi sellainen tuiverrus, ettei pitkään tarvinnut istuskella.
Tänäänkään ei eväiden suhteen mennyt ihan putkeen. Puolet eväistä unohtui autoon!

Mies vähän rutisi kävellessään ihmisen tyhmyydestä: kuka hullu lähtee kuraan, saveen ja sateeseen kävelemään tunti tolkulla, kun voisi istuskella mökissä takkatulen vieressä.
Minä ja luonnontieteilijä ainakin. Lähdettäisiin uudestaankin :)

 Vesi juoksi monessa kohdassa kohisevina puroina.

Satumaisia paikkoja.

 Eri värejä! Soita, tuntureita, kuusimetsiä...
Koettiin sekin miten nopeasti kenkään mennyt vesi lämpeni. Inhottavalta tuntui aina vain hetken, kun uusi kylmä vesi solahti kengästä sisään . (Meillä oli goretexit jalassa, mutta vettä oli liikaa.)

Ja kyllä nähtiin tänäänkin poroja. Kun ajettiin takaisin jouduttiin kaksi kertaa pysähtymään kun lilakaulanauhaiset halusivat ylittää tien.

Ja kun päästiin mökille....taivas selkeni ja pilvien raoista näkyi sininen taivas.

Könkään keino

Tänäänkin poroja :)  Siinä ne tien vieressä naposteli aamiaista kun ajettiin 80km/h:ssa kohti Oulangan luontokeskusta.

Könkään keino oli osan matkaa samaa reittiä kuin hiidenhurmos.

Päädyimme siis taas maailmaan, jossa kaikki on toisin kuin täällä.
Tässä reitissä parasta oli hiljaisuus. Alussa ja lopussa kohtasimme muutamia retkeilijöitä, mutta suurimman osan kuljimme ihan "erämaa" tunnelmissa.

Puolessa välissä pysähdyimme kahville. Kelopuun rungolla siinä istuskeltiin ja maisema oli tämä:

Muutaman sadan metrin päässä oli valmis taukopaikka penkkeineen, ja näkymä tällainen:

Aina ei voi onnistua. Ja kahvi ja leivät maistuivat kyllä hyviltä jokatapauksessa.

Istuttiin tulillakin tovi. Meitä ihmisiä on paljon. Siksi kai tännekin pitää rakentaa isoja taukopaikkoja. Tässäkin oli tilaa vaikka 30:lle syödä pöydän vieressä.

Tässä poroerotusaitaus. Kirnun kautta porot konttoriin vai miten se mahdetaan tehdä.

 Tässä nämä kaksi valmiina, mutta missä porot?

Näillä kahdella oli vähän kuin oktoberfestit, joka joesta ja lammesta maistelivat "tuopillisen".
Taisivat muutenkin tykätä tästä lomasta aika paljon .
Niin minäkin.